Vuosi sitten alkoi kiinteä s-postien vaihto,skype puhelut ja facebook-chattailu.Tuli monta tarinaa kerrottua elämän varrelta ja pohdittua erilaisia tilanteita arkielämästä.Koin tuona aikana että hänestä kehittyi minulle tärkeä henkireikä,ystävä.Hän,mies ei ole suomalainen mutta kulttuuriltaan suhteellisen "lähisieluinen" vaikka toiselta puolen maapalloa onkin.Esittelimme toisillemme hauskalla tavalla täkäläisiä tapahtumia,katukuvaa videoimalla niitä ja lähettämällä DVD-levyjä toisillemme.Minä koin saavani uuden hienon harrastuksen kun ostin kameran ja editointiohjelman jota sitten opettelin ystäväni tuella.Tiedämme molempien elämästä aika paljon!
Minusta taustaa:Itse olen siis 40 nainen,eronnut jo lapsen ollessa pieni ja nyt lapsesta on kasvanut aikuiseksi.Elämäni hakee vielä suuntaa,en ole löytänyt sitä "juttuani" vielä.Työ vie aika paljon eli olen viettänyt hyvin tasaisen tappavaa arkea jossa ei glamouria löydy muutoin kuin perusonnellisuus asioiden ollessa hyvin.
Loppukesästä ystäväni ilmoitti toteuttavansa pitkäaikaisen haaveensa tehdä Euroopan matka kiertäen yhteensä kolme viikkoa.Voi mitä iloa ja jännitystä oli kun menin vastaan lentoasemalle kun tuli Suomen vuoro.Halattiin kun olisimme aina tunteneet ja ilmapiiri oli ihanan rento.Koimme pientä romanssin poikasta.Se sekoitti kaiken.
Kotiinpaluunsa jälkeen viestittelymme on ollut hämmentynyttä tunteiden tutkiskelua.Välillä puheissa putkahtaa kova ikävä mutta emme ole varmoja mitä se ikävä on.Onko se kaveruutta vai rakkautta.Ystävyytemme on muuttanut muotoaan,se on selvä.Toinen puoli minusta haluaisi että rakkaus roihahti ja edessä olisi uusi elämä hienon,suuresti arvostamani miehen rinnalla.Toinen puoli minussa sanoo että kotona,jo valmiissa elämässä on hyvä ja turvallista olla.Ystäväni kokee asiat suunnilleen samalla tavalla.
Minä taasen tyypillisenä naisena haluaisin analysoida tilannetta jatkuvasti ja jollain tapaa ruokkia orastavaa ihastumista ihan vaan katsoakseen voiko se polku viedä johonkin.Ystäväni taas haluaa ottaa aikalisän miettiäkseen itsekseen mitä haluaa.Toki kunnioitan tätä mutta samalla se ruokkii omaa epävarmuuttani tällä tuntemattomalla alueella.Kamalaa kun ei oikeasti tiedä mitä haluaa!!!
Vai voiko olla niin että jos tämä oikeata rakkautta olisi niin se tie olisi selvä jo ja päämäärä kristallin kirkas ihan molempien puolelta?
Minusta taustaa:Itse olen siis 40 nainen,eronnut jo lapsen ollessa pieni ja nyt lapsesta on kasvanut aikuiseksi.Elämäni hakee vielä suuntaa,en ole löytänyt sitä "juttuani" vielä.Työ vie aika paljon eli olen viettänyt hyvin tasaisen tappavaa arkea jossa ei glamouria löydy muutoin kuin perusonnellisuus asioiden ollessa hyvin.
Loppukesästä ystäväni ilmoitti toteuttavansa pitkäaikaisen haaveensa tehdä Euroopan matka kiertäen yhteensä kolme viikkoa.Voi mitä iloa ja jännitystä oli kun menin vastaan lentoasemalle kun tuli Suomen vuoro.Halattiin kun olisimme aina tunteneet ja ilmapiiri oli ihanan rento.Koimme pientä romanssin poikasta.Se sekoitti kaiken.
Kotiinpaluunsa jälkeen viestittelymme on ollut hämmentynyttä tunteiden tutkiskelua.Välillä puheissa putkahtaa kova ikävä mutta emme ole varmoja mitä se ikävä on.Onko se kaveruutta vai rakkautta.Ystävyytemme on muuttanut muotoaan,se on selvä.Toinen puoli minusta haluaisi että rakkaus roihahti ja edessä olisi uusi elämä hienon,suuresti arvostamani miehen rinnalla.Toinen puoli minussa sanoo että kotona,jo valmiissa elämässä on hyvä ja turvallista olla.Ystäväni kokee asiat suunnilleen samalla tavalla.
Minä taasen tyypillisenä naisena haluaisin analysoida tilannetta jatkuvasti ja jollain tapaa ruokkia orastavaa ihastumista ihan vaan katsoakseen voiko se polku viedä johonkin.Ystäväni taas haluaa ottaa aikalisän miettiäkseen itsekseen mitä haluaa.Toki kunnioitan tätä mutta samalla se ruokkii omaa epävarmuuttani tällä tuntemattomalla alueella.Kamalaa kun ei oikeasti tiedä mitä haluaa!!!
Vai voiko olla niin että jos tämä oikeata rakkautta olisi niin se tie olisi selvä jo ja päämäärä kristallin kirkas ihan molempien puolelta?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.