Niin ei tarvitse arvuutella mitä "kuoleman" jälkeen...
Onhan noita samanmoisia tutkimuksia tehty. Ainoastaan ruumis ja ego häviää, mutta ei todellinen minä.
Onhan noita samanmoisia tutkimuksia tehty. Ainoastaan ruumis ja ego häviää, mutta ei todellinen minä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Uuden ajan muotoon puettuna otsikko kuuluu: " Kiva kun olemme tutustuneet hypnoterapeutti Dr Michael Newtonin joihinkin ajatuksiin ". Kielteinen muoto muuntuukin myönteiseksi. Sillä juuri tällä ajalla on paljon niitä jotka ovat tutustuneet tällaisiin ajatuksiin.
Ja on niitäkin, jotka jo tietävät asiat koska muistavat saman mitä kirjoissa lukee. Esim. tämä on monilla muistissa: elämä suunnitellaan pääpirteissään ennen syntymistä ja vanhemmat valitaan. Mikään suuri linja ei ole sattuman varassa. Ne pienetkin asiat, mitkä sattumaksi sanotaan, ovat tapahtumien mahdollisuuksia, jotka jo etukäteen tiedetään.
Elämässä on monia mahdollisuuksia. Ja yllättävältäkin tuntuvia edistymisen mahdollisuuksia. Edistymisen määrää ei ole rajoitettu. Sen rajoittaa ihminen itse, kestokykynsä, tahtonsa ja muiden tekijöidensä mukaan.
Mutta muistakaamme. Mikään tulevaisuus ei ole määrätty kun ihminen todella alkaa sisäisesti oppimaan. Silloin kaikki tulevaisuudet mitätöityvät ja voidaan valita aivan uutta mitä ei ole suunniteltu.
Tässä on vapaan tahdon yllätysmomentti. Ennakoimattomuus on jumalallista.
Vahvistan tämän, että tapahtumat koetaan ajatuksissa juuri ennen kuin ne tapahtuvat. Ne koetaan ajatusmaailmassa jo tapahtuneina. Myös kollektiiviset tapahtumat, luonnonilmiöt jne.
Kun tulemme tietoisiksi ajatusmaailmassa, niin tiedämme tapahtumat etukäteen hetkeä ennen. Suuret linjat ovat tiedossa jo aiemmin.
Mitä "nuorempi" on, sen enemmän elämää voidaan ennustaa. Mitä "vanhempi", sen enemmän ilmaantuu elämään jumalallista tekijää, joka on ennakoimattomuus. Tässä on evoluution mahdollisuus.
kirjoitat; "elämä suunnitellaan pääpirteissään ennen syntymistä ja vanhemmat valitaan."
- Minä taas kysyn; "miksi ihmeessä?".
Sillä jos tietää mitä tarvitsee(siis koska suunnittelee tuohon tarpeeseensa itse ratkaisun syntymällä määrätynlaiseen perheeseen) niin silloinhan tietää myös vastauksen tarpeeseen?
Eli mitä järkeä leikkiä?
Ja toiseksi, jos kaikki tämä itsekkyys ja kevyt perusta johon elämämme kantavuus juontuu(lähinnä toistuvat haaveet nautinnoista) on kaikki omaa tahtoamme niin, silloinhan kristiuskon jumala olisi julmuudessaan totta ja saisimme oma-ehtoisuudestamme huolimatta ulkopuolelta tulevan tuomion pahuudestamme(muutahan tämä maailma ei sisällä) vaikka se on kaikki sisäsyntyistä?
Ajatuksessasi on siis kestämätön paradoksi itsessään, tajutako sitä?
Egollinen ihminen ei ymmärrä. Tulkaa valtakuntaamme niin te saatte ainaisen autuuden sanovat Pyhät. Tällöin entinen mennyt on ja uusi syntynyt. Taivainen Kristus sydämissä syntyy kadottaen maailman. Läsnäolo valtakuntaan kaikki sulaa ja yhdentyy.
Taivaiset häät pidetään. Yksi ilmaantuu kun sulhanen ja morsian yhdessä ovat, yhdentyneet. Kysymykset katoavat.
Elämä itse kierrättää itseänsä kehittyen tällä tavalla. Tasoittaen mekanismillaan tehtyjä syitä ja oivaltaen uutta.
Esim. tämä on monilla muistissa: elämä suunnitellaan pääpirteissään ennen syntymistä ja vanhemmat valitaan.<
Jos joku uskoo noin, ei ajattele nenäänsä pidemmälle. Varsinkin jos syntyvä lapsi itse saa valita vanhempansa.
Minä ainakin olisin lähtenyt kovaa vauhtia muualle.
Entä monet huonoihin, todella surkeisiin olosuhteisiin syntyneet lapsiorjat?
Kokemuksia ja tasoitusta. Todellinen minä kokee tarvitsevansa suorittaa tasoitusta, ja sen sen näkee riemullisena mahdollisuutena. Se kokee myös maailman painon, ja Velvollisuuden.
Riemuitsin kun sain syntyä tähän maailmaan, vaikka synnyin epätodelliseen hahmoon (en pidä hahmoja juurikaan todellisina, sillä ne eivät ole olemassaolevia luonteeltaan).
Läsnäolo on olemassaolevaa.
Ihminen tavanomaisessa minässään ei muista juuri nokkaansa pidemmälle. Tällä tarkoitetaan sitä minää, mitä ihmiset monesti minänä pitävät.
Elämä on uskomatonta elämää. Elämää ilman uskoa on autuuden elämä. Olkaamme sellaisia kuin olemme, eli autuailla metsästysmailla jo nyt.
Perusasiat on voitukin suunnitella, miksei? Mutta on edelleen omasta itsestä kiinni, miten elää elämänsä.
Jos on mahdollista, että perhe on valittu, se on valittu hyvästä syystä. Jos valitsee rikkinäisen ja epäterveen perheen, siinä on juju, mikä loppujen lopuksi on positiivinen asia kokijalle.
Jos lukisit alussa mainitut kirjat, tietäisit vastauksen myös viimeiseen kysymykseesi.
Todellisempi minä näkee ihmisen tähän suuntaan:
https://lh5.googleusercontent.com/-k4HVA6Gpkko/TWoZsja83ZI/AAAAAAAAErU/PHzKmSA4MPQ/s1600/5783273.jpg
Hän näkee kuinka ihminen kamppailee. Hän näkee kuinka ihminen etsii ja kulkee ja kokee. Hän näkee itsensä tuossa henkilössä joka kokee tuota.
Kuinka hän kurottaakaan verhon läpi etsien todellisuutta ! Kyynelsilmin kaihoten katselee.
Ihminen kurottaa itseänsä. Hänen itsensä näkee hänet ja ottaa hänet vastaan kuin Isä ottaa vastaan kadonneen poikansa. Koskaan eroa ei ollutkaan, entinen maailma hävinnyt on.
Tämä on ihmisen kokemus kun hän saapuu Rakkauden valtakuntaan. Hän hämmästyy, sillä aivan kaikki ilmentää häntä itseänsä. Hän itse on jakautunut maailmaan moniksi osasiksi.
Tämän vuoksi hän riemuiten syntyy, sillä kenet hän näkee ainaisesti? Itsensä. Itsensä tähden hän teot tekee, sillä toisissa on Hän itse. Tämä on syntymän riemullisuus ja pyhien ainainen autuus.
Te olette Pyhiä. Juuri sinä joka luet ja elät. Monen monituista kiemuraa voi matkalla olla. Ainaiseen autuuteen kaikki vääjäämättä päätyy. Te olette kaikki Buddhia ja Kristuksia.
Otsikon kolmas sana kertoo miksi en. Onko sana "pseudotiede" tuttu?
Kysyy ihminen joka ei itse ole tutkinut asiaa tai kokenut sitä? Tiedekin on tosin vain yksi uskonnoista.