En tiedä olenko pahoittanut nyt mieleni turhaan niin ajattelin kysyä täältä. Mies on lähdössä pidemmälle reissulle ja emme tule näkemään useaan viikkoon. Hänellä on kolme lasta jotka asuvat hänellä joka toinen viikko. Viime viikon lapset ovat olleet hänellä ja olimme sopineet että tänään näkisimme ja saisimme olla kahdestaan yön ennenkuin hän lähtee matkalle. Mies nyt kuitenkin ilmoitti että olikin sopinut viime hetkellä että lapset tulevatkin poikkeuksellisesti hänelle yöksi joten saan nyt odottaa miehen tapaamista seuraavan kerran kun hän tulee matkoiltaan takaisin (olen siis nähnyt lapset vain muutaman kerran, eivätkä he tiedä isin uudesta suhteesta). Silloinkin käyn vain hakemassa hänet ja vien kotiin että hän saa viettää lastensa kanssa aikaa usean viikon jälkeen minkä kyllä ymmärrän. Olenko aivan kamala kun suutuin tästä yhdestä viimeisestä illasta jolloin olisimme voineet nähdä.. Eli en nähnyt miestä viime viikolla, enkä myöskään tule näkemään reissun jälkeisellä viikolla, mikä on minulle _todella_ pitkä aika! Toisaalta ymmärrän, mutta toisaalta tuntuu että missä se minun aikani sitten on, tai onko minulla oikeútta siihen? Itsellä kun ei ole omia lapsia.. Olemme olleet yhdesä n. kaksi vuotta.
Onko oikein?
piu_palikka
13228
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Heh...olette olleet yhdessä kaksi vuotta eikä sinua ole esitelty miehen lapsille. Vaikuttaa kyllä pahasti siltä että olet varalla oleva heila etkä mikään vakitytöystävä.Todella omituista!
Hoh, onpa muka MIES ! Teillä uusi suhde ja lapset vaan etusijalla!! En kyllä tollaista naista pitäisi (olen siis mies) jos ei seura kiinnosta!!! Viikkoja erossa, ei ikinä, ei tee hyvää vanhemmallekaan suhteelle ! Parikin päivää niin on kova ikävä!
Jaksatko olla viimeisenä jonossa???? Älä rupea sellaiseen!!!! Vaikkei sulla olekaan lapsia!! Olet varmaan ihan fiksu nainen, löytäisit varmaan parempaakin seuraa jossa on kiva olla yhdessä; pakolliset työmatkat OK, mieluiten ei usein..
Kommenttisi meiliini??
Kun tämän miehen kanssa tavattiin, hän kysyi minulta että pystynkö elämään suhteessa missä lapset tulevat aina ennen minua. Sanoin että uskoisin niin mutta kyllähän tämä vaikeaa on.. Mies on muuten lähes täydellinen ja poikkeuksetta jokainen ystäväni ja jopa oudotkin kehuvat että oletpa löytänyt oikean kultakimpaleen.. Tämä matka on miehelle pakollinen ja ymmärrän sen.. olisin vaan niin toivonut että olisin saanut viettää sen viimeisen yön mieheni kainalossa..
Ja Outop otuus: olemme päättäneet miehen kanssa että emme halua vielä kertoa lapsille. Se pelottaa minua sekä miestä enkä halua ainakaan vielä äitipuoleksi..
Kokeile nyt muistella mitä sun uus miehes sanoi:"Lapset tulevan sinun edelle." Fiksu mies.
Eipä sun auta muu kuin tyytyä osaasi. Jos ei kiinnosta olla äitipuoli niinkuin itsekin epäilet niin päästä irti miehestä. Joku toinen nainen arvostais enemmän olla hyvän miehen kanssa.
Sitäpä juuri täällä kysyin että jos joku jolla esim. jo on lapsia tai muuten viisaampi kertoa että olenko ihan kohtuuton. Koska minulla ei ole lapsia en osaa asettua miehen asemaan. Ja kuka on sanonyt etten asvostaisi? Arvostan helvetisti että oon löytäny noin ihanan miehen mitä en koskaan olis kuvitellu löytäväni. Mietin vaan nielenkö tämän nyt ihan kiltisti vai pitäisikö jututtaa ihan kunnolla..
Mitä sä pelkäät miehen lapsissa, että syö sut vai? ne on vain lapsia, joille voit olla se luotettava aikuinen mihin voi turvautua ja yhdessä voitte tehdä kaikkea kivaa.
Olet aika outo tapaus kun suostut tuollaiseen suhteeseen tai outo kun et edes halua siltä enempää! et taida edes tietää mitä itse haluat tai sitte oot tosi nuori ja kokematon.Ei tarvii olla omia lapsia, että voi tutustua toisen lapsiin.HALOO! VALITSIT MIEHEN, JOLLA NIITÄ ON.
Lapsia en todellakaan pelkää. Olen lapset muutamaan kertaan tavannut ja pidän heistä ja ne minusta. Minkä takia meidän suhteemme pitää olla tyypillinen suhde milloin lapset esitellään heti ja pahimmassa tapauksessa lapset kiintyvät uuteen "äitihahmoon" kun aikuiset itse ei ole vielä päättänyt sitoutua vielä vakavammin vaan katsoa mihin kaikki johtaa. Lapset saisivat TAAS kokea menetyksen kun miehen ja hänen exän erostakaan ei ole montaa vuotta. Kummatkaan meistä ei halua lapsille sitä surua kaiken muun sotkun lisäksi. Olen kuitenkin sitoutunut tähän mieheen ja toivonkin meille pitkää yhteistä tulevaisuutta. Se että emme etene yhtä nopeasti kuin ehkä muut parit yleensä tekee meistä sitten varmaan huonon parin?
Toivoisin edelleen vastauksia kysymykseeni, enkä puuttumista siihen miten etenemme parisuhteessamme muiden mielestä.
vaadi mieheltä nyt ainakin kunnon hyvitys menetetystä illasta. Jos sellaista ei reissun jälkeen tule korkojen kanssa, kunnon hyvitystä, niin sitten loukkaantuisin. Olisi ok tietää että mikä sai miehen mielen silloin muuttumaan, ehkä sille on jokin hyvä syy.
Omat lapset on aina ykkössijalla. Se on itsestään selvää. Lapset on lapsia hetken. Aikuisten täytyy ymmärtää ja mukautua. Lapsille se on pahempi ikävä isin reissu. Turhaa suuttua viimeisestä illasta. Vaihda mieheen jolla ei lapsia.
Juuri näin. Uudet suhteet on painettava taka-alalle (jos niihin rupeaa ollenkaan), kun on alaikäisiä lapsia.
Erityinen plussa AP:n tarinassa oli se, etteivät lapset edes tienneet uudesta morsiamesta. Heidän soppaansa on turha hämmentää tällaisilla järkytyksillä.
"Lapsia en todellakaan pelkää. Olen lapset muutamaan kertaan tavannut ja pidän heistä ja ne minusta. Minkä takia meidän suhteemme pitää olla tyypillinen suhde milloin lapset esitellään heti ja pahimmassa tapauksessa lapset kiintyvät uuteen "äitihahmoon" kun aikuiset itse ei ole vielä päättänyt sitoutua vielä vakavammin vaan katsoa mihin kaikki johtaa. Lapset saisivat TAAS kokea menetyksen kun miehen ja hänen exän erostakaan ei ole montaa vuotta. Kummatkaan meistä ei halua lapsille sitä surua kaiken muun sotkun lisäksi. Olen kuitenkin sitoutunut tähän mieheen ja toivonkin meille pitkää yhteistä tulevaisuutta."
Hienoa että ajattelet noin; ..lapset saisivat taas kokea menetyksen... Lapset on, ja tulee AINA olla etusijalla!!!
Sitten; olen kuitenkin sitoutunut tähän mieheen... Onko mies sitoutunut sinuun?
Olette olleet yhdessä kaksi vuotta, eikö olis korkea aika alkaa vakavasti keskustella suhteen laadusta ja tulevaisuudesta?
Jos olisin sinä, ottaisin asian esiin miehen kanssa. Ei vaatien syytellen ja painostaen, mutta niinkuin kaksi aikuista ihmistä. Kyllä on aika miehenkin alkaa mietttiä mitä oikeasti tahtoo ja ottaa vastuuta suhteen rakentamisesta edelleen ja syvemmästä sitoutumisesta, tai sitten erosta jos siihen päädytte.
Ymmärsinkö oikein että miehesi on nyt noin viikon-kaksi poissa?
Tuollainen aika menee hetkessä.
Puhumatta siitä, että kyllä niiden lapsien kuuluu tulla edelle, eikä sen uuden morsiammen. Niiden lasten KUULUU ajatella, että he ovat tärkeämpiä kuin sinä, koska miltä itsestäsi tuntuisi, jos oma isäsi olisi löytänyt uuden vaimon ja sitten unohtanut sinut? Kyllä niitä vähän väliä näkeekin kirjoituksia, missä puhutaan että uuden kumppanin myötä isä jättänyt lapsensa vähemmälle huomiolle.
Se on väärin, mutta myös väärin on toki että mies jättää sinut huomioimatta. Tuossa tilanteessa ei kuitenkaan voi tehdä kompromisseja, koska ette ole halunneet vielä yhdistää teidän perhessä. Oletan, ettette asu yhdessä ja niinkuin sanoit, et ole valmis äitipuoleksi.
Mutta toisaalta, kukaan ei pyydä sinua olemaan äitipuoli, vaan isäsi tyttöystävä. Se että olisit heille äitipuoli tulee omalla ajallaan.
Ok. Annetaan tämän keskustelun painua unholaan kun asialliset vastaukset ovat tätä lajia. En kaipaa parisuhde vinkkejä koska olen hyvin tietoinen missä mennään eikä minulla ole tarvetta täällä niitä alkaa erittelemään minkä takia toimimme näin. En ehkä osannut esittää kysymystäni vain oikein.