Millaisia fiiliksiä sinkkuus teissä herättää, tarkoitan teidän omaa tai jonkun toisen sinkkuutta?
Miten se heijastuu siihen mikä teidän tilanteenne on parisuhdemarkkinoilla tai oikeammin oletteko olleet pitkissä parisuhteissa jne. vai oletteko esimerkiksi hyvinkin kokemattomia?
Olen tässä käynyt läpi omaa sinkkuuttani ja samalla myös menneitä parisuhteita. Ne ovat jääneet lyhyiksi ja hyvästä syystä. Yksikään näistä naisista ei ole ollut minulle lainkaan sopiva.
Yksi josta olin kiinnostunut pitkän aikaa olisi ehkä ollut joka tuntui romahduttavan kaiken. Muutama naistuttava antoi ohjeen sitten viime keväänä että minun kannattaisi antaa aikaa itselleni ja käsitellä asioita.
Nyt tilanne on täysin sama kuin viime keväänä, paitsi sillä erotuksella että olisin voinut etsiä aktiivisesti seuraa kesällä, mutta jätin sen tekemättä koska mukamas piti "rauhoittua". Tuntuu tosi typerältä.
Pahinta kaiketi tässä on se että ikää tuntuu kertyvän lisää ja mahikset vakavampaan suhteeseen muuttuvat yhä huonommiksi jos ei halua paketissa mukana toisen lapsia tai naista joka ei vain sovellu itselle.
Olen jatkuvassa sodassa itseni kanssa sen suhteen että ollako itsenäinen sinkku vai sitten alkaa tekemään yhä enenevässä määrin kompromisseja niin naisten lähestymisen, aloitteiden kuin naisen haun kriteerien suhteen.
Vaikuttaisi siltä että olen halukkaampi pysymään yksin kuin erehtymään olemaan jonkun kanssa joka ei sovellu minulle kuten aiemmin kokeilin.
Sen olen oppinut kuitenkin tässä menneen kesän aikana että jos mies ei ole aktiivinen niin naisia ei kiinnosta pätkääkään. Naiset eivät koskaan tee aloitteita yhtään mihinkään tai edes puolittain yritä iskeä. Ainoat mitä saat ovat hajanaiset katseet jne.
Välillä tulee aivan käsittämätön halu vain halata jotakuta ja olla lähellä sekä tukea toista elämässä sekä kokea kaikkea. Tämä ei oikein onnistu vain kavereiden ja ystävienkään kanssa. Se jokin puuttuu, eikä se "jokin" ole seksi. Ehkä kyse on siitä että jakaa elämänsä toisen kanssa tiedostaen.
Sitä minä kaipaan. Mitäs te kaipaatte?
Miten se heijastuu siihen mikä teidän tilanteenne on parisuhdemarkkinoilla tai oikeammin oletteko olleet pitkissä parisuhteissa jne. vai oletteko esimerkiksi hyvinkin kokemattomia?
Olen tässä käynyt läpi omaa sinkkuuttani ja samalla myös menneitä parisuhteita. Ne ovat jääneet lyhyiksi ja hyvästä syystä. Yksikään näistä naisista ei ole ollut minulle lainkaan sopiva.
Yksi josta olin kiinnostunut pitkän aikaa olisi ehkä ollut joka tuntui romahduttavan kaiken. Muutama naistuttava antoi ohjeen sitten viime keväänä että minun kannattaisi antaa aikaa itselleni ja käsitellä asioita.
Nyt tilanne on täysin sama kuin viime keväänä, paitsi sillä erotuksella että olisin voinut etsiä aktiivisesti seuraa kesällä, mutta jätin sen tekemättä koska mukamas piti "rauhoittua". Tuntuu tosi typerältä.
Pahinta kaiketi tässä on se että ikää tuntuu kertyvän lisää ja mahikset vakavampaan suhteeseen muuttuvat yhä huonommiksi jos ei halua paketissa mukana toisen lapsia tai naista joka ei vain sovellu itselle.
Olen jatkuvassa sodassa itseni kanssa sen suhteen että ollako itsenäinen sinkku vai sitten alkaa tekemään yhä enenevässä määrin kompromisseja niin naisten lähestymisen, aloitteiden kuin naisen haun kriteerien suhteen.
Vaikuttaisi siltä että olen halukkaampi pysymään yksin kuin erehtymään olemaan jonkun kanssa joka ei sovellu minulle kuten aiemmin kokeilin.
Sen olen oppinut kuitenkin tässä menneen kesän aikana että jos mies ei ole aktiivinen niin naisia ei kiinnosta pätkääkään. Naiset eivät koskaan tee aloitteita yhtään mihinkään tai edes puolittain yritä iskeä. Ainoat mitä saat ovat hajanaiset katseet jne.
Välillä tulee aivan käsittämätön halu vain halata jotakuta ja olla lähellä sekä tukea toista elämässä sekä kokea kaikkea. Tämä ei oikein onnistu vain kavereiden ja ystävienkään kanssa. Se jokin puuttuu, eikä se "jokin" ole seksi. Ehkä kyse on siitä että jakaa elämänsä toisen kanssa tiedostaen.
Sitä minä kaipaan. Mitäs te kaipaatte?
Vastaukset 40
Vanhimmat
Jos nyt suoraan sanon, niin semmosen fiiliksen, että sinkkuus on
p-e-r-s-e-e-s-t-ä-!
Ja ne ketkä ei kykene saamaan/elämään suhteessa ovat jollain lailla onnettomia.
Täysin samaa mieltä, tosin minä voisin ja haluaisin jo nyt elää parisuhteessa en parissa suhteessa... Tosin ongelmana vain on se, ettei kovinkaan moni hyväksy sitä, että olen äiti(varsinkin näin nuorena). Tuntuu olevan kirosana miehille, enkä tätä milläänlailla moiti...
Enhän minä toki pilvilinnoja elättele enkä haaveile mahdottomasta, mut kai äitikin saa kaivata miehen läheisyyttä ja jopa kosketusta.
Mutta ehkä minun kannattaa tyytyä ajatukseen, etten ole vielä muutaman vuoden päästäkään liian vanha ottamaan elämääni miestä.
Mut tekis joskus mieli haistattaa heille jotka luulevat että seksisuhde olisi yh:lle sopivin suhde... Pettyy teihin miehiin väkisinkin..
Kumppania jonka kanssa jakaa päivän. Ennen kaipasin miestä jota en voinut saada. Opetti luopumaan. Olemaan yksin. Kaipaan edelleen miestä. Siihen asti sinkku kunnes löydän jonkun kenen kanssa tuntuu hyvältä olla. Seksi tulee suhteessa myöhemmin. Nainenkin voi olla aktiivinen ja arvoisensa mies arvostaa sitä. Tosin ajatukset selkeämmät kun ei ihastumisen koodi haittaa aivoja? Oman elämän ollessa balanssissa, kestää parisuhteenkin kolhuja.
Ikä ei sinänsä este mutta linnottautuminen kotiin sen sijaan on. Läheisyyttä todella kaipaa ja yleensä se johtaa myös eroottiseen toimintaan. Naisena kaipaan sitä että voin olla miehelle viehättävä ja eroottinenkin. Nautin siitä kun mies haluaa. Siis mieleinen mies.
Seurustelua vain yhden miehen kanssa mutta tiedän mikä miestä kiehtoo....ja saa syttymään;)
Miten niin naiset eivät tee aloitteita?
Heinä-elokuussa neljä nuorta naista teki minulle aika selvät aloitteet ja kaikki täysin selvinpäin. Ei todellakaan jäänyt asia minulle epäselväksi. Itse en tehnyt koko aikana yhtään aloitetta, eikä ollut edes "haku päällä". Nyt tarkemmin ajateltuna en tehnyt yhtään mitään erikoista, vain töitä koko kesän.
YT ämmien juttuja ei lasketa.
No kun eivät tee alotteita rumille atm:lle.
Täysin kokematon 35 v mies. Milta se tuntuu? Kuuntelin youtubesta tällä viikolla Tuntematonta potilasta ja se jäi soimaan päähän. Lauloin sitten päässäni koko viikon samaa kertosäkeistöä:
Kuule mun toive, mä haluan pois
Eikö aikani täynnä jo ois?
Olen jo nähnyt tämän elämän, kaiken sain ja vielä enemmän
Kuule mun toive, mä haluan pois
Eikö aikani täynnä jo ois?
Ihmettelin pienen hetken miksi laulu jäi päähäni, kunnes tajusin tarkoittavani sanoja.
Laitoin Tuntemattoman potilaan soimaan, kun viimeksi sain pakit elokuussa. Se näkäjään puree aika hyvin, kun on hyljitty ja päälle syljetty sekä naisten vihaama AT-mies. Kyllähän sitä miettii, että jos tätä rataa jatkuu, niin onhan se aika pian jo täynnä. Ainakin jatkuvia pakkeja.
Itsekin tykkään kuunnella Tuntematonta potilasta, Tosin pakkeja en ole viitstinyt ottaa aikoihin koska henkinen pääomani ei riitä siihen enää.
Mitäpä muuta luuserit kuuntelisivatkaan, hahhah. Unohtakaa possumainen Arttu Viskari ja ottakaa mallia Anssi Viskarista
Älkää ottako mallia kummastakaan! "Tuntematon potilas" on kauhein biisi sitten Mamban "Vielä on kesää jäljellän"...ja se toinen Wiskari on muuten vaan oksettava.
Sinkkuus on saanut tuntemaan olon jotenkin lohduttomaksi.
Nuorihan tässä vielä ollaan ja elämä edessä, mutta hankalalla vuorotyöllä olen saanut rajoitettua sosiaalista kanssakäymistä viimeisen vuoden aikana ja sosiaalinen elämä on enää muisto vain. Ja jotenkin on nyt päässyt taantumaan niistä taidoista, miten otetaan yhteyttä toiseen ihmiseen. Miten saa kontaktia.
Itse olen luonnostani hiljainen, joten se lähestyminen on vaikeampaa. Toisaalta pitäisi saada se ote elämästä ja olla rohkea, sillä mitä menetettävää tässä on?
Minäkin kaipaan ihan vain läheisyyttä ja sitä että on joku jolle puhua, mistä vain ja milloin vain. Toki on olemassa ystäviä, mutta tuntuu (mitä nyt muistan entisestä suhteestani) että kumppani on se oikea jonka kanssa jakaa asioita. Varsinkin viime aikoina on vain ollut olo, että on paljon sanottavaa mutta ei ketään kelle puhua.
Ehkei pitäisi vielä luovuttaa, mutta ajatukseen ikuisesta ("ikuisesta" no onpa dramaattista) yksinolosta alkaa pikkuhiljaa tottumaan. Mutta never say never, vai miten se meneekään.. :)
"Ehkei pitäisi vielä luovuttaa, mutta ajatukseen ikuisesta ("ikuisesta" no onpa dramaattista) yksinolosta alkaa pikkuhiljaa tottumaan. Mutta never say never, vai miten se meneekään.. :) "
Kyllä minä ainakin olen totuttautunut ajatukseen että näin saattaa olla koko loppuelämäni, sellaiset "jonain päivänä"-ajatukset on täysin väistyneet mitä muilla normaaleilla toiveikkailla ihmisillä on näistä pariutumisista. Joskus nuorempana stressasin suurestikin asiasta ja taisi olla se juuri se asia joka ajoi lievästi itsetuhoiseen masennukseen, kun ei nuo reffit oikeen menneet putkeen. Voiko edes kukaan normaali ei-ikisinkkumies saada USEITA pakkeja muijilta putkeen, siis ihan 0% kiinnostuksella. Kuin joku suurempi voima haluaisi sanoa, että normaali parisuhde-elämä ei ole minulle.
Paskaahan tämä useimmiten on, mutta ei ole omalla kohdalla enää realistista ikänikin takia (48 v.) olettaa tilanteeni muuttuvan, arkisin on helpompaa, voi uppoutua töihin ja harrastuksiin, mutta muulloin ahdistaa.
Viinakaan ei ole ratkaisu, se vain pahentaa oloa.
Mitäs te kaipaatte?
...Sopivassa suhteessa yhteistä tekemistä ja omaa tilaa. - Yhdessä saunomista, porekylpyä, sängyllä loikoilua TV:tä katsellen tai jutellen, nukahtamista selät vastakkain ;) Sitä, että on kiva lähteä töistä ajoissa kotiin, koska tietää tapaavansa kumppaninsa. - Turvallisuutta, läheisyyttä, jakamista. - Sitä, että voi olla toiselle avuksi ja tärkeä osa hänen elämäänsä. - Hemmotella ja nähdä toisen nauttivan. - Joku joka halaa paljon ja osoittaa pitävänsä minusta... Joku, jonka kanssa voi olla yhdessä hiljaa... Joku, jonka luota on kiva lähteä, mutta vielä ihanampaa tulla takaisin. - Ehkä jotakin sellaista kaipaan ? ...tai en minä tiedä ;)
Anteeksi nyt menee ot.
Siis minäkö olen YTM?
Eli, kun naiset tekevät minulle aloitteita niin sitäkö tuo tarkoittaa?
Tyhmä kysymys, mutta kun en ole näistä jutuista oikein perillä...
Voisiko joku selventää nämä ATM, KTM, YTM. Eli mitä nuo siis käytännössä tarkoittavat? Jos YTämmälle tehdään aloitteita niin mitäs nuo muut tyypit sitten ovat?
ATM=alemman tason mies
KTM=keskitason mies
YTM=ylemmän tason mies
ATM ei saa naisseuraa, eivätkä naiset lähesty AT-miestä. Jo se, että nainen tekee aloitteen tarkoittaa sitä, että mies on vähintään keskitason mies.
Se että nainen tekee aloitteen ei vielä riitä nostamaan miestä pois alemmalta tasolta, jos mies ei aloitteesta huolimatta kykene realisoimaan potentiaaliaan työntämällä kyrvän vittuun.
Kyllä riittää, se on sitten miehen oma moka jos ei osaa hyödyntää naisen kiinnostusta.
Onhan se koko atämmyys miehen omaa mokaa.
joskus sattumien summa.
Kiitos. :)
Minusta sinkkuus on ollut mahtavaa ja en ole harmitellut sitä hetkeäkään. Elin monta vuotta parisuhteessa yliopiston alkuun saakka ja nyt pitkästä aikaa sinkkuna. Sen huomaa vasta nyt kuinka mahtavaa olla vastaamatta kenellekkään ja tehdä vain justiinsa sitä mitä haluaa, ärsyttää tommoset vellihousut, jotka toivovat parempaa huomista parisuhteessa.. Oon ite niin tyytyväinen elämääni, että se heijastuu käytöksessäni ja hyvänä itseluottamuksena. Skarpatkaa nyt atm:t ja löytäkää niitä hyviä asioita sinkkuidesta!
Hyvä kirjoitus. Itselläni on nuorena miehenä samanlainen tilanne. Olen ollut kylläkin parisuhteessa ja saanut naista lukuisia kertoja, mutta sinkkuus tuntuu hienolta. Erityisesti sen vapaus, kun tietää parisuhteen huonot puolet. Tuntuu että joidenkin (erityisesti palstalaisten) on hyvin vaikeaa hyväksyä sitä, että joku voi loppujen lopuksi olla omaan elämäänsä ihan tyytyväinen sinkkuna ja pitää siitä.
42v. en koskaan ole ollut missään suhteessa tai edes saanut pillua. En kaipaa enää yhtään mitään, paitsi ehkä koko ihmiskunnan joukkotuhoa. Jotain pientä hupia aina saa siitä kun paiskaa ämmälle oven vasten naamaa tai työntää jonossa etuilevan tussun tylysti syrjään, ilme on aina yhtä ällistynyt, kun en suostukaan palvomaan sitä sen typerää reikää.
Ei niitä "ämmiä" kiinnosta sinun mielipiteesi. He elävät todennäköisesti hyvää elämää, toisin kuin sinä. Ihmisellä on vain tämä yksi elämä, ja sinä olet sen pilannut omalta kohdaltasi katkeroitumalla. Todella surullista.
aika nappiin osu lähes koko kirjoitus. ite seurustelin 8 v ja lapsiaki siitä tuli. nyt sit jo 4 v sinkkuna ja ei meinaa uutta naista löytyä, ehdokkaita kyl riittää tarpeeksi mut viikon jälkeen alkaa jo tuntuun et ei kiinosta enempää ja parempi lopettaa siihen. sinkkuuden kans oppii kyl elämään jos kavereita on ja ei mieti liikaa sitä vaan elää elämää, eikä kyl haluta alkaa sen takia seurusteleen ku kaikki muutki on jonku kans.. tuntuu välillä et tää ois joku sairaus joidenki mielestä. no näillä mennään :)
olen sinkku hautaan saakka. Olen niin ruma ettei naiset halua tutustua minuun.Jos alkaisin haukkumaan naisia ja jopa väkivaltaiseksi niin olisin kiinnostava koska naiset tykkää miehistä jotka lyövät ja juovat viinaa monta kertaa viikossa. Koska olen luonteeltani kiltti ja rauhallinen, enkä hauku naisia huoraksi yhen kaljan jälkeen niin olen sinkku hautaan saakka.
Liian kauan kun sinkkuna on niin oppiii rakastamaan itseään niin paljon ettei ehkä voi sietää ketään muita?
Kaipaako sitten enää mitään loppujen lopuksi.. Mihin ei ole tottunut osaako sitä enää kaivatakkaan...
Se on vaan niin, etten ala enää mihinkään juttuihin miehen kanssa, joka ei minua kiinnosta. Ne on niin nähty, paha mieli ja mustamaalaukset saa peräänsä aina joltakin, kun ei halua mitään sen kummempaa.
Niitä oikeitakin on olemassa minullekkin enemmän kuin yksi ja joku niistä osuu vielä kohdalleni, usko on vahva.En koe minkäänlaista alemmuutta tai häpeää sinkkuudestani, koska tiedän mitä haluan ja turhat jutut saakoot jäädä muisteloihin. Parempi yksin kuin jonkun vaan kanssa jotakin vähän.
Naulan kantaan.
Mutta jos tekee selväksi heti sen että vain syömään elokuviin keilaamaan leffaan eikä muuta. Mukavaa jutustelua..sitä kaipaa.
Sinkkuus itselläni, kuin mielenkiintoinen "tutkimusmatka", jossa jokainen päivä tuo uuden yllätyksen.
Nimittäin kohdatessani hyvin monin eri tavoin monimuotoista elämää ympärilläni, en voi kuin vain hämmästellä sitä kärsimättömyyden, vaatimusten (ehdottomien sellaisten) ja persoonakohtaisten "ominaisuuksien" määrä, joiden olemassaoloa esim. naiset edellyttävät miehiltä ennen kuin edes harkitsevat seurustelusuhteen aloittamista kanssaan.
Tähän naisten edellyttämään "vaatimustasoon" miehiin liittyen sisältyvät Antiikin Kreikan "huippu-urheilijan vartalo", naiselle yhteiskunnallisesti / elinyhteisössään "näkyvyyttä" tai "edustavuutta" tuova elämä, miehen "aivojen" sijaintipaikan tulee olla penis (pituutta toiveena yleensä vähintään 18cm), naisen tulee suhteessa saada mahdollisimman kokonaisvaltainen päätösvalta miehen elämään (Miehen toteuttama työaika, pukeutuminen ja harrastetoiminta mukaan lukien!) sekä tämän lisäksi naisella tulee olla mahdollisuus esim. ulkopuolisten rakastajien käyttöön, jos hän ITSE sen oikeaksi kokee.
Ja luonnollisestihan edellistä toteutumaa mies ei saa millään tavoin kyseenalaistaa tai kritisoida, koska nainen tulkitsee sen välittömästi "hänen elämänsä rajoittamiseksi" ja oikeuteen "poistua paikalta" perustelematta käytöstään miehelle mitenkään.
Poikkeuksia "edelliseen sallitaan", mikäli mies tuo naiselle "selvän edun" ympärillä eläviin muihin naisiin nähden, lahjoittaa naiselle mahdollisuuden "positiiviseen julkisuuteen" esim. valtakunnallisessa mediassa, jne. tai antaa naiselle mahdollisuuden "toteuttaa itseään" esim. kotiäidin roolissa ilman näkyvää muutosta naisen haluamaan elintasoon.
Koko jutun juoni on kuitenkin siinä, että kohtelipa mies naista esim. henkisesti, sosiaalisesti ja fyysisesti miten hyvänsä, ei naisen tarvitse ottaa mitään vastuuta sanoistaan tai teoistaan miestä kohtaan, koska nainen on mm. aina oikeassa "erehtymättömän vaistonsa" ohjaamana. Siis miehen tuntevana sekä inhimillisenä ihmisenä ei tarvitse merkitä naiselle mitään, jollei nainen koe miehen elämän yhdistymisen omaansa jollain tavoin edesauttavan naista niiden päämäärien tavoittamisessa jotka hän on elämälleen asettanut!
Edellisestä hyvänä esimerkkinä se, että nainen voi jopa kuukausia kertoa miehelle miten tämä merkitsee hänelle kaikkea maailmassa, miten mies täyttää päivittäin naisen sydämen onnella ja sen miten nainen haluaa tehdä miehen onnelliseksi vuosiksi eteenpäin ja sitten täysin ilman varoitusta mies saa eräänä päivänä sähköpostiinsa viestin jossa nainen kertoo "löytäneensä itselleen mieluisamman kumppanin"
HUOM! Tämä kuvaus on "kooste" yli 20 naisen "toimintamallista", mutta kuitenkin niin, että "toimintakaava" on ollut kaikkien kohdalla täysin yhtenevä!
Kysymys siis kuuluu, onko miehen, mahdollistaakseen seurustelusuhde suomalaisen naisen kanssa täysin pakko "alistua naisen toteuttaman pelin nappulaksi", ryhtyä naisen tahtoa toteuttavaksi "tahdottomaksi orjaksi" ja "unohtaa itsensä tuntevana ihmisenä", vai valita sinkkuus?
Samoin kaikkien lukijoiden lienee hyvä pohtia sitä, miksi esim. suuren lapsijoukon Norjassa kylmästi tappanut Anders Behring Breivik on saanut ja saa ilmeisimmin edelleen kirjeitä sadoilta naisilta jotka haluaisivat suhteeseen tämän tappajan kanssa.
Ja jotta totuus ei unohtuisi, saavat lukuisat ja taas lukuisat väkivaltarikollisemme vankiloihin viikoittain "pussillisia" kirjeitä naisilta, jotka haluaisivat rakkaussuhteeseen heidän kanssaan!
Miltä siis sinkkuus "näyttää", miltä se tuntuu ja kuka sen lopulta "määrittelee" vaihtoehtona tai mahdollisuutena, siinäpä kysymys?
"Millaisia fiiliksiä sinkkuus teissä herättää, tarkoitan teidän omaa tai jonkun toisen sinkkuutta?"
Eipä oikeastaan mitään fiiliksiä, kun kyseessä on asia jota ei ulospäin huomaa. Tosin on todettava, että jos olen ihastunut johonkin, ja saa toisen kuulla olevan sinkku, niin kyllä se jonkinlaisen positiivisen fiiliksen herättää.
"oletteko olleet pitkissä parisuhteissa jne. vai oletteko esimerkiksi hyvinkin kokemattomia?"
Olen täysin kokematon parisuhteen kuin seksinkin suhteen.
"Mitäs te kaipaatte?"
Kainalossa pitämistä, silittämistä, vieressä nukkumista, seksiä...
Mulle tämä sinkkuna olo on heittänyt esiin jos jonkuulaisii tuntemuksia.
Pääasiassa kuitenkin oon ainakin nyt viimesen neljän kuukauden aikana oppinut jopa nauttimaan tästä, vaikka saman aikasesti alkaa tuntumaan siltä että oisin taas valmis uuteen suhteeseen.
Takana mulla on muutama sellanen lyhykäinen suhde ja pari useamman vuoden juttua.
Kaipaan sitä läheisyyttä, toisen huomioon ottamista, hyvää seksiä (mitä ei vaan voi olla, jos ei ole parisuhteessa), yhteistä aikaa, kaiken kivan näkemistä tekemistä kokemista yhdessä... Kaipaan siis sitä perus settii :D
Näissä viesteissä on paljon katkeralta kuulostavia kommentteja. Itsekin olen elänyt vuositolkulla sinkkuelämää tuntien, ettei mikään juttu koskaan johda mihinkään, enkä koskaan löydä ketään. Nyt, kun olen parisuhteessa, huomaan selvästi, että parisuhteen "saaminen" ei muuta sun arkea pohjimmiltaan miksikään. Se ei poista niitä ongelmia, jotka kenties aiheuttavat tuon överin sinkkuusahdistuksenkin. Vaikka olenkin parisuhteessa, niin työ v*ttaa ihan yhtä paljon, perhesuhteet on yhtä hankalia ja kaiken muun päälle pitäisi antaa itsestään toiselle mahdollisimman paljon. Parisuhdekin tuo mukanaan haasteita.
Olin niin kauan sinkkuna ennen viimeisintä pitkää parisuhdetta, että sinkkuudesta tuli eräänlainen perustila. Parisuhde on jonkinlainen luksustila, jonka toivoisi aina vain jatkuvan ja jatkuvan.
Sinkkuna pärjään oikein loistavasti, ellei jopa paremmin kuin parisuhteessa tai sitten en ole vain vielä löytänyt sellaista suhdetta, jossa tuntisin oloni todellakin tasavertaiseksi. Toivon kuitenkin, että rakastuisin uudelleen ja päätyisin parisuhteeseen jossain vaiheessa.
Elämä on vain jotenkin antoisampaa ja tarkoituksellisempaa, kun on joku, joka saa polvet makarooniksi ja, jonka kanssa jakaa ilot ja surut.
Helpolta tämä tuntuu. Ja sehän sopii helpon elämän ystävälle
jossain vaiheessa yksinelämä haittasi minua aika paljonkin, mutta nykyään olen oppinut elämään joten kuten asian kanssa.
ei se mitään helppoa ole, pahimpina aikoina täytyy melkeimpä jokainen päivä perustella itselleen ne syyt miksi näin on käynyt.
usein kuitenkin saa huomata ettei yksinelämä ole niin paha juttu: ihmiset ovat taipuvaisia valehteluun, pettämiseen ja oman edun tavoitteluun. Tästä seuraakin se että parisuhteet ennenpitkää loppuvat, joko eroon tai toisen kuolemaan.
Vituttaa se ettei naiset tahdo tutustua ihan ok normaaliin mieheen. Ei täällä suomessa ole mukava asua, yritän ainakin muuttaa täältä pois.
Ehkä naisilla on liikaa kosijoita??
Vitu.ttaa se ettei naiset tahdo tutustua ihan ok normaaliin mieheen. Ei täällä suomessa ole mukava asua, yritän ainakin muuttaa täältä pois.
Ehkä naisilla on liikaa kosijoita??