olen 19 - vuotias ja asun 32 - vuotiaan miehen kanssa ja olemme kihloissa.
mutta minulla on alkanut nyt viime kuukausien aikan tulla raja vastaan, en jaska aina olla neljän seinän sisällä ja katsoa telkkaria, ja mies kaiken aikaa koneella, mistään ei puhuta nykyään, mitään ei tehdä, kerran hän on lyönyt minua kun tuli riitaa koneesta..minulla on haaveita ja unelmia, mutta hän sanoo että mitä hän tohon voi sanoa, hänen haavensa on mennyt aikaa sitten..en jakasa enään...haluan jotain parempaa..kauheaa on sekin että kun joskus tahdon saada lapsia, tietenkin ja jos tätä suhdetta jatkaisin en niitä saisi ikänä koska mieheni vihaa lapsia..alan olla epätoivoinen ja suorastaan hakeudun ja etsimällä etsin uusia suhteita ja niitä on tullutkin ja enkä ole siitä ylpeä mutta minusta on tuntunut hyvältä ja olen ollut onnellinen..ja nyt pitäisi tehdä asialle jotain eli jättää..mutta asiasta vaikean tekee se että mieheni on liikaakin rakastunut minuun joten pelkään jättää...mitä tässä tekisi...välillä tuntuu että tahtoisin kuolla...onko kellään mitään neuvoa.??nii noh tiedän jo neuvonne...mutta lohtua...
mutta minulla on alkanut nyt viime kuukausien aikan tulla raja vastaan, en jaska aina olla neljän seinän sisällä ja katsoa telkkaria, ja mies kaiken aikaa koneella, mistään ei puhuta nykyään, mitään ei tehdä, kerran hän on lyönyt minua kun tuli riitaa koneesta..minulla on haaveita ja unelmia, mutta hän sanoo että mitä hän tohon voi sanoa, hänen haavensa on mennyt aikaa sitten..en jakasa enään...haluan jotain parempaa..kauheaa on sekin että kun joskus tahdon saada lapsia, tietenkin ja jos tätä suhdetta jatkaisin en niitä saisi ikänä koska mieheni vihaa lapsia..alan olla epätoivoinen ja suorastaan hakeudun ja etsimällä etsin uusia suhteita ja niitä on tullutkin ja enkä ole siitä ylpeä mutta minusta on tuntunut hyvältä ja olen ollut onnellinen..ja nyt pitäisi tehdä asialle jotain eli jättää..mutta asiasta vaikean tekee se että mieheni on liikaakin rakastunut minuun joten pelkään jättää...mitä tässä tekisi...välillä tuntuu että tahtoisin kuolla...onko kellään mitään neuvoa.??nii noh tiedän jo neuvonne...mutta lohtua...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen myös 19 vuotias ja juuri eronnut. Tosin minun suhteessani ei ollut noin kamalia olosuhteita. Tiedät jo itsekin vastauksen: Rohkeasti vain uusia tuulia päin! Ajattele itseäsi. Tiedän, että sattuu, mutta sinun täytyy lähteä. Olet vielä nuori ja elämä edessä, luultavasti perhe ja lapset myös. Sinulla on vain yksi elämä, älä tuhlaa sitä. Voimia.
voi hänen surujaan surra. Miksihän naiset aina luulevat, että mies ei kestä eroa heistä? Saat nähdä, ettei hänelle kuinkaan käy.
Täytyy sanoa, että tilanteesi on varmasti vaikea, mutta se voi myös vaikeammaksi mennä, jos et pääse irtautumaan.
Olet vielä niin nuori, että sinulle on varmasti se oikea jossain odottamassa.
Ja ikävä kyllä lyöjä lyö aina uudestaan, älä jää "nyrkkeilysäkiksi".(katsonut vierestä ystäväni kohtaloa)
Mitäs jos välillä miettisit mitä sinä itse haluat ja toteutat sen. Aika parantaa haavat.