Tyttöystäväni lähti Irlantiin yli vuosi sitten opiskelemaan. Välimatkaa meillä on nyt bauttiarallaa 2000 km. Systeemi Irlannissa menee siten, että 10 viikon opiskelua seuraa 4-5 viikon loma. Kesällä pidempi. Eli hän tulee kotiin jouluna, pääsiäisenä ja kesällä. Olimme tavanneet toisemme puoli vuotta ennen kuin hän lähti Irlantiin. Vaikka matkaa on paljon niin molemmat uskomme tähän juttuun. Luottamus on puolin ja toisin kova eikä ongelmia ole ollut. Alkuhuuma ei ole hävinnyt mihinkään. Ero tekee tietysti tosi kipeetä, mutta jälleennäkeminen on sitten tosi lääkitsevää. Näemme tyttöni kanssa taas 5 päivän päästä, jolloin edessä on kesäloma ja 3 kk yhdessäolo =)
Olkoon tämä kirjoitus rohkaisuna niille, jotka miettivät että onnistuuko 300 km:n kaukosuhde. Kyllä se onnistuu jos molemmat ovat siinä täysillä mukana. Muistakaa myös että kaukosuhde on vain väliaikaista, jos rakkaus kestää niin ennemmin tai myöhemmin olette saman katon alla =)
Olkoon tämä kirjoitus rohkaisuna niille, jotka miettivät että onnistuuko 300 km:n kaukosuhde. Kyllä se onnistuu jos molemmat ovat siinä täysillä mukana. Muistakaa myös että kaukosuhde on vain väliaikaista, jos rakkaus kestää niin ennemmin tai myöhemmin olette saman katon alla =)
Vastaukset 3
Vanhimmat
ihanalta kuullostaa... toivottovasti suhteenne kestää kauan!
mulla sama juttu... poikaystävä lähdössä ulkomaille opiskelemaan.... Irlantiin tai Englantiin.... molemmat uskotaan tän jutun kestävän, ja mä muuttamassa sinnepäin sitten ku on oma koulu käyty.
kyllä kaukosuhteet kestää! uskon siihen!
Itse olin koko viime vuoden vaihdossa Saksassa. Poikaystäväni kävi kylässä kaksi kertaa tuona aikana. Suhde kesti välimatkan, mutta kaikille niille, jotka ovat saman asian edessä, täytyy sanoa ettei se aina helppoa ollut. Ongelmia tulee kun yleisin kommunikointikeino on sähköposti kun soittamiseen ei loputtomasti ole varaa. Lisäksi molemmille ehti muodostua omat elinpiirit, joista toinen oli aivan ulkopuolinen. Varsinkin poikaystäväni minun elinpiiristäni. Minusta on hullua luottaa niin paljon, ettei koskaan epäilisi ja pieniä kriisejä tulisi. Epäileminen on tervettä - ihmisiähän tässä vaan ollaan! Vaihtarimeno vie helposti mukanaan, ja poikaystäväni on myöntänyt olleensa kateellinen kaikesta siitä hauskasta mitä minulla oli siellä. Täällä hänellä olivat kumminkin samat tutut kuviot - työt ja kaverit.
Seuraava ongelma tuli kun minun piti palata Suomeen. Kulttuurishokki iski uudestaa - olin niin tottunut saksalaiseen elämänmenoon ja kieleen, että suomen kielikin tökki! Paluun kynnyksellä pelkäsin tunteitani. Vuodessa ihminen voi kumminkin muuttua paljon. Kaikki meni kumminkin hyvin ja yhdessä ollaan edelleen. Erossa olo jopa vahvisti suhdettamme. Jos kestää niin pitkän ajan erossa ja tunteet vain voimistuvat, kannattaa pitää suhteesta kiinni.
Sama juttu täälläkin vaan meillä vieläkin pidempi välimatka, eli mies asuu Jenkeissä. Ollaan tunnettu reilut kolme vuotta ja tänä aikana olen vieraillut hänen luonaan useasti aina kuukausia kerrallaan, mutta nyt olemme vihdoin päättäneet lyödä kimpsut yhteen ja pian alkaa yhteinen taival tuolla rapakon takana.
Me ollaan oltu koko ajan todella rakastuneita ja luotettu toisiimme 100% ja ilman luottamusta ei tämäkään suhde olisi kestänyt näinkin kauan aikaa kuin 3.5 vuotta. On ollut hirveää olla erossa, sydän on itkenyt jne mutta sitten taas jälleennäkeminen on ollut sitäkin ratkiriemukkaampaa .. Mutta enään en halua lähteä lomalta kotiin, vaan haluan jakaa arkeni hänen kanssaan. Päätöksemme oli yksimielinen !!!
Olen samaa mieltä jos molemmat ovat sitoutuneita ja todella rakastuneita niin ei siinä silloin pitäisi olla mitään ihmeellistä, että suhde kestää vaikka asuttaisiin eri puolilla maapalloa.
Itse haluan vain olla tämän miehen kanssa en edes voisi ajatella pettämistä tms .. Ja tiedän että hän on kuten minä. Kihloissa olemme olleet pian kaksi vuotta ja saas nähdä miten pian on häiden aika. Hyvää kesää kaikille rakastuneille joiden kulta asuu kaukana, mutta kuitenkin niin lähellä sydämmessä.