Eräs ystäväni meni naimisiin alle vuoden seurustelen jälkeen 18-vuotiaana ja sai lapsen. Sitten päättikin ottaa avioeron miehestään ja ruveta yh-äidiksi.
Nyt vauva on noin 5kk vanha. Olen ystäväni luona kylässä huomannut,että ystävälläni ei ole aikaa mihinkään nykyisin aika menee vauvan kanssa kahdestaan.
Minun ei käy yhtään sääliksi ystävääni. Itse en voisi kuvitella vaan yksin kertaisesti tuollaista elämää ,koska olen tottunut olemaan sinkku ja menemään miten haluaa ja tekemään mitä haluaa. Jotenkin minua ahdistaisi jos minulla olisi vauva se rajoittaisi elämää todella paljon.
En itse voisi kuvitellä meneväni naimisiin tai hankkivani vauvaa.
Elämä on ihanaa sinkkuna!
Mutta jokainen tyylilllään..
Nyt vauva on noin 5kk vanha. Olen ystäväni luona kylässä huomannut,että ystävälläni ei ole aikaa mihinkään nykyisin aika menee vauvan kanssa kahdestaan.
Minun ei käy yhtään sääliksi ystävääni. Itse en voisi kuvitella vaan yksin kertaisesti tuollaista elämää ,koska olen tottunut olemaan sinkku ja menemään miten haluaa ja tekemään mitä haluaa. Jotenkin minua ahdistaisi jos minulla olisi vauva se rajoittaisi elämää todella paljon.
En itse voisi kuvitellä meneväni naimisiin tai hankkivani vauvaa.
Elämä on ihanaa sinkkuna!
Mutta jokainen tyylilllään..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mutta miksi yleistät, taidat olla todella nuori itsekin.. Ei kaikki tee asioita samoista syistä kuin "ystäväsi" (ihmettelen tuota sanamuotoa, koska itse en YSTÄVISTÄNI noin sanoisi) Jotkut voi tehdä lapsia ja mennä naimisiin rakkaudesta.. Toisaalta voivat myös erota asioiden takia jotka eivät ole itsekkäitä.
Ei sillä, että yh:a pitäisi kadehtia, en minäkään kadehdi parisuhteessa eläviä, koska kokemuksesta tiedän että niiden seinien sisällä voi tapahtua asioita joista muut eivät tiedä mitään. (joskin kaipaan sellaista...tervettä parisuhdetta)
Toisaalta en kadehtisi myöskään sinkkuja (jos olisin parisuhteessa), koska sen tuomat yksinäiset illat ja tyyny kainalossa nukutut yöt ovat vain joskus tuskaa pienelle ihmiselle. Joskus kaipaa miehen "syliä" ja läheisyyttä.. Sinkkuus ei ole mukavaa, mut joskus siihen on vaan sopeuduttava.
Miks pitäis kadehtia jotain? Tuskin se tätä kylmää maailmaa parantaa.
Lisäyksenä edelliseen... Vaikka olen yh en silti vaihtaisi päivääkään pois, en edes yksin olosta... Se on kasvattanut, vanhemmuus kasvattaa. Lapset on rikkaus, tosin jokainen ei ajattele sanoin.
Kumma miten toiset puhuu siitä että lapsi rajottaa elämää.. Mulla niitä on kolme ja en koe jääväni paitsi yhtään mistään. Näen kavereita siinä missä ennenkin, käyn sillon tällön ulkona kavereiden kanssa. Päivisin kulutan ajan lasten kanssa touhuamalla mut osaan kyllä keskustella ja kahvitella kaverin kanssa siinä ohessa, illat nautin hiljaisuudesta ja omasta ajasta.
En ymmärrä miten jotkut osaa sitä yksinhuoltajana olemisesta tehdä niin ison numeron.. kukin tavallaan