Näitä juttuja lukiessa saa kyllä varsin kieroutuneen käsityksen ihmisistä.
Vai on monilla mukamas jonkunlainen omasta tahdosta riippumaton pakko käydä vieraissa? Huh huh??!
Helppoa se on olla myöntämättä omia virheitä ja uskotella itselleen moista fuulaa.
Itse olen 36-vuotias mies; suhteita on tietenkin takana, kuten jokaisella. Ikinä ei ole käynyt edes mielessä, että pitäisi vieraissa käydä. Itseasiassa ei ole sellaista "mahdollisuutta" ollut edes "tarjolla".
Kaikesta huolimatta olen kuitenkin ns. hyvännäköinen mies (tähän ikään muiden mielipiteet ulkonäöstä on selvinneet kyllä).
Miksikö ei ole ollut sellaista "mahdollisuutta"?
No luonnollisesti siksi, että en ole antanut aihetta omalla käytökselläni sellaiseen.
Myönnettäköön, että sellainen seikka on tehnyt asian itselleni helpommaksi, että en dokaa. Eiköhän noista hölmöilyistä aikamoinen osa liity brenkkuun tavalla tai toisella?
Seksiä on ollut parisuhteissani aina riittävästi ja oman "kyvykkyyteni" kanssa olen täysin sinut, joten itsetuntoa pönkittääkseni ei ole myöskään vieraissa tarvinnut käydä sitä mahdollisesti pönkittämässä.
Mikäli nämä kertomukset luontaisista pettämispakoista eivät ole provoja niin ihmettelen kyllä heidän itsetunnon alhaisuutta ja sitä kuinka he tulevat juttuun itsensä kanssa. Vai tulevatko?
Millään en kuitenkaan jaksa uskoa olevani miltään osin poikkeuksellisen erikoinen, joten eiköhän samankaltaisesti toimivia ihmisiä kuitenkin ole vaikka kuinka paljon?
Vai on monilla mukamas jonkunlainen omasta tahdosta riippumaton pakko käydä vieraissa? Huh huh??!
Helppoa se on olla myöntämättä omia virheitä ja uskotella itselleen moista fuulaa.
Itse olen 36-vuotias mies; suhteita on tietenkin takana, kuten jokaisella. Ikinä ei ole käynyt edes mielessä, että pitäisi vieraissa käydä. Itseasiassa ei ole sellaista "mahdollisuutta" ollut edes "tarjolla".
Kaikesta huolimatta olen kuitenkin ns. hyvännäköinen mies (tähän ikään muiden mielipiteet ulkonäöstä on selvinneet kyllä).
Miksikö ei ole ollut sellaista "mahdollisuutta"?
No luonnollisesti siksi, että en ole antanut aihetta omalla käytökselläni sellaiseen.
Myönnettäköön, että sellainen seikka on tehnyt asian itselleni helpommaksi, että en dokaa. Eiköhän noista hölmöilyistä aikamoinen osa liity brenkkuun tavalla tai toisella?
Seksiä on ollut parisuhteissani aina riittävästi ja oman "kyvykkyyteni" kanssa olen täysin sinut, joten itsetuntoa pönkittääkseni ei ole myöskään vieraissa tarvinnut käydä sitä mahdollisesti pönkittämässä.
Mikäli nämä kertomukset luontaisista pettämispakoista eivät ole provoja niin ihmettelen kyllä heidän itsetunnon alhaisuutta ja sitä kuinka he tulevat juttuun itsensä kanssa. Vai tulevatko?
Millään en kuitenkaan jaksa uskoa olevani miltään osin poikkeuksellisen erikoinen, joten eiköhän samankaltaisesti toimivia ihmisiä kuitenkin ole vaikka kuinka paljon?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minä valitettavasti luen näitä juttuja kuin oman avioliittoni ja elämäni vaiheita, jotka ovat avautuneet minulle vasta pikku hiljaa. Ja se on kieltämättä aika kamalaa. Nämä jutut ovat ainakin minun elämässäni olleet totta lähes 10 vuotta!
Mieheni uskottomuus paljastui minulle 5 kk sitten ja olemme eroamassa. Mieheni selitti minulle nyt näitä "tarpeitaan" samaan tyyliin kuin täällä kaikki "siat". Avioliittomme aikana hän oli olevinaan aina tyytyväinen elämäänsä, mutta minä pilasin sen ottamalla selville hänen syrjähypy(i)stään.
Asumme nyt eri osoitteessa. Mutta ne jutut, mitä minulle on "ystävien" ja tuttujen taholta kerrottu tämän eropäätöksen jälkeen, eivät ole mitään lasten kuunneltavaa. Itsekään en edes haluaisi kuulla enää, mutta kaikilla tuntuu olevan kova tarve kertoa, miten mieheni on kinuamalla kinunnut yhteiseen kotiimme ravintolasta naisia. Ja onnistunutkin siinä. Näin mm. silloin, kun olin mummolassa näyttämässä esikoistamme muutaman viikon ikäisenä ja toista lasta odottaessani, jne.
Tähän ihmiseen luotin eniten maaimassa, enkä osannut epäillä. Parisuhde, kun mielestäni perustuu luottamukselle. Nyt voin onneksi huokaista helpotuksesta, että olen päässyt eroon. Nyt, kun ukko vielä todellakin tajuaisi jättävänsä rauhaan...
Hyvä, jos luotettaviakin ihmisiä vielä on olemassa.
En osaa edes kuvitella miten pahalta sinusta tuntuu, koska itse olen vielä nuori ja parisuhdeasioissa melko kokematon.
Voimia tahdon sinulle toivottaa. Varmasti löydät vielä ihmisen, joka sinua aidosti rakastaa ja on sinulle rehellinen.
En usko, että nykyään ollaan noin tiukkapipoisia. On selvää, ettei muija aina jaksa eikä välttämättä osaakaan tyydyttää miestä. Riippuu tietenkin miehen tarpeista, mutta kyllä useimmilla on voimakkaampi tarve kuin naisella. No susta ja tuosta "kyvykkyydestä" en tiedä, mutta poikkeuksiakin tietenkin löytyy. Ja kyllä saattaa sama muija alkaa ihan oikeasti kyllästyttämäänkin. Ei tässä mitään ihmeellistä enää ole. Monet ukot käyttää nykyään hierontapalveluja ikäänkuin pienenä luksuksena arkeen. Naisetkin usein tämän hyväksyvät ja jotkut jopa matkustavat saadakseen itse näitä palveluja. Eli kyse on aika normaalista asiasta nykypäivänä...
Joo, voihan tuo tietenkin olla "tätä päivää"?
Eikä asiassa tietenkään siinä tapauksessa mitään ongelmaa olekaan, jos kumpikin osapuoli pitää tuommoista hyväksyttävänä sekä normaalina.
Minun mielestäni vaan tuo on kaikkea muuta, kuin normalia mutta tietenkin voin olla väärässä ja pakkohan sekin on siinä tapauksessa hyväksyä.
"Kyvykkyydestäni" sanoin vain olevani sinut sen kanssa, voihan se olla mitä vain, who knows ;)
Anonyyminä keskustelufoorumilla on tuollaisiakin asioita aivan turha eritellä.
Joo kyllä itsellänikin on monesti voimakkaampi tarve ollut, kuin kumppanilla mutta ei sekään ole ongelmaksi muodostunut.
Niinkin yksinkertainen asia, kun keskusteleminen on aina tuonut ratkaisun. Ei välttämättä tietenkään jokaisella yksittäisellä kerralla mutta noin kokonaisuutena kyllä.
Hankalaa se avoin keskustelu naisilla tuntuu olevan mutta kyllä se siitä elämänkokemuksen auttamana aina on lopulta luonnistunut.
No kaikkihan me olemme yksilöitä ja voinhan minä se tiukkapipo tietenkin olla...?
..vaimollakin.. Huoh! Mutta se tässä elämässsä onkin niin ihmeen outoa, että kyllästyttyyn puolisoon joku toinen on ihan lääpällään.. =)
Saatanan sovinistisika!
Ai että vaan miehillä on tarpeita ja lupa pettää, mutta naisilla ei???
Kaikilla on tarpeita sukupuolesta riippumatta, mutta KENELLÄKÄÄN ei ole lupa pettää!!
Nyt kun jo kolmannen miesystävän kanssa on suhde päättynyt eroon miehen pettämisen jälkimainingeissa, niin olisin todella kiitollinen, jos löytäisin ihan oikeasti (ei siis vain puheiden tasolla) uskollisen miehen.
Vaikeaa on, kun en ole keksinyt mitään testiä, jolla voisi etukäteen tutkia, kuinka tosissaan kukin mies on niiden uskollisuuspuheidensa kanssa.
Ei jaksais aina alottaa uudestaan, jos suhteet kuitenkin päättyyvät noin ikävään juttuun. Pettäjät saisivat minun puolestani tyytyä toistensa seuraan ja jättää uskolliset yksilöt suosiolla rauhaan.
...kyllä minun kanssa samoin ajattelevia sekä toimivia ihmisiä on aivan varmasti, vaikka kuinka paljon!
Lähtökohdat sellaisen ihmisen löytämiseksi saattavat sinulla sikäli olla heikommat, jos oikeasti jotain "testiä" heti valmiiksi mietit. Ikävää, jos useita epäonnistuneita (pettäminen) suhteita on kohdallesi osunut mutta työstä ne oikasti itsesi kanssa ja lähde vasta sen jälkeen mukaan "seuraavaan juttuun"; ja avoimin mielin!
Sitä työstämistä kait tässä itsekin parhaillaan teen edellisen suhteen päättymisen johdosta, vaikkakaan siihen ei pettämiset tms. liittyneet.
Mikäli sitä "kunnollista" ihmistä todellakin haluat niin mieti onko aikaisemmissa suhteissa ja niiden alkamisissa esim. jotain yhteistä, paikka, tapa...?
Mikäli löytyy niin pidä silmäsi auki muissa ympyröissäkin ;)
Vai onko se vain joku tietty ihmistyyppi mikä vetoaa? Jousta hieman, voit vaikka yllättyä?
Onko edelliset suhteet alkaneet "rehvakkaan maailmanmiehen" iskuyrityksien jälkeen?
Hahhah minä esimerkiksi en sellaista osaa, enkä halua opetellakaan:)
Nimittäin käännä asia toisinpäin, eli mitä niin poikkeuksellista kuvittelet itsessäsi olevan, että vimosen päälle hioutunut iskijä muuttuisi uskolliseksi yhden ihmisen tyypiksi sinun vuoksesi? No way...
Kyllä minä tiedän jo ennakkoon, että seuraavan kerran seurusteluun mukaan lähtiessäni asenne on, että lopun elämää tässä yhdessä ollaan, naivia? Ehkä mutta rehellisempää nimenomaan itselleni.
Tietenkin nämä asiat ovat vain yksi osa elämää. Eipä se yhteiselo "lopuksi elämäksi" ole itsellänikään onnistunut monesta muusta syystä johtuen, joten ei tässä pyhimykseksi kannata kenenkään heittäytyä:))
Mutta keskustelkaa ja kertokaa mikä mieltä painaa sille kumppanille niin moni ongelma, jopa pettämiset, todennäköisesti vähenee.
Jos on duunissa tiukka viikko eikä haluta niin miksi sitä ei voi rauhallisesti ja avoimesti kertoa, sensijaan että asiaa koitetaan vihjailla ja homma saakin överit mittasuhteet jatkoineen?!?!
Ja kuten jo todettu, kyllä niitä uskollisia ihmisiä löytyy, kun vain antaa itselleen mahdolisuuden löytää!
Olen kyllä pyrkinyt käyttämään KAIKEN viisauteni noista aikaisemmista pettymyskistäni selviytymiseen ynnä sen miettimiseen, miksi noin on käynyt kohdallani jo kolme kertaa. Nuo kolme suhdetta ovat ainoat seurustelusuhteeni. Muuten olen kyllä tutustunut hyvin moniin miehiin kaverina/ystävänä. Ikävä kyllä lähes kaikki kaverimiehet pettävät tyttöystäviään, joten eipä siltäkään suunnalta tule uskoa ja luottamusta siihen, että uskollisia miehiä löytyisi, ainakaan kovin todennäköisesti.
Kaikki exäni ovat aika erilaisia ihmisiä verrattuna toisiinsa - samoin suhteet ovat alkaneet erilaisissa merkeissä ja suhteiden kulku on muutenkin ollut erilainen. Mitään tiettyä kaavaa en siis noudata. Oikeastaan olen nimenomaan pyrkinyt joka kerta valitsemaan miehen hieman uusin perustein, kun olen toivonut, että siten ehkä onnistuisin päätymään suhteeseen uskollisen miehen kanssa. Mutta, ei tätä vaan enää meinaa jaksaa. Suhteen rakentamiseen menee ensin pitkä aika, sitten tulee taas eteen sama ikävä pettymys, jonka jälkeen eroa joutuu puimaan kauan... Elämä tuntuu menevän ohi. Koskaan ei saa olla rauhassa onnellinen. :(
Mä oon myös joka kerta seurustelusuhteeseen ryhtyessäni ajatellut yhtä ´naivisti´ kuin sinä - eli, että ollaan ikuisesti yhdessä, Haluaisin todella saada rakastaa jotakuta ja musta olisi miellyttävää elää arkea yhdessä. Niille miehille, joihin minä oon törmännyt sellainen ei vaan ole riittänyt. :(
Tiedän tosiaan kavereittenikin puheiden perusteella, että aika moni ihminen haluaa niinsanotusti sekä syödä kakkua, että säilyttää sen. Pitää saada kaikkea vaan lisää ja lisää ja mitä erilaisimpia elämäntapoja täytyy kokeilla samanaikasesti. Tyytyväisiä tuollaiseen ristiinrastiin seilaamiseen ollaan niin kauan kunhan vaan onnistutaan salaamaan asia kumppanilta. Omantunto ei siis kaikkilla hirveästi soimaa pettämisestä, valehtelemisesta jne. - kiinnijäämisen pelko on ainoa pelko... Ei kovin mieltäylentävää seurailtavaa tuollainen. Toivon kovasti, että onnistuisin jossain vaiheessa löytämään vähintään ystäviä, joille olisivat muut asiat tärkeämpiä, kuin mahdollisimman viihteellisen elämäntavan takaaminen itselleen. Tässä jutussa ei vaan tunnu iänkään kertyminen yhtään auttavan. Monet näyttävät vuosien varrella viisastuvan lähinnää vain siinä mielessä, että oppivat yhä nokkelammin touhuamaan siellä ja täällä, ja kykenevät yhä tehokkaammin tukahduttamaan sen kenties vielä joskus pikkuisen soimanneen omantunnon äänen...
Toivottavasti SINÄ et nyt masennu näistä mun raporteista, mutta mun mielestä ihan oikeasti vaikuttaa siltä, että tuo ´pettämispakko´ on aikalailla vallitseva ilmiö. Olisi kiinnostavaa tietää, onko sun tuttavapiirissä muitakin uskollisia miehiä, kuin sinä? (Saisi jotain vertailukohtaa.)
Heh, en mä "masennu" raporteistasi:)
Kyllä mä tottakai olen havainnut kertakäyttökulttuurin levinneen ihmissuhteisiinkin niin miesten, kun naistenkin keskuudessa. Silti en itseäni minään kummajaisena pidä, vaikka en lähimmäisten kuse**amista hyväksykään. Toki aivan varmasti myös tälläiset keskustelupalstat muokkaavat heikomman itsetunnon omaavia uskomaan, että vieraissa käynti on modernia parisuhteen hoitamista:))
Niin oma ystäväpiirini; hmm... kukapa varmasti hyvistäkään ystävistä voi varma olla, että kukin tahoillaan hommailee?
Kuitenkin keskustelut aiheeseen liittyen vuosien varrella ja nähdyt teot ja tapahtumat saavat mut silti väittämään, että ystävissäni (mies) löytyy hyvin pitkälle itseni kanssa samoin ajattelevia ja varmaan? toimiviakin?
Samanhenkiset ihmiset kait sitä toistensa seurassa viihtyvät yleensäkin.
Heheh itseasiassa mulla on parikin kaveria, jotka taannoin ovat kaikkien stereotypioden vastaisesti laittaneet muijansa "kävelemään" dokaamisen takia:)
Joo, nythän tähän viestiketjuun saattaa ilmaantua väliin joku terävä kertomaan, että olen "runoja kirjoitteleva hissukkanörtti" ja suotakoon se hänelle mutta saattaa todellisuus olla silti aivan muuta..;)
En kuitenkaan ole kiinnostunut minkäänlaisesta sanallisesta riitelystä jossain Suomi24-foorumissa mutta mielipiteeni silti on se, että itsetunnossa on vikaa, jos toimivan ihmissuhteen rakentamisen sijaan leveillään vieraissa käynneillä. Sinkut luonnollisesti ovat eri asia, jos tarkoituksella ilman suhdetta halutaan olla.
Totta toki etten tiedä kymmenien vuosien yhtämittaisesta yhdessäolosta mitään mutta en minä ole useamman vuoden suhteessa kyllä seksin takia kyllästynyt. Uskallusta elää, aitoutta , rohkeutta sekä mielikuvitusta peliin niin ei se vakituinen kyllästytä:))
2 Ihmistä siinä parisuhteessa on ja mikäli kummatkin eivät suhteen eteen töitä tee niin tulos on huono tietenkin.
Jos tippa lentää ja otetaan nokkiinsa ensimmäisen vastoinkäymisen edessä ja joko pannaan heti kumppani vaihtoon tai sitten hypätään vieraisiin niin loooooseer on mun mielipide.
No, katsotaan mitä elämä tuo tullessaan vai tuoko mitään mutta usko pois, ei se elämä mihinkään ohi mene ;)
Olet kyllä ihailtavan optimistinen! :)
Mä en vaan osaa olla, mutta siihen tosiaan varmasti vaikuttaa myös kaikki ne jutut, joita tiedän kavereideni tekevän omille tyttöystävilleen - ei siis pelkästään omat parisuhdepettymykseni.
Hyvä juttu sun kannalta, että sä tunnet kunniallisempaa porukkaa! :) Ehkäpä minäkin vielä jonain päivänä...
Ihana kuulla että todellakin on olemassa miehiä jotka oikeesti ajattelee noin!=)
Uskomatonta kuinka suuri osa noin nelikymppisistä miehistä kulkee elimensä ohjaamana.... Itse erosin miehestäni pitkän liiton jälkeen. Hänellä oli taipumus pettää joskus...selityksenä: olin niin kännissä. No , ero helpotti. Mutta tietysti kaipaan toisen läheisyyttä. Ikävä kyllä tapaamani mukavat miehet joiden kanssa olen seurustellut, ovat sitoutumis pelkoisia. Jopa seurustelu voi olla liian vaikeaa... toisen huomioon ottaminen. Suhdehan ei toimi jos toinen vain pallottelee...eli tapailee vain silloin kuin itseään huvittaa.
Joten ravintola ei varmastikkaan ole oikea paikka tavata 'kunnnollista' miestä...? Mistä hänet löytäisin....
Kertokaa 'kunnon miehet' PLIIS