Onkohan ikinä tehty tutkimusta siitä miten samankaltainen tai totaalisen erillainen musiikkimaku vaikuttaa parisuhteen laatuun ja kestävyyteen?
Musiikkimaku
Music man
9206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuskin on. Miksi mietit? Musiikki on htin tärkeä asia itse kunkin elämässä, mutta voin sanoa jonkun vuosikymmenen jälkeen ettei erilainen musiikkimaku missään nimessä erota. Sehän yhdistää, koska pikkuhiljaa alkaa toisen musiikkiharrastuksen kautta ymmärtämään mitä toinen on. Siihen vaan pitää kypsyä ja oivaltaa, että musiikki on yhden sortin "kansakunnan sielu".Tietenkin vaatii sen, että molemmat osapuolet hakevat musasta elämystä ja tunnetta.
Enpäs kyllä tiedä, ois ihan mukava tietää. Laajan ja avarakatseisen musiikkimaun luulisi heijastavan samankaltaista joustavuutta sitten muihinkin asioihin, jolloin ehkä voisi olla paremmat edellytykset parisuhteelle. Jos taas on kapea musiikkimaku, eli tykkää vain jostain tietystä ja pitää kaikkea muuta sontana, niin sellainen henkilö voi aiheuttaa konflikteja ja olla muissakin asioissa mustavalkoisen ehdoton.
Se, että jollakin on valikoiva musiikkimaku, ei tarkoita välttämättä sitä, että hän jotenkin halveksisi muunlaista musiikkia - puhumattakaan siitä, että kyseinen ihminen olisi mustavalkoinen tai ehdoton ihmisenä. Jotkut vaan sattuvat tykkäämään intohimoisesti jostakin asiasta. Mielestäni se on hienoa. Itse arvostan enemmän musiikkiin intohimoisesti suhtautuvaa kuin sitä yhdentekevänä pitävää - oli maku sitten millainen tahansa. Mutta taustalla on toki se, että itse satun olemaan musiikin suurkuluttaja.
"pitää kaikkea muuta sontana" ja "tykkää intohimoisesti jostain asiasta" on vähän eri juttuja. Jos ei näe mitään hyvää muussa kuin omassa suosikissaan, voi hyvinkin olla mustavalkoinen ja ehdoton ihminen. Mutta jos on innostunut siitä "omasta lajistaan" mutta ymmärtää samalla, että muunlainen musiikki voi olla laadukasta tai taitavaa tai jotakuta toista miellyttävää, niin se on eri asia kuin mistä muumi puhuu.
Muumi viittasi asiaan siten, että kapean (valikoivan) musiikkimaun ihmiset pitäisivät muuta sontana. Tämä ei mielestäni pidä paikkaansa kuin joidenkin kohdalla. Musiikkimaku voi olla kapea, vaikka ihminen olisikin avarakatseinen ja muiden mieltymyksiä ymmärtävä.
Eipä meillä kyllä ole ongelmaa. Kuunnellaan molemmat aika sekalaista rentoa musiikkia, milloin mitäkin sattuu tulemaan. Ongelmia kyllä varmasti tulisi, jos toinen olisi joku himoräppihippihopin orjallinen palvoja, sellaisen räppärin kanssa en voisi olla. En kyllä silloinkaan jos toinen on pelottava hevari tms. kulkee mörköasuissa ja palvoo saatanoita.
Uskon että musiikkimaku ei ole mikään ongelma parisuhteessa, jos se ei hallitse ja vaikuta liikaa elämään muuten. Jos kumppani ei pidä toisen musiikista, ei sillä tarvitse toista kiduttaa jos toista häiritsee, sitä omaa musiikkiaan voi kuunnella yksinään tai kuulokkeet päässä.
ole merkitystä, ellei ole "addikti" esim. örinäheviin tai räppiin.
On hyvä jos musiikkimaku on laaja. Klassisesta on hyvä pitää jossain määrin.
Se mikä häiritsee minua rehellisesti sanottuna on se, että jos toinen ei pidä musiikista ollenkaan tai on epämusikaalinen. En voi sille mitään, mutta arvostan musikaalisuutta ja taiteellisuutta. Ehkä siinä piilee alitajuntainen tietoisuus, että lapset perii vanhempiensa lahjat useimmiten. Ei voi mitään.
Ootko ikinä kuullut pariskunnista, joissa puolisot edustavat kahta erilaista poliittista suuntausta tai uskonnollista vakaumusta? Sellaisetkin saattavat pelittää, miks'ei sitten erilainen musamaku.
Parisuhteet ovat muutenkin ja yleisesti niin jämähtäneitä laitoksia, että jo nyt on vallan keskiaikaista, jos ei edes musiikista saa olla eriäviä mielipiteitä. Erilaisuus on kuitenkin rikkaus, jos se oikein oivalletaan. Eiköhän suhteen laatuun ja kestävyyteen vaikuta ihan toisenlaiset jutut - ainakin aikuisiksi kasvaneilla ihmisillä.
Ei musiikkimaulla nyt paljon väliä ole parisuhteen kannalta.