suku on pahin

Noh olen itse siinä välillä.... Pidän tietyistä sukulaisistani mutta serkkujen kesken olen aina vihainen ja masentunut. Pienestä pitäen, olen kestänyt heidän vittumaista käytöstään. Yksi niistä serkuista on aina minua vastaan, haukkuu julkisesti, ja on muutenkin täysi kusipää. Nyt kun mietin, hän ei ole ikinä, kaikkien näiden vuosien aikana, sanonut mitään positiivistä. Lellitty kakara.... näkyy nykyään. Ainoa on vaan se että se on hemmetin hyvännäköinen, ja sillä on pientä karismaa sen vuoksi. Kaverini kutsui sitä aivopesijäksi.... Että vitut siitäkin sitten!

Tämä kaikkihan on vain kateutta. Mutta jos olet sinut omanarvosi kanssa et tuosta välitä.
Vanha sanonta "ei haukku, laukkua tee" eli älä välitä. Aikansa louksuttaa, mutta loppuu aikanaan, kun itse et siihen millään tavalla anna aihetta, et yritä egoilla.

niinn on

Ei tietenkään haukku laukkua tee, mutta tekeekö haavan? Jos ei jalkaan niin ainakin sieluun.

Kyllä se on just niin. Lapsena aina tuntu, ettei koskaan vois mennä välit sisarusten kesken. Kyllä vaan voi. Kun yhden mielestä olen pilannut hänen elämänsä keskittymällä omaan elämääni. Toisinsanoen, olisin ok jos olisin itse työten, varaton, alkoholisti. Hyvin osaa kaivaa nuoruudesta viiltäviä kommentteja joilla on hyvä iskeä ja satuttaa.