Yli 20 vuotisen suhteen äkillisen päättymisen järkytys ja päälle viestit että koko suhde oli itseasiassa sittenkin virhe vaikka olenkin oikeasti tosi "hyvä tyyppi" en vain ole se "oikea". Miten tuon tajuamiseen voi mennä yli 20 vuotta? Ahdistus kasvaa. Olen aina rakastanut läheisyyttä mutta varsinkin nyt kun tunnen määrittelemätöntä tyhjyyttä kuvitteellisen unelmani luhistumisesta koen tarvitsevani rakastavan ihmisen lähelleni. Suhteessamme olin lohduttaja ja olin onnellinen mutta nyt mietin kuka voisi lohduttaa minua?
En missään nimessä ole valmis suhteeseen mutta haluan kokea että minuakin rakastetaan "oikeasti" että vaihteeksi joku pitäisi minusta huolta kun sitä tarvitsen. Aikamoinen paradoksi?
Erittäin hyviä kavereita minulla toki on ja heidän kanssaan voin asiasta keskustella ja he tukevat minua mutta heiltä en saa semmoista läheisyyttä jota koen tarvitsevani - vai haenko vain hyväksyntää?
Mitä muut tekevät? Kokeeko kukaan samoin?
Millaista lohtua eron jälkeen?
99
7226
Vastaukset
- Pitkitetty eropäätös
Yli 20 vuotisen suhteen äkillisen päättymisen järkytys ja päälle viestit että koko suhde oli itseasiassa sittenkin virhe vaikka olenkin oikeasti tosi "hyvä tyyppi" en vain ole se "oikea". Miten tuon tajuamiseen voi mennä yli 20 vuotta?
>> Kyllä tuo 20 vuotta menee, jos sitä eropäätöstä on haluttu vaan pitkittää. Pitää myöskin paikkansa tuo "hyvä tyyppi", joka vain ei ole se "oikea", tätä ei osaa tarkemmin selittää, sen vain tuntee. Eteenpäin pääsee, kun nämä asiat hyväksyy.- Heikko vahvuudesta
Niin no toki lapsetkin (2 varhaisteiniä) helposti osan tuosta ajasta selittävät mutta myös se että jopa vaimokin on sitä mieltä että olemme hienosti kasvaneet yhdessä, kasvattaneet lapsiamme ja rakentaneet arkeamme toimivana "tiiminä". Silti jäin siihen kiinni kun hän sanoi että kaikki hänen elämässään on aina ollut hyvin paitsi parisuhde. Tuota on kyllä vaikea hyväksyä mutta ymmärrän kyllä ettei minulla ole muuta vaihtoehtoa koska häntä edelleen rakastan ja olen aina sanonut että teen kaikkeni että hän olisi onnellinen - vaikka se särkisi sydämeni - jonka hänestä irti päästäminen minulle tekee.
Tunne on tyhjä kun tajuan rakastaneeni "yksipuolisesti". Minulle hän ei ole ollut vain hyvä kaveri. Pidän itseäni nyt täytenä idioottina. Kuinka olen voinut olla niin tyhmä etten ole tuommoista asiaa tajunnut? Olenko minä edes aavistanut mitään? Ehkä mutten ole varma.
Onhan meillä tietenkin ongelmiakin ollut mutta pidin niitä kaikkiin parisuhteisiin kuuluvina ja vielä onnistuimme puhumaan kaikki vaikeimmatkin asiat. Mutta nyt kuulen että ei silti koskaan osannut rakastaa minua. Mistä minä koskaan tiedän sitä sitten kenestäkään? - surullinen tarina
Heikko vahvuudesta kirjoitti:
Niin no toki lapsetkin (2 varhaisteiniä) helposti osan tuosta ajasta selittävät mutta myös se että jopa vaimokin on sitä mieltä että olemme hienosti kasvaneet yhdessä, kasvattaneet lapsiamme ja rakentaneet arkeamme toimivana "tiiminä". Silti jäin siihen kiinni kun hän sanoi että kaikki hänen elämässään on aina ollut hyvin paitsi parisuhde. Tuota on kyllä vaikea hyväksyä mutta ymmärrän kyllä ettei minulla ole muuta vaihtoehtoa koska häntä edelleen rakastan ja olen aina sanonut että teen kaikkeni että hän olisi onnellinen - vaikka se särkisi sydämeni - jonka hänestä irti päästäminen minulle tekee.
Tunne on tyhjä kun tajuan rakastaneeni "yksipuolisesti". Minulle hän ei ole ollut vain hyvä kaveri. Pidän itseäni nyt täytenä idioottina. Kuinka olen voinut olla niin tyhmä etten ole tuommoista asiaa tajunnut? Olenko minä edes aavistanut mitään? Ehkä mutten ole varma.
Onhan meillä tietenkin ongelmiakin ollut mutta pidin niitä kaikkiin parisuhteisiin kuuluvina ja vielä onnistuimme puhumaan kaikki vaikeimmatkin asiat. Mutta nyt kuulen että ei silti koskaan osannut rakastaa minua. Mistä minä koskaan tiedän sitä sitten kenestäkään?Voimia sinulle. Samassa jamassa täälläkin ollaan. Ei se rakkautenne ole niin yksipuolista ollut. Se vaan on ollut sitä tavallista arkea, johon jokaisessa pitkässä suhteessa ajaudutaan. Kaikille ei vaan kävele sitä "herättäjää" vastaan, ja osa heistäkin ehtii huomata, että ei se ruoho vihreämpää aidan takanakaan ole.
Lopeta itsesi syyttäminen. Jokaisella ihmisellä on oikeus luottaa parisuhteessa. Se olisi ollut puolisosi tehtävä pitää huolta asiasta, jos jotakin vaille jääneensä koki... mutta se on vaan niin työlästä ja tylsää, jos toisaalla asia tuntuu järjestyvän mitään tekemättä.
Ja etteikö olisi koskaan osannut rakastaa sinua? Ei sekään pidä paikkaansa. Hänellä on vaan tunteita toisaalle. Jos niin ei olisi, niin hän olisi täysin tyytyväinen omaansa.
Että mistä sen tietäisi? Hyvä kysymys.. Ja kuka korvaisi sen, jonka menetit ja mitä kaikkea samalla menetit. Kuka poistaisi surun. Kuka halaisi kuin vaimosi sinua. Kuka olisi kuin oma äiti lapsillesi. Kenestä ystäväsi pitäisivät kuin vaimostasi. Kenet sukusi hyväksyisi helposti kuin vaimosi. Hän lähti yhden tähden hyläten muut. Sinä suret heidän kaikkien tähden. Voi voi, kun me hylätyt muuttuisimme edes toistemme korvaajiksi, mutta me olemme vain sitä, mitä meillä oli. Sen kirouksen jättäjät meille lähtiessään jättävät. - en tajuu......
20v miettimiseen, ei saa***a sehän on elämän tuhlausta, sekä iteltä että kumppanilta.
Miksi sitte ylipäänsä meni suhteeseen jos kerran ei oikeen ollu rakastunut ja jo muutaman vuoden päästä vitu*****i.Olis pitäny erota jo aikoja sitten, kun ei kerta kiinnostanut.
Parhhat vuodet on menny sitte ihan harakoille molemmilta, en ymmärrä tuollaista elämää???????????? - en tajuu..
en tajuu...... kirjoitti:
20v miettimiseen, ei saa***a sehän on elämän tuhlausta, sekä iteltä että kumppanilta.
Miksi sitte ylipäänsä meni suhteeseen jos kerran ei oikeen ollu rakastunut ja jo muutaman vuoden päästä vitu*****i.Olis pitäny erota jo aikoja sitten, kun ei kerta kiinnostanut.
Parhhat vuodet on menny sitte ihan harakoille molemmilta, en ymmärrä tuollaista elämää????????????sori kirjoitusvirhe siis, parhaat vuodet
- eronnut-
Heikko vahvuudesta kirjoitti:
Niin no toki lapsetkin (2 varhaisteiniä) helposti osan tuosta ajasta selittävät mutta myös se että jopa vaimokin on sitä mieltä että olemme hienosti kasvaneet yhdessä, kasvattaneet lapsiamme ja rakentaneet arkeamme toimivana "tiiminä". Silti jäin siihen kiinni kun hän sanoi että kaikki hänen elämässään on aina ollut hyvin paitsi parisuhde. Tuota on kyllä vaikea hyväksyä mutta ymmärrän kyllä ettei minulla ole muuta vaihtoehtoa koska häntä edelleen rakastan ja olen aina sanonut että teen kaikkeni että hän olisi onnellinen - vaikka se särkisi sydämeni - jonka hänestä irti päästäminen minulle tekee.
Tunne on tyhjä kun tajuan rakastaneeni "yksipuolisesti". Minulle hän ei ole ollut vain hyvä kaveri. Pidän itseäni nyt täytenä idioottina. Kuinka olen voinut olla niin tyhmä etten ole tuommoista asiaa tajunnut? Olenko minä edes aavistanut mitään? Ehkä mutten ole varma.
Onhan meillä tietenkin ongelmiakin ollut mutta pidin niitä kaikkiin parisuhteisiin kuuluvina ja vielä onnistuimme puhumaan kaikki vaikeimmatkin asiat. Mutta nyt kuulen että ei silti koskaan osannut rakastaa minua. Mistä minä koskaan tiedän sitä sitten kenestäkään?Et sinä ole mikään idiootti vaan puolisosi, joka on pitänyt sinua valheessa, hän ei ole voinut sanoa rehellisesti, että ei ollu tyytyväinen teidän suhteenne tilaan, sinä olit tyytyväinen .
Nyt lakkaat säälimästä ittees, häntä pystyyn ja tilaan aika lastenvalvojalta ja sitte ositusta tekeen jos olit aviossa.
Puolisosi on epäreilu pettäjä, jos hällä jo toinen, ei sellaista kanta parkua.
Voimia ja jaksamista, kyllä sä siitä seviit. - pohjoisesta mies
en tajuu...... kirjoitti:
20v miettimiseen, ei saa***a sehän on elämän tuhlausta, sekä iteltä että kumppanilta.
Miksi sitte ylipäänsä meni suhteeseen jos kerran ei oikeen ollu rakastunut ja jo muutaman vuoden päästä vitu*****i.Olis pitäny erota jo aikoja sitten, kun ei kerta kiinnostanut.
Parhhat vuodet on menny sitte ihan harakoille molemmilta, en ymmärrä tuollaista elämää????????????Itse olin 32 v avioliitossa, jossa ei ollut isompia murheita.Talous kunnossa
vieraissa ei käynyt kumpikaan.
Yksi kaunis päivä rouva sai kuitenkin päähänpiston erota ja otti eron.
Monta vuotta olin siipi maassa,nyt lähinnä vituttaa se hukkaan heitetty "suruaika"
Heti olis pitäny lähteä paikkoihin missä on ihmisiä,esim tanssipaikoille.
Jälkeenpäin tulin huomaamaan että eihän tuo ollutkaan ainut nainen maailmassa,liekkö edes paras?
Hyvä ja vapauttava huomio se oli. - kokenutkin
((Yli 20 vuotisen suhteen äkillisen päättymisen järkytys ja päälle viestit että koko suhde oli itseasiassa sittenkin virhe vaikka olenkin oikeasti tosi "hyvä tyyppi" en vain ole se "oikea". Miten tuon tajuamiseen voi mennä yli 20 vuotta?
>> Kyllä tuo 20 vuotta menee, jos sitä eropäätöstä on haluttu vaan pitkittää. Pitää myöskin paikkansa tuo "hyvä tyyppi", joka vain ei ole se "oikea", tätä ei osaa tarkemmin selittää, sen vain tuntee. Eteenpäin pääsee, kun nämä asiat hyväksyy.))
Ei se minusta noin mene. Puoliso joka tuommoisia on möläytellyt toiselle 20 vuoden jälkeen on kypsymätön tai sitten nyt luullut löytävänsä uuden.
Ei tuollaista todellakaan tarvitse hyväksyä. Eikä anteeksi antaa. Tuon voi ainoastaan jättää omaan arvoonsa ja yrittää jatkaa elämäänsä eteenpäin. Yrittää hakea veraistukea esim. keskustelupalstoilta jotka käsittelevät eroja.
Aika parantaa haavat. Jotkut haavat eivät parene kunnolla koskaan. - sinkku;))
en tajuu...... kirjoitti:
20v miettimiseen, ei saa***a sehän on elämän tuhlausta, sekä iteltä että kumppanilta.
Miksi sitte ylipäänsä meni suhteeseen jos kerran ei oikeen ollu rakastunut ja jo muutaman vuoden päästä vitu*****i.Olis pitäny erota jo aikoja sitten, kun ei kerta kiinnostanut.
Parhhat vuodet on menny sitte ihan harakoille molemmilta, en ymmärrä tuollaista elämää????????????.....Parhhat vuodet on menny sitte ihan harakoille molemmilta, en ymmärrä tuollaista elämää????????????.....
Ei sitä noin kannata ajatella ! Se 20 v, oli hyvää aikaa mutta toinen lähti kun löysi uutuudenviehätyksen tms .... Hyvät 20 v ja nyt seuraavat hyvät vuodet ovat alkamassa, mutta sitä ennen pieni suruaika jos on pakko.
Oikeastaan minä en surrut päivääkään kun ukko läksi. Lähdin heti tanssilavoille. Osasinhan nuoruudestani perustanssit. Sitten lisää kursseja ja hauskaa on ollut. Tee sinä samoin. Sinkkuja on paljon ja sinkkuna ei tarvitse olla jos ei tykkää, mutta monet tykkää ... - nainen pohjoisesta
pohjoisesta mies kirjoitti:
Itse olin 32 v avioliitossa, jossa ei ollut isompia murheita.Talous kunnossa
vieraissa ei käynyt kumpikaan.
Yksi kaunis päivä rouva sai kuitenkin päähänpiston erota ja otti eron.
Monta vuotta olin siipi maassa,nyt lähinnä vituttaa se hukkaan heitetty "suruaika"
Heti olis pitäny lähteä paikkoihin missä on ihmisiä,esim tanssipaikoille.
Jälkeenpäin tulin huomaamaan että eihän tuo ollutkaan ainut nainen maailmassa,liekkö edes paras?
Hyvä ja vapauttava huomio se oli.Täällä nainen pohjoisesta . Olen eronnut ajat sitten kun huomasin että rakkaus oli kuollut liitostamme . Nyt olen asunut jo 25 vuotta yksin . Enkä usko että koskaan enään löydän uutta miestä .
- Näkeminen
Heikko vahvuudesta kirjoitti:
Niin no toki lapsetkin (2 varhaisteiniä) helposti osan tuosta ajasta selittävät mutta myös se että jopa vaimokin on sitä mieltä että olemme hienosti kasvaneet yhdessä, kasvattaneet lapsiamme ja rakentaneet arkeamme toimivana "tiiminä". Silti jäin siihen kiinni kun hän sanoi että kaikki hänen elämässään on aina ollut hyvin paitsi parisuhde. Tuota on kyllä vaikea hyväksyä mutta ymmärrän kyllä ettei minulla ole muuta vaihtoehtoa koska häntä edelleen rakastan ja olen aina sanonut että teen kaikkeni että hän olisi onnellinen - vaikka se särkisi sydämeni - jonka hänestä irti päästäminen minulle tekee.
Tunne on tyhjä kun tajuan rakastaneeni "yksipuolisesti". Minulle hän ei ole ollut vain hyvä kaveri. Pidän itseäni nyt täytenä idioottina. Kuinka olen voinut olla niin tyhmä etten ole tuommoista asiaa tajunnut? Olenko minä edes aavistanut mitään? Ehkä mutten ole varma.
Onhan meillä tietenkin ongelmiakin ollut mutta pidin niitä kaikkiin parisuhteisiin kuuluvina ja vielä onnistuimme puhumaan kaikki vaikeimmatkin asiat. Mutta nyt kuulen että ei silti koskaan osannut rakastaa minua. Mistä minä koskaan tiedän sitä sitten kenestäkään?Kunhan uusi seikkailu seksin ja jännityksen merkeissä hiipuu itkee vaimo päästä takaisin maailman parhaan miehen, aviomiehensä kainaloon ja sanoo tehneensä pahan virheen. Toivottavasti siihen mennessä olet löytänyt naisen joka ei haveile muista miehistä, joka osaa arvostaa sua ja jota ei saa sängyyn pettämään, puhmalla tai muillakaan konsteilla. voit sitten sanoa vaimollesi että mitäs läksit pidä läskis ja ovesta käy.
Heikko vahvuudesta kirjoitti:
Niin no toki lapsetkin (2 varhaisteiniä) helposti osan tuosta ajasta selittävät mutta myös se että jopa vaimokin on sitä mieltä että olemme hienosti kasvaneet yhdessä, kasvattaneet lapsiamme ja rakentaneet arkeamme toimivana "tiiminä". Silti jäin siihen kiinni kun hän sanoi että kaikki hänen elämässään on aina ollut hyvin paitsi parisuhde. Tuota on kyllä vaikea hyväksyä mutta ymmärrän kyllä ettei minulla ole muuta vaihtoehtoa koska häntä edelleen rakastan ja olen aina sanonut että teen kaikkeni että hän olisi onnellinen - vaikka se särkisi sydämeni - jonka hänestä irti päästäminen minulle tekee.
Tunne on tyhjä kun tajuan rakastaneeni "yksipuolisesti". Minulle hän ei ole ollut vain hyvä kaveri. Pidän itseäni nyt täytenä idioottina. Kuinka olen voinut olla niin tyhmä etten ole tuommoista asiaa tajunnut? Olenko minä edes aavistanut mitään? Ehkä mutten ole varma.
Onhan meillä tietenkin ongelmiakin ollut mutta pidin niitä kaikkiin parisuhteisiin kuuluvina ja vielä onnistuimme puhumaan kaikki vaikeimmatkin asiat. Mutta nyt kuulen että ei silti koskaan osannut rakastaa minua. Mistä minä koskaan tiedän sitä sitten kenestäkään?alkoholista :D eikös niin tee kaikki suomalaiset? (y)
- uskova-ukko
nainen pohjoisesta kirjoitti:
Täällä nainen pohjoisesta . Olen eronnut ajat sitten kun huomasin että rakkaus oli kuollut liitostamme . Nyt olen asunut jo 25 vuotta yksin . Enkä usko että koskaan enään löydän uutta miestä .
ookkona ees ettinykhän miestä,ei se kuule olekhan uskon asia
- pitkätie
Näkeminen kirjoitti:
Kunhan uusi seikkailu seksin ja jännityksen merkeissä hiipuu itkee vaimo päästä takaisin maailman parhaan miehen, aviomiehensä kainaloon ja sanoo tehneensä pahan virheen. Toivottavasti siihen mennessä olet löytänyt naisen joka ei haveile muista miehistä, joka osaa arvostaa sua ja jota ei saa sängyyn pettämään, puhmalla tai muillakaan konsteilla. voit sitten sanoa vaimollesi että mitäs läksit pidä läskis ja ovesta käy.
vaimo? en huomannut sukupuolta...minulle mies teki noin....
- Vahvuus heikkoudesta
Kiitokset kommenteista ja myötäelämisestä! Tiedän että minun pitää lopettaa itseni syyttäminen mistään. Tiedon siirtyminen tunteeseen kai kestänee kuitenkin aikansa koska kaikilla on varmasti monia "mukasyitä" minkä takia ajattelee että jos olisinkin tehnyt tai sanonut silloin noin tai näin ehkä sitten olisi mennyt paremmin.
Olen varma että selviän - olenhan loistokaveri, hyvä isä, empaattinen keskustelija ja huomioiva puoliso :) jos tulevaa ex-vaimoa on uskominen - ja vielä suht nuorikin. Jokin tästä suhteesta silti puuttui mutta sille en minä voinut mitään - eikä hän. Yrityksen puutteesta ei kai 20 vuoden jälkeen voi puhua. Toivon vain että olisin saanut kuulla tuon paljon aiemmin. En silti voi katua mitään - minussa on valtavasti rakkautta ja olen sitä paljon myös antanut - riippumatta siitä vaikka vastapuoli ei olisikaan sitä tuntenut. Olen ollut monesta asiasta onnellinen avioliitossamme eikä sitä voi kukaan minulta pois ottaa kunhan en itse siihen itseäni puhu. Annoin kaikkeni ja se riitti tähän. Olisin toivonut että tunnen oikean vastarakkauden ja luulinkin tuntevani - ehkä sitä joskus olikin. Jossakin vaiheessa se vain loppui enkä sitä kai sitten tietoisella tasolla huomannut tai hyväksynyt.
En usko että vaimoni nyt löysi toisen jonka luokse menee. Olemme kuitenkin aina puhuneet keskenämme vaikeistakin asioista miksipä ei siis myös nyt? Ei sillä että sillä olisi edes väliä vain sillä on väliä että rakastaa toista tarpeeksi pystyäkseen päästämään irti. Myös pystyäkseen sanomaan ettei rakasta niin kuin pitäisi. Ei varmasti ole helppoa sekään 20 vuoden jälkeen. Ei häntä kukaan korvaa minulle mutta ehkä joskus löydän uuden rakkauden.
Minun täytyy ensin oppia rakastamaan itseäni tarpeeksi ja heittää omat "kriisikäsikirjani ja toimintaohjeeni" hiiteen ja alkaa kuuntelemaan itseäni paremmin. Ehkä sillä tavalla opin näkemään sen selvästi kun joku minua rakastaa? - Vaiettu asia
"En usko että vaimoni nyt löysi toisen jonka luokse menee. Olemme kuitenkin aina puhuneet keskenämme vaikeistakin asioista miksipä ei siis myös nyt?" Vaikka muusta puhuttaisikiin avoimesti tämä asia on se josta visusti vaietaan ja vaikenija on se, joka on löytänyt uuden. Tässäkin vaikuttaa siltä, että tilallesi on löytynyt uusi.
- Vahvuus heikkoudesta
Kuten sanoin - tällä asialla ei ole minulle mitään merkitystä. Pitkässä suhteessa tapahtuu kaikenlaista ja sitä oppii ettei rakkautta voi pakottaa - ei pois, eikä päälle. Näistäkin olemme ja voimme kyllä (ja täytyykin) keskustella. Tuo toisen löytäminenhän ei koskaan ole syy vaan seuraus. Todellisen vastarakkauden tunnistaminen on se mitä opettelen ja etsin oikeata pyyteetöntä rakkautta - onko sitä? Etsinkö mahdotonta? Mikä meille riittää vai riittääkö mikään?
- Vahvuus heikkoudesta
Vahvuus heikkoudesta kirjoitti:
Kuten sanoin - tällä asialla ei ole minulle mitään merkitystä. Pitkässä suhteessa tapahtuu kaikenlaista ja sitä oppii ettei rakkautta voi pakottaa - ei pois, eikä päälle. Näistäkin olemme ja voimme kyllä (ja täytyykin) keskustella. Tuo toisen löytäminenhän ei koskaan ole syy vaan seuraus. Todellisen vastarakkauden tunnistaminen on se mitä opettelen ja etsin oikeata pyyteetöntä rakkautta - onko sitä? Etsinkö mahdotonta? Mikä meille riittää vai riittääkö mikään?
Mutta tavoitteenahan hänellä tietysti on tässä tapauksessa on että hän "löytää etsimänsä" - se oikea. En minä siitä muuta väitä muttei se ole minun ongelmani. Minun ongelmani on ymmärtää mitä tapahtui, ottaa opiksi ja selvittää mitä minä haluan ja mitä minä tarvitsen. Oppia vaatimaan itseltäni että saan mitä tarvitsen.
- surullinen tarina
Vahvuus heikkoudesta kirjoitti:
Mutta tavoitteenahan hänellä tietysti on tässä tapauksessa on että hän "löytää etsimänsä" - se oikea. En minä siitä muuta väitä muttei se ole minun ongelmani. Minun ongelmani on ymmärtää mitä tapahtui, ottaa opiksi ja selvittää mitä minä haluan ja mitä minä tarvitsen. Oppia vaatimaan itseltäni että saan mitä tarvitsen.
AIvan oikein. Samaan olen pyrkinyt, mutta itseluottamuksen ja epävarmuuden tunne syö minua sisältä. Pelkään erehtyväni ja tulevani hyväksikäytetyksi. Voin pahoin, kun ajattelen uutta hylkäämisen tunnetta. En kykene ajattelemaan uutta suhdetta, vaikka kaikki huomionosoitukset joita olen miehiltä saanut, ovat ravistelleet minua huomaanaan, miten paljosta olen jäänyt paitsi. En halua sinkkuelämää, olen saanut henkisen morkkiksen joka ainosta kokeilun yrityksestä. Olen toivottoman yksinäinen vanhoissa ympyröissäni ja mahdollisuuksia uuteen kovin vähän. Tyhmyyttäni ihastun varmaan samanlaiseen kuin entinen, ja toinen ero on helpompi kuin ensimmäinen. En vaan jaksa enää. Sain masennuslääkkeet, käyn terapeutilla ja eilisestä elokuvasta tuli mieleen, että eutanasia tulisi sallia heillekin, jotka ovat kadottaneet elämänhalunsa. Olen unohtanut kiinnostukseni elämään kokonaan, näytän muiden mielestä olevan vahva. Olenkin, johtuen siitä etten muuhun en pysty.
- musta surutyö
surullinen tarina kirjoitti:
AIvan oikein. Samaan olen pyrkinyt, mutta itseluottamuksen ja epävarmuuden tunne syö minua sisältä. Pelkään erehtyväni ja tulevani hyväksikäytetyksi. Voin pahoin, kun ajattelen uutta hylkäämisen tunnetta. En kykene ajattelemaan uutta suhdetta, vaikka kaikki huomionosoitukset joita olen miehiltä saanut, ovat ravistelleet minua huomaanaan, miten paljosta olen jäänyt paitsi. En halua sinkkuelämää, olen saanut henkisen morkkiksen joka ainosta kokeilun yrityksestä. Olen toivottoman yksinäinen vanhoissa ympyröissäni ja mahdollisuuksia uuteen kovin vähän. Tyhmyyttäni ihastun varmaan samanlaiseen kuin entinen, ja toinen ero on helpompi kuin ensimmäinen. En vaan jaksa enää. Sain masennuslääkkeet, käyn terapeutilla ja eilisestä elokuvasta tuli mieleen, että eutanasia tulisi sallia heillekin, jotka ovat kadottaneet elämänhalunsa. Olen unohtanut kiinnostukseni elämään kokonaan, näytän muiden mielestä olevan vahva. Olenkin, johtuen siitä etten muuhun en pysty.
Moikka!
Täällä kohtalotoveri. oltiin mieheni kanssa naimisissa ja yhdessä 21v. Eräänä päivänä 4kuukautta sitten haluavansa erota. Sain hermoromahduksen jouduin ambulanssilla sairaalaan. Meidän yhdessäolo oli alusta alkaen rankkaa taloudellisesta syistä.
Kun rahaasiat vihdoinkinj järjestyivät , ja saatiin elämäämme helpotusta mies halusi erota.
En ymmärrä häntä, uskoin että meillä oli kaikki vihdoinkin hyvin. Mutta olin väärässä-
Käyn terapiassa ja syön psyk, lääkkeitä , ei meinaa tuo tuska hellittää. Itken mieheni perään joka päivä, koska rakastan häntä. En tiedä miten jaksan tästä eteenpäin.
Rukoilen voimia jumalalta että jaksaisin päivä kerrallaan eteenpäin. - Miesvain-J
musta surutyö kirjoitti:
Moikka!
Täällä kohtalotoveri. oltiin mieheni kanssa naimisissa ja yhdessä 21v. Eräänä päivänä 4kuukautta sitten haluavansa erota. Sain hermoromahduksen jouduin ambulanssilla sairaalaan. Meidän yhdessäolo oli alusta alkaen rankkaa taloudellisesta syistä.
Kun rahaasiat vihdoinkinj järjestyivät , ja saatiin elämäämme helpotusta mies halusi erota.
En ymmärrä häntä, uskoin että meillä oli kaikki vihdoinkin hyvin. Mutta olin väärässä-
Käyn terapiassa ja syön psyk, lääkkeitä , ei meinaa tuo tuska hellittää. Itken mieheni perään joka päivä, koska rakastan häntä. En tiedä miten jaksan tästä eteenpäin.
Rukoilen voimia jumalalta että jaksaisin päivä kerrallaan eteenpäin.Otan osaa, olen pahoillani puolestasi. Ei ole helppoja nämä asiat ei. Muistot ja kaipuu säilyy pitkään ja tulevat esiin yllättävissäkin tilanteissa ja taas tekee pahaa ja itkettää. Mutta usko pois aika parantaa ja harrastukset sekä positiivinen mieli. Voimia sulle ja aloittajalle ja kaikille muille joita on kohdannut vastaava pirullisuus.
- Erojutskaa
Faktoja, yleensä nainen tekee aloitteen eroon ja lähes aina taustalla on uusi ihastus joka kiistetään. Hyvin usein nainen haluaa jonkun ajan kuluttua takaisin ja siinä vaiheessa yleensä mies torjuu yhteenmenon. Jos sitten kuitenkin palataan yhteen niin voi tulla todella upea suhde mutta vaatisi todella kovasti töitä sen eteen. Näin jos ei ole ollut pahoja ongelmia, juomista, pahoinpitelyjä tms Se että vaimosi nyt sanoo ettet sinä ole ollut se oikea, voit jättää omaan arvoonsa. Vaimosi menee nyt niin tunteella ettei siinä paljoa menneitä muistella, paitsi tietenkin huonoja asioita. Näin se meilläkin meni ja sitten kaikki kääntyikin päälaelleen, voi kuinka olinkin se oikea jne. Valitettavasti mulla ei siinä vaiheessa enää ollut tunteita tarpeeksi ylittämään luottamuspulan ex-vaimoa kohtaan joten se siitä. Itse aloin kuntoilla iltaisin, tosin alussa ajatuksella että näytän tolle... mutta hyvin on jatkunut vieläkin. Mulla pahin aika oli yhdessä asuminen ennen muuttoa kun piti kuunnella toisen suunnitelmia jne. sitten kaks ekaa viikkoa omassa asunnossa oli vaikeita mutta aika äkkiä alkaa toipumaan pahimmasta kun miettii asioita rauhassa, myös omaa osuutta eroon. Itse pidin avioliittoa itsestäänselvänä asiana ja unohdin kuinka paljon suhteen eteen pitäisi tehdä töitä:( Erosta on nyt 3kk ja muutama irtosuhde on ollut mutta mitään vakavampaa en edes etsi vielä. Tsemppiä, muista että olet yksi useista:)
- haha-- ha
Mä olen nyt yhdessä miehen kanssa, jolle kävi just noin "yleensä nainen tekee aloitteen eroon ja lähes aina taustalla on uusi ihastus joka kiistetään. Hyvin usein nainen haluaa jonkun ajan kuluttua takaisin ja siinä vaiheessa yleensä mies torjuu yhteenmenon"
Mieheni ex oli löytäny jonkun ihastuksen, jota erehtyi luulemaan "suureksi rakkaudeksi" Halusi muuttaa omaan asuntoon "vähäksi aikaa" eli ilmeisesti oli aikonut sinä aikana varmistaa, että kannattaako vaihtaa ja kannattaako sen uuden takia jättää perhe ja mies ja talo ja yhteinen elämä. Kiisti koko ajan, että mitään uutta suhdetta tai miestä ei muka ole, vaikka oli jo jääny kiinni suhteesta! No, eihän siitä uudesta ihastuksesta ollut kumppaniksi, kolmen kuukauden vapauden jälkeen eukko yritti lämmitellä välejä ennalleen ja tilitti uudesta äijästään, että kun "se kattoo ihan eri tv-ohjelmiakin" . Hetken huuma paljasti oikeat kasvonsa.. mies olikin rahaton, epäsiisti ja laiska. Mikään ei loppujen lopuksi osunutkaan yksiin, ei edes tv-ohjelmat, tärkeämmistä asioista puhumattakaan!!
Ex nainen oli suunnattoman loukkaantunut, kun miehellä olikin uusi nainen. Mua yrittää väheksyä esim lähettelee miehelleni tekstiviestejä "etkö ole onnellinen sen uuden naisen kanssa?" vaikka mitään viitettä sellaisesta ei ole ollut. Toiveajattelua selvästi, eukko odottaa, että koska meillä tulis ero, että hän pääsis "takaisin kotiin" kun sinkkuelämä onkin ihan onnetonta ja varmaan vituttaa kun lähti mukavasta talosta mukavan ja hyvän miehen luota kerrostaloon ahtaasti asumaan! Valitettavasti joutuu nyt kärvisteleen siellä uudessa "ihanassa" sinkkuelämässään, takaisin ei oteta eikä huolita. Mies nauroi, että selvästi huomasi, kun ex oli aloittanut suhteen uudelleen lämmittelyn ja luuli ihan tosissaan, että sitä sitten tullaan vaan takaisin kun on toinen äijä todettu sittenkin huonommaksi. Ei onnistu, me asutaan nyt yhdessä ja kihloihinkin mentiin. Menee kaikin puolin hyvin ja ihmettelen kovasti, miten tää miehen exä oli noin tyhmä, että työpaikkaihastuksen takia jätti perheensä! No, parempi mulle, löysin meinaan just sellasen miehen, mitä olin etsinykkin! Tollaset miehet viedään käsistä heti, joten onneks mä olin pirun nopee :D - Itsekin "erotettu"
Jokainen katsoo asioita omalta kannaltaan. Epäilen vahvasti ettei ole faktaa, että yleensä nainen tekee aloitteen erosta. Tilastoja aiheesta en tunne. Sen sijaan väitän faktaksi sitä, että teki aloitteen eroon kumpi tahansa, niin toiselle se tulee pääsääntöisesti yllätyksenä.
Tässä viestiketjussa olisi ihan hyviä asioita ihan kenen tahansa mietittäväksi, mutta tässä on vain yksi vika, näitä lukee ne, jotka muutenkin ovat nuo pointit jo huomanneet. Puolisoa pidetään itsestäänselvyytenä. Eroa kadutaan. Paluuta taakse jääneeseen ei ole. Mm.
Voi, miten näitä asioita saisi niille tiedoksi, jotka vielä ovat liitossa ja tyytyväisiä tai tyytymättömiä. Jokaisen velvollisuus olisi hoitaa suhdetta. Sen joka on tyytymätön, pitäisi kertoa se puolisolle, silloin kun tilanne ei ole vielä toivoton. Sen, joka on tyytyväinen, kannattaisi kysyä toiselta, onko hän tyytyväinen.
Oikeasti eroaminen on usein turhaa. Ajoissa suhteen hyväksi jotain tehden, monelta murheelta välttyisi itse kukin. Ei se elämä jonkun toisen kanssa ole useinkaan sen parempaa, alkuhuumaa lukuun ottamatta. Erilaista se tietenkin on. Mutta onko erilaisuus hyvä vai huono asia, se onkin jo ihan toinen juttu. - Monen mankelin läpi
Itsekin "erotettu" kirjoitti:
Jokainen katsoo asioita omalta kannaltaan. Epäilen vahvasti ettei ole faktaa, että yleensä nainen tekee aloitteen erosta. Tilastoja aiheesta en tunne. Sen sijaan väitän faktaksi sitä, että teki aloitteen eroon kumpi tahansa, niin toiselle se tulee pääsääntöisesti yllätyksenä.
Tässä viestiketjussa olisi ihan hyviä asioita ihan kenen tahansa mietittäväksi, mutta tässä on vain yksi vika, näitä lukee ne, jotka muutenkin ovat nuo pointit jo huomanneet. Puolisoa pidetään itsestäänselvyytenä. Eroa kadutaan. Paluuta taakse jääneeseen ei ole. Mm.
Voi, miten näitä asioita saisi niille tiedoksi, jotka vielä ovat liitossa ja tyytyväisiä tai tyytymättömiä. Jokaisen velvollisuus olisi hoitaa suhdetta. Sen joka on tyytymätön, pitäisi kertoa se puolisolle, silloin kun tilanne ei ole vielä toivoton. Sen, joka on tyytyväinen, kannattaisi kysyä toiselta, onko hän tyytyväinen.
Oikeasti eroaminen on usein turhaa. Ajoissa suhteen hyväksi jotain tehden, monelta murheelta välttyisi itse kukin. Ei se elämä jonkun toisen kanssa ole useinkaan sen parempaa, alkuhuumaa lukuun ottamatta. Erilaista se tietenkin on. Mutta onko erilaisuus hyvä vai huono asia, se onkin jo ihan toinen juttu.Hyviä näkökulmia!
Olen samaa mieltä, että jokaisen velvollisuus on hoitaa suhdetta - ja lisäksi pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan. Toinen ihminen ei pitemmän päälle tee ketään onnelliseksi, vaan onni lähtee aina itsestä ja omasta asenteesta elämää ja muita ihmisiä kohtaan. Elämäänsä tyytyväinen ihminen ei ole riippuvainen muista, mutta myös vetää muita puoleensa: Hänen kanssaan on hyvä elää! :)
Ei pidä keskittyä liikaa ulkoisiin asioihin, vaan omaan ja läheisten henkiseen hyvinvointiin. Ihmisille on tärkeää tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Parisuhde usein kaatuu siihen, että haluaa toisen olevan jonkin tietyn muotin mukainen, ja sopeutuvan tiettyihin toisen puoliskon asettamiin "normeihin".
Pitää hyväksyä myös se, että ihmiset muuttuvat ja kehittyvät ajan kanssa. Ajan kanssa alkaa ahdistaa jos ei ole tilaa tuolle kasvulle.....
- Heikkona vahvuudesta
Kiitokset ajatuksistanne!
Jos nyt katson taaksepäin "järkiperäisesti" yrittäen unohtaa kuinka paljon häntä vieläkin rakastan niin huomaan kyllä ettei kyse ole vain siitä että hän on "uhriutunut" luopumalla omista tarpeistaan. Olen rakastamalla (omalla osaamallani tavalla) yrittänyt parantaa hänen oloaan niin kauan kuin muistan ja niin kovasti että olen turtunut ja unohtanut minäkin omat tarpeeni. En ole nähnyt kuinka kovilla olen itse ollut ja kuinka paljon minulla on jäänyt OMIA tarpeitani tyydyttämättä (huomioiminen, minä ja minunkin asiat ja jaksaminen ovat tärkeitä, hellyys, hoiva, intohimo). Olen todellakin unohtanut itseni kun en ole huomannut että onhan hän jo teoillaan näyttänyt ettei rakasta minua, aviomiehenä, tärkeänä henkiystävänä. Jos olisimmekin kärsineet yhdessä meillä ei olisi ollut mitään hätää mutta olemme olleet yhdessä mutta kärsineet erikseen - miten traagista? Enkä ollut tuota muka edes tajunnut - rakastamisesta oli tullut minulle työtä ja vielä pienellä palkalla? Tuossa on ainakin yksi suuri huomio josta minun tulee ottaa oppia ja välttää etten ajaudu enää samaan tilanteeseen. Rakkaus on kyllä työtäkin mutta sitä pitää myös saada takaisin jotta rakkauden tasapaino säilyy.
Rakastettu ei pelkää virheitä eikä hylkäämistä - rakastettu haluaa vain rakastaa ja ymmärtää - ja on onnellinen niin tehdessään. - Heikkona vahvuudesta
Kertokaa naiset ajoissa miehelle kun rakkaus loppuu. Vain puhumalla selviää voiko sitä vielä löytää. Rakkaudettomasta suhteesta kärsii kaikki. Toiset enemmän toiset vähemmän mutta lopulta kärsivät kuitenkin kaikki koska katkeruuden kasvamista voi estää vain aito rakkaus. Itse olen vasta tilanteessa jossa yli 20 vuotinen suhde on loppumassa kun lopulta vaimo avasi suunsa ja sanoi ettei ole rakastanut minua aviomiehenä enää aikoihin eikä ole edes varma onko koskaan todella rakastanut "minua". Omassa rakkaudessani olen ollut niin sokea että en ole edes huomannut vaikka viimeisen kymmenen vuoden ajan hän on teoillaan jo kertonut minulle ettei rakkautta enää ole. Masennusta ja toivottomuutta ja väsymystä kyllä joka on ruokkinut minun rakkauttani ja haluani yrittää helpottaa hänen oloaan antamalla kaikkeni - mutta koska hän on nähnyt parisuhteemme masennuksen syynä on kaikki yritykseni olleet taistelua tuulimyllyä vastaan. Ei rakkautta voi ottaa vastaan masennuksen lähteenä olevalta henkilöltä vaikka haluaisi. Vasta se ääneen sanottu minä en rakasta sinua enkä halua elää sinun kanssasi enää herätti minut unesta. Nyt elämäni syvimmässä kriisissä olen monet yöt vaikeroinut ja itkenyt miksi en riitä miksi en voinut asialle mitään. Mutta huomasin pian etten olisi voinut tehdä mitään toisin - päinvastoin - olisin ansainnut tulla "vapautetuksi" rakkauteni kahleesta paljon aiemmin.
Rakastuneena kestää valtavasti huonoa kohtelua - minä olin kuin talonmies - hänen elämänsä tärkeysjärjestyksessä. Ja minä olin onnellinen ja rakastin häntä edelleen. Vieläkin rakastan häntä mutta ymmärrän myös että minäkin olen ansainnut rakkautta. Minunkin tarpeitani tulee jonkun kuunnella. Minäkin olen ansainnut jonkun ihmisen joka rakastaa minua ja jolle minä olen tärkein ystävä.
Kun rakkaus loppuu tai sitä ei ole - puhukaa hyvät ihmiset heti. Joskus se tulee takaisin mutta aina se johtaa muutokseen joka on mahdollisuus vaikka siitä puhuminen olisi kuinka tuskallista. Huono olo ei saa olla normaalia - sitä ei kukaan kestä. Mutta kertarysäyksen huonoa oloa kestää jos sitä seuraa onnellisuus ja rakkaus.- Näinpä nyt
Jaksamista ja voimia sinulle! Itse olen nainen ja luulin eläväni onnellisessa avioliitossa miehen kanssa, jonka kanssa viettäisin loppuikäni. Mielestäni meillä meni ihan hyvin, lukuunottamatta muutamia väsymyksen jaksoja jolloin mieheni töidensä vuoksi ajoi itsensä loppuun. Silloin tuli aina pienemmästäkin asiasta kinaa ja mieheni väsyneenä "eristäytyi". Päivittäin sanottiin rakastavamme puolin ja toisin ( minä ainakin tarkoitin myös sitä täydestä sydämestäni ) oli yhteisiä suunnitelmia ym. Nyt yllättäin isomman riidan päätteeksi mieheni ilmoitti haluavansa erota ja ettei hänestä ole ylläpitämään parisuhdetta. Rakkauden osoitukset häneltä loppuivat siihen paikkaan ja samoin kaikki puhe. Nyt on vain hiljaisuutta ja mökötystä. mies jatkuvasti väsynyt ja apaattinen, kireä ja niin maansamyyneen näköinen viestien " millainen akka hänellä on". Vielä kuukausi sitten mieheni on laittanut minulle tekstareita, miten rakastaa minua ja on niin onnellinen..kylläpä se rakkaus voi näköjään miehiltä loppua äkkiä.
- saunasanttu
Näinpä nyt kirjoitti:
Jaksamista ja voimia sinulle! Itse olen nainen ja luulin eläväni onnellisessa avioliitossa miehen kanssa, jonka kanssa viettäisin loppuikäni. Mielestäni meillä meni ihan hyvin, lukuunottamatta muutamia väsymyksen jaksoja jolloin mieheni töidensä vuoksi ajoi itsensä loppuun. Silloin tuli aina pienemmästäkin asiasta kinaa ja mieheni väsyneenä "eristäytyi". Päivittäin sanottiin rakastavamme puolin ja toisin ( minä ainakin tarkoitin myös sitä täydestä sydämestäni ) oli yhteisiä suunnitelmia ym. Nyt yllättäin isomman riidan päätteeksi mieheni ilmoitti haluavansa erota ja ettei hänestä ole ylläpitämään parisuhdetta. Rakkauden osoitukset häneltä loppuivat siihen paikkaan ja samoin kaikki puhe. Nyt on vain hiljaisuutta ja mökötystä. mies jatkuvasti väsynyt ja apaattinen, kireä ja niin maansamyyneen näköinen viestien " millainen akka hänellä on". Vielä kuukausi sitten mieheni on laittanut minulle tekstareita, miten rakastaa minua ja on niin onnellinen..kylläpä se rakkaus voi näköjään miehiltä loppua äkkiä.
kylläpä se ap:n vaimonkin rakkaus lopahti äkkiä,älä yleistä
- tehele
Kun toisella on ollut voimakkaat tunteet mukana suhteen alkupuolella, ei se tunne vastarakkaudesta taida hevillä hävitä. Onnelliset muistot kantavat pitkälle. Ja kun on itse varma rakkaudessaan, sitä tulee kiellettyä se tosiasia, että toisen rakkaus on loppunut. Minun oli lähes mahdoton hyväksyä se vielä senkin jälkeen kun se oli viimein ääneen sanottu (niin myöhään, liian myöhään), puhumattakaan ennen sitä.
Jossain vaiheessa kysyin vaimolta, eivätkö kaikki hyvät muistot paina yhtään vaakakupissa? Eivät painaneet. Ne olivat hänellä jääneet täysin pahan olon alle. Itselleni ne ovat vielä eläviä ja tuovat hyvän olon, johon nyt kylläkin sekoittuu melkoinen haikeus. Ja loukkaantuminen siitä, että toiselle ne eivät merkitse paljon mitään. Vaikka silloin aikoinaan ne olivat hänelle koko elämä. - Heikko mutta vahva
Ei kannata puhua vain arjen kohtaamisen puuttumisesta tai halusta yrittää uudestaan löytää aito tunnepuheen taso tai syvimmän itsensä tutkimisesta. Ei tuommosia monetkaan miehet ymmärrä noita mietiskelyjä yhdistää vakaviin ongelmiin parisuhteessa hyvinvoimisen osalta vaikka omalla henkilökohtaisella tasolla ymmärtäisivätkin. Mutta kun sanoo että rakkauden tunne sinuun aviomiehenä on hiipunut ja kosketuksesi ei herätä enää mitään tunnetta (ja lopulta jopa suorastaa inhottaa) niin onhan kumma jos ei mies herää että tässä puhutaan nyt oikeasti meistä ja meidän parisuhteesta. Molemmilla täytyy olla aikaa käsitellä eron mahdollisuutta ja todellisuutta ennenkuin se on todellisuutta ja peruuttamatonta. Miksi surutyö pitäisi tehdä erikseen parisuhteessa? Ensin nainen voi murehtia vuosikausia ja myrkyttää itseään ajatuksillaan ja sitten rysäyttää kaiken miehen niskaan muutamassa päivässä käsiteltäväksi. Tässä vaiheessa nainen on jo niin pitkällä ettei halua asiasta edes puhua enää. Mies taas haluaisi vastauksia ja keskustella. Voiko edes olla huonompaa tapaa hoitaa eron tuskaa?
Tärkeää myös erossa on se että parisuhteen loppuminen ja saattohoito käsitellään myös parina - yhteisenä asiana vaikka päätös toisen alunperin olisikin.- surullinen juttu
"Kosketuksesi ei herätä enää mitään tunnetta ja lopulta jopa suorastaa inhottaa". Siinäpä ydinasia tuhoon, jonka puoliso on sallinut toisen ihmisen kautta. Siinä syy vähäpuheisuuteen, syy etäisyyteen ja surutyösi hankaluuteen. Jos olisikin olemassa keino, jolla hullaantuneen silmiä avataan. Samaan tapaanhan me kaikki olemme uskoneet suhteemme onnistumiseen alussa vaaroja kaihtamatta. Mitä muuta muka ihminen tarvitsee silloin, kuin voimakasta vetoa toiseen ja kiihkeää rakastelua.
Tässä vaiheessa on vaan aivojen ohjaama alakerta ihan toista mieltä siitä, minkä arvoinen olen. Olen hukassa kuin teinityttö uusien suhteiden luomisessa. Olen myös vihainen, että kaipaan kosketusta. Hävettää olla sydän karrella uuden kohtaamista kerjäämässä sisin täynnä ristiriitoja. Parhaiten olen pystynyt, kun jatkan kuin robotti pitämällä huota niistä, jotka minua entisen nimissä tarvitsevat ja koen edes olevani hetken tarpeellinen. Entiselle se ei merkitse pennin vertaa, tai ehkä sen verran, että saa elää uudessakin suhteessa kuin itse hänelle kattamassani pöydässä.
Hän toivoo minulle kohteliaasti pelkkää hyvää elämässäni ja tulevaisuudessani. Kiitän siitä ja itken sisimmässni. - heikko vahvuus
surullinen juttu kirjoitti:
"Kosketuksesi ei herätä enää mitään tunnetta ja lopulta jopa suorastaa inhottaa". Siinäpä ydinasia tuhoon, jonka puoliso on sallinut toisen ihmisen kautta. Siinä syy vähäpuheisuuteen, syy etäisyyteen ja surutyösi hankaluuteen. Jos olisikin olemassa keino, jolla hullaantuneen silmiä avataan. Samaan tapaanhan me kaikki olemme uskoneet suhteemme onnistumiseen alussa vaaroja kaihtamatta. Mitä muuta muka ihminen tarvitsee silloin, kuin voimakasta vetoa toiseen ja kiihkeää rakastelua.
Tässä vaiheessa on vaan aivojen ohjaama alakerta ihan toista mieltä siitä, minkä arvoinen olen. Olen hukassa kuin teinityttö uusien suhteiden luomisessa. Olen myös vihainen, että kaipaan kosketusta. Hävettää olla sydän karrella uuden kohtaamista kerjäämässä sisin täynnä ristiriitoja. Parhaiten olen pystynyt, kun jatkan kuin robotti pitämällä huota niistä, jotka minua entisen nimissä tarvitsevat ja koen edes olevani hetken tarpeellinen. Entiselle se ei merkitse pennin vertaa, tai ehkä sen verran, että saa elää uudessakin suhteessa kuin itse hänelle kattamassani pöydässä.
Hän toivoo minulle kohteliaasti pelkkää hyvää elämässäni ja tulevaisuudessani. Kiitän siitä ja itken sisimmässni.Surullinen juttu: me ollaan kuitenkin ihan yhtä tärkeitä ihmisiä kuin kaikki muutkin. En tiedä miten kauan kestää että eron repimän unelman yhteisestä onnellisesta vanhenemisesta pystyy päästämään irti mutta varmaa on se että meidän on uskottava että olemme arvokkaita jos vain niin päätämme. Rakkauttamme ei voi kukaan pois ottaa meidän on löydettävä sille uusi kohde ja vaatia myös rakkautta itsellemme. Vähempään emme saa tyytyä mutta virheitäkään ei voi pelätä niin paljon ettemme uskaltaisi palata elämään.emme saa tarvita ketään olaksemme onnellisia mutta silti ei meidän tarvi olla yksin.
- Liian vahva perhosek
Toisilla ihmisillä on kiltteyssyndrooma ja toisilla vahvuussellainen. Tunnen molemmat, kiltistä 'vahvaksi' kasvanut eikä vahvaa kukaan "oikeasti" huolla ja paapo, vahva kyllä pärjää omillaan, ajattelevat. Näinhän onkin, sisimmässä vain on hemmetin yksinäistä, kun luulevat, että vahva ei tartte syliä eikä halia eikä ymmärtäjää eikä mitään.
25 vuotta kesti,ennen kuin mies huomasi, että jokin osa elämää on jäänyt elämättä.Ymmärsin että häneltä oli jäänyt kokematta kaksistaan oleminen,mulla kun oli lapsi jo kun tavattiin. Niinpä hän lähti elään sitä elämätöntä...vaan kuinkas ollakkaan...jo ennen kuin ero oli virallisesti selvä mies oli "kihlannut" toisen ja selvis mullekkin, että tää tuleva rouva oli jo jonkin aikaa ollut kuvioissa. ja nyt tietty aatellaan, että ompas sokee kun ei huomaa, että miehellä on toinen....jälkeenpäin kun oon asiaa aatellu..niin tajusin että olin kyllä tiennyt jollain tasolla, mut en myöntänyt itselleni...en halunnut että mun haaveet ja unelmat tulevaisuudesta murskataan..no nyt sitten miehen elämätön elämä(jonka elämää jossa on vaan kaks aikuista) onkin elämää uuden vaimon ja kahden alle viisi vuotiaan lapsen kanssa. Tänään en tunne enää katkeruutta exää kohtaan..mut pikkuisen olen vahingon iloinen...MÄ elän nyt sitä kahen aikuisen elämää ilman pienii lapsii:)
- fkjdklsjfksd6879
Katkera ei saa olla :)))
- melli
Alku kuin suoraan minun elämästä kihloihinkin ennenkuin ero selvä, ja sitä rataa naimisiin ennenkuin erosta vuotta kulunut ja nyt valehdellaan kaikille ettei tämä uus akka ollut yhtään eron syynä... Nyt ei mies enään muista omia lapsiaan. Ei ehdi on kaikki uudet kuviot.
Täytyy sanoa että katkeruutta löytyy, mutta eteenpäin elämää on jatkettava ja äiti lapsilleen oltava.
- vaimo
Minä olen kuin vaimosi; en ole rakastanut enkä arvostanut miestäni enää muutamaan vuoteen. Mutta ei sen myöntäminen helppoa ole, edes itselleen. Meillä pieniä lapsia, yhteinen rakkaudella rakennettu koti, mies joka edelleen rakastaa ja välittää vaikka kätkeekin pelkonsa uhman alle. Meni vuosi ja toinenkin kun tutkailin tunteitani ja odotin josko vielä löytäisin sen rakastamisen ja intohimon, mutta ei. Rakastan miestä kuin veljeä tai ystävää, vailla mitään intohimoa. Miehen olemus ja kosketus vain ärsyttävät, ja viimeisen vuoden olemmekin yöpyneet eri huoneissa minun tahdostani. Ero on useastikin otettu esille mutta mies ei sitä halua, pyytää ja toivoo että yrittäisin vielä. Kun kuitenkin toisesta välittää, niin vaikea olla tiukkana ja lähteä, ainakaan minulta se ei vielä ole onnistunut vaikka lähtöä koko ajan teenkin.
- 50-luvull-synt-mies
Minä ja vaimo emme koskaan ole yöpyneet samassa huoneessa.
Pojat ovat nyt 19 v ja melkein 18 v.
Mitä helvettiä te vaaditte keijukaissatuja suhteeltanne ?
Onpa teillä ja monella nykyajan aviopuolisolla hirveät vaatimukset ikuisesta rakkaudesta. Mitähän aviolelämä oli ennen vanhaan, eikä silti erottu ja vaadittu mahdottomia ?
- periewotue678
Varmaa aika moni , näin luulisin ..
Ero päätöstä on tueha pitkittäää ... Valitettavasti monet niin tekevät ja
pilaavat elämänsä. Monen ihmisen pitäisi se tajuta että täällä eletään vain kerran ..
Sinun täytyy vaan ottaa itseäsi niskasta kiinni eikä vaipua itsesääliin . Onhan siinä kieltämättä hyväksi käytetyn olo . Mitkäään diapamit eivät auta oloon ,.,, vaan pahentavat asiaa . Hyvä on jos pystyt keskustelemaan asiasta , mutta eivät ystävätkään jaksa kuunnellla moneen kertaan juttujasi . Sinun pitäää vaann nousta ``omille jaloillesi`` - hyvä siitä tulee..
Muuta siihen ei voi sanoa kuin että aika parantaa ja tekee tehtävänsä. Kaikki tunteet kun käy läpi eikä yritä työntää pahaakaan oloa pois niin sillä periaatteella selviää parhaiten. Omasta erosta kuusi vuotta ja nyt elän elämäni parasta aikaa. Yhteiselämä kesti lähemmäs 30 vuotta. Itse olen ajatellut että liitto oli onnistunut kun kesti niinkin kauan.
Laastarisuhteita oli eron jälkeen. Ne kieltämättä auttoivat vaikeimman ajan. Nyt viihdyn erittäin hyvin yksin. Ystäviä on, sekä miehiä että naisia. Yhteisasumista en osaa kuvitella kenenkään kanssa. Oman reviirin tarve on kasvanut ja haluan pitää kotini vain itselläni. - koillismaa
kaikenlaisia itkiöitä tämä maa päällänsä kantaa.olet varmaan ollut se hemmoteltava ja paasattava tyyppi johon toisen hermot on palaneet.lopultakin.jos hermot kestää 20v katsoa kitinää ja pitää vielä hemmoitella ja huolehtia asiat niin mitallin lähtiä ansaitsee.riudu ja räydy mutta muista katsoa peiliin ja katso ympärillesi kitisiä.
- 15+19
Leskelle löytyy aina lohduttajia :) Elämäsi paras aika alkaa NYT!
- xxxyyy
en ymmärrä mistä tänne sivuille löytyykään kaikkea tämmöstä aivan joutavia
aiheita ja puolet vielä ei ole edes totta.?????- voimaa ilosta
...tiesi jo Joseph Goebbels aikoinaan. Mistäs tiedät ettei ole totta? Eron kokeneena tiedän että koko tunneskaala täytyy käydä läpi ennen kuin rauhoittuu ja ymmärtää että valhetta valhetta kaikki on vaan...ihmissuhteissa. Mutta että voimaa ilosta...nii-i
- hah.
Mummo parka kirjoittaa ja vastaa
itselleen.
- Heikko vahvuudesta
Voisikohan kiljun keittämisellä hankkia?
vOISIKO vastauksiin saada laatua, koska niistä 25 ilmoitin poistoon, haistakaa paska! - rompsäpelle
Ei muuta kuin römpsä jakoon ja nopeesti. Ei kannata kitisemään jäädä. Elo mene ruikuttamalla hukkaan ja nautinnot saamatta.
- KylläSurettaa...
JOS olet vielä hehkeä noin nelikymppinen nainen niin varmaan saat kumppaneita....Jos Olet Mies niin mee Eerikinkadulle hakee 'lohtua'...;-)
- 1 + 16
mietippä uuestaa kumpi sukupuoli sitä nelikymppisenä alkaa ettii epätoivosena lisää ku tajutaan ettei enää olla nuoria eikä saada huomiota enää osakseen :)
- Seon vissi
1 + 16 kirjoitti:
mietippä uuestaa kumpi sukupuoli sitä nelikymppisenä alkaa ettii epätoivosena lisää ku tajutaan ettei enää olla nuoria eikä saada huomiota enää osakseen :)
Molemmat.
- Shedevils
Itse olen sitä mieltä että ei kaikki edes osaa rakastaa, niin että antaisivat kaikkensa toisen puolesta. Ehkä lapsiaan, mutta ei puolisoaan. Eron jälkeen voi vielä monta tuskallista eroa tulla eteen jos ei tunteitaan osaa rajoittaa.. Turha höpöttää elämän parhaasta ajasta, ei ainakaan itselleni ole ollut.. :) Mutta ainoa tapa päästä entisistä yli on kuitenkin heittäytyä uudelleen naispetojen raadeltavaksi, tai ehkä käy tuuri ja rakastetuksi.. ;)
- Little Devil
"... antaisivat kaikkensa toisen puolesta." Tarkoittaa sinulle mitä?
Jokaisen ihmisen kuuluu elää omaa elämäänsä, ei toisen elämää toisen puolesta. Yhtään kenellekään ei kuulu antaa kaikkea(nsa), se ei ole mitään 'rakkautta', se on itsensä uhraamista ja se taas on sairasta eikä sillä ole mitään tekemistä ko. asian kanssa.
- ei paluuta entiseen
moi heikkoa vahvuudesta.
Sitten kun olet päässyt eroon eksästäsi niin toivottavasti etsit jotain muuta ja pysyt erossa hänestä. Vai otatko takaisin kun hän tulee luoksesi keimailemaan? - 5 + 5 10
hahahahah siinä meni 20 vuotta ainoasta elämästä mitä ikinä omistat nii kankkulan kaivoon :DDDDDDDD ottaako päähän ?
- Shedevils
Hahhahaah, sulla on mennyt jo koko elämä perseelleen kun olet syntynyt idioottina! :DDDD
Kerros mitä on 3 7 ? - 1+1=3
Mitä yhteistä on naisella ja hurrikaanilla?
Tullessaan ne on kuumia ja kosteita, mennessään ne viel talon, auton ja lapset. - Örinääää
Pari pulloa wiinaa auttaa joka vaivaan.
- pörinää
Olen toista mieltä. Turruttaahan ne vähäksi aikaa mutta eivät auta.
- ottomaanikko
mulla meni viikko ja 5L,viinaa kun muija lemppas minut,siitä en muista mittään mutta kummasti helpotti ja elämä jatkuu ilman viinaakin.
- Itken,itken
Kolmekymmentä yhteistä rakkaudenvuotta takana. Dementia vei rakkaani muistin. En olisi halunnut joutua kokemaan sitä. Elämä on epäoikeuden mukainen. En halua mitään uutta elämää.
- voi maa ilosta
Totta töriset. Elämä satuttaa, ja elämä on epäoikeudenmukaista. Mutta näissä puitteissa, teen parhaani ja elän tämän elämäni ja luotan Herraan Jeesukseen..niin ja VOIMAA ILOSTA
- sokia-Reeta
Kyllä pitkässäkin liitossa tulee aikoja, kun miettii, miksi juutas tämä tihkaisee eikä jaksa toisesta enää välittää. Ärsyttää vain kaikki hänessä. Aikaa myöten kaikki kääntyykin toisin päin.
Ei kaksi ihmistä voi kasvaa samaan tahtiin, toinen saattaa vaikuttaa melko raakileelta väliin. Kai se on tarkoitettu, että toinen toistaan tukien varsinkin notkokohdissa. Silloin on hyvä, että toisesta on kantajaksi, kun toisella sutii tyhjää.
Toisaalta toinen saattaa kypsyä siten, ettei yhteselo enää tunnu millään onnistuvan. En ihmettele lainkaan sellaistkin mahdollisuutta. Lasten syntymä ja hektiset vuoden asunto-ym velkoineenkin koettelee, siinä on kipukynnyksensä ja salamahiksensa. Ei toisen pääkoppa ole niin avoin, että sen aivoitukset näkyisivät.
Anna itsesi olla heikko, surrra, itkeä, vihata, pohtia omaa itseäsikin (sekin kohta tulee), uudelleen suuntautua , läpikäydä ja päästä asian päälle. Hae tukea ystäviltä ja oikeasti läheisiltä. Löydät taatusti "ymmärtäjiä" ja ymmärtäjiä. Joku seurustelusuhde sopii siihenkin saumaan, mutta älä rakenna sille pohjalle. Anna kuohuttavimpien asioiden sammua ensin ajan kanssa.
Kumpikaan ei ole välttämättä väärässä, toinen vaan ei tahtonut vaikka sinä vielä tahdoit.
Voit olla vahva heikkoudesta, huomaat sen puolen kyllä. Käy asiaa läpi ja kieriskele, kyllä sinä puhdistut:)
Oliko se kuvitteellinen unelmasi? - Nyt senkin kuplan oli aika puhjeta. Mutta mikään kuvitelma jota elää, ei ole turha, kaikesta jää jälki, jotta me muistaisimme - ehkä kasvaisimmekin. Neuvoisin kaikkia tuoreesta erosta kärsiviä hakeutumaan eronneiden, eli lähinnä jätettyjen vertaistukiryhmiin. Tapaamiset tuulettavat hyvin.
- ajomies ei kiirehdi
laasatareillahan haavat paranee, itsekkin laastaroin kaikki ketkä sain kyljelleen ja panin pois kuleksimasta tuon 5 vuoden aikana eron jälkeen kieltämättä aika raskasta aikaa hemittää 3 naista samasta kaupungista ja sovitella milloin vetää ketäkin, joskus jopa samana päivänä. joskus vielä vklp iskin ihan huvikseni varattua lihaa kapakista kun se on helppoa ja ehkäisyt on rouvilla kunnossa ja jos ei ole niin saa lopuksi imaistua kassit tyhjiksi niin on keveä mennä kotiin. nykyään ajelen ns hoitosuhdetta, yhtä vakiovuoroa ja yhtä ulkomaan linjaa. hoitosuhde on rasittavin koska tekstailee perään koko ajan.
- ajokoiranarttu
No jotain tuollaista lohtua kyllä löytyy... Tai kun kerron olevani sinkku, niin miehet ihmettelevät ja soittelevat perään. Ja sitten kun jutellaan, niin alkaa satamaan kaikenlaista ehdotusta. Olen melko paljon itseäni nuoremman näköinen, mikä johtuu isäni hyvistä geeneistä, mutta oikeasti en ole niin nuori, minkä aina muistan.
Eniten olen tuntenut läheisyyttä, kun eräs pitkäaikainen ystävä helli ja hali minua lämpimästi. Pidän hänestä aivan helkutisti, mutta hän ansaitsee nuoren vaimon ja hyvän elämän. En usko että voisin olla kenenkään sellaisen kanssa, jonka kanssa en jaa tunteita. Kun on ollut yli kaksikymmentä vuotta naimisissa, haluaa antaa sellaista, minkä toinen ansaitsee.
Ehkä tuo sinun asenne sopii miehelle. Sitä kai se minunkin mies aina toivoi, kun pani kaikkea mikä liikkuu. Niin minuakin yhä jos tarvitsen läheisyyttä, vaikka asuu uuden naisensa kanssa. Käytämme tosin kondomia. Helpompi olla jonkun tutun kanssa. Ihan uskomatonta, millainen soppa miehen uuden suhteen kanssa. Uskomatonta mitä itse teen, sillä voin osin henkisesti sen vuoksi pahoin. Kumpa olisin kuten sinä. - BigBrother
Ehkä itse kerrot jo kuinka tuon tajuamiseen voi mennä yli 20 vuotta. Oletko kuinka varma mitä nämä "hyviä kavereitä" ajattelevat vuosien päästä heidän suhteesta kanssasi?
Sinä haet hyväksyntää ei muuta. Et tarvitse lohdutusta vaan opetusta. Jos alat taas väärin jatkossa tulos tule yllättämään ihmetyttämään sinua jälleen kerran. Määrittele ensin se tyhjys jossa olet ja ymmärrä mikä se on. Sitten löydä ihmisen jolta opit mitä sille voit tehdä jos haluat tehdä sille jotakin. Varmista että löytämäsi opettaja on "se oikea", koska epäonnistumiseen ei sinulla varaa ole ... enää. - Asenteella eteenpäin
Olin itsekin aikoinani jätetty osapuoli, joten ymmärrän tämän hetkisen tuskasi.
Joku on joskus sanonut, että erosta toipumiseen menee ainakin 1½ vuotta.
Eka vuosi kuluu kuin unessa tunteiden ailahdellessa laidasta laitaan. Jos todella rakastat edelleen puolisoasi, niin et halua hänelle mitään pahaa, vaan hyväksyt sen, ettet halua olla hänen onnensa esteenä. Monien suhde kestää juuri tuon 20 vuotta, kunnes tulee se ns "paniikki", että tässäkö tämä elämä nyt sitten olikin?
Tulee tavallaan uteliaisuus, että olisiko joku toinen jossain vielä minua varten.
Puolisoaan pitää niin itsestään selvyytenä, ettei ehkä osaa ajatella, että toiselle se arki ei riitä. Parisuhdetta pitäisi hoitaa ja vaalia silloinkin, kun kaikki sujuu hyvin. Pienet huomion osoitukset ja kunnioitus toista kohtaan luo sitä yhteenkuuluvutta ja aitoa välittämistä.
Itse en osannut sitä hoitaa avioliittoni aikana, mutta jos vielä jonain päivänä olen uuden kumppanin kanssa, niin lupaan edes yrittää.
Toivon sinulle kaikkea hyvää, äläkä anna katkeruudelle ja kaunalle sijaa. Ajattele, että tämä on uusi mahdollisuus sinullekin.- kevatnurmi
kuinka tutta puhetta kaikki ,32v meni sitten mies löysi rakkauden ja erosi ,meni 5v kun mun ja tytön ajoin kotoa pois ,muut lapset oli jo aikuisia ,nyt on 5v jo maannut haudassa syöpään kuoli ,nyt mustan vain kaikkia hyviä hetkiä elämästä .asun yksin tyttö on helsingissä en ole löytänyt uutta enkä pahemmin kattellukkaan .sitä oppii elämään yksin kun on alkanu
- ketjun aloittajalle
Itse erosin pitkästä liitosta n. 3 vuotta sitten, exäni suhde toiseen paljastui. Silloin joku itseäni viisaampi sanoi minulle että kun jälkeenpäin katsot tätä aikaa, huomaat että kaikkein kipeintä teki unelman kuolema. Se on niin totta.
Perhe, koti, yhteinen elämä ja suunnitelmat menivät sen sileän tien samoin kuin se ihminen jonka kanssa olit kuvitellut käsi kädessä vanhenevasi...
Raskas taakka kantaa on myös jossittelu - Joskus vaan kaikkikaan ei riitä, sillä parisuhde on tie joka kulkee kahteen suuntaan tai ei ollenkaan.
Kaikkea hyvää uuteen elämääsi!
Tuska hellittä, suru hiipuu ja kevät tulee uudestaan :)
Toivotaan, ettet törmää oikeassa elämässä ainakaan tälläisiin ääliöihin, joita täällä tuntuu riittävän ilkeine sanoineen! Miksi lyötyä pitää vielä lyödä lisää??? - IM
Kyllä... Olen samassa tilassa... Ja mistä saa lohduttaja? Olemme toisellemme...
- Etsi uusi
Etsi uusi-Ero kerta tullut.ei muuta kun jatka hymyssä suu.Yritä olla ajattelematta entistä elämää.Huomenna uusi päivä!!
- Hermanni 38767876
Jos avioliitto on kestänyt 20v niin siihen auttaa samanmittainen ankara ryyppääminen.Siinä ehtii aivot liueta puhtaaksi huonon liiton aikana kertneestä moskasta.
Itselläni kesti liitto 23v ja parannushoito on nyt kulunut 17v,jos oiklein muistan joten vielä pitäisi jaksaa 6v. Koville se ottaa mutta mitä sitä ei tekisi terveytensä eteen. - kuin myös
Kymmenvuotisen avioliiton jälkeen minunkin mieheni ilmoitti muuttavansa toisen luo.Siitä on nyt aikaa n 20 vuotta.Tuskallista aikaa kesti vuosia ja painajaiset kiusasivat öisin.
Tärkeää on pitää elämän rutiinit kunnossa.Käy töissä,vie lapset hoitoon jne.Yrittää syödä ja muistaa ulkoilla.Valitettavasti osa ystävistä häipyy.Mutta uusia löytyy!
En halunnut ketään miestä riipakseni ja sotkemaan välejä lapsiin joten elin vain lasteni kanssa vuosikausia.
Jälkeenpäin ajattelin että toisaalta hyvä että mies lähti jos ei kerran viihtynyt.
Minua auttoi myös keskustelut ystävien kanssa.Aiheesta lukeminen ja kirjoittaminen.Kirjoitin paperille tuntemuksiani.Itsetuntemukseni on vahvistunut ja olen kehittynyt henkisesti tämän kokemuksen myötä. - JK
EN KOE SAMOIN
- voi tätä elämää
On tärkeää muistaa ettei naiset ole "ihmisiä" vaan naisia.Naiset on oman edun tavoittelijoita joita ei kiinnosta vaikka mies itkisi tuskaansa naisensa kylmyydestä 24/7. Olen itse mies joka on rikkonut 2 parisuhdetta. Olen ymmärtänyt iän myötä ettei naisiin voi luottaa, ja hyvänä oppina minulle on ollut että jos nainen tekee sen (pettämisen) miehelleen, niin tekee sen myös minulle ajan myötä. On todella helppoa vokotella naimisissa oleva nainen. Olen oppinut ja pidän faktana ettei naiset kykene todellisiin tunteisiin ja järkevään ajatteluun miehiin verrattuna. Suoraan sanoen sille jonka vaimo jätti 20 vuoden jälkeen, niin kosta exällesi. Jos sinusta tuntuu että elämäsi on pilalla niin pilaa exäsi elämä kaksin verroin. Voimia.
- ääh.
Rasittavaa yleistystä ja omia mustavalkoisia mielipiteitäsi. Kostamalla koko naissukupuolelle teet väärin, koska jokainen on yksilö. Naisissa jokunen on ihan fiksuja! Onko aloittaja kertonut onko hän mies vai nainen?
- Anonyymi
Naiset ovat ihmisiä. Voit syyttää vain itseäsi, että olet vokotellut vain ja ainoastaan tietynlaisia naimisissa olevia helppoja "tunteettomia" naisia. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, ettet muuhun kykene, koska miehenä olet juuri sitä samaa mitä naisissa arvostelet ja halveksit. Kukaan vähänkään kunnollinen, tunteva/ajatteleva ja tasapainoinen nainen ei ole tuommoisen miehen kanssa, vaan kiertää kaukaa.
- niinpä-
Hän varmaan ajatteli aiemmin jotain päässään salaa, mutta ei reilusti kertonut sitä sinulle. Tai löysi uuden ja sanoi klisee lauseen. Jännä että mikä tahansa läheisyys kelpaa sinulle, itse en voi ajatellakaan sellaista.
Minusta on erikoista että ihmiset luikahtavat lopullisesti pois vanhoista suhteista, pitäisi osata olla edes facetuttu, tuttu tai ystävä. Silloin kun se on mahdollista, eikä mahdotonta. Osassa eroja se varmaan olisi mahdollista, ja varsinkin jos on ollut toiselle todella tärkeä. - Hirnuttaa vietävästi
"Avioerohan on iloinen asia!" Näin lohdutti minua aikoinaan eräs papin poika, joka oli sotaveteraani ja iloinen poikamies koko ikänsä.
Myöhemmin ymmärsin, että näin se juuri olikin. Olen eron jälkeen saanut nauttia mitä moninaisimmista naisista ja ilman mitään rajoitteita olen lentänyt kukasta kukkaan. Irtopainokset ovat paljon hauskempia ja vaivattomampia kuin vaimon kahleissa olo. Suomalaiset miehet ovat aivan liian kilttejä ja noudattavat vaimojensa fasistisia määräyksiä joka asiassa.
Kehotan kaikkia nuoria miehiä katselemaan ympärilleen ja ulkomaillekin, miten siellä miehet toimivat ja elävät iloisina. Masennus karkkoaa, kun menet vaikka Thai-tytön hierottavaksi marraskuun pimeässä perjantai-illassa. Siitä kun jatkat paikalliseen tanssiravintolaan, niin taivas aukeaa.
Ja muistakaa se vanha kansanviisaus, että mies ilman vaimoa on kuin hevonen ilman kivirekeä. Vaimo ilman miestä on puolestaan kuin kivireki ilman hevosta! - riku
Lohtua
Erosimme myöskin 20-v suhteen jälkeen yksipuolisen rakastamisen tai tylsän arjen paineisiin. Tiedä häntä mikä todellinen syy sitten loppujen lopuksi oli. Vähän aikaa siinä meni ihmetellessä että mitäs nyt? No noin 3 vuotta touhusin sitä ja tätä, yhden yön juttuja, parin viikon suhteita yms... No tunteita tuli ja meni, liikaakin, huomasin että paskaa saa pyytämättäkin. En tiedä sainko siitä mitään lohtua mutta oli kai se mulle ainakin välttämätön ajanjakso. Nyt on elämä rauhoittunut ja nykyinen parisuhde on kukoistanut n. 7 vuotta. Tsemppiä, ei se elämä siihen lopu todellakaan. - dippadaa
Mene kylille nussimaan,se helpottaa ja tuntuu mukavalta ja tosiasia on että tajuat että löytyy sitä rakkautta muualtakin.Epäonnistumisen tunne ei katoa vuosiin eikä muistot mutta ne laimenee koko ajan.ELÄ.
- Heikko vahvuudesta
Kiitokset taas kaikille täällähän oli ryöpsähtänyt uusi kommentointikierros käyntiin. Olipa joku jopa vastannut minun puolestanikin käyttämälläni nimimerkillä (vaikken kommenttia itse kyllä allekirjoita) :)
Tämä "kommenttien ja ohjeiden" lukeminen on kai osa prosessia. Kaikki tekevät päätöksensä oman omantuntonsa mukaan - mutta hyviä vinkkejä/näkökulmia täältäkin sai ja toiset kommentit taas voi jättää omaan niille kuuluvaan arvoonsa...
Oppimista kyllä on sen olen jo tajunnut - kostaminen vahingoittaa aina eniten kostajaa itseään eikä se ole minun tapani. Iloa tarvitaan ja itsensä voi sille "altistaa".
Kaatui kuinka pahasti tahansa siitä on ainoa suunta ylöspäin ;) Täytyy vain nousta jaloilleen - joillakin se onnistuu yksinkin mutta useimmat tarvinnevat kaverin johon tukea.- Rakkauden janoinen
Tsemppiä!!:) Itsekin juuri eronnut juuri miehestä, jolle kävi varmasti samoin kuin sinun vaimollesi, ihastui toiseen. Rakkautta se tuskin vielä on. Saa nähdä. Itsekin olen aivan tuuliajolla, en ymmärrä miten tässä edetä ja on iso ikävä toisen ihmisen läheisyyteen.
- Yksineioleyksinäinen
Käy erosi läpi kaikessa rauhassa. Ne paljon puhutut laastarisuhteet eivät ratkaise mitään. Jos kuitenkin sellaiseen päädyt niin molempien osapuolten on oltava tietoisia siitä, missä mennään ja mitä varten tämä suhde on olemassa. Käy tutustumassa kirjaan Jälleenrakennus, kun suhteesi päättyy (Bruce Fisher) tai käy se "kurssi" vertaistukiryhmässä. Netistä löydät lisää tietoja tai näet järjestetäänkö paikkakunnallasi ko. kurssia.
- samaaankokenut
Mene vertaistukeen erokurssille.
Kävin sellaisen muutama vuosi sitten.
Naisia oli noin 15 ja miehiä puolet siitä.
Opit itsestäsi ja muista.
Saat tuttuja, jopa kavereitakin.
Googlaa, suosittelen.
Minut hylkäsi vaimo, ei onneksi ollut toista.
Muutuin mielestään ikäväksi.
Ei ole helppoa vieläkään. - monkksaa
Jeesukseen turvaten , Jumalaan turvaten kipeistäkin asioista voi selviytyä . Näin olen kokenut omallani kohdallani ja näin on kokenut monet muutkin joita tiedän :)
- Huoraus se kannattaa
Huoraaminen on ratkaisu kaikkeen. Saat sitä mistä kaikki naiset pitävät. Kyllä juuri siitä eli miehen isosta ja paksusta parrusta eli kyrvästä. Joten eiköhän ole sinunkin aika mennä kadulle myymään tavaraasi niin eiköhän siitä tule lohtua.
- Yöäk !
Hae sinä apua pimeään mielen maisemaasi.
- Saareke
Täällä sama tarina. Kipu ei heti hellitä. Ei ymmärrä, ei tajua. Minä ainakin olen päättänyt antaa itselleni aikaa. sama tunne on minulla. Tuntuu, että kukaan ei koskaan ole pitänyt huolta. Itse on joutunut olla se vahvempi ja vastaantulija. Nyt sitten ei enää tarvitakaan. Olen päättänyt rakastaa itse itseäni. Rakasta sinäkin. Ole itsellesi hyvä. Tee mikä kulloinkin miellyttää ja lepää. luulen, että se jokkin astuu sitten elämään, kun on sen aika. Luin hiljattain Rhonda Byrnen kirjan: Enkeleitä hiuksissani. Se liikutti kovin. Ja toi jotakin omaa rauhaa. Toivon sinulle kaikkea hyvää. T. Yksi josta vaan haluttiin ero.
- aatu14/88
Sulta tais rahat loppua?
- Saareke
Saattoihan se olla niinkin !
- 7kk erosta
On oikeus tuntea surua.
On oikeus tuntea pettymystä.
On oikeus tuntea vihaa.
On velvollisuus kunnioittaa kanssaihmisten tahtoa.
On velvollisuus jatkaa eteenpäin.
On aika unohtaa ja katsoa tulevaisuuteen.
Tulee aika kun näet toisetkin.
On aika herätä, nauraa, olla ja elää! - pitkätie
tutulta kuulostaa! olet hoitanut kypsymätöntä ihmistä...narsistia!
- sofia 2
Ei siihen varmaan mennytkään kahtakymmentä vuotta. Vaimosi on todennäköisesti aina ajatellut, että olet hyvä tyyppi ja mukava elämäntoveri ja ajattelee vieläkin. Nyt hän on vain kysynyt itseltään, riittääkö se elämän rakennuspuiksi ja tehnyt oman ratkaisunsa. Elämä on mutkikas asia ja on vaikeaa ja turhaa ottaa kantaa kenenkään ratkaisuihin, kun ei tiedä mitä niiden taustalla on. Sinä vaikutat kuitenkin ihmiseltä, joka tulet pärjäämään.
Solucion a tu problema muy efectivo
Si crees con todo tu corazon puede funcionar
Mucha suerte ! Para ti mismo di el nombre de la unica persona del sexo opuesto con quien quieras estar (tres veces...)...
* Piensa en algo que quieras lograr dentro de la proxima semana y repitelo para ti mismo(a) (seis veces)...
* Piensa en algo que quieras que pase entre tu y la persona especial (que dijiste en el no. 1) y dilo a ti mismo/a (doce veces)...
* Ahora haz un ultimo y final deseo acerca del deseo que escogiste.
* Despues de leer esto tienes 1 hora para mandarlo a 15 temas y lo que pediste se te hara realidad en 1 semana.
A la mayor cantidad de gente a quien lo mandes mas fuerte se hara tu deseo.
Si tu escoges ignorar esta carta lo contrario del deseo te sucedera,
o esto no sucedera jamas..............
Que tus días estén llenos de logros y tus noches de sueños copia y- olemme Suomessa
Luuletko olevasi fiksukin?:D Miksei kiinaksi?
- Anonyymi
Todistukseni pappi manuka kuinka hän palautti rauhan takaisin perheelleni, kun vaimoni jätti minut ja lapset entiselle poikaystävälle, jonka hän päiväsi ennen kuin menimme naimisiin ja erotettiin perheestäni, elämä ilman häntä oli hyödytöntä minulle ja lapsille minä todella Tarvitsin hänen selkäänsä, enkä halua, että lapseni varttuisivat ilman asianmukaista hoitoa äidistä, mutta kiitos Jumalaa tänään siitä, että hän käytti pappi manuka palauttaakseen ja palauttaakseen hänet kotiinsa missä hän kuuluu. tässä hänen yhteydenpito kaikkiin, jotka lukevat todistukseni ja tarvitsevat hänen palvelua. [email protected] whatsapp 393512671600
- Anonyymi
" nyt mietin kuka voisi lohduttaa minua?"
Sinä itse. Suhteita tulee ja joskus menee... mutta itsensä kanssa matka jatkuu. On lapselle tyypillistä kaivata lohduttajaa. Silti jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi osata itse lohduttaa itseään.
Parisuhde on terveellä pohjalla, kun molemmat osapuolet tulevat toimeen itsekseen. He eivät TARVITSE toisiaan. He vain HALUAVAT olla toisensa kanssa. Parisuhde on plussaa heidän muutenkin hyvälle elämälle.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1458470Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde462378Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja272210- 361822
- 951748
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1811717Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai201138Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1081133Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik51019- 531015