Tulimpa tässä miettineeksi, että miten nykyään sosiaalisen median aikana parisuhteissa menee tämä yksityisyyden raja. Avopuolisollani on lähes 500 Facebook -kaveria, joista en tunne kuin murto-osan. Listalla on paljon kauniita naisia, ja aina välillä ihmettelen, mistäköhän mies nekin tuntee.
Itse olen poistanut kavereistani exän ja jotain parin illan tuttavuuksia, sillä minua ei todellakaan kiinnosta mitä heille kuuluu, enkä halua, että he näkevät oman profiilini. Mies on ennen minua ollut aikamoinen supliikki naistenmies, joten varmasti hänen kavereissaan on näitä "yhden illan tuttuja", sekä entisiä heiloja.
Mitä te olette mieltä, onko aivan typerää tivata mieheltäni miten ja mitä kautta hän kaikki facebook -kaverinsa tuntee? Ja miksi hän mitä ilmeisemmin pitää kaverinaan tyyppejä, joihin on viimeksi ollut yhteydessä vuonna x? Meidän molempien profiilista näkyy, että seurustelemme, joten mistään "kaikki ovet auki" -meiningistäkään ei ole kyse.
Itse olen poistanut kavereistani exän ja jotain parin illan tuttavuuksia, sillä minua ei todellakaan kiinnosta mitä heille kuuluu, enkä halua, että he näkevät oman profiilini. Mies on ennen minua ollut aikamoinen supliikki naistenmies, joten varmasti hänen kavereissaan on näitä "yhden illan tuttuja", sekä entisiä heiloja.
Mitä te olette mieltä, onko aivan typerää tivata mieheltäni miten ja mitä kautta hän kaikki facebook -kaverinsa tuntee? Ja miksi hän mitä ilmeisemmin pitää kaverinaan tyyppejä, joihin on viimeksi ollut yhteydessä vuonna x? Meidän molempien profiilista näkyy, että seurustelemme, joten mistään "kaikki ovet auki" -meiningistäkään ei ole kyse.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Lopettakaa se koko naamakirja, niiin minäkin tein. Sehän on ihan sairas paikka muutenkin ja aiheuttaa niin paljon paha, koska kaikki siellä cain teeskentelee ihan muuta mitä ovat. -Sinäkin mustasukkainennainen siellä varmaan esität ihan muuta? Mitä vittua sinäkin jotain yhden yön panoja edes "kaveriksi" otat? Monella kun on se 500 ihmistä kaverina muka, vaan niistä ehkä kymmenen tunnetaan oikeeasti, mutta loput on jotain kaupan kassajonossa kaveriksi pyydettyjä jonka kans on kaks sanaa vaihdettu ikinä livenä.
http://www.youtube.com/watch?v=7eod7TJVqvA
Hih, ihania te keski-ikäiset naamakirjavihaajat :) Mielipiteitä tosin kaipaisin vähän nuoremmilta, joille sosiaalinen media on arkea. En facebookia itsekään kovin vakavasti ota, mutta kunhan välillä mietin, mitkä ovat ne säännöt joilla pelataan...
Mitä sä sitten vingut jos et ota fb vakavasti. Yksi varattu heppu iski mut sieltä ja erosi naisestaan samalla.
se on nimenomaan keski-ikäisten mesoamispaikka,nuoria ei kiinnosta facebookit ym.
Itsellä on melko vähän "naamakirjakavereita" ja kriteerinä pidän, että tuntee myös livenä tai sitten on harrastuksen kautta yhteisiä tuttuja ja/ tai liittyy harrastukseen.
Aika paljon saan tietoa sitä kautta ja keskustella saman alan harrastajien kanssa.
Myös omien aikuisten lasten ja muitten sukulaisten kanssa erittäin hyvä yhteydenpito väline.
Yks on kanssa aika tärkee, että sitä kautta pystyy vaikuttamaan, tai ainakin yrittää vaikuttaa omasta mielestä havaitsemiinsa epäkohtiin.
Mun mielestä ei sais olla salaisuuksia parisuhteessa, eikä mulla itsellä mitään salaista siellä olekkaan.
Oikein käytettynä ihan ok, mutta väärinkäytettynä aiheuttaa sitä pahaa.
On typerää. Oikeasti.
On typerää tivata kavereita. JOkaisella on oikeus yksityisyyteen. Jos et luota puolisoosi, ei auta kuin erota. Jatkuva kontrolli, kyttääminen ja luuleminen syövät suhdetta eikä siitä tule koskaan oikea parisuhde.
No kyllä musta on sallittua kysyä toisen kaverista - oli naamakirjassa tai vaikka tulee kadulla vastaan ja moikkaa - että "kuka toi on ja mistä sä sen tunnet". Kannattaa toki muistaa, että jos ihmisellä on hyvin paljon (kuten 500) fb-frendejä, se kertoo siitä, että kynnys kaveerata fb:ssä on matalampi. Kertyy kaikenlaista kaverinkaveria listoille. Eikä moni jaksa poistaa, kokee "kaveruuden irtisanomisen" ehkä jotenkin vihamielisenä eleenä. (Itsekin välillä tulee mietittyä, miksi tulee roikotettua kaverilistallaan muutamaa sellaista tyyppiä, joiden kanssa on tyyliin jutellut joissain bileissä kolme vuotta sitten, tyyppi on pyytänyt kaveriksi, ja sitten ei olla enää törmätty. Mutta tuntuu silti jotenkin "lopulliselta" poistaa tyyppi kavereista.)
Tivaaminen ei sen sijaan ole asiallista eikä fiksua. Munkin avokilla on aika paljon fb-frendejä joita en tunne yhtään, mutta en edes jaksa olla kiinnostunut kyselemään kaikista! On mitä on. Jos asia kuitenkin sinua vaivaa, kysy hienotunteisesti mieheltäsi, mitä hän fb-kaveruudesta itse ajattelee ja kuinka helposti pitää ihmisen kaverilistallaan. Voittehan vaikka viettää yhteisen muisteluhetken käymällä yhteen ääneen läpi kaverilistanne: "Jaa, toi oli samassa duunissa vuonna 2007, tota tyyppiä näki silloin yhteen aikaan aina silloisessa kantabaarissa, toi on kaverin pikkusisko, toi toisen kaverin exä, ala-asteen luokkakaveri..." Että ottaisitte sen positiivisesti katsomalla, keitä kaikkia ihmisiä sitä on oikein elämänsä aikana tavannutkaan.
En muuten usko, että ihmisillä on kauheasti varsinaisia yhden illan juttuja FB-kavereina. Kuka nyt sellaiselle lähettäisi heti kaveripyynnön? Sellaisia kavereita toki saattaa olla, joiden kanssa on joskus ollut jotain teerenpeliä, josta ei kuitenkaan ole tullut mitään pysyvämpää. Jos ne siellä fb-kavereina on, sitten ne on sitä sen takia, että ovat vanhoja tuttuja, eivätkä sen seksin takia. Itse en halua niistä edes kysellä; mitä se mulle kuuluu, ketä mun avomies on yrittänyt iskeä silloin kun se ei ollut vielä mua tavannut. Pitemmät seurustelusuhteet tiedän, ja se riittää.
Mä kysyin eilen mieheltä, että "jos mä kysyisin mistä sä tunnet kaikki sun facebook -kaverit, niin pystyisitkö kaikkien kohdalla kertomaan?". Kuulemma voisi kertoa, muttei jaksa kun sitten tulee sata lisäkysymystä (joka olis kyllä ihan totta :D).
Juuri siis tätä hain takaa, että jos kadulla mies moikkaa jollekin, niin eikös ole ihan luonnollista kysyä kuka se oli? Jos joku miehen kaveri kommentoi esim. miehen facebook -statukseen, miksen voisi kysyä kuka tämä henkilö on?
Mutta alan kallistua siihen, että olkoon kavereina ketä on, meillä on luottamusta kuitenkin tarpeeksi. Ehkä äijä onkin salaa vähän kyylä ja haluaa vakoilla tuttujensa elämää..:)
Hyviä pointteja sun kirjoituksessa rtylkj2409f!
Kun meistä kummatkaan ei harrasta facebookia eikä mitään muitakaan turhia sosiaalipalveluja.
Ootko "Vaikea sanoa" erakko, vai hävettävä menneisyys?
meillä on hyvä live elämä ,ei tartte mitään "nettikavereita".
Mut "Ei ku" kai sulla on yleensä kavereita?
Mulla on ne samat siellä naamakirjassa ku oikeessa elämässäkin.
Helppo pitää yhteyttä, ei tarvi maksaa puheluista ja vastata voi sillon ku jaksaa ..tai olla vastaamatta : ) ..helppoa : )
Mä ainakaan jaksa lukea ketä milloinkin pännii tai kuka on paskalla. Enkä jaksa itse elämääni netissä jakaa. Ne kenen kuulumiset haluan tietää kohtaan livenä.
Ja ei, en ole keski-ikäinen. Lähinnä päännii tois feisbuukin hypetys joka jeesuksen paikassa.
Kertoo lähinnä laumasieluisuudesta ja yksinkertaisuudesta tommonen. varsinkin kun te pellet jotka siellä roikutte tulette aina vääntämään kaikenlaista turhaa niille joilla on tarpeeksi älliä ja elämää pysyä sieltä poissa.
Joten mies53, hajoa surkeaan kyhäelmään jota kutsut elämäksesi. Luultavasti olet vielä neitsyt jotta onnea vaan. Hip hip hurraa.
Ihme agressioita näyttää sulla olevan. Itsekin käytän naamakirjaa samoista syistä kuin "mies 53" eli on helppoa pitää kavereihin yhteyttä eikä tartte maksaa jatkuvasta soittelusta/viesteistä. Ja nykyään siellä on toiminto jonka avulla voi karsia noita seinäkirjoituksia eli kaikenmaailman "paskalla käymiset" ei eksy omalle etusivulle jos ei halua.
Mitähän helvetin väliä sulle on jos toiset tahtoo kyseistä sosiaalisen median muotoa käyttää? Osoittaa aikamoista järjenköyhyyttä kun pitää ruveta pillittämään jostain "nettielämästä" ja nostaa itsensä muiden yläpuolelle toteamalla kuinka sä "tapaat kavereitasi vain livenä, lässyn lää".
Täällä keski-ikäinen (28v.) "naamakirjavihaaja" ihmettelee miksi joku ylipäätään on facebookissa, varsinkin kun se jatkuvasti tuntuu aiheuttavan vain ongelmia?
Millasia ongelmia?
ja ihmissuhteet sekaisin.
Eiköhän riemuidiootit saisi suhteensa sekaisin ihan ilman Facebookiakin.
No kyllä täällä vähän väliä sa lukea jotain facebookiin liittyviä ongelmia. Eli parisuhdeongelmia ihmisille jotka elävät virtuaalimaailmassa ja ottavat sen niin tosissaan.
On typerää. On täysin normaalia, että seurustelukumppani ei ole tavannut suurinta osaa toisen kavereista. Esimerkiksi minun kumppanini ei ole tavannut ainuttakaan opiskelukaveriani, lukiokavereista muutaman (ne, joiden kanssa pidän aktiivisesti yhteyttä), suvustani ehkä puolet, työkavereistani osan, urheilukavereistani ei ainuttakaan. Eli suurintaa osaa hän ei ole tavannut.
En tunne hänen kavereitaan, pääasiassa 20 vuotta minua nuorempia naisia ja hyvännäköisiä nuoria miehiä. En tiedä onko tavannut naisia, ainakin ilmeisesti miehiä tapailee. Ovat sen näköisiä miehiä, että pelkään, että periaatteessa voisi olla menossa jotain enempikin. Olen lähes varma, että mieheni on bi ja että hänellä on historiassa ollut miessuhteita. Verottaa kyllä luottamusta meidän välillä tuo Facebook. Ensinnäkään en tiedä, haluaisiko hän tosiasiassa semmoisen 20 v naisen joita näyttää facebookiin hamuavan. En tiedä edes, mitä hänen facebookissa sanotaan, mutta ei varmaan halaistua sanaa minun olemassaolostani, ainakin kuvat on valittu tarkoin siten, ettei perhettä näy. Sinkkuprofiilin näköinen profiili. Muuta en hänen sivultaan näe kuin kuvat ja kaverit.
Kyllä olen toistuvasti kahden vaiheilla, josko lähtisi etsimään uutta kumppania (jos tämä elämä onkin valetta)...mutta epätietoisuus pitää minut edelleen tässä parisuhteessa.
...miehelläni ei ole satoja facebook kavereita vaan parisenkymmentä valikoitua kaunista nuorta naista ja miestä...
Jos sinä, elämänkumppani, näet miehesi profiilista vain kuvat ja kaverit, jotain on todella pahasti pielessä. Mies ei selvästi halua sinun näkevän, mitä hänelle Facebookissa kirjoitetaan ja mitä hän siellä muille kirjoittaa. Voit olla aivan varma, että hänen Facebook-persoonansa ei ole sinun kanssasi missään tekemisissä. Miksi edes olette Facebook-kavereita?
Tuo naamakirja on suorastaan vaarallinen, sen kautta voit tuhota elämäsi kokonaan, menetät rakkaasi. Seillä ovat kaiken sortin rosvot, varkaat petturit hakemassa seuraasi.
Nämähän osaavat kyllä lavertelukielen, jotta saisivat saaliinsa, siellä todella bedofiilit ym. sairaat yksilöt saalistamassa.
Kuule jos et ole huomannut niin elämässä noi samat vaanii kaikkialla, sinä itse päätät ja pystyt jonkin verran.. aika paljonkin vaikuttamaan elämääsi.
Jotkut (yleensä miehet) ottaa FB:hen kavereiksi tyyppejä randomisti vain kuvan perusteella. Itse en näe siinä pienintäkään järkeä.
Tai ylipäätään siinä, että ottaa kavereiksi hlöitä joita ei myös sitten OIKEASTI tunne.
Itse en pidä ainuttakaan exää/hoitoa FB:ssä mukana roikkumassa.
OT: aika paljon muuten kertoo tyypistä, jos kaverina on "saunakalja" tai "joulutonttu".. itselläni on rekattu fb tunnus ja seinällä on kaikkien näkyvillä teksti Hankkikaa elämä! ;)
Mulla on kavereina myös entisiä hoitoja tai sellaisia, joiden kanssa on ollut joskus sutinaa. Jos jossain vaiheessa alkaisin taas seurustella, niin aika varmasti heivaisin nämä Facebook-listaltani pois.
Ex-poikaystäväni kyseli tarkkaan Facebook-kavereistani ja joidenkin kavereiden kohdalla en vain kehdannut sanoa, että: "meillä oli joskus suhde..." Söpersin jotain kouluajan tuttavuudesta ja siirryin listalla eteenpäin. Ahdistavaa :(
Minua ei itseäni voisi vähempää kiinnostaa poikaystävän Facebookin kaverit.
Pöljää tollanen analysointi.
Kavereita ei kuulu selitellä kenellekään.
Satoja "kavereita" on esim asiakaspalvelualalla työskentelevillä ihmisillä jotka ehkä näkee asiakkaitaan viikottain eivätkä sitten kehtaa olla hyväksymättä kaveripyyntöä facebookissa.
Ei pidä ottaa asioita liian vakavasti.
Jos pelkää että kumppani "pettää facebookissa" niin kyllä se joka tapauksessa sinua pettäisi jossain muuallakin.
Tuskin oikeutta!
Minun f-b:n käyttämiseni on varsin verkkaista.
Kavereita on 12.
Toisille kaikki tuttavat ja f-b:n kautta tuttavien tuttavat ovat kavereita.
Minulle kaverit ovat tuntemiani KAVEREITA!
Muutenkin siellä on turhanpäiväistä, minua vähemmän kiinnostavaa lätinää.
Näistä kavereistani, ja varsinkin tyrkyllä olevista olen naureskellen kertonut vaimolleni.
Meillä on parisuhteessa kaikki avointa. Ei kummankaan vaatimuksesta eikä edes toivomuksesta vaan siksi että se on aina kuulunut tapoihimme.
Kännyköissä on soitonsiirrot.
Tekstiviesteistä valtaosa on tarkoitettu kummankin tiedoksi joten on luontevaa kysäistä: Kukas tekstaili.
Tietenkin kummallakin on oikeus omiin reviireihinsä eikä mitään tilivelvollisuutta ole mutta ei meillä ole salattavaakaan.
Mielestäni tivaaminen on kohtuutonta. Yhteisiä asoita koskeva uteliasuus
on luonnollista.
FB on kaiken perheriidan kirous.
Meillä saatiin ykkösluokan perheriita aikaiseksi sillä että mies piti ex tyttökaveriin aktiivisesti minun seläntakan yhteyttä. Kävi jopa muuttokaverina ja remppamiehenä. Kun sain tietää tästä yhteistyö sekä avunanto hommasta sanoin että se on joko minä tai hän mutta molempia ei saa.
Tällä kertaa kävi niin että minä "voitin" ja mies lupasi olla pitämättä ex tyttökaveriin enää minkäänlaisessa yhteydessä mutta mutta kaveripyynnönhän tämä pirulainen menikin sitten hyväksymään, FB ei ole kuulemma yhteydenpito kanava.
My ass sanon minä. Menis nurin koko FB.