Tässä kun on nyt taas palstalla käsitelty elopainot ja iät ja kaikki alkeellisimmat kynnyskysymykset parinmuodostuksessa, niin ihmettelen vieläkin että miten täällä niin harvoin tuntuu kenellekään valkenevan että eihän sellaisen ihmisen kanssa voi mennä väkisin yksiin jonka kanssa on täysin eri linjoilla tai jopa maailmoissa kaikessa mahdollisessa.
Silloin kun vanhempi mies alkaa painostamaan nuorempaa naista että tämän pitää innostua miehestä sen takia että se on maan tapa, tai jotain muuta pöljää (kuten esim. että miehellä tursuaa seteliniput joka taskusta ja ainoat oikeat arvot ovat materialistiset arvot) on ilmeisesti paria ainoa yhdistävä tekijä se että mies tykkää itseään nuoremmista naisista. Kuinka pitkälle tuollainen "yhteensopivuus" kantaa vaikka nainen pitäisikin itseään vanhemmista miehistä? Miksi hän pitäisi juuri tuosta miehestä? Koska tämä kustantaa kaikki viulut? Entäs jos löytyy vielä rikkaampi käppänä yhden tilalle?
Sitten on nämä "todelliseen maailmaan" herättelijät jotka naputtavat siitä että hoikat ihmiset ovat nirppanokkia kun näille ei kelpaa ylipainoinen kumppani. Koska pariutumista yleensä aletaan juhlimaan päivittäisellä herkuttelulla, mitä luulette että millaisessa kunnossa mahtaa se jo valmiiksi ylipainoinen osapuoli olla muutaman vuoden päästä? Henkitoreissaan teholla, jos tarpeeksi huonosti käy. Kummankin on syytä olla suurinpiirtein yhtä kevyt tai painava, niin ainakin jos pahin tapahtuu niin kummallakin prakaa pumppu yhtäaikaa, eikä niin että toinen jää suremaan toisen menehtymistä. Kaikkein ideaaleinta tietysti olisi jos kumpikin kannattaisi terveitä elämänarvoja.
Jos ajatellaan asiaa vaihteeksi sen epäterveemmin elävän kannalta ja päästään viinaan ja tupakkaan, niin olisiko tosiaan kauhean kiva olla sellaisen kumppanin kanssa joka ei ota viinan tippaa, eikä lähde notkumaan siihen ulko-oven nurkalle kaverisauhuja vetämään?
Ja jos jätetään kaikki tällainen ja mennään sinne korvien väliin että mikä kutakin kiinnostaa, niin mitä ihmeen juteltavaa on parilla jossa nainen harrastaa vaikkapa käsitöitä ja mies auton rassaamista? Tällaisia pareja on Suomi väärällään, joten voisiko joku kertoa että mitä puhuttavaa heillä on toisilleen? Jos jompikumpi yrittää puhua toisen osapuolen spesialiteetista, niin siinähän menee siltä asiantuntijalta äkkiä hermot kun pitää kuunnella jotain idioottimaisuuksia toiselta joka ei tiedä mistään mitään.
Tuo nyt oli vain esimerkki. Ja ehkäpä kaikki eivät juttele suhteessaan. Tai ehkä he juttelevat jossain muualla ja tulevat vain kotiin mököttämään eli tuijottamaan telkkaa sen toisen kanssa, ja sitten on lauantaina saunan jälkeen peiton alla pimeässä ne rutiinipanot ja siinä se elämä kulkee hitaasti hautaan asti samalla kaavalla.
Miksiköhän oikein edes etsin kumppania, olenkohan vähän tyhmä? Ainoat ihmiset joiden kanssa tulen juttuun ovat yleensä akateemisia, ja kun en itse sitä ole, niin ymmärrän kyllä etten kelpaa heille kumppaniksi. Taitaa mennä koko loppuelämä nettiin kirjoitellessa, muuta tekemistä muiden ihmisten kanssa ei ole eikä tule.
Silloin kun vanhempi mies alkaa painostamaan nuorempaa naista että tämän pitää innostua miehestä sen takia että se on maan tapa, tai jotain muuta pöljää (kuten esim. että miehellä tursuaa seteliniput joka taskusta ja ainoat oikeat arvot ovat materialistiset arvot) on ilmeisesti paria ainoa yhdistävä tekijä se että mies tykkää itseään nuoremmista naisista. Kuinka pitkälle tuollainen "yhteensopivuus" kantaa vaikka nainen pitäisikin itseään vanhemmista miehistä? Miksi hän pitäisi juuri tuosta miehestä? Koska tämä kustantaa kaikki viulut? Entäs jos löytyy vielä rikkaampi käppänä yhden tilalle?
Sitten on nämä "todelliseen maailmaan" herättelijät jotka naputtavat siitä että hoikat ihmiset ovat nirppanokkia kun näille ei kelpaa ylipainoinen kumppani. Koska pariutumista yleensä aletaan juhlimaan päivittäisellä herkuttelulla, mitä luulette että millaisessa kunnossa mahtaa se jo valmiiksi ylipainoinen osapuoli olla muutaman vuoden päästä? Henkitoreissaan teholla, jos tarpeeksi huonosti käy. Kummankin on syytä olla suurinpiirtein yhtä kevyt tai painava, niin ainakin jos pahin tapahtuu niin kummallakin prakaa pumppu yhtäaikaa, eikä niin että toinen jää suremaan toisen menehtymistä. Kaikkein ideaaleinta tietysti olisi jos kumpikin kannattaisi terveitä elämänarvoja.
Jos ajatellaan asiaa vaihteeksi sen epäterveemmin elävän kannalta ja päästään viinaan ja tupakkaan, niin olisiko tosiaan kauhean kiva olla sellaisen kumppanin kanssa joka ei ota viinan tippaa, eikä lähde notkumaan siihen ulko-oven nurkalle kaverisauhuja vetämään?
Ja jos jätetään kaikki tällainen ja mennään sinne korvien väliin että mikä kutakin kiinnostaa, niin mitä ihmeen juteltavaa on parilla jossa nainen harrastaa vaikkapa käsitöitä ja mies auton rassaamista? Tällaisia pareja on Suomi väärällään, joten voisiko joku kertoa että mitä puhuttavaa heillä on toisilleen? Jos jompikumpi yrittää puhua toisen osapuolen spesialiteetista, niin siinähän menee siltä asiantuntijalta äkkiä hermot kun pitää kuunnella jotain idioottimaisuuksia toiselta joka ei tiedä mistään mitään.
Tuo nyt oli vain esimerkki. Ja ehkäpä kaikki eivät juttele suhteessaan. Tai ehkä he juttelevat jossain muualla ja tulevat vain kotiin mököttämään eli tuijottamaan telkkaa sen toisen kanssa, ja sitten on lauantaina saunan jälkeen peiton alla pimeässä ne rutiinipanot ja siinä se elämä kulkee hitaasti hautaan asti samalla kaavalla.
Miksiköhän oikein edes etsin kumppania, olenkohan vähän tyhmä? Ainoat ihmiset joiden kanssa tulen juttuun ovat yleensä akateemisia, ja kun en itse sitä ole, niin ymmärrän kyllä etten kelpaa heille kumppaniksi. Taitaa mennä koko loppuelämä nettiin kirjoitellessa, muuta tekemistä muiden ihmisten kanssa ei ole eikä tule.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä ja mistä puhuisit "akateemisen" kanssa, jos sellaisen sattuisit saamaan ?.
Eikö tavallisen vähenmän lukeneen kanssa voi mukamas keskustella ihan älyllisellä tasolla.
Viestisi oli minusta alkeellinen enkä löytänyt mitään yhteistä "henkisten" yhteensopivuustekijöiden kanssa tekstistäsi.
Toistat niin monia jo tutuiksi tulleita kliseitä laihan ja ylipainoisen parisuhteesta lisäten siihen vielä "päivittäiset herkut, joilla parisuhdetta juhlistetaan"... Väität siis, että ihmiset lihoavat samaa tahtia parisuhteessa; kunnes kuolevat? Tai jos pariutuu laihan kanssa, niin jo valmiiksi paksu kuolee ensin?
Kummankin tulisi siis olla samanpainoinen, harrastaa samanlaisia asioita ja omata samanlainen koulutustausta - muuten ei suhteessa ole keskusteltavaa?
Onko mitään yksiotsaisempaa kuultu? Ihmettelen, jos akateemiset jaksavat kuunnella tuollaista hölynpölyä tai kukaan muukaan sen puoleen. Eli jatka ihmeessä nettielämää, se vaikuttaisi olevan kaikin puolin sinulle soveltuva harrastus. Sovit täällä joukkoon.
Aloittajalla oli pointtinsa. Kun miehelle tärkeää on hoikkuus yhden kilon tarkkuudella (huom. kun puhutaan jo keski-ikäisistä ihmisistä joista suurin osa hieman lihoo aineenvaihdunnan, stressin ja hyvän ruuan ansiosta) eli etsitään jotakin tiettyyn muottiin sopivaa "nukkea", niin eihän tuollaiseen naisen kannata mennä mukaan? Jos ikä ja ruumiinmuoto ovat ne joiden perusteella joko kiinnostutaan tai hylätään, niin kaipa sänkyseuraa vain ollaan etsimässä. Tällöin mies voi instant-innostua välittömästi tästä "sopivan muotoisesta" naisesta. Ja kun akka avaa suunsa ja alkaa kertoa omia toiveitaan tulevaisuudelta, on miehen aika häipyä liukkaasti ennen kuin vaativa arki alkaisi. Ja uutta matoa koukkuun..
Eli tietenkin yhteensopivuus yhtä yötä varten ja yhteensopivuus loppuelämäksi ovat aivan eri käsitteitä. Tiedämme kumman etsijät täällä parveilevat.
Ai että muka autonrassaaja ja käsityöntekijä eivät löydä puhuttavaa! Molemmathan voivat olla myös hyvin syvällisiä ihmisiä, joilla kyllä riittää keskusteltavaa. Ei autonrassaaja tarkoita sitä, että ihminen on tyhmä. Monta kertaa nämä akateemiset ovat niin kapeakatseisia, etteivät tiedä muusta kuin omasta alastaan ja silloin älykäs autonrassaaja päihittää heidät kevyesti. Ja ehkäpä me naiset emme välitä sängyssä niinkään teoriasta vaan pidämme rassaajaa parempana joka mielessä... Ja silloin ei löpistä muuta kuin rakkauden kielellä. Aah!