Siis kyllä taas on vaihteeksi niin kurja olo ja masentaa ja ärsyttää. Maanantaikin vielä huomenna. Siis tämä ikisinkun arki, kun ainoa mitä oikeasti kaipaa tässä maailmassa on se läheisyys, mutta kun on ruma naama, eikä ole edes hauska, niin ei kelpaa mihinkään. Jos onni on se mikä tässä elämässä merkitsee, niin sitten olen kyllä todella heikoilla ranking listalla. Ystävien seura ja vastakkaisen sukupuolen edustajan lämpö ovat oikeastaan ainoita asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi, mutta koska olen ruma ja hauskan vastakohta, niin ei kukaan minua minnekkään halua. Ilmeisesti jopa paras kaverini, on jostain syystä nykyään niin kyllästynyt minuun, etten meinaa millään saada häntä seuraani. No Itseähän tässä tietysti saa syyttää, eihän siitä millään muotoa voi muita alkaa syytellä, jos on ruma ja tylsä, niin sitten on. Mutta tässä alkaa kyllä niin miettiä, että mikä on olemassaoloni perimmäinen tarkoitus... Osani on ilmeisesti kulkea vain otsa rypyssä läpi elämän. Pahinta on kun rupesin miettimään, että jos nyt kuolisin, niin eihän täällä edes kukaan jäisi kaipaamaan. No tietenkin lähiomaiset hetken surisivat, sillä olenhan periaatteessa aina ollut mukava ja luotettava, mutta siihen se sitten jäisi. Muutama hetken aikaa sureva ihminen, ne on kaikki mitä minulla on. Ja miksi minusta on pitänyt sitten tulla tälläinen idiootti, joka miettii tämän kaltaisia asioita, kun olisi paljon helpompaa olla onnellinen, jossei miettisi. Välillä toivon, että olisin edes jonkin verran tyhmempi tai jotain sinne päin, niin saattaisin ehkä olla hitusen onnellisempi. Minusta tuntuu, että tyhmien ihmisten on paljon helpompi tuntea olonsa onnelliseksi tällä planeetalla.
Tuntuuko sinustakin kurjalta?
,
167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jospa nostaisit nenän kohti uusia tuulia? Tuskin olet niin ruma mitä luulet ja suru mikä menetyksestä tulee ei häivy koskaan. Eikös se oo niin et tietyillä piirteillä korvataan puuttuvia? :D Ainakin viisaat joskus noin ovat sanoneet.
Eiköhän onni kohtaa sinutkin (toivottavasti minutkin) vielä joku päivä.. Siks ei pidä maataan myydä eikä vaipua. Tunteista yksinäisyys on inhottavin, se ei anna periksi ennen kuin oikeasti on joku jota voi halata, suudella tai jonka vieressä voi vaikka vain olla..
Ja kyllä, kurjalta tuntuu..