Nämä palstan avioliitto- ja lapsitarinat ovat olleet loistava ehkäisykeino, kiitos teille siitä.
Otsikossa itse asia, eli mistä te naiset olette tienneet, että ette tule hankkimaan ikinä lapsia? Itse en ole mikään äiti-ihminen, en erityisemmin pidä lapsista ja koen, että jos niitä joskus tulisi, joutuisin luopumaan kaikesta mukavasta, kuten vapaasti matkustelusta, palkan ylijäämärahoista, vapaa-ajastani.
Mieheni haluaa ainakin kolme lasta enkä minä tiedä haluanko yhtään. Olemme keskustelleet asiasta, mies ei ole vielä osannut sanoa asiaan oikein mitään. Hän olisi upea isä, tiedän sen, mutta itse en olisi paras äiti, koska minua viehättää enemmän kaikki muu kuin lapsenhoito. Haluan olla myös omissa oloissani ja nautin ajasta miehen seurassa, en kaipaa siihen ketään muuta. Mieheni on yrittäjä joten tiedän, että se homma lankeasi minulle, en halua sitä. Toki voisimme päättää asiasta myöhemminkin, mutta kolmekymppiä kolkuttelee pian ovella, päätöksiä pitäisi tehdä pian.
Nyt en kaipaa moraalisaarnoja, että sinä et lapsia ansaitsekaan ja että lapset ovat niin ihania että niitä kantsii hankkia vaan siksi! Haluan vain kuulla, että mikä on ollut teillä se suurin tekijä, mikä on aiheuttanut lapsien teon väliin jättämisen?
Otsikossa itse asia, eli mistä te naiset olette tienneet, että ette tule hankkimaan ikinä lapsia? Itse en ole mikään äiti-ihminen, en erityisemmin pidä lapsista ja koen, että jos niitä joskus tulisi, joutuisin luopumaan kaikesta mukavasta, kuten vapaasti matkustelusta, palkan ylijäämärahoista, vapaa-ajastani.
Mieheni haluaa ainakin kolme lasta enkä minä tiedä haluanko yhtään. Olemme keskustelleet asiasta, mies ei ole vielä osannut sanoa asiaan oikein mitään. Hän olisi upea isä, tiedän sen, mutta itse en olisi paras äiti, koska minua viehättää enemmän kaikki muu kuin lapsenhoito. Haluan olla myös omissa oloissani ja nautin ajasta miehen seurassa, en kaipaa siihen ketään muuta. Mieheni on yrittäjä joten tiedän, että se homma lankeasi minulle, en halua sitä. Toki voisimme päättää asiasta myöhemminkin, mutta kolmekymppiä kolkuttelee pian ovella, päätöksiä pitäisi tehdä pian.
Nyt en kaipaa moraalisaarnoja, että sinä et lapsia ansaitsekaan ja että lapset ovat niin ihania että niitä kantsii hankkia vaan siksi! Haluan vain kuulla, että mikä on ollut teillä se suurin tekijä, mikä on aiheuttanut lapsien teon väliin jättämisen?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Älä tee lapsia jos itse et ole varma ja homma ei kiinosta koska 10v päästä olet katketoitunut perheen emäntä joka ei pääse minnekkaan lasten taki ja niin edelleen. Itse miehenä en olisi koskaan lapsia kaivannut mutta nykyinen puoliso puhui ympäri ja en ole sitä katunut mutta pärjäisin ilmankin lapsia. Lasten ainoat huonot puolet ovat vapauden mentys ja rahan meno.
En minäkään koskaan halunnut lapsia, enkä lapsista pidäkään -- yleisellä tasolla. Mutta omiin lapsiini rakastuin näiden synnyttyä.
Lapset kyllä tuhoavat sen vanhan elämän mutta antavat sitten ihan uuden ja erilaisen tilalle. Ero on siinä, että kun ennen eli kokonaan itselleen, nyt elää kokonaan lapsilleen.
Onko tämä uusi elämä sitten parempi minulle? No, ei. Lapset eivät tuota minulle onnea vaan enemmänkin huolta ja parhaimmillaankin suunnatonta helpotusta. Mutta kuten sanoin, kun lapsia on, minun onneni ei enää olekaan niin kiinnostava kysymys.
Jos ei usko pystyvänsä tällaiseen "20 vuoden tuomioon", parempi pelata varman päälle ja jättää lapset tekemättä. Siihen ei ole mitään velvollisuutta, eikä se ole mikään sankariteko.
Kyllä niitä lapsia tänne riittää ilman teidän riiviöitännekin, joten jätä vain tekeminen väliin.
Otatte sitten vaikka ottolapsen vanhempana, jos alkaa kaduttaa ja ikää on jo liian paljon. Teet näin palveluksen tälle ylikansoitetulle maailmalle.
Vietin sen verran turvattoman lapsuuden, että alle kolmekymppisenä en ollut tarpeeksi tolkku omia lapsia hankkimaan ja sitten päälle kolmekymppisenä päätin lähteä havittelemaan uraa, johon lapset eivät mahdu. Lisäksi puolisokseni valikoitui mies, joka ei edes halua lapsia.
Ehkä pääsyy siihen, ettei minulla ole lapsia on se, etten tosiaankaan halunnut tehdä samoja virheitä kuin vanhempani tekivät. Lapsia hankittiin vaikka kasvu vastuulliseksi aikuiseksi oli puolitiessään. Vanhempani olivat toki jo toisenkymmenen paremman puolella kun synnyin, mutta henkisesti kumpikin oli täysin kiinni epätoimivissaan lapsuuden perheissään. Ja kumpikin toi omat painolastinsa siihen perheeseen, jossa itse kasvoin.
Joten - kun vihdoin aloin saada asioihin tolkkua päätin, että sukupolvien ketju katkeaa kohdallani. Ei enää uusia sukupolvia tähän sekasotkuun.
Täytyy miettiä, kummalle teistä haave elämäntavasta on tärkeämpi, kumpi kärsii enemmän joutuessaan luopumaan haaveestaan. Toinen kärsii, se on selvää.
Omasta kokemuksesta voin kertoa että lapsien hankkiminen osoittautui ei niin kauheaksi ollenkaan kuin miltä vieraitten lasten katselu oli tuntunut. Omia lapsia jaksaa ihan eri tavalla kuin muiden, ja siinä tilanteessa entinen vapaus menettääkin merkityksensä. Lapsiinsa rakastuu vaikka niitä ei halunnut ja sitten vasta huomaa kuinka valtavan paljon iloa ja elämänsisältöä saa. Näin taitaa sanoa kaikki joilla on lapsia, joten päättele siitä...
Minä jäin lapsettomaksi siksi, että olin naimisissa miehen kanssa, joka ei voinut saada lapsia, eikä suostunut myöskään adoptioon. Olin valinnut mieheni, joten tyydyin tilanteeseen.
Kun olin jo ylittänyt lapsentekoiän mies yllättäen otti ja jätti minut nuoremman naisen takia. Nuori nainen ilmoitti miehelleni, että suhteen edellytys on lasten hankkiminen tavalla tai toisella. Ja näin ex-miehestäni sitten tuli isä.
Itse en enää voinut hankkia omia ja adoptioonkin olin liian vanha. Ehkö joku lukijoista saattaa ymmärtää, kun kerron että katkeruus ei ollut kaukana. Toki olin itse tyytynyt tilanteeseeni, joten en voinut muita syyttää. Mutta oloani se tieto ei helpota edelleenkään.
Sinulle haluaisin tarinallani sanoa, että jos lapset ovat miehesi unelma, ja rakastat häntä, yritä saada hänet aidosti ymmärtämään, mistä hän luopuu, jos tyytyy tilanteeseen. Tämä saattaa toki johtaa siihen, että mies lähtee, mutta sekin on parempi, kuin että jos mies lähtee samasta syystä parin kymmenen vuoden päästä. Hänen aikaikkunansa lasten tekoon kun on sinun ikkunaasi suurempi.
Sinä taas teet todennäköisesti viisaasti, ettet hanki lapsia pelkästään ympäristön painostuksen alla jos sinusta tuntuu, ettet sellaisia halua.
En tiennyt sitä erityisesti koskaan, siis ehdottomalla varmuudella. Vuosien varrella vain en koskaan erityisesti myöskään halunnut. Vauvakuumetta ei tullut. Ei niin, ettenkö pitäisi lapsista, jos niitä jollakulla muulla on, mutta itselle se vain ei ollut millään tavalla ajankohtainen tai oleellinen vaihtoehto. Minun etuni oli, että myöskään miestäni ei lastenhankkiminen kiinnostanut, meillä on aina ollut riittämiin toisissamme ja yhteisessä elämässämme.
En tiedä, miten olisi asiat, jos ne olisivat toisin. Vieläkin olen nippanappa sen ikäinen, että iltatähden voisin tekaista, jos sille päälle sattuisin. Mutta ei sitä tarvetta ole tullut. Kauan sitten tuolloin juuri äidiksi tulleet ystävättäreni yrittivät houkutella minua samaan leikkiin "eikö sun tee mieli lasta" siinä omia pilttejään hoivatessaan. Ei tehnyt silloin, eikä ole kaduttanut jälkikäteen.
Tottakai olen varmasti menettänyt jotain kokemuksia eikä ole ketään, joka vanhana hoivaisi. ;D Mutta toisaalta olen varmasti myös saanut jotain toisia kokemuksia, joita ilman "lapselliset" ystävättäreni ovat jääneet. Ja kuinka kirkossakuulutettua sekään on, että vanhuksista jälkikasvu nykyään pitää huolta...
Niin, en koskaan tehnyt mitään tietoista päätöstä. Tähän vain tultiin ja tällä varmaan jatketaan. Kun sinun tilanteesi on erilainen (mies haluaa), suosittelen puhumaan asiasta hänen kanssaan riittävästi. Miksi hän haluaa, mitä sitten, jos teille ei kuitenkaan tule lapsia jne. Pohtikaa molemmat asiaa huolella omalta kohdaltanne ja yhdessä. Silloin olette joka tapauksessa paljon vahvemmalla pohjalla tekemään päätöksiänne kuin pelkästään "tahtoo" tai "kun niin kuuluu". Ja kummallekin on suotava oikeus olla omaa mieltään, ja kummankin on mietittävä, kuinka paljon pystyy toisen vuoksi joustamaan. Teillä on vielä aikaa miettiä, mutta sitä ei kannata tuhlata riitelyyn asiasta vaan järkevään pohdintaan. Sen tuloksena - ja samalla koko ajan elämäänne eteenpäin eläen - löydätte ehkä yhteisen ratkaisun tai sitten joudutte tekemään erilliset ratkaisunne. Tsemppiä!
Toisen pn joustettava, mutta entä jos sinä olisitkin se joka joustaa? Pitääkö juuri sinun olla se joka saa aina tahtonsa lävitse?
mä en halua kans lapsia joten sopisimme siltä osin yhteen. Joten aletaanko tutustuu toisiimme?
sua kiinnostaa nainen joka ei koskaan anna,turhia riskejä ei kannata ruveta ottamaan.
Kyllä ehkäisy on keksitty et seksiä voi harrastaa turvallisesti ilman et haluaa lapsia.
Ehkäisyä ei ole vielä keksitty.
Nimimerkille "kysyy":
Mielestäni on hieman eriasia naisen joustaa ko. asiassa, kuin miehen. Jos nainen haluaa lapsia ja mies joustaa, nainen kantaa lapset ja synnyttää ne sekä jää hoitovapaalla ja mies saa töiden jälkeen leikkiä lasten kanssa jos jaksaa/ haluaa.
Kun taas jos mies haluaa lapsia, nimenomaan biologisia, hän ei pysty kantamaan lasta, mikä taas tarkoittaa sitä että nainen uhraa unelmansa mukana myös vartalonsa, lähes vuoden pituisen ajan elämästään kantaessaan lasta (ja kärsii samalla mahdollisesti kivuista, joita raskaanaolemiseen useimmiten kuuluu), joutuu kärsimään neuvolakäynnit yms. sekä synnytyksen joka on erittäin kivulias ja saattaa aiheuttaa naiselle vaivoja, jotka paranevat vasta kuukausien päästä synnytyksestä. Tämän jälkeen naisen täytyy jäädä kotiin hoitamaan vauvaa, että mies saa taas käydä töissä rentoutumassa ja välillä leikkimässä isää kotona.
Itselläni on ainakin tilanne, että mieheni haluaa lapsia, tosin vasta vuosien päästä, mutta jokatapauksessa biologisia. Hän ei tunnu ymmärtävän (tai halua ymmärtää) etten ole valmis tekemään niin suurta uhrausta. En ole äitityyppiä nyt, enkä usko että asenteeni niin radikaalisti muuttuisi vuosienkaan aikana. Adoptiota voisin HARKITA, mutta mieheni taas tyytyy siihen vain jos biologisia lapsia ei ole mahdollista saada. Lisäksi miehelläni on asenne (lienee jäänyt omasta lapsuudestaan) että nainen "tietenkin" jää hoitamaan lasta kotiin. Hän menee töihin. Ja kun hän tulee töistä, on ruoka valmiina pöydässä ja minä esiliina päällä odottamassa lapsen kanssa että hän tulee kotiin.Sen jälkeen hän lähtee yhteiseen harrastukseen lapsen kanssa, minä jään kotiin siivoamaan. Hänen mielestään MINUN pitäisi uhrata elämäni lapselle, vaikka hän niitä enemmän haluaa.
Tämä meni nyt hieman ohi aiheen ja omaksi vuodatuksekseni, mutta olen erittäin sekaisin asian takia. Rakastan miestäni valtavasti, ja haluan viettää elämäni hänen kanssaan. Pelkään vain, että kun aika koittaa ja hän päättää haluta lapsia "nyt" ja kerron etten ole valmis siihen ehkä koskaan, hän jättää minut ja etsii naisen joka niitä pirun mukuloita hänen kanssaan hankkii. En todellakaan tiedä mitä tehdä. Olen jopa pohtinut niinkin radikaaleja ratkaisuja että menisin sterilisaatioon ja en vain kertoisi miehelleni. Sitten voisimme adoptoida lapsen, jos se edelleen on hänelle pakkomielle, koska emme voisi saada biologisia lapsia.
Nykyajan naiset ovat kyllä uskomattoman kranttuja ja pelkureita. Ei uskalleta sitoutua ja hankkia lapsia vaan eletään loputonta "sinkkuelämää" kunnes huomataan että ollaan vanhoja, yksinäisiä ja katkeria. Suomessa pitäisi olla enemmän naisia jotka haluaisivat lapsia, mutta valitettavasti ei ole.
Miksi Suomessa pitäisi olla enemmän vauvakuumeilijoita? Eikö maailman suurin ongelma ole väestöräjähdys? Eikö silloin ole hienoa, että on naisia, jotka eivät halua kantaa korttansa kekoon ylikansoittumisen lisäämiseksi?
Miten ihmeessä pystyt yhdistämään pelkuruuden ja sinkkuelämän, jonka sisältö on vain baari-illat ja vapaus, vapaaehtoiseen lapsettomuuteen? Taidat olla ihan järjiltäsi, ainakin tuon kirjoituksesi perusteella! Eihän se nyt tosielämässä ihan noin mene! Omassa tuttavapiirissäni on enemmän näitä rietastelevia ja vastuuttomia sinkkuihmisiä pienten lasten äideissä, jotka heittävät lapsiaan hoitoon milloin kenellekin, jotta pääsevät omille iltajuoksuilleen! Aina on olemassa ääritapauksia, mutta niiden perusteella tuskin kannattaa tuollaisia yleistyksiä tehdä!
Itse olen vakaassa ja pitkässä parisuhteessa, johon ei kuulu, eikä tule kuulumaan lapsia. Tälle on monta syytä, mutta nuo edellä mainitsemasi asiat eivät niitä ole. Minusta ihmiseltä vaatii enemmänkin uskallusta ja rohkeutta tehdä jotain normaalista poikkeavaa ja seisoa sanojensa ja tekojensa takana! Vaikka en ole sitoutunut lapseen, niin olen sitoutunut moneen muuhun asiaan ja ihmiseen elämässäni ja tehnyt monia tärkeitä ja pitäviä päätöksiä. Sitoutua voi siis muullakin tapaa, kuin hankkimalla lapsia.
Lapset eivät takaa vanhoille päiville huolehtijaa ja seuranpitäjää, vaikka olisit uhrannut heille koko elämäsi ja käytettävissä olevan aikasi. Vanhainkodissa varmastikin se vanhus on paljon yksinäisempi ja katkera, kenellä on lapsia, joille häntä ei käytännössä enää ole olemassa, kuin se vanhus, jolla ei lapsia koskaan ole ollutkaan.
Mutta alkuperäiselle voisin sanoa sen verran, että pysy omien valintojesi takana, äläkä anna ulkopuolisten vaikuttaa niihin, vain niin voit olla onnellinen ja tyytyväinen omaan elämääsi! Olen itse suunnilleen saman ikäinen sinun kanssasi ja olen pohtinut tätä samaa asiaa tovin. Ainoa ero minun tilanteessani on se, ettei miehenikään halua lapsia. Tosin jos mieheni yhtäkkiä haluaisikin syystä tai toisesta perustaa perheen, niin joutuisin ottamaan eron. Nämä ovat aina vähän hankalia asioita, varsinkin jos näkemykset kumppanin kanssa eivät kohtaa. Kuitenkin kaikkein tärkeintä on olla rehellinen itselleen, ettei tarvitse myöhemmin katua päätöksiään!
Kiitos kaikille vastanneille! On kiva ollut lukea mielipiteistänne ja kokemuksistanne. Onneksi tosiaan ihan vielä ei asiasta tarvitse päättää, vielä on 3 vuotta 3kymppiseksi :) Ahdistaa kyllä jo valmiiksi se, kun olemme menossa naimisiin lähiaikoina ja ihan varmasti sen jälkeen alkaa kyselyt, että koskas alkaa kuulua pikkujalkojen tepsuttelua.. Olen ajatellut vastaavani kyselijöille, ettemme saa lapsia. Luulen, että kyselyt tyssää siihen jatkossa! :D
Meillekin on kyselyitä jonkin verran tullut, tämän lapsiasian tiimoilta. Olen vain ilmoittanut tyynesti, ettei sellaisia ole tulossa. Kyselyitä ei sitten sen kummemmin ole tullut. Eihän kukaan hanki hevostakaan, jos sellaista ei halua :) Ei sillä, että lapsen hankkiminen nyt olisi ihan niin yksinkertaista välttämättä, mutta tuosta nyt varmaan käsittää pointin. Kaikkien ei tarvitse haluta perus perheidylliä, punaista tupaa ja perunamaata. Jokainen on tullut tänne elämään omaa elämäänsä, eikä mielestäni toisilla ole oikeutta asettaa paineita sillä, että kyselevät milloin ajattelit mitäkin tehdä. Se on täysin oma asiasi mitä teet ja milloin, vai teetkö. Elämä on valintoja :)