Sairastapaus perheessä - mieskaveri ryömii hissun kissun karkuun

Kiukoo kirjoitti:

Mieskaveri hylkäsi, kun exä sairastui vakavasti ja ilmeisen pysyvästi. Meillä on yhteinen alaikäinen lapsi, joka on kolmasosan ajastaan isänsä luona. Ei siinä tarpeeksi, että lasta joutuu tukemaan äkillisessä, tosi surullisessa tapauksessa. Seukkauskaveri vähentää vähentämistään yhteydenpitoa eikä enää ole jäljellä kuin jokin yhdentekevä sp-viesti. Meidän suhteen tuoteselosteeseen ei näköjään kulunut, että tuetaan vaikeinakin aikoina ja tilanteessa, jossa meillä ei ole kahdenkeskistä aikaa samalla tavalla kuin ennen. Lapsi on jo teini-ikäinen eikä tarvitse jatkuvaa kaitsemista. Vaikka tunteita exään ei ole muuta kuin sitä kautta, että hän vaikuttaa yhteisen lapsen hyvinvointiin, koskettaa lapsen suru syvästi minuakin ja sitä paitsi koska exällä ei ole muita lapsia tai omaisia lähellä, joudun minä ihmisyyden nimissä hoitamaan joitakin pieniä exän asioita. Onneksi mies jätti jo alkuvaiheessa eikä sitten, kun on kuukausia tai vuosia on seurattu lapsen kanssa potilaan taistelua hengestään ja voimavarat alkavat muutenkin olla lopussa.
Tarjosin itse optiota lähteä suhteesta, koska olosuhteet muuttuvat niin paljon. Parempi lähteä alkuvaiheessa. Olisi ollut piinallista seurata, kuinka kauan mieskaveri kestää mukana. Nythän se on selvinnyt. Onneksi en hyväksynyt hänen aikaisemmin pari kertaa tehtyä ehdotusta muuttaa yhteen. Parempi olisi ollut jutella asiat selkeästi halki kuin mutista epämääräisesti "katsotaan nyt ensi viikolla" ja vetäytyä vähän kerrassaan pois. Turhaan odotan puhelimen ääressä hyvän yön toivotusta.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä