Aika kuluu

Älä mene nukkumaan. Aikasi kuluu silloin hukkaan. Kirjoittele viisauksiasi vielä pari tuntia. Nautin niistä. Ihan totta.

Reinon pyynnöitä huolimatta menin nukkumaan ja nukuinkin. Unta riittikin ihan heräämiseeni asti ja hyvä niin. Minä en osaa nukkua valvella ollenkaan.

Eilen kirjoitin pitkään ajan kulumisesta ja kaiken kestämisestä. Vuodet ovat kuluneet elämisen merkeissä, hyvässä ja pahassa. Kyllä reunat ovat rispaantuneet ja reikiäkin tullut aikaan näiden vuosien saatossa. Mennyt aika on heitetty historiaan ja kuvailtu siellä jälkipolville.

Eipä sieltä historiasta pelkkää hiljaista havinaa kuulukaan. Pienien ilojen kahta puolta on tapeltu ja melskattu, sodittukin niin, että henki on monelta mennyt.

Tulevaaa aikaakin pitäisi miettiä. Siellä se odottaa vitivalkoisisssa pyhävaatteissaan, mutta ei odota kauan. Kohta on kaikki riekaleina, rei'issä ja sotkussa.

Aika kuluttaa kulkijaa ja reissussa rähjääntyy. Aikaa kulutamme, vietämme ja joskus jopa tapamme - onneksi nämä toimet eivät aikaan pysty, vain meihin itseemme. Ajan kuvittelen valtavaksi puhtaaksi taulukankaaksi, johon jätämme tahrojamme ja taideteoksiamme, silti se on edessämme aina yhtä puhtauttaan hohtava. Aikahan on itsessään oikeastaan ainut, mitä meillä on. Jos aika on loppunut, kaikki muukin on tyhjiin rauennut. Onneksi emme tiedä, miten paljon on vielä aikaa itsekullakin - joka tapauksessa sen loppu täällä maallisessa vaelluksessamme on joka päivä lähempänä. Ajan antaminen toinen toisillemme on paras lahja, jota ei mikään materiaalinen korvaa.

Aikamiehiä ja aikuisia naisia olemme, aika on kypsyttänyt. Lorenan antiikin kuvaukset ajan merkkien tarttumisesta naiseen ja mieheen eri tavoin kertovat ajan tehneen hyvän tehtävänsä monen vääristyneen asenteen suhteen. Kulunut fraasi ajan hampaasta on valitettavaa totta, mutta lohdullista on, että vanhenemme tasatahtia - toisissa se vain näkyy enemmän kuin toisissa. Parhaita kohteliaisuuksiahan on, ettei näytä ikäiseltään, vaan sitä nuoremmalta.

Kaikella on määräaikansa, on aika syntyä ja kuolla, rakentaa ja repiä, itkeä ja nauraa, sanoo Saarnaaja. Kunpa olisikin taito olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa - ja vaikka ei olisikaan, antautua kaikessa rauhassa ajan virran vietäväksi tänäkin päivänä.

Nyt onkin aamukahvin aika, mukavaa tiistaipäivää kaikille !

Lapsenlapseni huoneessa näin tämän:

"Opi eilisestä, elä tämän päivän hetkissä, usko huomiseen!"

Hymyilin sitä viisauttansa, meillähän on vain tämä päivä!

Silti saamme uskoa huomiseen, huomisiin, vieläpä parempiin sellaisiin!

Iloista tiistaita!

Aika kultaa muistot, aika vanhentaa vai oliko että kasvattaa.
Jos ajattelee mennyttä aikaa on kaikki niin 'lähellä' lasten kanssa vietetty yhteinen aika on usein mielessäni, muistelen usein niillä paikoilla jossa oli tapana käydä viettämässä kesäpäivää tai metsäretken kun lapset kuvasi kaikki tai kaiken.
Se aika kun odottaa jotain mielenkiintoista tapahtumaa vaikka siihen ei ole monta päivää, se aika on pitkä ja vaikka kelloon vilkuilu ei yhtään aikaa lyhennä sitä tulee seurattua ihan liian tiivisti.
Lapsuus on se ajanlaskun alku ihmisellä, leikinaika ja koko tulevan elämän opinaika johon mahtuu paljon ja jotka lapsi omaksuu.
Luontoäitimme antaa ne tärkeimmät rakkauden ja surun, itse kustakin riippuu miten surusta selviää, rakkaudessa on monimutkaisempaa vaikka siitäkin voi jäädä arpeumia ja kauniita että kipeitä muistoja.
Aika = kello, Hyvää Huomenta kaikille!
Oppia ikä kaikki, on se meilläkin ollut tämä data opittava aikuisena, ja hyvin olemme selviytyneet, kaikkeen tarvitaan sitä aikaa.

Tuon kauniin turkoosin värisen taivaan alla, heräilen minäkin kahvikuppini ääressä miettimään käsitettä-- aika. Mitä se oikeastaan on - aika?
Maapallon sijaintiin avaruudessa se ainakin on, meidän käsittämä aika. Auringon nousun ja laskun muodostama, pallomme kierto auringon ympäri,--- mutta!

Kun tarpeeksi nopeasti irtoamme maapallon vetovoimasta menettää aikakin ominaisuutensa. Se hidastuu, ja palatessamme olemmekin nuorempia...ei, tajuntani ei pysty käsittämään, mitkä fysiikan lait siellä pelaavat :D

Saarnaja herätti minussa nuorena kiukkua lukiessani. Ajattelin kuinka voi joku olla noin kaikkeen kyllästynyt? Viimein se alkoi huvittamaan, ja nyt pystyn jo paremmin ymmärtämään
tuota realismia.

Ei odota kauan, kirjoittaa Ruuneperi, se tuleva aika. Niin -- olis sitten ilta-auringon hellä hehku, itsekunkin elämänillan sulostuttajana.

Luin aikanaan Stephen Hawking'in kirjan *Ajan lyhyt historia* missä tuo matemaattinen nero kertoo käsityksiään, laskelmiaan.

Luin tajuamatta, mutta jollakin tasolla se oli kiehtovaa :D, me voidaan ajatuksin tehdä nuo aika-avaruusmatkat, mistä me tiedämme missä vaellamme unemme aikana, jolloin kaikki fysiikan lait ovat kumoutuneet?

Jokin jännä *sykli* on tietoisuudessani, kuin valtava laajentuminen, ja jälleen supistuminen (tiivistyminen) niin pieneen, että se ihan koski ! (lapsena koettu)

Lukiessani Hawking'sia tuntui kuin nuo mustat aukot olisi niitä tiivistymiä jotka olin kokenut:D

Näitä en enää mieti, mutta ihailen nykytekniikkaa, joka tuo silmiemme eteen eri planeettojen kauneuden väreineen, upea upea on maailmankaikkeus!

Aika on ollut rahaa, silloin kiireisimpinä työvuosina ainakin, nyt voi rauhassa liikahdella verkaiseen tahtiin ilman että vilkaiseekaan kelloon.
Samalla kun muutin elämäni kertaheitolla eläköityessä, poistin kellon ranteesta ja poissa se pysyy.
Ajan kulkua voi seurata kaduilla, kaupoissa, puhelimessa, viikonpäivät sentään suht' koht' hyvin seurannassa.
Onhan ne ajanrattaat kuluneet, käynti hidastunut mutta tärkeintä on ajan käyttö juuri niihin asioihin joihin haluaa.
Tarkan ajan sopiminen ja sen muistaminen on puhelimen tehtävä.

kenelle ei. Sääli jos parhaan aikansa on ajan rahassa mitannut.

Ajat alkavat käydä mielenkiintoisimmiksi presidenttivaalien tienoilta.
Huomenna saamme nähdä MTV 3 vaalitentin, se on oman maamme kannalta ajankohtaisin.

Huiman eron on Niinistö jo saanut muihin nähden, näinköhän se pysyisi noin suurena?
Toisaalta Keskusta kokoaa rivejään, ei voi kuin todeta mielenkiinnon nyt nousseen:)

Aika kuuluu, nyt se päivä lipsahti jo kokonaan pois ulottuviltamme. Mutta onneksemme seuraava alkaa oitis.
Aina tulee uusi päivä.

Enpä pysty aikaa määrittelemään kovin monimutkaisesti. Aika - käsite, on kehitetty auringon ja maan keskinäisestä liikkumissuhteesta ja maan pyörimisestä. Mitä muuta mytölogiaa se tarvitsee? Ajalla on riittävän kiinteä lähtökohta ja tarkkuus. On se tarkempi kuin "hetkonen" tai espanjalaisten "momento."

Aika etenee tarkasti, "ajanhermolla" on vain tämä hetki, se mikä on mennyt ohi, sitä ei saa millään takaisin peruutettua. Menyttä voi tietysti tarkastella. Sekin on kuin perspektiiviin katsoisi. Kaukana olevat asiat ovat hämäriä, vain "kukkulat" erottuvat niinkuin luonnossakin. Kovin tarkkaa selkoa ei asioista, historiasta saa, koska sitä ei enää voi läheltä tarkastella. Onhan tietysti näkyvissä kunnon hautakiviä, mm. pyramidit. On mainintoja kuka faarao "rakensi", kuka keisari, kunkku, tai tsaari rakennutti aikaan nähden upeita kirkkoja, kuka "kunkku"kävi suuria menestyksellisiä tai tappiollisia sotia. Kuitenkin kaikessa oli tärkein kansa. Melkein aina sorrettuna ja alistettuna tekemään järjettömiä töitä tavattoman suurin uhrauksin.

Tämä historiallinen jorinani liittyy kyllä aikaan. Yhden ihmisiän jakso on kovin lyhyt. Se ei läheskään aina riitä suuriin muutoksiin.Niihin voi mennä satojakin vuosia, voipa muutosta hakiessa tulla erehdyksiäkin. Kuitenkin tärkein muutosvoima on kansa. Vain kansa tekee suurimmat muutokset kuten myös työt. Kattavaa lahjoitusta ei löydy. Subjetkiivisesti ajateltuna kaikki vain käy tavattoman hitaasti, historiallisesti sadatkin vuodet ova "lyhyitä."

On totta, että aika joskus tuntuu matelevan hitaasti. Sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä todellisen ajan etenemiseen. Ei "karusellimatkailumme" auringon ympäri hidastele mielialojemme vaihteluiden mukaan.

MITÄÄN tiedä historiastamme, siis uudet kansalaiset, syntyneet parikymmentä vuotta sitten.
Jos eivät ole innostuneet koulunkäynnistä tai opiskelusta omin päinkään, EIVÄT he TIEDÄ yhtään mitään menneisyydestämme!

Se olisi kuitenkin hyvä tietää, silloin ymmärtää nykyisyydenkin.

Kiitos vain hienoista kirjoituksista, minut valtaa liikuttunut mieliala kun puhutaan ajasta, samoin hautausmaalla kävellessä ja kynttilää sytyttäessä. Siellä on meidän kaikkien määränpää ja se on ajasta kysymys, mitä voitamme ajalla - voitamme uusia hetkiä elämään ne voivat olla onnea tai surua. Ajan kuluessa tiedostamme oman ajan, vaikka huomista emme tiedä. Näin taas Joulun lähestyessä muistuu oma lapsuus ja köyhyys, kuitenkin pienetkin ilon hetket olivat suuria silloin.

Aika: Olisko ajassa monia ulottuvaisuuksia, minä uskon niin olevan ja joskus niihin tulee "reikiä".. .
Avaruus laajenee ja sen nopeus on luultavasti suurempi kuin valon. Elämä sinänsä on vielä arvoitus, sillä pieni elämä voi tuhota kaiken.

Ihminen on keksinyt ajan. Sitä mitataan aurinkokuntamme liikkeistä. Itse kukin arvioi ajan kulun nopeutta. Siinä tapahtuu kummia, ajan kulku tuntuu nopeutuvan. Vuosi on jo aika lyhyt ja "lyhyt oli kesän ihana aika, muistot jälkeen jäi." Olihan lapsuuden kesätkin paljon pitempiä. kerroppa Ruuneperi taas, mistä se johtuukaan.

Mitenkähän pitkä se vuosi oikeastaan on joka neljäs vuosi on karkauspäivä, joten justeeraamista on.
Tosiaan kulunutta aikaa voi jonkinverran muistella mitä itse on tehnyt tai mitä on tapahtunut omana aikanamme, muu menneisyys luettava historiasta tai kuultava
viisaammilta.
Kovin pitkälle ei kukaan tiedä menneisyydestä, jotakin selviää maapallon tutkimisesta.
Avaruudesa ihmiskunta ei paljon tiedä, jotakin lähi planetoista ja taivaankappaleista, avaruus on mittaamaton.
Kun oma kellomme pysähtyy ja jätämme tomumme muiden hoidettavaksi, emme itse tiedä siitä mitään.
Joku voi muistella meitä ja kertoa minkälaisia olimme.

Kun maa kiertää auringon on kulunut vuosi, ja vuodessa jää 'yli aikaa' ne sitten vietetään neljän vuoden välein karkauspäivänä.
Silloin on Kyöpelivuorella vipinää kun vanhatpiiat kiipeää huipulle, eikös ne sinne vuoren taakse piiloudu vanhoiltapojilta.
Tuleva vuosi onkin karkausvuosi niin että jos on epätietoisuutta tapahtumista niin Kyöpelivuorelle kiikaroimaan, voi vielä joku pelastua!

Aamusta iltaan on peninkulmien taival,
maailma yhdentekevinä tasankoina
sinussa ja ympärilläsi: oi olet vapaa
minne tahansa menemään,
olet harvinaisen vapaa: vain
nopeutesi määrätään.

- Pentti Saarikoski


Don Quijote
Aamulla harmaat
silmiin syöksyvät
esineet, kovat:
päivänvarjon, sinisen silkkisen
päivänvarjon aukaisen,
käyn taistelemaan.

- Pentti Saarikoski

Lueskelin unilukemiseksi eilen ehtoolla Saarikosken runoja, nuoruuteni ajatusmaailman muokkaajia. Päätin, että aamulla laitan ne tähän ketjuun, sillä niissä tiivistyy täydellisesti se, mitä mahdollisuuksia meillä on tänä päivänä. Tsemppiä, sanotaan usein, ja kaunis toivotus se onkin, taistelutahtoa tarvitaan jokaikinen päivä. Haasteita pitää aina olla, vaikka kuinka pieniä. Minua haastaa tänään kälyn vierailu, hän saattaa vaivihkaa pyyhkiä taulun raameja nähdäkseen, onko pölyt hyvin pyyhitty.

Lastenlasten kasvamisesta näkee, miten aika kuluu, vaikka itsellä onkin usein vielä hyvin tyttömäinen olo. Vanhin täyttää pian 14 vuotta, on sorea neito, 165-senttistä mummiaan pitempi. Pieninmmäinen on 4-vuotias poika, reipas miehenalku, joka tietää kaiken autoista.

Torstai on toivoa täynnä, miten usein sitä täälläkin siteerataan. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa - tämäkin fraasi pitää paikkansa , kuten sekin, että aika parantaa haavat.
Aika paljon riittää aiheessa pohtimista meillä , ajata ikuisuuteen.

Hiukan vielä ajasta. Akia on fysikaalinen suure, jonka perusyksikkönä on sekunti.

kahden tapahtuman välillä kuluu jotakin ja sitä on ilmeisesti ruvettu kutsumaan ajaksi. Aikaa on mitattukin yksinkertaisin keinoin. Vanhin on ilmeisesti aurinkokello, jossa pystyssä olevan kepin varjo toimii osoittimena.

Vesikello, hiekkakello ja käkikello ovatkin sitten myöhäisempiä, varsinkin käki

Vuodet ovat tietysti syntyneet helposti auringon ja kuukaudet kuun kierron perusteella.

Päivän pituus kun riippuu planeetan pyörimisestä aurinkoon nähden (päivä/yö) on siis tunnnin pituus määräytynyt kappaleen
koosta.
Lähiplaneetoillamme on siis eripituinen päivä ja yö, paitsi Venuksella, joka on melko samankokoinen kuin maaplaneetta.

Puhumattakaan Saturnuksella ja muilla jättiplaneetoilla.
Mercuriuksella on varmaan lyhyin päivä pyörähdellessään.

Lämpötilassa on kai muitakin aspekteja kuin auringon läheisyys, ilmakehä, jäähtymisaste ym.
Paljon on erilaisuutta ulkoavaruudessa, ihanan kotoinen on oma maapallomme:D

Kumma juttu tuo lentäminen, jolloin aikavyöhyke muuttuu, vaikka kello tikittää ihan niinkuin ennenkin!

Nuorena tuli tehtyä erilaisia töitä ennen ammattiin opiskelua. Vuoden verran oli osastolla, jossa valmistettiin rannekelloja.
Minun työni vaati tarkkaa silmää ja kättä. Saksasta palkattu työntekijä opetti minut tasapainottamaan liipottimia. Silloin kelloissa oli vielä koneistot, ja kellot vedettiin.
Liipotin on kellon sydän, pieni ratas, johon kiinnitettiin jousi. Ratas pyöri vaakatasossa edestakaisin ja mittasi aikaa. Ellei ratasta saatu tasapainotettua, kello joko edisti tai jätätti.
Tasapainotusta varten oli kallis laite, maksoi silloin 50-luvulla miljoona markka kuulema. Ratasta pyöritin ilmavirran avulla, niin kauan että sain sen pyörimään tasaisesti, Porasin rattaan muttereista painoa, niin että ratas pyöri aivan tasaisesti. Oli se tarkkaa puuhaa. Toivottavasti tuloksena oli liipottimen tarkka sekunnin heilahdus.
Tehtaaseen tuli tulipalo ja minäkin nappasin laukkuni kainaloon ja sinne jäi miljoonan laite tulen armoille. Tuli alan vaihtokin siinä vaiheessa ja kelloseppäkouluhaaveet jätin.
Olin siis ollut minäkin pienenä muruna ajan mittaamisen mahdollistajana.

Kyllähän kellot on nykyään tehty tarkoiksi, formula-ajoissakin aika mitataan tuhannesosa sekunnin tarkuudella. Mutta vuoden mittaa tai aikaa joka kuluu aurigon kiertämiseen ei oiken tarkasti määritellä, tarvitaan tuo karkausvuosi ajan tasaamiseen, eli vuodet ovat mielestäni eri pituisia.
Voihan se toisinkin olla.

Ruuneperille meitä oli iso liuta lapsia, varmaan kaikki kotona tehtyjä, mutta minä synnyin Helsingissä Naistenlinikalla, muut kotona.

Pitää ottaa Lontoosta aikaa, siellä on ajan koti.
Kai ne olisi muuttaneet kalentereissa jo päiviä jos olisi eri pitkiä vuosia, tai sitten tämä maailma on menossa kesään päin?
Jos se maapallo lämpiää tästä vauhdista?
Kumma kun pipot päässä pysyy, ja sukat, etteivät pyöri.

Brittein saaret on vanha nimitys noille saariryhmille, joista ilmeisesti Iso-Britania on suurin. Siihen kuuluu monia saaria, joskin saarten välillä on erimielisyyttä.

Maantieteellisesti niitä kutsutaan tuolla nimellä, tarkoitin valtiota jonka olen innoissani ;-DD kirjoittanut pienellä alkukirjaimella.
Onhan se ollut kautta aikain kahdella nimellä tuli vaan mieleeni kysästä kiitos kun vastasit.
Virolla sama juttu, mutta sen selityksen tiedänkin koska virolaiset sanovat maataan Eestiiksi.
Ihan tärkeä tieto näin torjantaina.

Niin onhan se ihan Yhdistynyt kuningaskunta vieläkin käsittäen pohjois Irlannin muistaakseni. Pääkaupunki on sama Lontoo, minusta hieman sekavaa, mutta The Great Kingdom on ollut niin mahtava, että on käsittänyt aikanaan neljäsosan maailman pinta-alasta.

Valloittajien aikakautta ja laivasto!

muitten riesaksi ei tarvitse täällä "muistaakseni" juttuja esittää.