Kysymys yh:tsa

Vastaan naisena, sillä yh voi tietysti olla mieskin. Miksei kelpaa? Koska en halua edes omia lapsia, niin miten sitten toisen. Petikaveriksi - miksi ei, mutta ei pidempään suhteeseen. Tarkoitan myös yhteishuoltajuuslapsia.

Mutta se miksi yh-äitejä mollataan tietyiltä tahoilta jatkuvasti ei mitenkään liity siihen ettei heidän kanssa haluta suhteita, vaan muista syistä. Yksi on tietysti katkeruus (jätetyt), toisena syynä tulee vanhoillisten miesten pelko ettei miestä tarvita enää mihinkään ja että on naisten (yh-äitien) syy, että ydinperheen arvo ja ennenkaikkea miehen arvo siinä perheen päänä, on romuttunut tai romuttumassa.

En nyt sitten onnistunut laajalla haulla löytämään yhtä aikaisempaa samaa keskustelua, jotta olisin voinut copy/pasteilla... Joten lyhyestä virs...

Joo kelpais. Tai ei kelpais. Riippuu muista tekijöistä kuin lapsista. Yksinhuoltajien joukossa on kyllä useammin yhden avainkriteerini rikkojia, kuin lapsettomissa. Eli suurentunut mahdollisuus että ei kelpaa, mikä tosin ei siis johdu siitä että heillä on jo lapsia.

Minä nostan hattua yksinhuoltajille, koska lapsista huolehtiminen näkyy kahteenkin pekkaan olevan niin rassaavaa hommaa, että siitä yksinään selviävien on oltava aika sitkeitä ihmisiä tai ainakin tultava semmoisiksi.

Yksinhuoltajaa en kuitenkaan ottaisi miehekseni. Jos olisin halunnut lapsia, olisin toki hankkinut niitä tavalla tai toisella, mutta enpä tullut edes harkinneeksi mokomaa. En halua lapsia elämääni missään roolissa.

Tunnen työympyröistä monta miestä, joilla on tai joiden vaimolla on aiemmista suhteista lapsi tai useampi. Jotkut ovat tehneet sitten yhteisenkin, mutteivät kaikki. Vaikka tältä palstalta saisikin kalsean kuvan yksinhuoltajiin suhtautumisesta, todellisuudessa yh-äiti kyllä kelpaa monellekin puolisoksi.

Kuten olen jo aiemmin kertonut parissakin ketjussa, niin ei missään tapauksessa.

Koska en ole asunut kenenkään kanssa yhdessä, saati sitten tällaisessa tapauksessa pitäisi hypätä suoraan valmiiseen perheeseen. Ja kun ei omiakaan lapsia ole niin se vaan tuntuu aivan liian paljolta kerralla.

Itse haluan tutustua ja oppia tuntemaan naisen sekä asua yhdessä ennen kuin yhtään mitään lapsen hankintaa edes voi harkita, koska tiedän että ehkä tulevaisuudessa haluaisin omia lapsia.

Yh-mies... Voisihan hän olla helpommin sopeutuva kuin vanhapoika, joka on aina ajatellut vain itseään.

Kelpaisi. Olen jo pitkään kuolannut erään YH:n perään. Mutta en kelpaa.

YH:ihin pätee samat säännöt kuin ihmissuhdemarkkinoilla yleensä: suhdeluku 10 miestä - 1 nainen. Mies-yh:lla mahdollisuudet löytää puoliso ovat luonnollisest huonommat kuin naisilla. Tilanne tasoittuu ikäluokissa yli 50v, mutta vain suurissa kaupungeissa. Maaseudulla miehiä riittää enemmistö hautaan asti.

Tapailen tällä hetkellä yhtä ja ehdottomasti haluan tämän suhteen kehittyvän. Toki molemmat ovat jo vähän elämää nähneitä ja se varmasti vaikuttaa suhtautumiseen.

Voisin nussia, mutta en missään tapauksessa seurustella yh:n kanssa.

Ei Yh:ta. En ole Atm, eikä minulla ole ehdotonta vaatimusta että naisen pitäisi olla neitsyt, eli ei tarvitse olla neitsyt, jokunen suhdekkin saa olla taustalla. Mutta lapsissa on kuitenkin jotain sellaista mikä ei koskaan voisi olla ehdottomasti minun. Se olisi myös valttikortti muille mahdollisissa riitatilanteissa, tai ehkä voisin käyttää sitä itsekkin. Toisen lapset olisivat EI siitäkin huolimatta, vaikkei tarvitsisi osallistua heidän elatukseensa.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta ottaa Yh:ta, on yh:n oma ongelma että on jäänyt yksinhuoltajaksi.

Ei kelpaa. Kiksauttaa voin jos on vielä pantavan näköinen eikä synnytyksissä rappeutunut. Suhteeseen ei kelpaa, en suostu katselemaan toisen miehen siittämiä pentuja, eikä se niilekään olisi hyvä saada isäpuoli joka vihaa niitä.

Sitten se entinen äijäkin saattaa vielä käydä nurkissa pyörimässä aina välillä ja joka kerta taatusti naamalla sellainen vittumainen "nuole mun jämät aisuri" -virne.

En jaksa alkaa kirjoittamaan mitään nättiä liirum laarumia, mutta miksei kelpaisi. Ok, naisella on edellisestä suhteesta lapsi(a), mutta niin on monella miehelläkin.

Todellakin kelpaa, mutta riippuu aivan muista seikoista, kuin siitä lapsesta. Normaaleiden yhteensopivuusasioiden lisäksi otan huomioon ex-miehen: millainen luonne ja onko miten paljon kuvioissa mukana/millä mielellä. Jos ex roikkuu vielä naisessa kovin hanakasti kiinni vaikka lapsenkin varjolla, niin harkitsen asiaa kaksi kertaa. Mutta jokainen tapaus katsellaan erikseen :)

En vihaa yh-naisia mutta en voi suhtautua heihin kovin seksuaalisesti. Näen heidät äiteinä enkä 'naisina'. Koen muutenkin olevani henkisesti sen verran nuori että tuntuisi kummalliselta että naisystävällä olisi jo oma, elävä lapsi.