Näillä näkymin tämä mies ei jatka nykyisessä suhteessaan. Miksikö?
Avovaimoni painaa 52 kiloa. Itse painan 67 kiloa. Vaimoni vaatii, että maksan ruokakuluista 2/3. Toimeentulotukea saamme 350€/kk/hlö.
Auton olen pystynyt pitämään, osin äitini avustuksella, sen kuluista avopuolisoni on luvannut maksaa 1/4 siltä osin kun tehdään yhteisiä matkoja tai kuskaan häntä. Tosin hän aina lupaa maksaa "bensat", lupaamiseksi on jäänyt.
On vaan tosiasia, että 67 kiloinen mies ei syö tuplaten sitä mitä 52 kiloinen nainen. Ja teenhän minä aina ne raskaammat työt, ja paljon sellaista mitä avovaimo ei halua/viitsi, kannan kauppakassit, ajan sitä autoa;)
Tottakai avovaimoni syö pikkaisen vähemmän, ehkä 40% kokonaispotista. En kuitenkaan näe oikeudenmukaisena jos minä saan perunoista vaikka 4/5 ja herkuista vain puolet. Avovaimoni ostaa lisäksi joskus kalliitakin herkkuja yhteisillä rahoilla.
Toisaalta olen tottunut siihen, että kun itsellä jotain on niin muillekin tarjotaan. Meillä ei kuulemma pidä tarjota vaan pitää pitää puolensa ja ottaa. No annas olla kun pidän puoleni vaikka vaan hernekeitossa, tai kun ehdotan yhdessä poimittujen mustikoiden osalta samanlaista "tasajakoa"... herttileijaa.
Ei tätä tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuuttaa, rehellistä toisen huomioon ottavaa parisuhdetta haluava mies enää kestä, ei vaikka kuinka toista rakastaa ja hänestä muuten pitää, mutta kun ajatusmaailma kulujen tasaamisesta on niin erilainen.
Ehkä sekin on yksi juttu, että kun joulu on tulossa. Avovaimolla toki on jemmassa isänsä perintörahoja tonnin verran. Niitä hän ei kuitenkaan käytä kuin omaksi ilokseen. Aina on ollut rahapula ja kriisi sen jälkeen kun hänen lapsiaan on ollut pidempään kylässä syömässä ja juomassa, vaikka minäkin olen kuluihin osallistunut mukisematta.
Viime joulun alla hän hankki rahaa ottamalla "tuttavaltaan" suihin, sai siitä 90 euroa ja pojilleen ruokaa. Nyt ei varmaankaan noin käy, molemmilla kun alkaa palkka juosta juuri sopivasti jouluksi. Mutta vuosipäivä tulossa.
Että siinä niitä syitä lähteä... kuitenkin vieläkin mietin, että jos...
Avovaimoni painaa 52 kiloa. Itse painan 67 kiloa. Vaimoni vaatii, että maksan ruokakuluista 2/3. Toimeentulotukea saamme 350€/kk/hlö.
Auton olen pystynyt pitämään, osin äitini avustuksella, sen kuluista avopuolisoni on luvannut maksaa 1/4 siltä osin kun tehdään yhteisiä matkoja tai kuskaan häntä. Tosin hän aina lupaa maksaa "bensat", lupaamiseksi on jäänyt.
On vaan tosiasia, että 67 kiloinen mies ei syö tuplaten sitä mitä 52 kiloinen nainen. Ja teenhän minä aina ne raskaammat työt, ja paljon sellaista mitä avovaimo ei halua/viitsi, kannan kauppakassit, ajan sitä autoa;)
Tottakai avovaimoni syö pikkaisen vähemmän, ehkä 40% kokonaispotista. En kuitenkaan näe oikeudenmukaisena jos minä saan perunoista vaikka 4/5 ja herkuista vain puolet. Avovaimoni ostaa lisäksi joskus kalliitakin herkkuja yhteisillä rahoilla.
Toisaalta olen tottunut siihen, että kun itsellä jotain on niin muillekin tarjotaan. Meillä ei kuulemma pidä tarjota vaan pitää pitää puolensa ja ottaa. No annas olla kun pidän puoleni vaikka vaan hernekeitossa, tai kun ehdotan yhdessä poimittujen mustikoiden osalta samanlaista "tasajakoa"... herttileijaa.
Ei tätä tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuuttaa, rehellistä toisen huomioon ottavaa parisuhdetta haluava mies enää kestä, ei vaikka kuinka toista rakastaa ja hänestä muuten pitää, mutta kun ajatusmaailma kulujen tasaamisesta on niin erilainen.
Ehkä sekin on yksi juttu, että kun joulu on tulossa. Avovaimolla toki on jemmassa isänsä perintörahoja tonnin verran. Niitä hän ei kuitenkaan käytä kuin omaksi ilokseen. Aina on ollut rahapula ja kriisi sen jälkeen kun hänen lapsiaan on ollut pidempään kylässä syömässä ja juomassa, vaikka minäkin olen kuluihin osallistunut mukisematta.
Viime joulun alla hän hankki rahaa ottamalla "tuttavaltaan" suihin, sai siitä 90 euroa ja pojilleen ruokaa. Nyt ei varmaankaan noin käy, molemmilla kun alkaa palkka juosta juuri sopivasti jouluksi. Mutta vuosipäivä tulossa.
Että siinä niitä syitä lähteä... kuitenkin vieläkin mietin, että jos...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ompahan kirjoitus, joka kertoo kyllä ihan tyuperimmistä asioista.
Kuka syö mitäkin, siis riidellään ruuasta.
Avokilla tonni perintörajoja jemmassa, tonni on niin pieni raha, että sen kuluttamiseen ei suuri tarvita. Muuten se on kyllä hänen rahaansa, johon sinulla ei ole oikeutta, ei kukaakn järkevä tuota tonnia havittele omaan käyttöönsä tai edes perheen.
Että suihin otooa hankitaan.
Voiko tätä edes millään tasolla uskoa kenenkään kirjoittavan , täytyy olla aika paennut järkikulta.
Hankkikaa kunnon työ, mikä tahansa ja jätettäe kokonaan kaikki päihteet tupakkaa myöten pois, joku kerää pullojakin ja saa ihan hyvän tilin.
Kaikkein ei pitäisi saada lapsia lainkaan, sillä on tuo lapsille aivan kamala tilanne, en soisi kenenkään lapsen olevan tuollaisten vanhempien kanssa.
Nyt ensimmäisenä kateudet pois, reheillisen työn tekoon. Kaikkea ei voi jakaa aina tasan kahtia ja toiseta pitävä ihminen ei niin teekään.
Elämänne on nyt roskakorissa, koettakaapa hieman itsekin ajatella,
Jos kerran on imenyt munaa 90 kympistä niin nosta samperi kytkintä samantien. Ja tuntuu muutenkin aika ihmeellisesltä tyypiltä.
Itse en kattelis hetkeekään. Maailma on pullolaan naisia.
Lähde nyt hyvä mies vetämään äläkä katso taakses. Ei noin itsekkään ja ahneen akan kanssa elämästä tule kuin yhtä helvettiä. Muijas motto kuuluu: mikä on sinun on meidän ja mikä on minun on minun. Kun se tilipäivä koittaa saat huomata että sun tilisi menee kaikenlaisiin kulunkeihin kun taas hänellä jää sen tonnin seuraksi sukanvarteen joka tilistä muutama euro.
Älä ole hyväksikäytetty hölmö.
JOS haluat jäädä suhteeseen niin siinä tapauksessa, vaikka söisitkin enemmän kuin toinen, niin helpoimmalla pääsisitte kun ruokakustannukset laitettaisiin puoliksi. Jokaisen sentin syynäyksestä ei hyödy kukaan ja se aiheuttaa teille riitoja. Homman voisi kuitata sillä, että maksat auton bensat yms kustannukset kokonaan. Paitsi jos nainen vaatii kuskaamaan jonnekin omiin menoihinsa, jonne ette matkalla yhdessä (esim. hakemaan kyläilemästä tms).
Naisen perintörahoihin sinulla ei ole asiaa ja jos tosiaa ottanu rahasta suihin joltai toiselta suhteenne aikana, niin jättäisin saman tien tai vähintään tekisin selväksi, että yksi kerta lisää ja juttu on siinä.
Sen sijaan että itkette siitä, kuinka paljon kumpikin maksaa ruuista....
niin miksi ette vaan osta omia ruokianne? Sitten ei tarvitse valittaa siitä kuinka paljon toinen painaa ja syö, kun on omat ruuat kaapissa joihin toinen ei saa koskea.