Intti pelottaa

Silloin kun minä olin armeijassa yli 14 vuotta sitten niin sanoi kans mun tyttöystävä et kaikki on hyvin ja että se sitten odottaa mua. No kerran lähdin lomille ilmoittamatta siitä tyttöystävälle ja kun menin kotiin niin löysin mun tyttöystäväni ja jonkun miehen sängystä panemasta. Yllätin siis heidät täysin. Läksin sit siitä samantien baariin ryyppäämään ja menin yksille festareille seuraavana päivänä. Vitu..tti niin paljon et otin omaa lomaa armeijasta 5 päivää ja vaan ryyppäsin sen 5 päivää. Sain sitten pil..lukain kun menin festareille. En puhunut exälleni 2 kk mitään. et ei kannata luottaa jos tyttis sanoo et kaikki on hyvin.

No juuri jotain tällaista ajattelinkin. Hyi helvetti, että edes ahdistaa ajatella tyttöystävääni vehtaamassa jonkun toisen jätkän kanssa. Ja tietysti omasta tyttöystävästä kuvittelee, että "eihän se nyt tällaista tekisi", mutta tässäkin sama kuin aiemmin: niin ajattelevat varmasti myös kaikki muut jätkät omista tyttöystävistään, jotka kumminkin sitten pettävät.

Ajatuksena varmasti toimii, että "nähdään vkonloppuisin ja viikolla sinä sodit ja minä opiskelen", mutta totuus iskee sitten armeijan alettua. Saapa nähdä miten käy.

Niinno hei, kannustuksen sana: Jos edes epäilet ja et pysty luottamaan tyttöystävääsi niin varmasti vituiks menee. Koska silloin sulla on jotain syytä epäillä ja jos kaikki olisi oikeasti hyvin, et edes asiaa pahemmin ajattelisi niinkuin minä aikoinaan ja yhdessä armeijan jälkeenkin..

Itsekin (tyttöystävänä) pelkäsin suhteemme menevän intin aikana karille. Mutta ei meillä mitään ongelmia tuona aikana ilmennyt. Oikeastaan teki vain hyvää suhteelle kun kumpikin sai enemmän ns. omaa aikaa eikä vain kyhjötetty toistemme niskassa jatkuvasti. Itse nautin suuresti viikonlopuista kun mies oli intissä kiinni ja sain viettää laatukaikaa pättäen täysin itse mitä teen. Eikä koskaan tullut mieleenkään lähteä metsästämään miehiä. Että eiköhän se suhde ole muutenkin mäkeen menossa jos intti sen rikkoo. Ja jos toinen pettää niin se tekis sen kyllä ihan joka tapauksessa.

ei sun tyttö ystävä sua heti jätä,vaikka kaykin vierasta kulkkua hakemassa,tarpeen puuttessa nöyrempikin tyttö tyytyy puhelimen luuriin!

Mun kumppanini meni kanssa armeijaan tammikuussa, pelkäsi ihan samaa asiaa, että kestääkö suhde. Ennen tammikuuta, mä olin se "tarrautuvampi" osapuoli ja mietin, miten pärjään kun toinen ei olekkaan kotona kuin viikonloppusin. Nyt olen alkanut nauttia "yksinäisyydestä". Siis siitä, ettei toinen ole koko ajan vahtaamassa mitä teen jne. Minua on alkanut jopa ahistaa kun mies tulee kotiin. En tiedä miksi. Olen miettinyt ja miettinyt mitä suhteellemme pitäisi tehdä. En halua loukata miestä, mutta minun pitää ajatella myös itseäni. Olen ehkä jopa ihastunut toiseen, mutta se ei nyt tässä ole se pääasia. Ahistaa vaan...Minäkin olen vakuuttanut miehelleni, että kyllä suhteemme tulee kestämään vuoden, vaikka erossa joudutaankin olemaan, mutta enää minusta ei siltä tunnu. Meillä on siis suhdetta takana jo reilut 2,5 vuotta, eli suhteessamme ei ole enää sitä "ensirakkauden huumaa". En vain osaa jättää...

@ rike^^

Valitettava fakta on se että "ensirakkauden huuma" loppuu jokaisesta suhteesta jossain vaiheessa. Mutta eihän se tarkoita että lopettaa rakastamasta toista. Itse olin noin 8kk kaukosuhteessa tyttöystäväni kanssa ja sen jälkeen menin inttiin. Eli minun tapauksessani kaukosuhteesta oli vain hyötyä koska en muuten varmasti olisi kestänyt armeijaa jos olisin joutunut olemaan erossa tyttöystävästäni. Mutta takaisin asiaan. Ihastumisia sattuu eikä niistä pidä välittää, ne menevät ohi ennemmin tai myöhemmin. Aivan turhaa heittää hyvä suhde romukoppaan jonkun toisen takia ketä et edes tunne niin hyvin.

Tää nyt on jo vähän vanha juttu, mutta jospa joku vielä tarttee kokemuksia näistä. Mun poikaystävä meni viime heinäkuussa inttiin ja mulla oli pientä pelkoa, et miten siinä käy, lähinnä siksi, että sitten nähdään niin vähän ja jos toinen on aina väsynyt jne. niin oonko sitten kärttynen sille ja sitten se kärttynen mulle jnejne. Hän kuitenkin sanoi, että turha tommosia miettiä. Tosi hyvin meillä menikin noin puoli vuotta (palvelee vuoden, eli pääsee heinäkuussa). Tän vuoden alussa alkokin sitten alamäki. Mitään luottamusongelmia meillä ei ole ollut ja tuskin tuleekaan, ollaan kyllä aina luotettu toisiimme ja ollaan molemmat niin pettämistä vastaan että en usko että kumpikaan ikinä pettäisi. Mutta toi intti on sekottanut poikaystäväni pään niin pahasti, että sa nyt nähdä, mihin tämä lopulta päätyy. Itse en todellakaan halua erota, vaikka tällä hetkellä en voikaan sanoa olevani onnellinen hänen kanssaan. Mä kuitenkin luotan siihen, että viimeistään kun intti loppuu, niin sekin saa "päänsä järjestykseen" ja kaikki kääntyy taas hyväksi.

Monet varmaan aattelee, että mä olen tosi sinisilmänen tai jotain, ihan sama. Mut jos mulla on mitään mahiksia saada se "vanha" poikaystäväni takaisin, niin mä kyllä odotan. Sit jos asiat ei muutu intinkään jälkeen, niin sit ei muutu. Sit täytyy miettiä asiaa uudelleen ja jos elämä on tämmöistä kuin nyt, niin sit se on eron paikka. Mut eiköhän se ole silloin ihan yhteinen päätös. Mut toivotaan parasta...

Ei inttin kannata lähteä/päästä toista inttiin sillä ajatuksella, että ei tästä mitään kuitenkaan tule. Toi pettää, toi jättää. Me kuitenkin lähdettiin tähän ihan hyvillä mielin loppujen lopuksi, vaikka mulla ensin olikin ne pienet epäilykseni. Mut niistä puhumalla selvittiin. Nyt meillä on tää tilanne, jos poikaystäväni olisi ollut sen puoli vuotta, niin tätä ei olisi todennäköisesti ehtinyt tapahtua. Vain tulevaisuus näyttää, miten tää tästä etenee.

Poikaystäväni oli intissä vuoden; oltiin pitkin viikkoa yhteydessä, viikonlopuiksi keksittiin myös yhteistä tekemistä. Toimi, luottamuspulaa tai niskojen nakkelua ei esiintynyt. Kesällä inttiajan päättymisestä tulee kolme vuotta, ja edelleen viihdytään hyvin samojen seinien sisällä.

Jos jo lähtötilanne on se, että täytyy epäillä toisen osapuolen pettävän / jättävän, niin ei se hirveän hyvää kuvaa anna suhteen tilasta...