seksi avioliitossa

On, paljonkin.

On myös niitä, jotka ovat lopettaneet koko touhun jo vuosia sitten.

Meillä neljään vuoteen kerran peitto heilunut (naimisissa 25v) Ei vaimoo kiinnosta.Ero edessä?

Teitä mahtuu tusinaan kymmenen. Näistä kymmenestä 9 miestä haluttaisi ja vaimoa ei. 1 kymmenestä on aseksuaali nainen.

Täällä yksi yksinäinen avioliitossaa, yhdessä oltu jo yli 20 vuotta,seksiä ei olla harrastettu kohta 7 vuoteen. Miestä ei kiinnosta, minä haluaisin normaalin avioelämän, nyt elellään vain kulissiliittoa, ystävät ym luulevat että meillä on kaikki hyvin. Nykyisin itken paljon, liian paljon. Tuntuu kuin olisin pystyyn kuollut, mutta en uskalla lähteä suhteesta, mieheni kuitenkin huolehtii minusta kaikin puolin, eli saan mitä haluan,mutta pelkka materia ei korvaa ihmisläheisyyttä ja seksiä. En tosiaan tiedä mitä teen, ja kauanko jaksan tätä......

Toimii tuokin jos molemmat puolisot ovat asioista samaa mieltä. Toimii se vähemmälläkin seksillä. Kukin tavallaan.

Meillä avioliittoa takana ylöi 30 vuotta. Mies on ollut aina aktiivisempi seksiasioissa, ja on yhä edelleen. Kerrat ovat vähentyneet, ehkä 1 - 3 kertaa kuukaudessa on arvio ja se riittää nykyisin myös miehelleni. Pikapanoilla saatiin kumpikin tyytyväiseksi aikaisemmin kun seksihalut olivat niin erilaiset.

Eiköhän se seksittömyys ole varsin yleistä. Halut eivät välttämättä katoa mutta kumppani ei sytytä.

Minulla on 27 v aviota takana ja lakanat laulaa vaihtelevasti 1-4 kertaa viikossa. Mutta oli aikoja jolloin kerran kolmessa kuukaudessa oli normaalia.

KESKUSTELKAA JA PUHUKAA ASIOISTA PERKELE!!! Ei ne peitot muuten ala heilumaan. Meillä auttoi viina, pari kertaa kun vedettiin perseet olalle vaimon kanssa; kumpikin paasasi ja aamulla korjailtiin sanomiset paremmaksi: aloimme keskustella asioista. Loppujen lopuksi haluatte lähes samoja asioita mutta pettymykset usein estää niiden ääneen sanomisen.

Sekstailuihin....

Meillä naiskennellaan pari kertaa viikossa, joskus useammastikkin ja mies tekee yleensä aloitteen.
Itse pidän kroppani kunnossa, joten mies himoitsee edelleen kiinteää vartaloani.
Jospa ne ei veltot lölleröt oikein innosta teillä seksittömillä.....?

Meillä myös seksielämä on kukoistaa vaikka kaksi pientä lasta, avioliittoa vähän yli 10v. Oli toki hieman jäissä synnytysten jälkeen, mutta nyt kun nuorin 2v niin useamman kerran viikossa sekstaillaan. Me molemmat ollaan samoissa mitoissa kuin nuorenakin (no okei, 3 kiloa on mulla jäänyt nyt enemmän kuin ennen lapsia, mutta yritän saada nekin pois ennen joulua tai ainakin kesää :)) ja lenkkeillään se mitä keretään. Tykkään myös pukeutua jossain määrin seksikkäästi ja mieheni tykkää siitä. Kiihotun myös itse helposti mieheni hyvästä, timmistä ja sopivan lihaksikkaastakin vartalosta.

Olen itsekin joskus miettinyt että onko se niin että hoikilla ja suht hyvännäköisillä pareilla on parempi seksielämä kuin muilla? Eihän mekään nyt ehkä mitään missejä tai mistereitä olla mutta ihan ok näköisiä kuitenkin. Vai kertokaa te joilla on ylimääräisiä kiloja, toimiiko seksi silti?

Meillä seksielämä olematonta vaikka avioliittoa vasta 2 vuotta takana ja yhteiseloa 4v... Eipä oikeen hyvältä kyllä näytä! Kuukaudessa seksiä on ehkä kerran pari. En tiedä, en ole enää jaksanu pitää kirjaa. Jossain vaiheessa tein sitäkin, mutta mitäpä hyötyä siitä oli. Seksittömyys vaan ahdisti enemmän.

Ensin miestä ei napannut. Pari vuotta koitin kaikki mahdolliset keinot ja olin koittamatta. Katosihan ne sitten omatkin haluni. Niin siis halut omaa miestäni kohtaan. Näen aika usein seksiunia entisistä, muista tutuista ja tuntemattomista. Tätä nykyä ilahdutan itseäni myös päiväunilla muista. Olishan se ihanaa jos olis antoisa seksielämä luonnostaan. Tiedän mitä se parhaimmillaan voi olla, aviomieheni ei ole ensimmäin pitkäaikainen kumppanini.

Olemme molemmat sopusuhtaisia ja sanoisin jopa keskimääräistä paremmannäköisiä, toki kauneus on katsojan silmissä. Mutta mitenkään erityisen ulkonäkökeskeisiä emme mielestäni kuitenkaan ole. Joten en usko, että hyvä kroppa= hyvä seksielämä. Toki voi olla rankkaa hoidella hommia jos kauheesti ylipainoa....

Olen realisti kun ajattelen, että on hyvin todennäköistä että avioliittomme jossain vaiheessa kaatuu seksittömyyteen. Tällä hetkellä pieni lapsi pitää meidät yhdessä ja vie ajatuksia pois seksistä, tai lähinnä sen puutteesta, mutta mitäs sitten muutamien vuosien, kymmenien vuosien päästä?

Kysymys "vaimo1:lle"
Oliko teillä alussakaan intohimoisia tunteita ja fyysistä vetoa toisiinne? Jos ei, niin niitä ei kyllä myöhemminkään taida tulla ja liitto voi olla siltä osin tyhjä.

Hei SelliPaatti,
kyllä meillä oli alussa intohimoisia tunteita ja fyysinen veto voimakas. Se oli yksi iso syy miksi ylipäänsä päädyin mieheni kanssa yhteen. Toki syitä oli muitakin, ei pelkkä seksi olisi ikinä kantanut näin pitkälle.

Sitten pikkuhiljaa yhteenmuuton, kihlauksen ja lopulta avioliiton myötä kerrat väheni ja kiinnostus seksiä kohtaan lopahti miehen puolelta. Oma kiinnostukseni on lopahtanut vasta viimeisen vuoden aikana, kun en ole enää jaksanut miettiä tai yrittää. Tilanne on siinä mielessä tällä hetkellä hyvä, että molemmat ovat haluttomia. En vaan tiedä kuinka kauan pystyn keskittämään ajatukseni muihin asioihin... Alle 3-kymppisenä sitä kuitenkin on vielä näitä vuosia edessä. Kyllä nämä asiat puskee aina silloin esille kun huomaa miettivänsä jotain muuta pidempään...

Mitä myrkkyä hääkakkuun on sekotettu, kun se usein vie seksihalut?
Rakkauden sekoittamaan mieleen on yksi lääke: avioliitto.

Täällä yksi onneton vaimo. Sinänsä onneton että seksiä ei ole ollut moneen vuoteen. Tai, hetkinen...kerran taisi olla pari vuotta sitten, sekin sellainen 2 minuutin hetki, ei läheisyyttä tai muutakaan.

Ero on mielessä hyvin vahvasti. Harmi juttu sinänsä että mies muuten on ihan ok. Olen vain tässä miettinyt että haluan parisuhteen, läheisyyttä, seksiä, yhdessäoloa. Kämppäkaverit on sitten erikseen. Muuten olisin lähtenyt jo aikoja sitten, mutta lapset pitävät kummasti kiinni. Ja niin, eihän mies kuitenkaan lyö, ei juokse vieraissa, käy töissä.

Itse olen käynyt syvän pohdiskelun itseni kanssa. Olenko liian epähaluttava, nalkutanko, enkö vain osaa olla vaimo, mitä ihmeen vikaa minussa on. Uskon kuitenkin olevani ihan ok. Ehkä meillä on vain erilaiset halut ja toiveet seksin suhteen. Jaksan kyllä ihmetellä miten päälle 40-vuotias mies voi olla ilman seksiä vuositolkulla.

Elämään kuuluu muutakin kuin seksi. Mutta tietysti, itse lähestyessä 40 ikävuotta, toivoisi että se siihen kuuluisi vielä.

meillä työelämä rajoittaa sexielämää, toisen työ reissutyötä, välillä melkeen puolivuotta reissussa, ja usein ulkomailla.

nimimerkille "16", ei emme ole kumpikaan ylipainoisia, päinvastoin. Ulkonäöllä ei ole mitään tekemistä meiän seksittömyyden kanssa, olen siitä melko varma.

Tilapäinen ( ? ) häiriö.

Tuota "herkkua" olen saanut maistaa viime kesäisen peräsuolileikkauksen jälkeen.

Vielä nytkin, vaikka viimeiseen leikkaukseen on aikaa pari kuukautta, on peräpääni toiminta arvaamatonta ja usein hyvin pikaista liikuntaa vaativaa, että intiimielämämme on häiriintynyt pahasti.

Toiveissa on että muutamassa kuukaudessa pitäisi palata entiseen käytäntöön mutta karmea kokemus tämä on.
En toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään!

Taas LAiska-Lasse tai mies-67puhuu peräsuoliongelmastaan. Voisit mennä siitä valittamaan tuonne terveys-foorumille.

Joo, näin meilläkin. Avioliittoa takana 20 vuotta ja siitä viimeiset viisi vuotta ihan hiljaista peittojen alla.
Mies väittää haluavansa, mutta ei osoita sitä millään tavalla. Harrastaa kuulemma itsetyydytystä.
Minusta hänen erektionsa on heikentynyt, mutta hän ei kuulemma ole sitä huomannut. Myönsi kuitenkin, että jotain on eri lailla ja antoi ymmärtää, että vika on minussa. Minä menin alapään kiristys leikkaukseen, jos siinä olisi ollut vikaa. Ei vaikutusta mieheen.

Nyt elellään saman katon alla, hoidetaan arki, mutta muuta ei sitten enää. Mies on sitä mieltä, että ei ne asiat puhumalla selviä (?!).
Jos minä en muutu ja hyväksy tätä taivaanlahjaa (miestäni), ei meillä tulevaisuutta yhdessä ole. Itse olen ajatellut kestäväni niin kauan kun lapset ovat peruskoulussa, sitten saapi olla. Kyllä sitä nämä neljä vuotta vielä jaksaa, kun on 20 vuottakin jo ollut.

kyllä meillä rulaa vaikka on 4 pientä alle 7v lasta. ei oo 4vk pitempää taukoo ollut naisen halujen takia.

Joo kyllähän se ihmetyttää itseäkin miten näin on voinut käydä. Jos ei olisi lasta oltais varmasti jo erottu tämän takia. Itselleni toimiva seksielämä on tärkeä, nyt seksielämää ei ole ollenkaan.

Tosi vaikea tilanne. Lapselle olisi todella kurjaa jos vanhemmat nyt eroaisivat, ja myös itselle se että joutuisi olemaan aina viikon erossa siitä kerrallaan, kun on vielä niin pieni. Ehkä sitä vielä tässä hetken jaksaa kun hyvät puolet ehkä just voittaa huonot. Mutta pahasti pelkään, että katkeroidun, kun tuntuu että seksin suhteen parhaat vuodet menevät hukkaan. Kyllä laitan eron vireille heti kun alkaa tuntua siitä että lapsi kärsii kohtuuttomasti meidän tappeluista ja jäätävistä väleistä.

Meillä takana liittoa 22vuotta ja seksi pelaa, 1-5 k/vk.

3 5:lle

Onhan mykkäkoulu/puhumattomuuskin riitaa, vai? Ei me nyt päivittäin tai edes viikottain toisillemme tiuskita tai riidellä, mutta onhan se raskasta asua yhdessä ja elää ns. yhteistä elämää miehen kanssa kenen kanssa ei tunnu olevan muuta yhteistä kun lapsi ja käytännön asioiden järjestely, eikä nekään tahdo toimia.

Voi olla että itse haastan riitaa enemmän, kun olen niin turhautunut. En oikeen osaa enkä halua teeskennellä ja elää ns. kulissiliitossa ainakaan pidemmän päälle. Miehelleni se ilmeisesti olisi ihan ok, ei halua kuulemma erotakaan. Se turhauttaa minua ehkä vielä entistä enemmän, kun olen yksin ajatusteni kanssa.

Onneks tehdään molemmat vuorotyötä ja on muutakin omaa menoa välillä, joten ei tarvi yhdessä liikaa viettää aikaa. Silloin niitä riitoja yleensä tulee kun on pidempiä vapaita yhdessä, ja aikaa miettiä suhdetta tai sen puutetta.

Jäädyttäkää nyt vähäksi aikaa päänne seksin ajattelemiselta ja yrittäkää se energia laittaa rästitöiden tekemiseen, aina on jotakin tehtävää.
Kun annat aivojesi koko ajan rullata tuolla seksin ajatuksella, ole t ennenpitkää höpölään vietävässä kunnossa.

Kun jätät jatkuvan ajattelun siitä pois, silloin saattaa toinen syttyäkin seksiin eli tuo sinun ulospäin näkyvä vonkaus kyllä enemmän karkoittaa.

Pitää elää, eli tehdä työt , kotityöt ja olla kiinnostunut kaikesta ympärillä tapahtuvista asiooista, nytkin voi vaikka yhdessä spekuloida perssaehdokkaita, kyllä sitä muutakin kivaa voi yhdessä tehdä, eli juuri keskustella kaikista maailman polttavista asiosita ja tietenkin toivon jokaisen olevan niin vastuullinen, että tietää omat rajansa raha-asioissa ja pyrkii olemaan ajan tasalla niihin liittyvisää asioissa, koskipa ne sijoittamista, laskuja, maksaminen tapaa. Jokaisen on syytä aina säästää se pahan päivän varakassa.

Kun muu elämä on kunnossa seksi ikäänkuin tulee palkkiona mukaan, ei sitä tarvitse hakea, ei jatkuvasti ruinata.
On ihan elämäsen tavasta kiinni mitä elämästään saa, mutta kyllä se tunteettomaksi ja kylmäksi muuttuu jos siinä ei ole muuta kuin seksiä vonkaava mies, tai ainaisia rakkaudentunnustuksia kaipaava nainen.

Minä harrastan pojan kanssa seksiä vaikka minäkin olen poika

Joskus voi olla, että tavallaan jäätynyt sydän voi olla lähtökohtana seksittömälle elämälle. Itse naisena huomaan, että lämpenen seksille parhaiten, jos sydämeni tunteineen on auki. Siis jos tunnen muuten luottamusta miestäni kohtaan ja voin olla hänen lähellään joka tavalla alaston ja paljas. Käsittääkseni onkin usein niin, että miehelle on helpompaa "mekaaninen" seksi, mutta nainen tarvitsee syttyäkseen vähän enemmän henkistä puolta ja yhteyden kokemista. Jos joku ei saa tai uskalla purkaa sisimmän ikäviä tunteita, vaan patoaa ne sisäänsä, ne jäädyttävät sydäntä ja ilman sen osallisuutta seksi ei ole koskaan niin hyvää kuin se voisi olla. Todellisen seksin pohjana täytyy siis olla turvallisuus, henkinen yhteys, avoimuus, sitoutuminen jne. Joten jos fysiikassa ei ole ongelmaa, kannattaa tutkia, löytyykö näitä asioita suhteessa, vai tarviiko jotain korjata. Mutta surullinen totuus kyllä on se, että tänä päivänä monet ovat kipeitä sisältä ja vuosien padottu viha, katkeruus, loukkaantuminen ym jäädyttävät sydämen niin ettei jää kykyä tai voimaa rakkaudelle ja läheisyydelle. Paljon armollisuutta ja kärsivällisyyttä ja kuuntelemisen taitoa tarvitaan meidän keskeneräisten kanssa!

Vielä muutama ajatus. Kokeile tavoitella vaimosi sydäntä ensin, jos haluat hänet myös fyysisesti. Voisi melkein sanoa, että jos tie miehen sydämeen käy vatsan kautta, niin tie vaimon ruumiiseen käy parhaiten sydämen kautta. Mikä on hänelle tärkeää? Kuunteleminen? Lahja? Ruusut? Vaihtoehtoja on paljon. Kysy ja yritä tosissasi päästä tuntemaan häntä hänen sydämensä tasolla. Seksi on kaikkein tyydyttävintä kun kaksi ihmistä kokee todella olevansa yhtä, ei vain fyysisesti, vaan joka tasolla. Seksi on tavallaan syvintä toisen ihmisen tuntemista ja ilman muuta tuntemista se jää tosi ohueksi kokemukseksi. Jotta nainen voisi täysin antautua miehelleen, hänen tarvitsee tuntea, että voi luottaa ja että hän on täysin hyväksytty kaikin tavoin. Ja vasta kun nainen antautuu täysin, voi seksi olla seksiä. Naisen täytyy luopua kontrollista ja antaa miehen ohjata ja viedä. What a journey! :-)

Joskus ihmisten seksuaaliset tarpeet menevät hyvin yhteen. Silloin ei yleensä ole mitään ongelmia. Useimmilla pareilla halut kuitenkin eroavat ainakin jonkin verran, usein jopa aika paljon. Silloin on kokemukseni mukaan kaksi tapaa joilla ihmiset reagoivat:

1. Haluttomampi osapuoli haluaa odottaa että hänen halunsa syttyvät itsestään ja tunnelma on muutenkin kaiken puolin sopiva ennenkuin hän voi edes ajatella seksiä. Jos näin ei ole, hän torjuu kaikki yritykset. "Turhat" yritykset myös ahdistavat häntä ja siksi hän suostuu entistä harvemmin.

2. Haluttomampi osapuoli on avoin aloitteille ja on valmis antamaan toiselle mahdollisuuden herättää hänen halunsa. Hän ei siis suoralta kädeltä tyrmää toisen aloitetta tai ahdistu niistä vaan katsoo, saisiko toinen hänet rentoutumaan ja hänen halunsa heräämään.

Itse olen nähnyt pitkissä suhteisani molempia lähestymistapoja. Eikä kannata varmaan edes sanoa kummassa tapauksessa seksielämä on ollut vilkkaampaa ja molemmin puolin tyydyttävämpää.

En jaksa enää ehdotella. Mies ei vain jaksa "väsyttää, stressaa" yms. Olen täysin rikki. Mikä minussa on vialla? Miksi saan ehdotuksia muilta miehiltä, mutta miestäni en enää sytytä samalla lailla kuin aikanaan.
Kuten aiemmin joku mainitsi, sitä alkaa jäädyttämään itseään, jotta ei satuta sisintään ja itsetuntoaan lisää.
Ei jaksa enää edes tehdä aloitetta, kun aina torjutaan. Kyllä meillä on vielä seksiä muutamia kertoja kuukaudessa, mutta haluan enemmän. Nyt on vain silloin, kun mies ehdottaa, minun ehdotukset torjutaan. Ja sitten tulee olo, että minun on oltava kuitenkin aina valmiina, kun hän haluaa. Ja silloin se on sellaista pikaista. Haluaisin joskus myös pitkän kaavan mukaan, hitaasti ja nautiskellen.
Mitä tehdä - hakea intohimoa ja rakkautta muualta. En kuitenkaan sitä haluaisi tehdä, en halua erota tämän takia, sillä rakastan kyllä miestäni ja muuten meillä on ihan hyvä olla.
Pettäjäksi minusta ei ole, eli salasuhdetta ei kannata minulle ehdottaa.
Mikä on normaali määrä avioliitossa? Kenelle 1xvko on paljon? Ihmettelen, jos tuon on normaali määrä, sillä mielelläni niitä kertoja lisäisin.