Aviomieheni on latistanut minut valtansa alle jo vuosikaudet ja olin jo välillä
antaa periksi ja päättää päiväni.
Sitä vieraissa juoksua ja rietastelua akkojen kanssa on riittänyt lasten syntymien jälkeen vuosikymmenen ja ero on kangastellut mielessä jo kauan, lapsilta en ole halunnut kotia hajoittaa, voimiakaan ei ole ollut ja olen raahustanut huushollissa kuin aave.
Nyt on tilanne muuttunut.
Pääsin kouluun vuosi sitten ja opiskelujen ohessa olen taas piristynyt ja elämä on alkanut taas maistumaan. Olen päättänyt olla liitossani opintojen ajan ja lähteä sitten töitten perään vieraalle paikkakunnalle.
Olen löytänyt taas kauan kadoksissa olleen ilon ja puhkun tarmoa ja elämää...mutta...
Mieheni on todella ilkeä. Hän piikittelee minua joka välissä, pilkkaa ja ivaa ja jos vain aukaisenkin suuni, väittää minua riitojen aloittajaksi, vaikka en todellakaan edes sivua riitoja missään muodossa. Eli jos vain sanonkin, että pesen pyykit, voitko laittaa sinne omasi, vastaus on, että onko pakko haastaa riitaa..??
Olen siis hiljaa kotona ja pulisen sydämmeni kyllyydestä sitten koulussa.
Kun koulupäivä päättyy, kotiin on vastenmielistä palata ja vain lapset ovat syy sinne tulooni. En tiedä, miten jaksan vielä toista vuotta tätä.
Mies harrastaa kanssani seksiä monta kertaa viikossa, enkä pane vastaan, vaikka en siitä nautikkaan, pääsenpähän sen jälkeen heti nukkumaan.
Onneksi lapseni ovat jo isompia ja heillä on omat menonsa, joten kun olemme ruokailleet, lapset menevät menojaan ja minä lähden yleensä ulos kuntoilemaan.
Illalla teemme sitten läksyjä ja sen perään nukkumaan..
Välttelen miestäni parhaani mukaan, kun solvauksensa satuttavat, enkä tunnista niistä itseäni, olen omasta mielestäni ihan hyvä tyyppi, varsinkin nyt, kun olen löytänyt taas itseni ja masennus iskee vain silloin, kun joudun naamat vastakkain mieheni kanssa. Miten tätä kissa-hiirileikkiä jaksaa, onko kokemuksia?
antaa periksi ja päättää päiväni.
Sitä vieraissa juoksua ja rietastelua akkojen kanssa on riittänyt lasten syntymien jälkeen vuosikymmenen ja ero on kangastellut mielessä jo kauan, lapsilta en ole halunnut kotia hajoittaa, voimiakaan ei ole ollut ja olen raahustanut huushollissa kuin aave.
Nyt on tilanne muuttunut.
Pääsin kouluun vuosi sitten ja opiskelujen ohessa olen taas piristynyt ja elämä on alkanut taas maistumaan. Olen päättänyt olla liitossani opintojen ajan ja lähteä sitten töitten perään vieraalle paikkakunnalle.
Olen löytänyt taas kauan kadoksissa olleen ilon ja puhkun tarmoa ja elämää...mutta...
Mieheni on todella ilkeä. Hän piikittelee minua joka välissä, pilkkaa ja ivaa ja jos vain aukaisenkin suuni, väittää minua riitojen aloittajaksi, vaikka en todellakaan edes sivua riitoja missään muodossa. Eli jos vain sanonkin, että pesen pyykit, voitko laittaa sinne omasi, vastaus on, että onko pakko haastaa riitaa..??
Olen siis hiljaa kotona ja pulisen sydämmeni kyllyydestä sitten koulussa.
Kun koulupäivä päättyy, kotiin on vastenmielistä palata ja vain lapset ovat syy sinne tulooni. En tiedä, miten jaksan vielä toista vuotta tätä.
Mies harrastaa kanssani seksiä monta kertaa viikossa, enkä pane vastaan, vaikka en siitä nautikkaan, pääsenpähän sen jälkeen heti nukkumaan.
Onneksi lapseni ovat jo isompia ja heillä on omat menonsa, joten kun olemme ruokailleet, lapset menevät menojaan ja minä lähden yleensä ulos kuntoilemaan.
Illalla teemme sitten läksyjä ja sen perään nukkumaan..
Välttelen miestäni parhaani mukaan, kun solvauksensa satuttavat, enkä tunnista niistä itseäni, olen omasta mielestäni ihan hyvä tyyppi, varsinkin nyt, kun olen löytänyt taas itseni ja masennus iskee vain silloin, kun joudun naamat vastakkain mieheni kanssa. Miten tätä kissa-hiirileikkiä jaksaa, onko kokemuksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ei sinun mikään pakko ole olla naimisissa koulusi loppuun saakka. toki se tekee taloudellisesti tiukkaa, mutta aina on mahdollisuus ottaa opintolainaa, jos on tarve.
jotkut ihmiset ovat kuin pikku lapsia jotka kokoajan testaavat rajojaan. jos mies ei laita pyykkejään koriin, älä pese niitä. jos et nauti seksistä, älä harrasta sitä. minun poikaystäväni oli ilkea ja kontrolloiva ja käytti henkistä ja fyysistä väkivaltaa, kun en alistunut. minäpä sanoin adios ja olen paljon onnellisempi yksin, vaikka erosta on kulunut about viikko :)
Ilmeisesti miehesi on jo hyvin pitkään halunnut sinusta eroon mutta, kuka tietää miksi asia on jäänyt tuolle asteelle, tottumus vai tulevaisuuden pelkoko.
Suhteenne on ollut karmeea väärinkäsitystä ja suuri virhe, aiheuttanut kärsimystä molemmille.
Sinähän sen parhaiten tiedät kuinka kauan jaksat, vai tuleeko pää vetävän käteen.
Mies ei kestä ikäviä asioita, kuten pyykkäystä ym. Ja selvästi myös jostain näreissään, kun vaan ilkeilee. Suosittelisin, että hätistät lapset muualle (hoitoon, harrastuksiin tms, etteivät kuule) ja annat palaa. Sanot ihan suoraan asiasi ja aikeesi hänelle. Sano, että olet kyllästynyt ainaiseen negatiivisuuteen, alistamiseen ja hakkumiseen, sano ettei sellaista kukaan ansaitse, jos ei ole oikeasti tehnyt jotain kamalaa. Kerro, että hän on nyt erityisen tarkkailun alla, ja jos ei ala kertomaan, mikä helkatti häntä v*tuttaa kun aina pitää olla niin ilkeä, niin keräät kamppeesi ja unohdat moisen pahanilmanlinnun. Yritä jutella ja kannustaa miestäsi kertomaan, mikä hänen mieltään painaa.
Lähde kävelemään ja ajattele vihdoinkin itseäsi!!
Lähde heti pois tuosta kodiksi nimittämästäsi paikasta.
Sinulla ei ole aviomiestä vaan tyranni, jonka palvelemisesta sinun tulee tehdä loppu!
Nyt nainen ajattelet itseäsi ja lastesi parasta ja häivyt "kodista" niin pian kuin voit! Etkö tosiaan näe, miten sairas miehesi on? Tuo ei ole normaalia eikä ole normaalia suostua seksiin vain koska toinen tahtoo. Älä hajota itseäsi enää sekuntiakaan enempää vaan lähde pois, nyt HETI.
Tee asiat nätisti ja ystävyydellä, koska koskaan ei tiedä miten toisella voi päässä naksahtaa. Hanki itsellesi, vain itsellesi nyt ensin asunto. Perustele sitä sillä, että saat opiskella rauhassa (etsi koulun läheltä). Laita avioero vireille jo nyt jos vain pystyt.
En tiedä, mutta luulen että sinulla ei ole voimia sanoa miehelle miten asiat ovat joten hanki luottoystäviä, jotka auttavat muutossa ja muissa asioissa. Pyydä ystäviäsi teille iltaisin jos et uskalla vielä lähteä pois, mutta elä omaa elämääsi äläkä suostu manipuloitavaksi! Miehesi alistaa sinua ihan tietoisesti ja harjoittaa henkistä väkivaltaa. Onko hän töissä, onko omaa elämää? Miten lapset tykkäävät isästään? Tekeekö lasten kanssa mitään?
Tietysti ensisijassa suositeltavaa olisi vain sanoa suorat sanat miehelle, mutta vaistoan, että olet niitä kilttejä naisia, jotka tekevät kaiken kuten toiset haluavat vain ettei tulisi riitaa..? Pyydä joku neutraalitaho mukaan ja keskustelkaa teidän ongelmat kotona, jos puhe on se mitä haluat..
Voimia!
Mahtavasti ja niin kauniisti kannustavaa luettavaa ja todentosi asiaa.
Itse olen tuon ihmisen kanssa samankaltaisessa tilanteessa,ikävä kyllä mieheni hakkaa jatkuvasti. Poliisit kävi justiinsa 3 päivää sitten jne.
Eikun avioeroa hakemaan,uudestaan ja menoksi.
Kiva,että sinä siellä kannustat toisia ihmisiä!
PALJON VOIMIA ITSELLESIKIN JA KIITOS "meidän " kaikkien puolesta !