kannattaako sitä edes hakea suhdetta jos on tosi yksinäinen tai joku moniongelmainen tai jotain. ihan tavalliselle ihmisellekin eroaminen on vaikeaa. voi vaan kuvitella kuinka paha paikka se on jos on jo valmiiksi vaikeuksia. puhumattakaan sitten riitelystä, pettämisestä ja muista huolista joita voi suhteesta saada. tavikset pääsee kyllä yli mutta entä ne jotka on jo valmiiks reunal.
luulen että joillekin voi olla ihan hyvä etteivät altistu "normaalille" elämälle iloineen ja suruineen. niiden käsittely kun voisi olla liki mahdotonta!
luulen että joillekin voi olla ihan hyvä etteivät altistu "normaalille" elämälle iloineen ja suruineen. niiden käsittely kun voisi olla liki mahdotonta!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miksi ei kannattaisi? Ei tässä nyt paljoa menetettävääkään ole.
Yksinäisyys ja moniongelmaisuus nykyisen ne näyttävät olevan toistensa synonyymeja...
Riitely (suhteessakaan) ei ole itseisarvo. Pettäminen on yleensä seurausta siitä, kun kaksi erilaisella moraalilla varustettua ja muutenkin erilaista ihmistä laittaa hynttyyt yhteen. Mitäpä muuta on tiedossa, kuin ongelmia...
Aloituksessa on kyllä pointtia. Jos lopettaisin ponnistelut kokonaan ja kuoppaisin haaveeni, niin saattaisin olla keskimäärin hieman onnellisempi. Mutta sitten taas tosiaan hävittävää ei ole paljon, joten perus viikonloppu; parhaat päälle ja viinat naamariin ja sitten ulos etsimään sitä "suhdetta" Joskus on kyllä erittäin masentava sunnuntai/maanantai tällä kaavalla, mutta mitä sitten. Onneton olen jokatapauksessa, ainoa ero on krapula sekä hupenevat rahat ja terveys, mutta on kuitenkin ollut minimaalinen riski, että jotain seuraa tai edes hauskaa on löytynyt viikonloppuna.
Toisaalta suhde heidän kanssaan voisi olla tavallaan hankalaa... Ettei riita tilanteessa toinen tuntisi liikaa syyllisyyttä, joka luonnollisesti tekisi suhteesta epätasa-arvoisen. Kaikille siis tarkoitan kun sanon että KAIKILLE on annettu oikeus myös onneen. Täytyy vaan muistaa että riidat ei ole yleensä vain ja ainoastaan toisen syytä, vaikka sitä toiselle koitetaankin vakuuttaa..
Lähinnä ajatus että riitely ja eroaminen ja muut vastoinkäymiset voi tuntua toisesta osapuolesta paljon pahemmalta. Osahan liihottaa suhteesta toiseen, itkee viikonlopun, ja sitten uutta matoa koukkuun. Kyllä tällainen kepeämpi seurustelija voi kohdata syvämietteisemmän ja silloin vois tulla em. kaltaista ongelmaa.
Uskottomuus palsta auttaa minulla rakkauden kaipuuseen. Minuutissa uskoni rakkauteen on kadonnut, ja ymmärrän ettei ns. normaalit ihmiset kykene uskollisuuteen. En koskaan haluaisi kokea pettämistä, sillä huolin vain tosirakkauden ja olen vielä muutenkin ongelmainen atm. Minun kannaltani paras vaihtoehto on lopulta yksinäisyys ja rakkaus, jota pitäisi kutsua sen oikealla nimellä - hetken hurmio, kuuluu niille jotka kykenevät haavoittumatta sillä leikkimään.
Itse olen pettänyt kumppanin luottamuksen enkä toistaisi em. kokemusta. Sitä ei voi luvata jatkuuko suhde yleensä loppuelämää. Sen näyttää aina aika. Se pitäisi monen ymmärtää. Ihmiset ja olosuhteet muuttuvat.
Rakastunut ihminen uskoo aina juuri sen hetken rakkauden kestävän. Sellainen ihminen on. On toki heitäkin jotka hakevat vain seuraa silloin tällöin yhdessä oloon ja joitakin kiinnostaa vain seksi.
Jos on tosi yksinäinen niin saa luultavasti jatkuvasti jonkinlaisia pakkeja, jos on mies. Eiköhän siinä karaistu.
Naisille kai suhde on jotenkin virallisempi konstruktio johon kuuluvat riitely, pettäminen, asunnon jakaminen, kavereille marmattelu sun muut. Miehelle kyse on enemmän siitä että voi ronkkia naisen vartaloa suhteellisen vapaasti, ja kyllä miehestäkin tuntuu edes vähän hyvältä että muut näkevät että hänellä on suosiota.
missä naissuhteistasi teit nämä havainnot...
Kyllä naisenakin pakkeja saanut. Kyllä se vahvistaa ihmistä. Välillä kuitenkin harmittaa vietävästi..kuitenkin usko siihen että joku on minua varten auttaa jaksamaan yrittämistä.