Meillä avopuolisoni kanssa on ihana parisuhde, jossa kaikki on kohdallaan. lusikka-asennossa nukkumaan, joka ilta viimeiset sanat "minä rakastan sinua" ja aamulla kellon soidessa lusikkaan ja "minä rakastan sinua"
Ei ole mitään kaavoihin kannistunutta vaan ihan oikeaa rakkautta!! ja halua olla toisen kanssa. "Suhde" kestänyt kohta 9 vuotta ja 2 lasta kanssa (meidän omia, ei siis uusio perhe ja molemmat mussukat alle 4 vuotta) yhteinen, kohta velaton asunto ja auto. Kaikki on niin täydellistä!! Seksiä 4-8 kertaa viikossa, eikä mitään sovittua, vaan ihanaa spontaania, HALUA! mutta...
Nykyään mieheni juo liikaa. Hän tuskin koskaan ennen käytti alkoholia, en itsekään tosin pulloon ole koskaan sylkenyt ja sauna kaljat/siiderit kyllä ymmärrän.
Mieheni on aina ollut hyvä/täydellinen isä/puoliso ja ottanut kaikki muut huomioon, ennen itseään. Hän on noussut huonoina öinä hoitamaan lapsia ja antanut minun nukkua (lapset ei ollut helpoimmasta päästä) paitsi nykyään, kun nukkuvat jo omissa huoneissaan.
Ja sitten itse ongelman juureen...
Mieheni sai vasta ison ylennyksen töistään, josta kaikki alkoi. Hän on erittäin stressaantunut, vihainen itselleen, kun ei pysty parempaan, tienaa reilusti, että minä voin olla aivan huoletta koti-äitinä, mutta minä tiedän ja aistin sen, että kaikki ei ole kunnossa. Hän on arki-illat perheensä kanssa ja hoitaa aivan kaiken lasten hoidossa, oikein hätistää minua pois, että saa olla lasten kanssa.
Ei varmasti petä, koska kerran yksissä pikkujouluissa oli joutunut suutelemaan yhtä (nais) kaveriaan pullonpyörityksessä ja parivuotta morkkista siitä poti. Toisin sanoen, tunnen hänet NIIN hyvin, että tiedän ettei juominen johdu "vieraista"
Siiten se itse ongelma, eli juominen. joka vkl, ihan sama kumpi päivä, TAI mikä tahansa arkivapaa, niin varmasti korkki auki. Hän ei koskaan juo lasten nähden tai ole koskaan humalassa tekemisisissä näiden kanssa, eikä koskaan mene edes baariin, mutta minua häiritsee se, että silloin ei tule seksiä, ei lusikkaa eikä mitään.
Mieheni vetäytyy omiin oloihinsa, kuuntelee musiikkia. itkee, eikä halua olla kenenkään kanssa missään tekemisissä, ei edes kavereidensa, jotka soittelee ja kyselee kuulumisia. Tuolloin hän ei ole oma, rakas mieheni, vaan joku aivan muu. Hän ei ole koskaan ollut väkivaltainen, ei vaaraks itselleen tai muille.
Näen selvästi, että häneen sattuu juominen yhtä paljon, kuin minuunkin. Hän on käynyt ammattiauttajalla,(lähinnä stressin takia) mutta vastaus oli "katsotaan nyt vielä muutama vuosi" ikää meille on nyt molemmilla 31 vuotta
Rakastan häntä yli kaiken ja ongelmasta puhutaan lähes joka ilta, mutta silloin ei ole mitään ongelmaa, sillä hän sulkee minut syliinsä, rakastelee taivaisiin ja nukahdetaan sylikkäin...aamulla töihin ja uusi päivä paratiisissä, ennen viikonloppua..
Ei ole mitään kaavoihin kannistunutta vaan ihan oikeaa rakkautta!! ja halua olla toisen kanssa. "Suhde" kestänyt kohta 9 vuotta ja 2 lasta kanssa (meidän omia, ei siis uusio perhe ja molemmat mussukat alle 4 vuotta) yhteinen, kohta velaton asunto ja auto. Kaikki on niin täydellistä!! Seksiä 4-8 kertaa viikossa, eikä mitään sovittua, vaan ihanaa spontaania, HALUA! mutta...
Nykyään mieheni juo liikaa. Hän tuskin koskaan ennen käytti alkoholia, en itsekään tosin pulloon ole koskaan sylkenyt ja sauna kaljat/siiderit kyllä ymmärrän.
Mieheni on aina ollut hyvä/täydellinen isä/puoliso ja ottanut kaikki muut huomioon, ennen itseään. Hän on noussut huonoina öinä hoitamaan lapsia ja antanut minun nukkua (lapset ei ollut helpoimmasta päästä) paitsi nykyään, kun nukkuvat jo omissa huoneissaan.
Ja sitten itse ongelman juureen...
Mieheni sai vasta ison ylennyksen töistään, josta kaikki alkoi. Hän on erittäin stressaantunut, vihainen itselleen, kun ei pysty parempaan, tienaa reilusti, että minä voin olla aivan huoletta koti-äitinä, mutta minä tiedän ja aistin sen, että kaikki ei ole kunnossa. Hän on arki-illat perheensä kanssa ja hoitaa aivan kaiken lasten hoidossa, oikein hätistää minua pois, että saa olla lasten kanssa.
Ei varmasti petä, koska kerran yksissä pikkujouluissa oli joutunut suutelemaan yhtä (nais) kaveriaan pullonpyörityksessä ja parivuotta morkkista siitä poti. Toisin sanoen, tunnen hänet NIIN hyvin, että tiedän ettei juominen johdu "vieraista"
Siiten se itse ongelma, eli juominen. joka vkl, ihan sama kumpi päivä, TAI mikä tahansa arkivapaa, niin varmasti korkki auki. Hän ei koskaan juo lasten nähden tai ole koskaan humalassa tekemisisissä näiden kanssa, eikä koskaan mene edes baariin, mutta minua häiritsee se, että silloin ei tule seksiä, ei lusikkaa eikä mitään.
Mieheni vetäytyy omiin oloihinsa, kuuntelee musiikkia. itkee, eikä halua olla kenenkään kanssa missään tekemisissä, ei edes kavereidensa, jotka soittelee ja kyselee kuulumisia. Tuolloin hän ei ole oma, rakas mieheni, vaan joku aivan muu. Hän ei ole koskaan ollut väkivaltainen, ei vaaraks itselleen tai muille.
Näen selvästi, että häneen sattuu juominen yhtä paljon, kuin minuunkin. Hän on käynyt ammattiauttajalla,(lähinnä stressin takia) mutta vastaus oli "katsotaan nyt vielä muutama vuosi" ikää meille on nyt molemmilla 31 vuotta
Rakastan häntä yli kaiken ja ongelmasta puhutaan lähes joka ilta, mutta silloin ei ole mitään ongelmaa, sillä hän sulkee minut syliinsä, rakastelee taivaisiin ja nukahdetaan sylikkäin...aamulla töihin ja uusi päivä paratiisissä, ennen viikonloppua..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Et kysy, että mitä pitäisi tehdä. Kerroit ongelman ikäänkuin annat sille salaa siunauksen, kun miehesi on niin hyvä. Omatunto kolkuttaa? Mitä sä haluat?
Kohta teidän avio-onni alkaa murenemaan kun viina vie miehes ja stressi lisääntyy niin alkaa juomaan enemmän ja enemmän. Moni hyvä mies on mennyt viinan mukana ja liitto on särkynyt.
Tämä on asia, jota ei selitellä sinulle, se ei selittelyillä ja spekuloinnilla parane, eikä noilla sinun asioiden lieventely-yrityksillä ja hyvien asioiden korostamisella. Mies työterveyshuoltoon ja audit testiin ja mini-intervention kautta jatkoihin heti paikalla hoitamaan tuota tilannetta. Huomenna soitat ja varaat ajan aamulla. Homma katki heti hänen itsensä, lastesi, ja sinun takiasi.
Ehkä miehesi olisi myös hyvä miettiä nykyistä työtään, sopiiko tehtävä hänelle(?)
Heippa, minusta tuntuu hieman että koitat lieventää tätä tilannetta vakuuttelemalla itsellesi että teidän suhde on hyvä ja mies muuten täydellinen. Varmasti näin onkin, mutta kannattaa lopettaa se, sillä nyt sinun täytyy puuttua tilanteeseen ja keskustella miehen kanssa asioista niiden oikeilla nimillä (ja siinä ei pehmoilut auta). Kehut jopa niin paljon suhdettanne, että mietin mahdatteko riidellä ollenkaan, ja kokeeko mies että voi esim ongelmista ja erimielisyyksistä puhua täysin avoimesti?
Miehesi itkeskelee yksin, ja ei halua pitää yhteyttä ystäviinsä. Se on oikeasti todella hälyttävää. Pahinta ehkä on että sinä -ja luultavasti mies itsekkin- selität tätä pelkästään alkoholinkäytöllä. Usko minua: se alkoholi ei ole ongelma ja syy (vielä, tuota vauhtia toki pian on), vaan se on seuraus jostain isommasta ongelmasta. Tuon takana voi varmasti olla jo mainitsemasi stressi. Teidän pitäisi puhua kunnolla siitä mikä miehelläsi johtaa tuohon pahaan mieleen ja vetäytymiseen (vaikka tekeekin sen alkoholin vaikutuksen alla). Pureutukaa siihen mikä saa miehen itkemään. Jos vastaus on stressi, niin alan vaihto on paikallaan, ei mikään raha tai mahdollisuus kotiäitiyteen ole syy menettää mielenterveyttä
Kaikkea hyvää teille!
ps. minulla on kokemusta läheisen alkoholismista, siksi halusin todeta, ennen kuin tilanne johtaa alkoholismiin, puuttukaa niihin syihin. Jos ette niitä selvitä, niin tilanne voi pahentua alkon käytön suhteen reippaasti. Ennen pitkää huomaat kuinka mies juo aina työpäivän päätteeksi oluen (rentoutuakseen, kun on ollut paljon stressiä), sitten nuo määrät vain nousevat ja nousevat.
Vastuuton nainen katselee vain hymistellem vierestä. Jos itse oireilisit noin ja mies vain selittelis teidän lusikka-asentoja, niin mitä tulis mieleen?
Minustakin tilanne on todella järkyttävä. Tuon ikäisillä ihmisillä pitäisi olla kavereita ja harrastuksia eikä vaan pelkkää kotia ja lapsia.
Mitäpä, jos miehesi vaihtaisi huonommin palkattuun hommaan, jossa ei olis niin kauhea stressi? Sinäkin voisit pikkuhiljaa mennä töihin, jotta saatte tarpeellisen elintason yhdessä. Lasten päivähoitoon laittaminen on pienempi paha kuin se, että miehesi mielenterveys on uhattuna.
Minusta miehesi käytös viittaa vakavaan masennukseen ja jopa itsemurhariskiin. Miksi muuten aikuinen mies itkee yksinään? Olen varma, että psykologilla ei sanota tuossa tilanteessa, että "katsellaan nyt pari vuotta", vaan se on varmastikin miehen oma kommentti. Jos on masentunut lievästikin, niin silloin tarjotaan lääkitystä. Yksityisellä jos käy, niin juttusilla voi käydä, vaikkei olisi masennustakaan, vaan voi käydä juttelemassa, jotta saa purettua mieltään painavia asioita. Kaikki eivät uskalla aluksi puhua terapiassa, koska eivät ole kenellekään puhuneet eivätkä uskalla päästää kaikkea pahaa suustaan ulos, koska pelkää esim. hulluksi leimautumista. Jos lievän masennuksen päästää vaikeaksi, niin siitä ei välttämättä toivu koskaan takaisin työkuntoiseksi!!!
Minusta teidän kannattaisi kummankin mennä parisuhdeterapiaan yhdessä. Onhan tuollainen huolestuttavaa, että mies vaan itkee yksin, juo liikaa viinaa eikä kerro kenellekään tuntemuksistaan mitään. Yhdessä kun menisitte, niin voisitte oppia uusia tapoja päästä lähemmäs toisiaan.
Jos sanot että teillä ihana ja täydellinen suhde ja kaikki hyvin niin mitä siellä oikein valitat??
Ehkä seksi on huonoa.