Laitoin tänään suhteeni poikaystävääni tauolle. Tämä tilanne nyt vain vaatii sitä. EN ole aivan onnellinen suhteessani, se jokin puuttuu. Katsotaan nyt sitten mihin tämä johtaa, mutta tämä on se mitä nyt tarvitsen. Seurustelumme ei ole sitä mitä seurustelulta haen. En jaksa olla vain koko ajan sidoksissa, kiinni, ilman omaa vapautta ja omaa aikaa, jota kaipaan.
Niinpä olemme tauolla.
:)
Niinpä olemme tauolla.
:)
Vastaukset 2
Vanhimmat
teidän suhde on tuotapikaa ohitse =P
Oikein teit. Jos sinulla on tunne että jotain puuttuu, etkä ole onnellinen.
Jokaisella meistä on vain (ehkä) yksi elämä elettävänä. Turha tuhlata sitä olemalla epävarma onnellisuudestaan. Jos oikeasti nauttii ja on onnellinen, ei sitä silloin edes kyseenalaista.
Itse olin kaksi ja puoli vuotta yhdessä nykyisin entisen avomieheni kanssa ja meillä on puolitoista vuotias poika. Itkin enemmän kuin nautin tai nauroin. Jouduin usein miettimään miksi en ole onnellinen ja miksi kaikki on niin vaikeaa. Entinen avomieheni oli takertuja tyyppiä. Tunsin hänen lähellään etten voinut hengittää. Hän syyllisti, syytti ja salaili asioita minulta. Hän ei pettänyt, mutta pimitti asioita mitkä kuuluisi kertoa elinkumppanilleen.
Hänellä oli niin huono itsetunto, että hän epäili rakkauttani todella usein ja loukkaantui melkein jokaisesta tekemisestäni. Sain kokoajan miettiä mitä voisin tehdä tai sanoa, ettei hän ottaisi itseensä. Kaikki perheemme vastuu jäi minun harteilleni. Yksiskertaisesti henkiset voimavarani loppuivat tyystin.
Erosimme tänä perjantaina. Keskustelimme kaikki asiat halki ja itkimme noin kuusi tuntia yhtäaikaa ja vuorotellen. Helpottavinta erossamme oli, että mieheni ymmärsi täysin syyni tähän eroon ja myönsi tukahduttaneensa ja ahdistaneensa minut nurkkaan.
Nyt olo on ihanan vapautunut ja tekee mieli vetää syvään henkeä. Tottakai sattuu ja välillä ikävä on todella kova, mutta tiedän että aika parantaa.
Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa!
Hyvää kesää sinulle ja kaikille tämän lukeneille!
Elämä voittaa aina lopulta.