Olen seurustellut nyt nykyisen poikaystäväni kanssa neljä vuotta. Rakastan häntä,ja hän minua. Ongelmana on,että en haluaisi enää seurustella. Olen poikaystävääni 7 vuotta nuorempi,saavutan täysi-ikäisyydenkin vasta syksyllä. Haluaisin elää nuoruuttani,ja olla muidenkin miesten kanssa. Olen puhunut asiasta poikaystävälleni,ja hän on sanonut että päästää mut kyllä menemään jos tosiaan sitä haluan´,mutta se tulee olemaan helvetin vaikeeta,koska hän rakastaa mua yhä. Niinpä,kuin myös. olemme yrittäneet ottaa etäisyyttä,mutta mä en vaan pysty tekemään lopullista ratkaisua. Luulen,että olisin onnellisempi sinkkuna tai jonkun toisen kanssa,mutta rakastan poikaystävääni aivan mielettömästi. Suhteesta vaan puuttu jotain. En pysty jättämään,sattuu liikaa. etten enää voisikaan soittaa rakkaalle,hän ei pitäisi mua enää sylissä,vaan ehkäpä jotain toista. Tää on kamalaa. Vaikein päätös mitä oon koko pienen elämäni aikana joutunut miettimään. Onko teillä kokemuksia pitkän suhteen päättymisestä? Pääseekö yli? Helpottaako? oisin todella kiitollinen vasatuksista.
kokemuksia eroamisesta
:´(
123028
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ensimmäinen seurustelusuhde on tosi tärkeä, joten sen lopettaminen on myös vaikeaa. Minulla on samanlainen kokemus nuoruusvuosilta kuin sinulla on nyt menossa.
Sitten olin kesätöissä toisella paikkakunnalla, ja sieltä palattuani pystyin lopettamaan suhteen, vaikka hankalaa se oli silloinkin. Hyvä, että pystyin sen tekemään!
Uskon ja tiedän että tilanteesi on hyvin hankala, koska olen itse ollut samanlaisessa..minun jutussa se vaan meni liian pitkälle, että sitten alettiin pettämään ja sen semmoista. Helpompi olisi ollut vain jättää toinen, mutta kun ei vaan pystynyt. En epäile ettettekö välittäisi toisistanne, mutta usko minua kun sanon että tuo on jo enemmän sellaista että on kiintynyt toiseen niin että on vaikea päästää irti. Tuntuu ettei selviä jos erotaan jne.. Mutta kun ero vihdoin tulee, ei se maailma siihen kaadu. Alussa on aina vaikeaa mutta aika parantaa haavat. Minäkin olin erittäin tyytyväinen että se nuoruuteni pitkä suhde päättyi lopulta. Se aika oli hienoa, mutta elämässä oli mentävä eteenpäin! Mielestäni on tervettä että haluaa kokea jotain muutakin kun sen yhden miehen ja niinhän sen pitää ollakin!
Tsemppiä sulle!
Jaaha rakastat miestä ja on vielä hyvä äijä ja silti pitää päästä jakamaan pesää muille. Toivottavasti et saa enää hyvää ukkoa huora.
no huh huh
mutta syyllisyys jää vaivaamaan ehkä koko loppuiäksi. Ainoa mahdollisuus on hyvittää petos poikaystävällesi. Muuten et saa rauhaa omalta itseltäsi. Lopeta seurustelu, mutta toteuta pojan toiveet parin vuoden ajan lopettamisesta. Se on ehkä riittävä korvaus pojan luottamuksen pettämisestä.
...Vai että ihan hyvittää. Mikä? Petos? Mikä petos? Ettei ois pikkunen itse joutunut kavalan ämmän kavaltamaksi?
Jos ei homma pelaa niin se ei pelaa, eroominen sattuu yleensä aina. Ja kahen kauppoja noi on.
Mut toki itsekin ihmettelen noita ristiriitoja ao. viestissä ("rakastan mielettömästi mutta jättää pitäis"). Et taida kirjoittaja olla ollenkaan selvillä mitä haluat tai tarviit.
itse seurustelin yli vuoden ja erottii reilu viikko sitten. olin miettiny kans vähä samoista syistä ku sinä eroa jätkästäni. ero tuntui liian vaikealta ja monta kertaa "jätettyäni" jätkäne otin sen heti takaisin koska yksinäisyys pelotti. täytyy myöntää nyt ku ero on tullu et olis pitäny erota sillo heti koska nyt erosta selviäminen on paljon vaikeampaa. itken kokoajan ja ruokahalu on tiessään. ainoa mikä maistuu on alkoholi ja tupakka. kamalaa ku ei tosiaan oo enää sitä kultaa kenen kainaloon käpertyä yöksi tai soittaa ja sanoa vain et "mä rakastan sua". en tiedä pääsenkö täst ikinä yli, vaik kaikki sanoo et kyl se helpottaa sitten ajan kanssa.. mut ei toi auta. koita sä nyt tehdä päätös ja pärjäillä sen kans.
Itse olen seurustellu reilun viisi vuotta ja saavutin juuri 18vuoden iän ja tekee mieli mennä.. Olemme nyt pienellä tauolla ja luultavasti haluan nyt elää yksin. Meiltä puutuu kanssa jokin mitä kaipaan.. Sovittiin että soitellaan, nyt tässä ja aion huomenna hänelle soittaa..
Poikaystävällesi tekee todella hyvää päästä eroon sinusta. Jeesus, mitä omaan napaan tuijottamista.
nyt me sitten erottiin,yhteisestä sopimuksesta. tuntuu ihan hirveen pahalta,koko ajan tekee mieli soittaa. mikä helpottais?
Tiedän tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu, sillä itse olen samassa tilanteesssa. Haluaisin siis periaatteessa erota, mutta en voi kuvitella elämää eron jölkeen.. :( Ihan kuin olisi umpikujassa, ei voi tehdä mitään!
Samassa tilanteessa olen itsekin ja päivä päivältä ero tuntuu yhä todennäköisemmältä mutta päätös on vaikea. Sitä rupeaa tosiaan miettimään, mitä sitte eron jälkeen. Koska löytää jonkun toisen johon rakastuu ja joka rakastuu. Kuten myös esim. mitä jos mieli muuttuukin eron jälkeen???
Ensirakkaudesta eroaminen on aina vaikea paikka molemmille osapuolille.