Päädyin miespuolisen kaverini kanssa sänkyyn humalaisen illan päätteeksi tuossa kuukausi sitten. Koin, että jo jonkun aikaa välillämme ehkä oli ollut jotakin pientä kiinnostusta.
Tuon yhteisen yön jälkeen jatkoimme kuitenkin normaaliin tapaan eteenpäin emmekä puhuneet aiheesta. Yhteydenottoja kummankin puolelta oli aikaisempaa enemmän. Yhteinen yö oli kuitenkin yhä edelleen vaiettu aihe ja jutustelu oli arkipäiväistä, joskin runsaampaa mitä aikaisemmin.
Noin reilu viikko sitten yhteydenottomme kuitenkin loppui täysin. Viikonloppuna satuimme samaan paikkaan pariin otteeseen ja ilmapiiri mun mielestä oli jotenkin tosi jännittynyt meidän välillä.
Päätin tänään sitten nostaa kissan pöydälle ja kysyin häneltä yhteisestä yöstämme ja siitä, oliko tunne omalta osaltani yksipuolista: halusiko hän jatkaa kaverina vai oliko hänelläkin jotain tunteita. Mies sanoi että hänellä on tunteita kyllä mutta uskoo ettei pysty mihinkään kaveruutta vakavampaan tällä hetkellä työnsä takia (tiedän, että hänellä niitä kyllä oikeasti on).
Totesin, että oli hyvä keskustella niin tiedän sitten että voidaan jatkaa ihan kaveripohjalta johon hän totesi että pyritään siihen ja lisäs että katsotaan mitä tapahtuu jne jne.
Tuli siis pakit, mutta ne kuitenkin jättivät mulle vielä toivonkipinät noiden muutamien toivoo herättävien ilmaisujen takia.
Oon nyt vähän hukassa, enkä tiedä miten tästä pitäis jatkaa eteenpäin tän ihastuksen tunteeni kanssa. Oliko työhön vetoaminen vaan tekosyy ilmasta kauniisti että kiitos mutta ei kiitos? Tiedän että niitä työkiireitä on oikeasti, mut eikö asiat useimmiten ole priorisointi- ja neuvottelukysymyksiä vai olenko vaan liian naiivi?
Mitenkäs sitten tämä, kun mies tosiaan jätti tän portin vähän niinku auki toteamalla että "katsotaan" ja sanoi suoraan että ei voi kieltää sitä etteikö joskus voisi olla jotain. Kyllä mä haluan säilyttää ylpeyteni ja omanarvontuntoni enkä jäädä missään nimessä odottelemaan ketään miestä. Kurjalta tuntuis kuitenkin myös se, että nielisin vaan pettymykseni samantien ja jatkaisin elämääni ja koittaisin unohtaa ihastukseni... varsinkin kun hän kuitenkin myönsi että jotain tunteita hänellä mua kohtaan on.
Huoh, en halua jäädä odottelemaan ketään, kun minulla ei mitään takuita ole sille... Harmittavalta tuntuis myös unohtaa ihastus...
Tuon yhteisen yön jälkeen jatkoimme kuitenkin normaaliin tapaan eteenpäin emmekä puhuneet aiheesta. Yhteydenottoja kummankin puolelta oli aikaisempaa enemmän. Yhteinen yö oli kuitenkin yhä edelleen vaiettu aihe ja jutustelu oli arkipäiväistä, joskin runsaampaa mitä aikaisemmin.
Noin reilu viikko sitten yhteydenottomme kuitenkin loppui täysin. Viikonloppuna satuimme samaan paikkaan pariin otteeseen ja ilmapiiri mun mielestä oli jotenkin tosi jännittynyt meidän välillä.
Päätin tänään sitten nostaa kissan pöydälle ja kysyin häneltä yhteisestä yöstämme ja siitä, oliko tunne omalta osaltani yksipuolista: halusiko hän jatkaa kaverina vai oliko hänelläkin jotain tunteita. Mies sanoi että hänellä on tunteita kyllä mutta uskoo ettei pysty mihinkään kaveruutta vakavampaan tällä hetkellä työnsä takia (tiedän, että hänellä niitä kyllä oikeasti on).
Totesin, että oli hyvä keskustella niin tiedän sitten että voidaan jatkaa ihan kaveripohjalta johon hän totesi että pyritään siihen ja lisäs että katsotaan mitä tapahtuu jne jne.
Tuli siis pakit, mutta ne kuitenkin jättivät mulle vielä toivonkipinät noiden muutamien toivoo herättävien ilmaisujen takia.
Oon nyt vähän hukassa, enkä tiedä miten tästä pitäis jatkaa eteenpäin tän ihastuksen tunteeni kanssa. Oliko työhön vetoaminen vaan tekosyy ilmasta kauniisti että kiitos mutta ei kiitos? Tiedän että niitä työkiireitä on oikeasti, mut eikö asiat useimmiten ole priorisointi- ja neuvottelukysymyksiä vai olenko vaan liian naiivi?
Mitenkäs sitten tämä, kun mies tosiaan jätti tän portin vähän niinku auki toteamalla että "katsotaan" ja sanoi suoraan että ei voi kieltää sitä etteikö joskus voisi olla jotain. Kyllä mä haluan säilyttää ylpeyteni ja omanarvontuntoni enkä jäädä missään nimessä odottelemaan ketään miestä. Kurjalta tuntuis kuitenkin myös se, että nielisin vaan pettymykseni samantien ja jatkaisin elämääni ja koittaisin unohtaa ihastukseni... varsinkin kun hän kuitenkin myönsi että jotain tunteita hänellä mua kohtaan on.
Huoh, en halua jäädä odottelemaan ketään, kun minulla ei mitään takuita ole sille... Harmittavalta tuntuis myös unohtaa ihastus...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aika selkee tapaus. Moon sitä mieltä, että unohda koko juttu.
Unoha. Haluaa vain sänkyyn, jos jotain.. :/
Jos haluut sen miehen niin käy vaan päälle. Pyydä kahville tai treffeille. Et kai sää luovuta jos mies sanoo et on työ kiireitä. Työ kiireet on yleisin tekosyy ja kellään ei ole niin kiire ettei ehdi naista tapailemaan.
Ole mahdollisimman viehättävä tilanteissa, joissa saatatte törmätä tai näätte väistämättä. Laihduta, jos olet pullea, pukeudu naisellisen tyylikkäästi, laita hiukset kauniisti.
Anna muiden miesten flirttailla ja ihailla, tee hänet pikkiriikkisen mustasukkaiseksi, ei tietenkään liian riettaalla touhulla. Anna hänen vähän kiehua omissa liemissään, tajuta että tuo upea nainen päätyy jollekulle toiselle ennen pitkää.
Jos ei ennen joulua mitään seuraa miehen puolelta..yritä unohtaa.