Lihavia haukutaan siitä että ovat lihavia, laihoja siitä että ovat laihoja. Laiha on itsekäs jos haluaa saada laihan kumppanin, mutta epäitsekkyyteenkö sitten lihavuus perustuu? Vai perustuuko se siihen että minä teen niin kuin tahdon, ja tahdon mieluummin syödä kuin miellyttää vähimmässäkään määrin mitään rimppakinttua laihaa hullua vinkuiitaa? =)
Jos haluaa mieluummin valita ruoan kuin laihan ihmisen kumppanikseen, niin siitä vain. Ehkäpä löytyy toinen lihava jonka kanssa voi pariutua ja kaikilla on kivaa.
Kivaa ei vain tunnu olevan silloin kun ihmiset jotka eivät halua samoja asioita elämässä alkavat sättimään toisiaan siihen malliin että toinen on mukamas lähtökohtaisesti väärässä kun on valinnut toisin.
Kuinka paljon on syytä takertua väkisin siihen mitä itse on, ja miten paljon on oltava valmis tekemään kompromisseja? Sitä joka ei halua muuttua uhkaillaan sillä että olet sitten loppuelämäsi yksin. Miten niin? Onko se muka kaikkien mielestä jotenkin ylin arvo että on aina valmis myöntymään kaikkeen mahdolliseen mitä muut keksivät vaatia?
Enemmän tuota härkäpäisyyttä olla oma itsensä tuntuu löytyvän miehiltä, kun taas naiset nöyrästi taipuilevat joka suuntaan siihen asti että iskee vaihdevuodet ja tullaan kiukkuisiksi, ja ehkä ensimmäistä kertaa elämässä tajutaan että voisi tehdä ihan tasan siten kuin itse haluaa. Koska miehet on siihen mennessä jo opetettu siihen että naiset ovat sopuisia ja periksiantavia, miehet tietenkin säikähtävät itsetietoista naista joka osaa jo sanoa ei, ja nämä "pahasisuiset ämmät" pitää jättää oman onnensa nojaan ja lähteä etsimään nuorempaa naista.
Jos haluaa mieluummin valita ruoan kuin laihan ihmisen kumppanikseen, niin siitä vain. Ehkäpä löytyy toinen lihava jonka kanssa voi pariutua ja kaikilla on kivaa.
Kivaa ei vain tunnu olevan silloin kun ihmiset jotka eivät halua samoja asioita elämässä alkavat sättimään toisiaan siihen malliin että toinen on mukamas lähtökohtaisesti väärässä kun on valinnut toisin.
Kuinka paljon on syytä takertua väkisin siihen mitä itse on, ja miten paljon on oltava valmis tekemään kompromisseja? Sitä joka ei halua muuttua uhkaillaan sillä että olet sitten loppuelämäsi yksin. Miten niin? Onko se muka kaikkien mielestä jotenkin ylin arvo että on aina valmis myöntymään kaikkeen mahdolliseen mitä muut keksivät vaatia?
Enemmän tuota härkäpäisyyttä olla oma itsensä tuntuu löytyvän miehiltä, kun taas naiset nöyrästi taipuilevat joka suuntaan siihen asti että iskee vaihdevuodet ja tullaan kiukkuisiksi, ja ehkä ensimmäistä kertaa elämässä tajutaan että voisi tehdä ihan tasan siten kuin itse haluaa. Koska miehet on siihen mennessä jo opetettu siihen että naiset ovat sopuisia ja periksiantavia, miehet tietenkin säikähtävät itsetietoista naista joka osaa jo sanoa ei, ja nämä "pahasisuiset ämmät" pitää jättää oman onnensa nojaan ja lähteä etsimään nuorempaa naista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Otan kantaa vain tuohon, "että naiset ovat sopuisia ja periksiantavia"
vaihtareihin asti, mutta senjälkeen on piru merrassa ja kaksi katiskassa.
Siis minkähän teorian mukaan ovat muka siihen asti p'antavia ?
Sitten aletaan tekemään mitä huvittaa ja sanotaan vastaan, kun ketuttaa.
Haloo,nythän sitä on aikaa, kun mahdolliset lapset ovat omillaan. Pitäisikö
ihan tottumuksesta jatkaa samaa rataa.
"Härkäpäisyyttä" todellakin löytyy miehiltä enenpi olla oma itesnsä.
Toisin sanoin, käydä kaljoilla ja huidella missä sattuu, mutta ei hitto
nykypäivänä kuitenkaan naiset "nöyristele". Tosin on miehissäkin siellä
tohvelin alla piileskeleviä lepsukkeita.
Nyt sitten etsimään sitä nuorta naista, kun kumppani ei kelpaa sellaisena,
kuin on.