vain suhteeseen jossa ollaan tyytyväisiä, mutta ei onnellisia.
Nostan hattua Petralle ja Samille, että hankslasivat eron siististi ja tajusivat molemmat, että kulissia ylläpitämällä muille ei mennä pitkälle.
http://www.iltalehti.fi/viihde/2011111014728766_vi.shtml
Ei ikäero merkitse mitään, toi Petran miesystävä on ikäistään kypsempi muutenkin. Ja minä naisena ikäistäni nuorempi, sen tiedän.
Miksi tyytyä vaan olemaan tyytyväinen kun voi löytää jotain mitä omasta suhteesta puuttuu? Rakkaus ja intohimo, kyllä, kuulitte oikein, intohimoa voi pitää yllä oikean partnerin kanssa pitkäänkin, mutta ystävyysasteelle mentäessä se kuolee.
Ja totta on, että tämä kaikki on osaltaan tekemistä ihmisen älykkyyden kanssa, kyllä mies esim. tyytyy olemaan vain tyytyväinen, eikä uskalla tehdä muutosta, jos ei usko itseensä. Kiva käydä perjantaina alkon kautta hakemassa viikoloppujuomat, ja vetää netistä pornoa, käydä ehkä sitten salarakkaan luona, tai yrittää baarissa sössöttää ja iskeä joku mimmi jonka peräät kuolaa,....sitten kotiin tyytyväisenä niin jaksaa taas koko viikon lapsia ja puolisoa. Kun ihminen tietää mitä haluaa, kunniottaa toista osapuolta, niin tekee kaikkensa ollakseen onnellinen, miellyttääkseen toista, ja jos on epäkohtia, juttelee niistä puolison kanssa, ei petä. Jos epäkohdat eivät ole muutettavissa, kuten esim. että ei rakasta toista, niin se on parempi myöntää rehellisesti. Nyt en tarkoita Suomalaista ihramahamössykkää siellä kotona, niistä ei ole muutenkaan mihinkään, vaan komeaa urosta tai naista, joka tahtoo ELÄÄ ja olla ONNELLINEN, ja IQ on kunnossa.
Oma miesystäväni ja minä olimme aivan samassa tilanteessa, jopa samoihin aikoihin, erona vaan se, että mieheltä loppui rohkeus kesken jättää vaimo joka pisti voimavaihteen päälle jotta mies ei lähtisi, ja käytti kaikkia mahdollisia keinoja estämiseksi. Mitään ei tulisi luvata, ei käyttää toisen sydäntä hyväksi, toisen aikaa ja elämää, jos ei voi pysyä lupaamissaan. Miksi tyytyä vaan taloudelliseen turvallisuuteen kun voi olla vuokrakämpässä jonkin aikaa tuhat kertaa onnellisempi kuin isossa talossa uusin Iphone kädessä, ja olla ilman oikeaa rakkautta?
MIten yleensä toinen osapuoli suhteessa voi tyytyä olemaan "vain ystävä" ja ei rakastettu? Itse en pystyisi.
Miksi luullaan, että lapsille on parempi jatkaa liittoa jossa mies pettää ja ei rakasta äitiä (siksi pettääkin), kuin että hoidettaisiin lapset yhdessä ja molemmilla olisi kumppani josta oikeesti välitetään..rakastetaan, jotta ei tarvitse etsiä rakkautta kodin ulkopuolelta?
Ja ennen kaikkea, millainen on tällainen puoliso, joka suhteilee avoimesti toisen kanssa, mutta palaa aina vaan kumminkin liittoon, eikö se ole kamalan loukkaavaa olla vain miehen "kotihiiri"? Miten joku voi alentaa ittensä sellaiseen?
Nostan hattua Petralle ja Samille, että hankslasivat eron siististi ja tajusivat molemmat, että kulissia ylläpitämällä muille ei mennä pitkälle.
http://www.iltalehti.fi/viihde/2011111014728766_vi.shtml
Ei ikäero merkitse mitään, toi Petran miesystävä on ikäistään kypsempi muutenkin. Ja minä naisena ikäistäni nuorempi, sen tiedän.
Miksi tyytyä vaan olemaan tyytyväinen kun voi löytää jotain mitä omasta suhteesta puuttuu? Rakkaus ja intohimo, kyllä, kuulitte oikein, intohimoa voi pitää yllä oikean partnerin kanssa pitkäänkin, mutta ystävyysasteelle mentäessä se kuolee.
Ja totta on, että tämä kaikki on osaltaan tekemistä ihmisen älykkyyden kanssa, kyllä mies esim. tyytyy olemaan vain tyytyväinen, eikä uskalla tehdä muutosta, jos ei usko itseensä. Kiva käydä perjantaina alkon kautta hakemassa viikoloppujuomat, ja vetää netistä pornoa, käydä ehkä sitten salarakkaan luona, tai yrittää baarissa sössöttää ja iskeä joku mimmi jonka peräät kuolaa,....sitten kotiin tyytyväisenä niin jaksaa taas koko viikon lapsia ja puolisoa. Kun ihminen tietää mitä haluaa, kunniottaa toista osapuolta, niin tekee kaikkensa ollakseen onnellinen, miellyttääkseen toista, ja jos on epäkohtia, juttelee niistä puolison kanssa, ei petä. Jos epäkohdat eivät ole muutettavissa, kuten esim. että ei rakasta toista, niin se on parempi myöntää rehellisesti. Nyt en tarkoita Suomalaista ihramahamössykkää siellä kotona, niistä ei ole muutenkaan mihinkään, vaan komeaa urosta tai naista, joka tahtoo ELÄÄ ja olla ONNELLINEN, ja IQ on kunnossa.
Oma miesystäväni ja minä olimme aivan samassa tilanteessa, jopa samoihin aikoihin, erona vaan se, että mieheltä loppui rohkeus kesken jättää vaimo joka pisti voimavaihteen päälle jotta mies ei lähtisi, ja käytti kaikkia mahdollisia keinoja estämiseksi. Mitään ei tulisi luvata, ei käyttää toisen sydäntä hyväksi, toisen aikaa ja elämää, jos ei voi pysyä lupaamissaan. Miksi tyytyä vaan taloudelliseen turvallisuuteen kun voi olla vuokrakämpässä jonkin aikaa tuhat kertaa onnellisempi kuin isossa talossa uusin Iphone kädessä, ja olla ilman oikeaa rakkautta?
MIten yleensä toinen osapuoli suhteessa voi tyytyä olemaan "vain ystävä" ja ei rakastettu? Itse en pystyisi.
Miksi luullaan, että lapsille on parempi jatkaa liittoa jossa mies pettää ja ei rakasta äitiä (siksi pettääkin), kuin että hoidettaisiin lapset yhdessä ja molemmilla olisi kumppani josta oikeesti välitetään..rakastetaan, jotta ei tarvitse etsiä rakkautta kodin ulkopuolelta?
Ja ennen kaikkea, millainen on tällainen puoliso, joka suhteilee avoimesti toisen kanssa, mutta palaa aina vaan kumminkin liittoon, eikö se ole kamalan loukkaavaa olla vain miehen "kotihiiri"? Miten joku voi alentaa ittensä sellaiseen?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Vuosia jaksoin, en uskonut enää että rakkautta olisi olemassakaan, mies jäi kiinni suhteilusta ja työmatkoilla panoista, sen oli pakko myöntää. Tunsin iitseni rumaksi, paskaksi, syylliseksi, sitä ehkä olinkin. En kiinnostunut miehen tekemisistä, en hänen mielenkiinnostaan tai harrastuksista, elin vain lapsille ja olen aika tasainen ja en jaksa kiinnostua oikein mistään.
Tajusin että liittomme ei ollut sitä mitä sen tulisi, viimeinen pilkku oli uudet naapurimme. Kadehdin kun näin heidät yhdessä, mies aina halasi ja kosketti vaimoa, suuteli aina tavatessa ja lähtiessä, he harrastivat yhdessä ja ulkoilivat paljon yhdessä lasten kanssa, nauru raikui. Meillä tunnellma oli aina jännittynyt, ei ihme, en luottanut mieheeni yhtään vaikka yritin aina hymyillä ja olla hänelle kiltti jotta hän ei lähtisi.
Kun tajusin miten paskamainen kulissi meillä oli, laitoin vihdoinkin eron vireille, eikä mieheni vastustellut, luulen, että hä oli helpottunut kun suostuin ja tein aloitteen. Nyt hän on jo uusissa naimisissa, en tiedä oliko hänellä tuo toinen nainen koko ajan kuvoissa, uskon että oli. En ole katkera, tuo toinen nainen on parempi ja nimenomaan sopivampi xmiehelleni. Lasten hoitamista ei xmieheni ole laiminlyönyt, onneksi, ja mekin ymmärrämme nyt toisiamme paremmin kuin ennen, kun ei välissämme ole enää sitä jännitystä mitä ennen. Minäkin nostan hattua Petralle, joka uskalsi.
En usko tuon Petran onnen kestävän, sillä vaikka kuinka vannoisi rakkautta, uskon sen enemmän olevan kostoa Samille.
Ja sitten ne lapset, Sami on liian nuori vastuuseen toisen lapsista. Ongelmia on tulossa.
Tämänkin koston hinnan maksavat nuo lapset, vaikka rahaa olisi kuinka paljon, lapset tervitsevat muutakin.
Petra uskalsi tehdä muutoksen, lapset ovat varmasti molempien vanhempien kansa paljon yhdessä ,nähty on, yhdessä myös molempien kanssa kuin perhe, ja kun vanhemmat ovat molemmat viisaista ei elämää tehdä eron vuoksi lapsille vaikeaksi. Kun vanhemmat ovat itsekkäitä, voi jätetty osapuoli alkaa hankalaksi, kiristystä jne. ilkeyttä toiselle.
Kyllä Petran onni kestää, kaikella on tarkoitus, olkoonsa vaikka sitten muutama rakkaudentäyteinen vuosi, mutta se kannattaa aina, rakkauden vuoksi kannattaa heittäytyä tyhjän päälle, ja uskaltaa, Millekkään ei ole elämässä takuuta.
Kostaa voisi pettämällä, tai salasuhteeella, he olivat yhdessä julkisesti., ensin ystävinä ja siitä voi kehittyä siis suuri rakkaus.
Minäpä luulen että Petra tyydyttää äitiystarpeitaan ottamalla nuoren siipankin ?? Saa hoitaa vielä sitä sitten kun omat lähtee pesästä. Toivottavasti kestää ja hoivavietti pysyy.
Ja Lissu vastailee omaan aloitukseensa.
Jep, tää on taas niin tätä.. ei jaksa! Samat virret!
Eipä taida tuo akka päästä millään yli siitä, että ukkomies jätti hänet. Miten ei kaaliin mene hänelle, ettei mies rakastanut häntä, käytti vaan ilmaisena patjana? Lissu please, lopeta tuo jauhaminen. Sua ei kukaan jaksa eikä missään ketjussa pysty keskustelemaan ilman sun paskan jauhantaa. Jos oli noin kova pala ettei susta tullut ykköstä niin mene ihmeessä keskustelemaan jonkun terapeutin kanssa. Tuolla menolla sä jauhat samaa vielä kymmenen vuoden kuluttua. Onko pettävä mies oikeasti sen arvoinen, ettei elämääsi mahdu mitään muuta? Pelottavaa.
Miten tämä hylätty kakkonen jaksaa jauhaa samaa. Ilmiselvästi tuntee suurta alemmuutta verratessaan itseään vaimoon. Siksi parjaa. Antaisi asian olla ja katselisi ympärilleen. Naisena säälin ja tunnen kyllä myötähäpeääkin. Ihmettelen, pystyykö hän salaamaan asian läheisiltään ja elää vain tässä tietokonemaailmassa tätä tragediaansa. Haukkuu myös miestä. Vapauttaisi itsensä ja antaisi tämän perheen elää taloineen ja tavaroineen rauhassa. Jos perheen turvattu toimeentulo ja status on vanhemmille tärkeä niin so what? Ei kuulu hänelle.
kkkk
Miksi tuon SAmaamietin ja milloin mitäkin yleensä täytyy tänne jokin kommentti kirjoittaa? On niin katkeraa, niin katkeraa....Mitä vi t t t ua yleensä kirjoitat kun mitään viisasta ei suustasi ulos tule?Pelottava olet itse, erittäin epävakaa ihminen, jonka elämän sisältö on kirjoittaa Suomi24 palstalla pahaa oloaan. Usko jo ,että sua ei rakasteta, turhan takia taistelet ja ukkos pettää jatkossakin, on vaan niin mukavuudenhaluinen rahanperään ihmine, nimittäin mies laskeskeli elareita kolmelle lapselle...siinä ei enää naurattanut. Miksi siis luopua vaimosta, joka perii rahaa, jos siis toi appiukko ei mässää siellä ulkomailla uuden akan kanssa koko omaisuutta? (Miehen suusta kuultua...)
Anywat, jos kerran nyt olet ottanut pettävän ukkos suojaasi, niin pidä hyvänäsi, mutta please, älä sotkeude toisten kommentteihin. On olemassa ihmisiä, jotka seisovat tekojensa takana, eivätkä ole luusereita niinkuin ukkos.
HIenoa on, että tuossa avioliitossa ei ole pettävää puolisoa, vaan rehellisiä toiselleen olevia ihmisiä.
Ei luuseripuolisoa, joka alkaa suhteeseen salaa, vaan myöntää epäkohdat ja että ei toista siten rakasta kuin pitää, ja haluaa muutosta.
Ja sinä vedät aina tuon saman tarinan, luulet että varattusi vaimo vastailee, katkeroitunut, otsaryppyjä lisääntyy.
Mullahan ei ole ukkoa jonka ottaisin suojaani mutta onko sullakaan mitään?
Sana on vapaa, kommentteihin saa sotkeentua kuten sinäkin, joka ketjuun tuot tuon näkökantasi.
Seiso sinäkin sen takana että ukkomies sinut lemppas äläkä inise.
Pelottava olet itse erittäin epävakaa ihminen...
Mitä tarkoitat salaamisella läheisiltä? Meidän tapauksessa kaikki tutut paitsi petetty tietää, jopa petetyn veli. Tai luulisi sen petetynkin tajuavan, että suhde jatkuu edelleen kun mies on tunnustanut jo kaksi kertaa aiemmin.
Niin ja se että meidän suhteesta tiedetään ei ole vaikuttanut muihin ihmissuhteisiin mitenkään. Minua vähän säälittää se ykkönen, kun edes hänen ystävänsä eivät ole hänelle rehellisiä.
Säästä säälisi, sen joka on säälittävä löydät peilistä!
Mitä sellaiselle ihmiselle pitää sitten sanoa jota petetään kerta toisensa jälkeen? Minä olen sellaisen ystävä, ja pettämistä on jatkunut saman naikkosen kanssa jo ties monetta vuotta. Tämä ystävä on valittanut epäilevänsä miestään, eikä luota häneen ja aina kun on tullut ilmi että mies pettää edelleen, ystävä on kuitenkin ottanut miehen takaisin. Se mies ei pahemmin salasuhdettaan salaile vaan saattaa liikkua julkisestikin toisen naisen kanssa, esittäen pelkkää kaveria. Tosi moni meidän kaveripiiristä tietää asiasta, mutta kukaan ei viitsi puhua tälle kyseenomaiselle ystävälle. Tuntuu vähän hölmöltä katsoa sivusta. Totuuden kertomisesta ystävälle ei taida olla mitään hyötyä kun kuitenkin jatkaa sen miehen kanssa. En nyt tiedä onko heidän sekoilunsa säälittävää, mutta outoa se on ja vaikea ymmärtää. Miehen käytöstä kyllä paheksutaan, mutta ei hänellekään kukaan mitään sano. Mitä siihen sitten sanoo kun ystävä itkee epäilevänsä mutta loppujen lopuksi miehensä tekemiset ei vaikuta mitenkään.
älä viitsi miätäällä jauhaa p a s k a a
Kukahan se sitten luulee, sillä ikäero ja lapset ovat yhdistelmä, josta puutuu nyt todellakin kokonaan järki.
Petra on nyt kyllä kovasti hakoteillä, ei elämä onnistu noin tyhmillä jutuilla, yksi lapsi lisää joukossa.
Petra 38 v. ... keski-iän kriisiä pukkaa??? Siihen päälle tyytymättömyys suhteeseen... "tietysti" onni ja autuus löytyy uudesta miehestä... joksikin ajaksi, kunnes ihastumisvaihe on ohi ja tajutaan, että mitä hölmöyttä tulikaan tehtyä. Voipi "hieman" kaduttaa.
Ainoa todellinen onni löytyy aina itsestä. Nykypäivänä ihmiset tuntuvat hakevan aivan liikaa sitä onnea toisista ja näin tulevat pettymään kerta toisensa jälkeen. Ehkäpä aloittajan mainitsema "kotihiiri" onkin todella tajunnut, mistä se onni löytyy = itsestä ja tajunnut myös, että jokainen tekee virheitä (myös se pettänyt puoliso). On turhaa tuhlata energiaa katkeruuteen, vaan järkevämpää antaa anteeksi niin itselle kuin toiselle ja jatkaa uusin sävelin elämää.
Lukemiseksi suosittelen kirjaa Tirkkonen: Himoitse, leiki ja rakasta - avioliiton pelastustarina.
Totta tuo että onni löytyy itsestä. Mutta sen jälkeen kun on oppinut tuntemaan itsensa kuuntelemalla itseään, tietää mitä haluaa, ja voi sitä alkaa etsiä. Silloin myös tietää mitä ei halua. Pettävä mies ei yleensä kuulu itsetietoisen naisen toivelistalle. Sellaiset sen sijaan, jotka eivät elä omaa elämäänsä, kelpuuttavat pettävän miehen, kun kuvittelevat että elämällä ei ole enempää antaa. On turhaa tuhlata aikaa ihmiseen joka loukkaa ja murtaa itsetuntoa jatkuvasti.
Parempaa on mahdollista saada.
Ehkäpä sitä omaa elämää on tullut elettyä ja tietää kokemuksesta, että virheitä tekee jokainen. Jokaisen ihmisen elämässä on kriisiaikansa ja ajat, jolloin omaa elämää etsitään (mm. keski-iän kriisi). Silloin viisaampikin hairahtuu tieltään ja tekee virheitä. Kukaan meistä tuskin on täydellinen.
Ei sitä kannata tuhlata aikaa ja itseään ihmiseen, joka loukkaa jatkuvasti, mutta ei sitä kannata tuhlata myöskään muuten toimivaa suhdetta, jos pettäminen on vain toisen henkilökohtaisen kriisin aikaansaannosta ja näin ollen vain hetkellistä.
Jokainen ihminen tehkööt omat päätöksensä ja olkoot tyytyväinen niihin. Päätöksiä vain ei yleensä kannata tehdä hätiköiden tai kriisissä, muuten tulee vain katuneeksi.
Me ihmiset ollaan niin erilaisia, Joku mistä sinä tulet onnelliseksi ei välttämättä tee toista onnelliseksi. Mitä vähemmän tarvitset niin sitä vähemmästä olet myös onnellinen ja jos et halua mitään sinulla on siis kaikki! Sinulla tuntuu olevan käsitys että juuri nuo asiat kuten rakkausa ja intohimo miehen ja naisen välillä takaa onnellisuuden kaikille? Uskon minäkin rakkauteen mutta minulla saattaa kuitenkin olla siitäkin ihan erilainen käsitys kuin sinulla? Uskon myös ystävyyteen enkä pidä sitä yhtään huonona asiana esim pitkissä parisuhteissa. Sitten kun ollaan vanhoja on ystävyydellä huomattavasti enemmän arvoa kuin esim intohimolla. Oikeastaan minä ajattelen nyt jo niin ja voin sanoa olevani onnellinen tässä parisuhteessani parhaan ystäväni kanssa. Koen olevani myös rakastettu ilman suurempia intohimoja. Minulla ei siitäkään huolimatta ole mitään tarvetta hakea intohimoa keneltäkään toiselta. Olemme olleet jo pitkään yhdessä joten minusta on hyvinkin realistista ajatella että suhde muuttuukin tasaisemmaksi ja vähemmän dramaattisemmaksi. Hyvä olo riittää ja tiedän olevani onnekas. Minä todellakin tyydyn olemaaan tyytyväinen! Sehän on tosi hienoa ja vieläpä perin harvinaista pitkissä parisuhteissa!
Sitä paitsi pitäisi olla kristallipallo mistä katsoa tulevaisuuteen jotta joku voisi sanoa että tulisin onnellisemmaksi esim jossain toisenlaisessa tilanteessa. Ethän sinäkään voi arvostella jonkun tyytymistä vain tyytyväisyyteen? Mistä sinä tiedät mikä tuolle ihmiselle olisi oikea tie kulkea? Kukaan toinen ei mielestäni voi sanoa kenellekkään toiselle mitä tämän tulisi tehdä? Voit toki ihmetellä ja elää itse niinkuin parhaaksi koet. Jos et odota toiselta mitään niin et tule pettymään. Sinunkin kohdallasi näyttää olevan niin että olet odottanut jotain ja ilmeisesti pettynyt? Minä en tohtisi pohtia muiden ihmisten ratkaisuja omissa suhteissaan kun tiedän että parisuhde kuin avioliitto on todellakin näiden kahden välinen asia ja he tekevät siellä yksin ja yhdessä ihan omat ratkaisunsa.
Heidän suhde on tasan heidän suhde omine ongelmineen ja heidän suhteella on oma käsikirjoituksensa ja historiansa ja jokaisen parin tarina on omansa. Ei ole kahta samanlaista. Jokainen myös saatyytyä ihan mihin haluaa ja ystävyys on paljon rikkaampi asia kuin esim vihamielisyys tai välinpitämättömyys. Sinä voit kokea jonkun asian alentavan mutta usko että joku toinen ei koe niin. Me emme ulkopuolelta voi mennä sanomaan miksi jossakin suhteessa toinen lähtee vieraisiin. Voimme toki arvuutella mutta 99 % olemme väärässä.
Näin tekevät rehelliset ihmiset, jotka myöntävät että rakkaus lensi ovesta ulos jo kauan sitten, ottavat eron rehellissti, eivätkä paneskele ja sitten luiki kotiin tyytyväisenä hankaamaan vanhaa koloa taas paremman puutteessa.
Eikä vaan ole kyse seksistä, vaan jos alkaa salasuhteeseen tai suhteeseen, niin myöntää sen reilusti ja eroaa.
Samoin nämä "heikot" vaimot jotka aina ottavat tällaisen häntäheikin takaisin, ovat niin riippuvaisia ukostaan, että luulevt että eivät pärjää ilman pettävä mu n a a.
Katsokaa ympärillenne, vahvat, itsetunto kohdallaan olevat naiset ottavat pettä'västä ukosta eron, eivätkä jää suhteeseen, jossa mokoma kolli taas anteeks armosta saa..ja kohta meno jatkuu.
Ei kuulkaa olisi YH-äitejä jos he olisivat iana anteeksi antaneet, kyllä monet YH-äidit ovat vahvoja naisia, jotka eivät anna itseään jalkarättinä käyttää, ja ovat varmasti rakastaneet ,,,siksipä e voi antaa anteeksi aviorikosta, se koskee aivan liikaa, ja rakkaus kuolee siihe paikkaan. Vaikka kuinka mies olisi muuten hyvä.
Voi noita Limalissun katkeria jorinoita....Eiköhän tällä palstalla jo jokainen kävijä tunne stoorisi ihan joka näkövinkkelistä, joten anna olla! Äijä lemppasi sun koska kotona oli kuitenkin parempi pano, hetken kuvitteli ja huvitteli. Kärjistäen näin, koska sitä täältä haet. Olet kyllä säälittävä otus. Olet heikko häviäjä, huono itsetuntoinen, epätoivoinen ja katkera. Olitko siis miehelle muuta kuin jalkarätti??
Kuvittelit muuta, olit pelkkä luuta. Eikö sua yhtään hävetä, olet melko naurettava...
Tiedoksesi että sinun äidinäidinäitiäsi ja äidinäitiäsi ja ehkä vielä äitiäsi on todennäköisesti petetty heidän avioliitoissaan ja he ovat antaneet anteeksi sen hiljaa mielessään. Perhe on pidetty pystyssä ja elämän ilot ovat lähteneet muista asioista kuin siitä parisuhteesta sen miehen kanssa. Entisaikoina ei hitto vie vaimoilla ollut aikaa miettiä missä mies menee. Molemmilla taisi olla omat roolinsa ja omat rakastajansa jos jäi aikaa arkiaskareista. En tiedä kuinka onnettomia he sitten tahoillansa olivat sillä tuskin siihen murehtimiseenkaan jäi aikaa ja muuta murhetta oli jo riittämiin kuin miehen syrjähypyt. Ei ne miehet itsekkään eroa hakeneet sillä perhearvot oli silti ykkösenä vaikka siinä paneskeli piikaa välillä. uskon että vaimolla oli suhde samalla tavoin renkipoikaan. Nykyään jää niin v..tus.ti aika ylimääräisiin miettimisiin ja parisuhteelta odotetaan jo vaikka mitä. No en sano etteikö olisi oikein vaatiakkin rakkautta ja saapi olla onnellinen jos vielä sitä saa mutta en kävisi tuomitsemaan perheenäitiä tai isää siitä jos päättänee jatkaa liittoaan pettävän puolisonsa kanssa. Näin on tehty ja se olkoon ihan jokaisen oma asia. Se jonka itsearvostus on toisen menemisistä ja teoista kiinni on kyllä melko riippuvainen joo siitä kumppanistaan mutta mikäli se pettäminen ei hetkauta sitä itsearvostusta niin go on jatkakoon ihan rauhassa!
ET SITTEN LOPETA....
herranjee kun olet sairas, kommentoikaa nyt hyvät ihmiset tuota Lissuherjajaan muutkin, ja pyytäkää sulkemaan sen pääsy tänne palstoille, aivan sairasta panettulua ja niin katkeraa, niin katkeraan.
Siis mitä panettelua? Katkeraa? Vain ja ainoastaan todella kyllästynyt sun jorinoihisi. Jokaisen asialliseen keskusteluun laitat paskajuttusi. Eiköhän tuo "haluatko turpaan" osoita missä mennään? Alleviivaa pääkoppasi tyhjyyden.
Et vaan kestä totuutta. Kirjoittele nyt vaihteeksi vaikka siinä neljännessä persoonassasi. Käyhän siinä kulmakuppilassa katsomassa, miten sulle nauretaan..
Kelatkaapa aloituksissa taaksepäin vaikka vain sellanen puolivuotta, niin tiedätte miten vahvasti hoidon tarpeessa limalissu on. Voitte vertailla ja tsekata onko yhtään roolia, missä limalissu ei ole kirjoittanut. Viesti on kuitenkin aina sama, ei pääse ylitse ukkomiehestä, joka hylkäsi limalissun ja jatkoi vaimonsa kanssa, elikkä tässä aloituksessa on lissu pettäjämiehen roolissa. Harmi, että monet ovat ottaneet aloituksen tosissaan.....
SINULLE TURVAT ITSELLESI:
Siullehan tässä nauretaan ...lue oikein: Lissun herjaaja. Joka keskustelupalstalle änkäät, pidä pettävä ukkos nyt ja riehu tulevaisuudessa myös miehen toisten naisten edessä, vedä ne rantees vihdoinkin auki kun kerran taas miestäs sillä keinolla uhkaamalla yrität pitää. Ei sitä sun ukkoos kukaan tervepäinen todellisuudessa haluakkaan, kerro ukolles, että muistaa vaan kertoa niille toisille naisille tulevaisuudessa että "mulla on muuten sellainen vaimo joka ei minua jätä vaikka en sitä rakasta ja petä , se vetää ranteet auki jos lähden, on tehnyt sitä ennenkin" ja "olen sen verran itse saamaton, että en uskalla erota, eihän isäkään eronnut vaikka petti koko ajan äitiä"...näin ei ukkos särkisi toisilta naisilta sydämiä ja rakastuttais niitä itteensä lurituksillaan ja lupauksillaan. Jooko? Olisi reilua kaikkia kohtaan?
Katso nyt mitä pettäville ukoille muut tekevät; heidät jätetään, sinä roikut, ei roikkuminen ole rakkautta, se on sairasta.
Voi Lissunlässyn kun olet sekaisin miehestä, luulet kaikkien vastanneiden olevan sun ukkomiehesi vaimo.
En usko ollenkaan että tämä ukkomiehen vaimo tänne kirjoittelee, kyllä heillä on ihan tarpeeksi tekemistä lasten, perheen ja sen ihanan rakentamansa talon vuoksi.
Sinulle jäi vain yksinäisyys kun on aikaa täällä 24/7 pyöriä.
Katsoin ketjuja tuonne taaksepäin ja todella olet ollut jo puoli vuotta katkerana kakkosena aloittamassa vastaamassa omiin aloituksiisi, et sit ole löytänyt ketään uutta?
Niinpä. Meitä tuohon kahjoon kyllästyneitä on useita. Toisaalta harhainenhan tuo jo on.
Onhan se niin että nämä kakkoset luovat tilanteesta usein sen kuvan joka passaa heille parhaisten. He eivät tiedä mitään siitä kamppailusta jota käydään ykkösen ja miehen välillä. Usein nimittäin on niin että mies ei haluakkaan jättää ykköstä ja sitten keksii satuja tälle kakkoselle että kun akkaa ei vain voi juuri nyt jättää, ja samalla kyttäilee akan menoja ja on hirveän mustasukkainen. Sitten taas väännetään kakkoselle tarina mustasukkaisesta ämmästä ja kun lasten tähden jne. Ja nämä kakkoset uskovat kaiken ja luulevat löytäneensä sen OIKEAN. Totta kai seksi on tärkeää tälle kakkoselle ja sen pohjalta hän perusteleekin suhdettaan. Mutta kakkonen ei tiedä että ykkösellä ja miehellä on ihania öitä joka tapauksessa ja kiihkeitä lupauksia vaimolle. Vaimo on sillä niin helkutin kiinnostava kun hän ei ole itsestään selvyys miehen elämässä vaan vaatii omille harrastuksilleen tilaa ja silloin mies parka luulee että hän on ihan yksin maailmassa ja lujaa vauhtia kakkosen luo ilta satua kertomaan. Minusta tälläinen mies ei ansaitse ykköstä eikä kakkosta vaan hänen pitäisi elää yksin .