Haluaisin kuulla mielipiteitä!
Eli olemme harkinneet yhteenmuuttoa (16v tyttö & 19v poika) jo jonkun aikaa. Minä olen tällä hetkellä ensimmäistä vuotta lukiossa naapuripaikkakunnalla ja poikaystäväni armeijassa, jonka jälkeen menee töihin samaiseen naapurikuntaan, joten olemme miettineet kyseiseen kuntaan muuttoa. Olemme seurustelleet 1,5 vuotta.
Kuulostaako teidän mielestänne pöhköltä vai olisiko ajatus ihan hyvä?
Vuokranmaksu pitäisi järjestää niin, että poikaystäväni maksaa puolet palkastaan ja toinen puoli tulisi kelan asumistuella ja vanhempieni maksamana. Viikonloppuisin kävisimme vanhempiemme luona, miksei viikollakin, jos aikaa riittää.
Mielipiteitä?
Eli olemme harkinneet yhteenmuuttoa (16v tyttö & 19v poika) jo jonkun aikaa. Minä olen tällä hetkellä ensimmäistä vuotta lukiossa naapuripaikkakunnalla ja poikaystäväni armeijassa, jonka jälkeen menee töihin samaiseen naapurikuntaan, joten olemme miettineet kyseiseen kuntaan muuttoa. Olemme seurustelleet 1,5 vuotta.
Kuulostaako teidän mielestänne pöhköltä vai olisiko ajatus ihan hyvä?
Vuokranmaksu pitäisi järjestää niin, että poikaystäväni maksaa puolet palkastaan ja toinen puoli tulisi kelan asumistuella ja vanhempieni maksamana. Viikonloppuisin kävisimme vanhempiemme luona, miksei viikollakin, jos aikaa riittää.
Mielipiteitä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja vanhemmat hyväksyy tämän kaiken?
Miksikäs ei sitten. Jos taas he eivät tiedä suunnitelmistanne niin jutelkaa ihmeessä.
Ajatelkaa kuitenkin näitä juttuja:
- vanhempasi tuskin pitkään osallistuvat vuokranmaksuun
- sinun kannattaa varmistaa, että pystyt käymään koulua. Iltatöiden hommaaminen on hyvä jos onnistuu.
- koti täytyy kalustaa ja varustaa. Siivousvälineet, tiskivälineet, harjat sienet, rätit ja henkilökohtainen hygienia imee äkkiä ekat rahat. Astiat ja kalusteet hankkii tietty halvalla kierrätyksestä, kirpparilta tai nettitorilta.
- jaksatteko varmasti katsella toisianne myös seuraavat 1,5v
- kodinpidon pelisäännöt hyvä käydä läpi, eli kuka siivoaa, kokkaa, pyykkää...milloin.
Jos kaikki toimii niin onnea omaan kotiin. Tässä pari vinkkiä. Ei täydellinen opas, mutta ulkopuolisena en voikaan käskeä miten elätte.
Mä yleisesti pyrin olemaan mahdollisiman positiivinen, ja muistan miltä tuntuu olla 16v ja rakastunut :) Mutta pakko sanoa, suhteet jossa muutetaan jo noin nuorena saman katon alle, harvoin kestävät loppuelämän. Itse en olisi muuttanut poikakaverini kanssa yhteen, ellen olisi saanut hetken asua yksin. Se nimittäin saattaa jonain päivänä alkaa kaduttaan: etten olisi ikinä elämässäni päättänyt täysin yksin omista rahoistani ja talousasioistani, en ikinä olisi kokenut sitä tärkeää itsenäistymisen vaihetta, minkä suurin osa meistä tarvitsee.
Mutta kukin tekee tyylillään, se mikä sopii sinulle, ei välttämättä sovi muille. Ja toisinpäin :)
Minäkin asuin yksin vuoden ennen miehen kanssa yhteenmuuttoa, vaikka yksissä oli kuljettu jo yläasteikäisestä lähtien. Ihan siksi, että kaikki olivat sitä mieltä että se on hirvittävän kasvattavaa ja antoisaa ja hyödyllistä ja että kadun jos en tee sitä. Ja aivan varmasti niin onkin monien kohdalla!
Minusta se vaan oli järjetöntä (maksaa kahdesta asunnosta vaikka vietimme aikaa lähinnä yhdessä), yksinäistä (pitihän sitä välillä nukkua eri osoitteissa kun kerran siitä maksettiin) ja tylsää. Laskuni osasin maksaa jo ennen sitä, pyykit pestä ja sulakkeet vaihtaa, en koe myöskään oppineeni tuon vuoden aikana mitään ainutlaatuista. Mutta ainakaan ei tarvitse katua ja miettiä millaista se olisi ollut, jos se olisi jäänyt väliin :)
Vanhempia kannattaa kyllä tosiaan kuunnella (jos ovat tolkunimmeisiä, ja ole rehellinen tässä!), koska niin ärsyttävää kuin se onkin, monessa asiassa ovat oikeassa... tuntevat sinut, tarvitsisitko sinä asua pidempään vanhempien luona, tai hetken yksinäsi...?