Nyt se on siis tapahtunut. Musiikkimaailma on jälleen kerran palautettu suloisien rockballadien ja hevikitaroiden pariin. Tämän lähemmäksi rockin kulta-aikoja tuskin enää päästään. Listaohjelmissa soivat jälleen kitarasoolot; kiitos mm. Audioslaven, "Bridesien" ja Darknessin. Nyt Rockmaailmaa järisyttää isolla J:llä bändi nimeltä Velvet Revolver. Guns N Roses are back(no melkein ainakin)...
Bändin esikoislevy "Contraband" riensi ensimmäisellä levitysviikollaan suoraa billboardin ykköseksi ja julkisti Euroopan kiertueensa, johon myös onnesta pakahtuva Rock-Suomi kuuluu.
Levyn kriitikoilta saamat kehut eivät ole niinkään positiivisia kuin saattaisi luulla myyntiluvuista päätellen, mutta faneille ja rockin ystäville tämä on harvoin tarjoiltavaa herkkua ja menoa. Ja mikäs tässä on herkkua maistellessa kun levy on mahtava(!!!).
...
Levyn aloittaa mukava "puolimättö"; "Sucker train blues", joka hyvin edustaa koko levyä. Hyvin toteutettua ja menevää liruttelua jossa on mausteena kivoja kitarariffejä ja ääniefektejä. Levyn ensimmäiseltä kuuntelukerralta itselleni jäi juuri kyseinen biisi päähän soimaan. Lähemmäksi GunsNRosesia ei pääse.
Yleensä tunnettu totuus on että levyn 2. kappale on heikoin. Tässä tapauksessa yleistä totuutta ei noudateta, vaan biisin "Do it for the kids" mahtava kertosäe jää makeasti kaikumaan korvien väliin josta se välillä huomaamatta kirpoaa huulilta ulos viheltelynä. Hyvä menobiisi/ketutus kappale(joita levyltä löytyy todella paljon).
"Big Machinen" intro on cool. Se tästä levyn kolmosraidasta jää päälimmäiseksi mieleen. Tutut kitarakitkuttelut taustalla tuovat joka kuuntelukerralla uutta löydettävää. Ei mikään mahtava biisi, mielestäni eräänlainen "täytekappale"...
"Illegal one song" on monen kriitikon ja fanin mielestä levyn paras kappale. Rohkenen kuitenkin olla erimieltä. Jälleen biisin kertosäe on erittäin kaunis, mutta muuten kappale ei nappaa. Intro on hieman "klisheinen" ja lapsellinen jotta biisiin pääsisi heti mukaan, siksi kappale ei ole sinkku-/hitti-ainesta.
"Spectacle" on yksi lempikappaleistani kyseiseltä kiekolta. Toinen hyvä esimerkki kunnon ketutuskappaleesta jota tekisi mieli kuunnella samalla kun nai tai hakkaa naapuria. Kaikki tässä biisissä on hyvää ja tyypillistä "velvettiä".
Levyn ensimäinen ballaadi on kiekon kakkossingle, "Fall to Pieces". Todella kaunis kappale, jossa kitaristilegenda Slashin ballaadisoolot ja riffitilutukset(tyyliin Sweet Child o' Mine) pääsevät taas pitkästä aikaa käyttöön. Hieno melodinen repäisy kaikilta jäseniltä, laulaja Weiland vetää osansa tyylikkäästi ja tunnelmallilsesti. Hyvä single, todella hyvä single.
"Headspace" palauttaa kuuntelijan maanpinnalle romanttisista tilutuksista karulle rockaavikolle. Jälleen hyvä kertosäe ja b-osa kursii biisin kasaan ja sanat kertovat minkä lupaavat. Hienoa mättöä eikä mitään aivokirurgiaa, kuten bändin basisti Duff levyään kuvaili.
Headspacen jälkeen palataan Weilandin ex-bändin tunnelmiin kappaleella "Superhuman". Kyseinen biisi ei ole minun suosikkikappaleitani albumilta mutta voin kuvitella hyvin joidenkin ihmisten kutsuvan tätä contrabandin parhaaksi raidaksi. Taitavasti rakennettu kappale joka sisältää paljon kokaiinia ja alkoholia. Hevimäkisarjan tunnariksi kelpaava "raina".
Levy jatkuu hulk- elokuvan tunnelmissa kun kajareista raikuu "Set me free", joka siis esiintyi hieman erilaisena versiona hulk-sountrackilla. Biisi on tavallaan rennompi ja vauhdikkaampi muihin biiseihin verrattuna(ei sillä että muut biisit olisivat laahaavia tai tylsiä). Soolossakin esiintyy jotain sellaista reippautta ja sisintä Slashia, jota on vaikea kuvailla. Hienot bassokuviot:)
Kiepaten hulkin kautta kappaleeseen nro. 10 pääsemme minun henk. koht. suosikkikappaleeseeni albumilta "contraband". "You got no right" on kaunis kappale, uskomattoman kaunis soolo, hienosti rakennettu rauhallisen akustisen ja sitä äänekkäämmän hevikitaran vuorottelun varaan. Voisin tämän kappaleen laittaa siihen kategoriaan, joka tulee pitämään Axl Rosen hereillä monta yötä oman albuminsa kimpussa.
"Silther" on levyn sinkku numero uno. Mukava intro, maistuva kitarariffi ja suuhun helposti kääntyvät sanat. Sinkkuainesta, mutta se sisin revolveri jää laukaisematta. Tyylikkyys ja sana "cool" löytyvät sanakirjasta kohdasta "Slither". Huomionarvoista on että kappaleessa varioidaan vain kahta erilaista soittokaavaa, mutta biisi ei silti ole tylsä!
Tusina on täysi ja "Dirty little thing" mässää jälleen hianoilla sanoilla ja kitarakaavoilla. Soolokin on tuttua Slashia. Negatiivinen puoli biisissä on sen intro. Uskomatonta että Duff ei parempaa saanut aikaa kuin lähes toiston ykkösraidan yksinkertaisesta inrosta.
Levyn päättää perinteinen hidas rock-kappale; osin aika klisheinen, osin innovatiivinen: "Loving the alien". Kitara tiluttaa ja Weiland venyttää. Klisheerikas biisi. Levyn huonoin ballaadi ja yksi heikoimmista kappaleista muutenkin.
...
Levyn päätyttyä jää hyvät tunnelmat. Tosin ensimmäisillä kuuntelukerroilla olin enemmänkin pettynyt koska kaikki oikeasti kuulosti samalta(kuin levy olisi ollut yhtä biisiä), mutta ajan kanssa löysin kappaleista aivan uusia puolia ja naamioiden takaa löysin oikeat ihmiset.
Kiitos mahtavasta albumista VELVET REVOLVER!
Bändin esikoislevy "Contraband" riensi ensimmäisellä levitysviikollaan suoraa billboardin ykköseksi ja julkisti Euroopan kiertueensa, johon myös onnesta pakahtuva Rock-Suomi kuuluu.
Levyn kriitikoilta saamat kehut eivät ole niinkään positiivisia kuin saattaisi luulla myyntiluvuista päätellen, mutta faneille ja rockin ystäville tämä on harvoin tarjoiltavaa herkkua ja menoa. Ja mikäs tässä on herkkua maistellessa kun levy on mahtava(!!!).
...
Levyn aloittaa mukava "puolimättö"; "Sucker train blues", joka hyvin edustaa koko levyä. Hyvin toteutettua ja menevää liruttelua jossa on mausteena kivoja kitarariffejä ja ääniefektejä. Levyn ensimmäiseltä kuuntelukerralta itselleni jäi juuri kyseinen biisi päähän soimaan. Lähemmäksi GunsNRosesia ei pääse.
Yleensä tunnettu totuus on että levyn 2. kappale on heikoin. Tässä tapauksessa yleistä totuutta ei noudateta, vaan biisin "Do it for the kids" mahtava kertosäe jää makeasti kaikumaan korvien väliin josta se välillä huomaamatta kirpoaa huulilta ulos viheltelynä. Hyvä menobiisi/ketutus kappale(joita levyltä löytyy todella paljon).
"Big Machinen" intro on cool. Se tästä levyn kolmosraidasta jää päälimmäiseksi mieleen. Tutut kitarakitkuttelut taustalla tuovat joka kuuntelukerralla uutta löydettävää. Ei mikään mahtava biisi, mielestäni eräänlainen "täytekappale"...
"Illegal one song" on monen kriitikon ja fanin mielestä levyn paras kappale. Rohkenen kuitenkin olla erimieltä. Jälleen biisin kertosäe on erittäin kaunis, mutta muuten kappale ei nappaa. Intro on hieman "klisheinen" ja lapsellinen jotta biisiin pääsisi heti mukaan, siksi kappale ei ole sinkku-/hitti-ainesta.
"Spectacle" on yksi lempikappaleistani kyseiseltä kiekolta. Toinen hyvä esimerkki kunnon ketutuskappaleesta jota tekisi mieli kuunnella samalla kun nai tai hakkaa naapuria. Kaikki tässä biisissä on hyvää ja tyypillistä "velvettiä".
Levyn ensimäinen ballaadi on kiekon kakkossingle, "Fall to Pieces". Todella kaunis kappale, jossa kitaristilegenda Slashin ballaadisoolot ja riffitilutukset(tyyliin Sweet Child o' Mine) pääsevät taas pitkästä aikaa käyttöön. Hieno melodinen repäisy kaikilta jäseniltä, laulaja Weiland vetää osansa tyylikkäästi ja tunnelmallilsesti. Hyvä single, todella hyvä single.
"Headspace" palauttaa kuuntelijan maanpinnalle romanttisista tilutuksista karulle rockaavikolle. Jälleen hyvä kertosäe ja b-osa kursii biisin kasaan ja sanat kertovat minkä lupaavat. Hienoa mättöä eikä mitään aivokirurgiaa, kuten bändin basisti Duff levyään kuvaili.
Headspacen jälkeen palataan Weilandin ex-bändin tunnelmiin kappaleella "Superhuman". Kyseinen biisi ei ole minun suosikkikappaleitani albumilta mutta voin kuvitella hyvin joidenkin ihmisten kutsuvan tätä contrabandin parhaaksi raidaksi. Taitavasti rakennettu kappale joka sisältää paljon kokaiinia ja alkoholia. Hevimäkisarjan tunnariksi kelpaava "raina".
Levy jatkuu hulk- elokuvan tunnelmissa kun kajareista raikuu "Set me free", joka siis esiintyi hieman erilaisena versiona hulk-sountrackilla. Biisi on tavallaan rennompi ja vauhdikkaampi muihin biiseihin verrattuna(ei sillä että muut biisit olisivat laahaavia tai tylsiä). Soolossakin esiintyy jotain sellaista reippautta ja sisintä Slashia, jota on vaikea kuvailla. Hienot bassokuviot:)
Kiepaten hulkin kautta kappaleeseen nro. 10 pääsemme minun henk. koht. suosikkikappaleeseeni albumilta "contraband". "You got no right" on kaunis kappale, uskomattoman kaunis soolo, hienosti rakennettu rauhallisen akustisen ja sitä äänekkäämmän hevikitaran vuorottelun varaan. Voisin tämän kappaleen laittaa siihen kategoriaan, joka tulee pitämään Axl Rosen hereillä monta yötä oman albuminsa kimpussa.
"Silther" on levyn sinkku numero uno. Mukava intro, maistuva kitarariffi ja suuhun helposti kääntyvät sanat. Sinkkuainesta, mutta se sisin revolveri jää laukaisematta. Tyylikkyys ja sana "cool" löytyvät sanakirjasta kohdasta "Slither". Huomionarvoista on että kappaleessa varioidaan vain kahta erilaista soittokaavaa, mutta biisi ei silti ole tylsä!
Tusina on täysi ja "Dirty little thing" mässää jälleen hianoilla sanoilla ja kitarakaavoilla. Soolokin on tuttua Slashia. Negatiivinen puoli biisissä on sen intro. Uskomatonta että Duff ei parempaa saanut aikaa kuin lähes toiston ykkösraidan yksinkertaisesta inrosta.
Levyn päättää perinteinen hidas rock-kappale; osin aika klisheinen, osin innovatiivinen: "Loving the alien". Kitara tiluttaa ja Weiland venyttää. Klisheerikas biisi. Levyn huonoin ballaadi ja yksi heikoimmista kappaleista muutenkin.
...
Levyn päätyttyä jää hyvät tunnelmat. Tosin ensimmäisillä kuuntelukerroilla olin enemmänkin pettynyt koska kaikki oikeasti kuulosti samalta(kuin levy olisi ollut yhtä biisiä), mutta ajan kanssa löysin kappaleista aivan uusia puolia ja naamioiden takaa löysin oikeat ihmiset.
Kiitos mahtavasta albumista VELVET REVOLVER!
Vastaukset 5
Vanhimmat
On se loistava levy. vaikka ei se ihan täydellisyyttä hipoakkaana, mutta ei sen kuulukkaan. tuosta on hyvä ponnistaa eteenpäin! Itse olen saanut käsiini viisi Bootleg keikkaa (yksi niistä on DVD) ja pändi kuulostaa ja näyttää paremmalta livenä. maltan tuskin odottaa että VR saapuu kulttuuritalolle 10 elokuuta! Itse näin Slashin ekaa kertaa livenä Tukholmassa 2000. se muisto jyrätään varmasti nytten yli, sillä tuleehan Duff Ja Matt Sorum Slashin kaa Kulttuuritalolle!!!
mut oli miten oli GNR4ever se musa elää ja kukoistaa!!!
Minun mielestäni tuolla levyllä ei ole hevikitaroita, oikein hyvä että
tässä tapauksessa hevikitaroita ei pidetty
alas viritettyinä kitaroina kuten yleensä
on tapana.
Velvet Revolver on todella lupaava, minun pitääkin hankkia tuo levy kun kaverilla olen sitä jo vähän kuunnellut.
Ensiksi yleisesti levystä. Se tosiaan on jatkoa Guns'n Rosesille mutta en näe asiaa pahana. Kun katsoo nykyajan musateollisuutta, on loistavaa että velvet revolverin papat soittavat vanhaa kunnon musaa =)
1. Sucker Train Blues
Levyn rokkaavin biisi omasta mielestäni, voisi ihan hyvin olla jollain gunnareiden levyllä. Loistava kappale jossa tiukat sanat ja tulkinta!
2. Do it for the kids
Levyn parhaita biisejä ehdottomasti, kertosäe on tosiaankin onnistunut. Weilandin ääni on parhaimmillaan juuri kidsissä. "popein" biisi levyllä, en ihmettele jos on seuraava sinkku.
3. Big Machine
EI parhaita biisejä, alku lupaava kertsi jopa huono. c- osa parantaa taas arvosanaa. Livenä toimii varmasti paremmin.
4. Illegal i Song
En ymmärrä miksi soitetaan aina keikoilla... on hyvä biisi, mutta ei kovin rokkaava. kertsi pelastaa paljon
5. Spectacle
Perusrokkibiisi joka toimii joka osa-alueella, kertsi on loistava joskaan ei mikään omaperäinen
6. Fall To Pieces
Yksi levyn slowareista, kuulemma henk.koht. tärkee biisi Weilandille. Ihan nätti biisi, Slashin vinguttelu toimii. Hyvin gunnarimainen biisi, välillä voisi kuvitella axl_in laulavan
7. Headspace
Junnaava riffi... tuo mieleen audioslaven. LOISTAVA biisi,tarttuva kertsi ja loistava c-osa...
8. Superhuman
Eräs lempibiiseistäni ehdottomasti. EI mitään vikaa, alusta loppuun täyttä tavaraa. Weilandin laulu uskottoman hyvä, kertsissä varsinkin. Laulaa vaikeista asioista. Sinkkukamaa??
9. Set Me Free
Ihmebiisi hyvässä mielessä... swengirokkia... hyvin gunnarimainen biisi, soitetaan poikkeuksetta keikoilla.
10. You Got No Right
Paras slowari... ehkä vähän "ylituotettu" kuiskuäänineen, mutta kaunis biisi.
11. Slither
En ihmettele miksi oli ykkössinkku, riffi on aivan loistava ja slashin soolo on levyn ehdottomasti PARAS. Aivan upea biisi.
12. Dirty Little Thing
Perusrokki biisi taas, joskin nopea sellanen. Hienot sanat ja hyvä meno. HYVÄ biisi
13. Loving the alien
Kaunis biisi, muuten aivan loistava... mutta kertsi pilaa kaiken. mulla tulee mieleen negative tuossa kertsissä joten en mielellään kuuntele =) livenä varmasti loistava hidas biisi
Levyn äänitys ei ole mielestäni onnistunut. Weilandin ääni on mielestäni liian "pohjalla" välillä kuten do it for the kidsissä välillä. Mutta 2000-luvun suurin rock levyhän tämä on ehdottomasti, sille ei edes white stripes voi mitään. Upea paluu jätkiltä, mahtaa axelia vituttaa =)
OSTAKAA
ps. en malta odottaa 10.8 keikkaa
Miksi kopioit tämän jippiin musa foorumilta?
Näin se on.
Huonoa jopa, kun vertaa Gunnareitten (Axl:n) uusiin biiseihin.
Jopa Tommy Stinsonin uusi soololevy on parempi.