Olemme 25 - vuotiaita, asuneet neljä vuotta yhdessä. Muutimme juuri toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.
Ongelma on molemminpuolinen väkivalta riidoissa. Pahimmat riidat tulevat silloin, kun jompi kumpi meistä tai kummatkin ovat olleet juomassa. Yleensä juuri isoissa riidoissa tulee väkivalta mukaan kuvioihin.
Nyt kun opiskelemme, ja opiskelijabileitä on jatkuvasti, olen koittanut itse hillitä menemisiäni ja pystytellä koulutöiden parissa kotona. Kuitenkin yöllä kun avopuoliso vaappuu kotiin alkavat riidat. Hän yleensä on ilkeämielinen humalassa ja purkaa kaiken pahan olonsa minuun. Vaikka nukkuisin niin hän tulee herättämään ja heittämään jonkun loukkaavan kommentin.
Riitatilanteessa avopuolisoni lyö ovia ja huonekaluja rikki, paiskoo ovia ja potkii seiniin. Hän usein haukkuu minua alistavasti ja tönii kovakourasesti. Joskus hän yrittää heittää minut ulos ovesta. Minä taas pistän hanttiin ja olen meistä se joka lyö. Usein riidat alkavat niin, että avopuolisoni hermostuu jostain ja alkaa pistellä tavaroita paskaksi ja haukkumaan minua ja haukkumaan minulle myös minun ystäviäni, vanhempiani. Sitten se tönäisee minua, minä tönäisen takaisin ja sitten se alkaa heittelemään minua tavaroilla tai viskaa minut seinään, minä adrealiinivalloissani aina hyökkään takaisin ja kun en muuta keksi niin koitan lyödä ja läpsiä häntä.
Aivan järkyttävää.
Nyt viimeisin tapahtuma oli yhteinen ilta opiskelijabileissä. Meillä oli yhdessä todella hauskaa. Avopuolisoni kuitenkin tinttasi punkkupullon, tequilaa 4 snapsia ja muutaman kaljan jo ennen ravintolaan menoa. Ravintolasta se lensikin sitten melko nopeasti ulos ja minä menin perässä. Ravintolan pihalla alkoi ilkeily, ja päätin kävellä kotiin yksin, kun avopuoliso jäi seisoskelemaan ravintolan eteen.
Sitten kun olin kotona, niin avopuoliso soitti niin kamalassa kännissä, että luuli olevansa toisella paikkakunnalla ja menin häntä vastaan, jotta hän osaisi kotiin. Kotimatka sujuikin mukavasti, mutta juuri ennen kotiovea se rupesi haukkumaan minulle ystäväni poikaystävää. Nielin kiukkuni. Olimme matkalta hakeneet pitsaa, hän meni heti syömään ja minä puuhastelin hetken omiani. Kun menin hakemaan pitsaani, huomasin että hän oli siivuttanut pitsansa maalaustyöni päällä, jota olen muutaman viikon ajan työstänyt, ja jonka palautus olisi heti sueraavana arkipäivänä. Pinta oli imenyt rasvan ja siihen oli lentänyt tomaattia, paprikaa ja ties mitä päälle. Nyt minä kilahdin ja menin raivoamaan hänelle olkkariin, että mitä on tehnyt. En tarkalleen muista mistä kaikki tässä vaiheessa lähti, mutta heitin hänen vuodevaatteensa sohvalle ja käskin pysyä siellä. Hän siitä raivostui ja kävi hakemassa minun vuodevaatteeni ja heitti ne ulos, sitten se yritti heittää minutkin ulos mutta pistin vastaan. Paiskiessaan ovea jäi jalkani oven väliin, ja varpaaseeni tuli syvä haava ja koti oli täynnä verta. Riita vain jatkui, se rikkoi ovet ja peilit ja soitin lopulta poliisin paikalle (ensimmäistä kertaa meni niin pahaksi, että soitin poliisit) ja sitten avopuoliso lähti rauhoittumaan. Aamulla huomasin olevani täynnä mustelmia, päässäni on kuhmuja ja vasen jalkapöytäni on sininen ja turvoksissa ja siinä on haava. Avopuolison tullessa kotiin oli silläkin käsivarsissa mustelmia, että kyllä minäkin olen jotain tehnyt.
Avopuolisoni on kehonrakentaja, lihaksikas mutta ei mikään yli iso kuitenkaan, minä taas olen pienempi ja sirompi, mutta minullakin on urheilijatausta taisteluharrastuksesta. Jotenkin silloin, kun avopuolisoni tönäisee minua, tahdon kostaa ja todistaa etten ole mikään alistettava heittosäkki. Usein silloin riidat johtavat painiotteluun missä kumpikin lopulta lentelee.
Kun riitoja ei ole, niin meillä on tosi hauskaa yhdessä ja rakastamme toisiamme paljon. Olemme toistemme hyviä ystäviä, puhumme asioista, suunnittelemme tulevaa. Huomioimme toisiamme jatkuvasti ja muiden silmissä olemme unelmapari. Kuulema meistä huokuu rakkautta.
Kuitenkin tuntuu että riitojen takia meidän pitäisi erota, mutta kumpikaan ei kuitenkaan halua sitä oikeasti. Edellä kertomiani isoja väkivaltaisia riitoja on harvemmin, mutta arkisin riitelemme kuitenkin hieman hillitymmin lähes kerran kahdessaviikossa, avopuolisoni yleensä silloin väsyneenä haukkuu minua ja minä tahallani ärsytän häntä. Silloin ei ole väkivaltaa.
Tässä kuitenkin olen ja mietin, että missä on raja. En halua satuttaa rakkaimpaani, ja nyt kun meillä oli jo näin hirmuinen tappelu, niin pelkään että mitä seuraavaksi. Mitä jos jompi kumpi oikeasti sekoaa ja tekee jotain peruuttamatonta.
Haluaisin juuri tämän ihmisen, arkena niin ihanan miehen elämänkumppanikseni, mutta loppuvatko riidat koskaan?
Olenkohan minä ihmistyyppinä niin vaikea, että teen jotenkin hänestä tälläisen, ja toki itsestäni myös. En halua olla tälläinen riitelijä.
Miten tätä tilannetta voisi jotenkin yrittää kehittää niin, että me voitaisiin riidellä reilusti.
Ongelma on molemminpuolinen väkivalta riidoissa. Pahimmat riidat tulevat silloin, kun jompi kumpi meistä tai kummatkin ovat olleet juomassa. Yleensä juuri isoissa riidoissa tulee väkivalta mukaan kuvioihin.
Nyt kun opiskelemme, ja opiskelijabileitä on jatkuvasti, olen koittanut itse hillitä menemisiäni ja pystytellä koulutöiden parissa kotona. Kuitenkin yöllä kun avopuoliso vaappuu kotiin alkavat riidat. Hän yleensä on ilkeämielinen humalassa ja purkaa kaiken pahan olonsa minuun. Vaikka nukkuisin niin hän tulee herättämään ja heittämään jonkun loukkaavan kommentin.
Riitatilanteessa avopuolisoni lyö ovia ja huonekaluja rikki, paiskoo ovia ja potkii seiniin. Hän usein haukkuu minua alistavasti ja tönii kovakourasesti. Joskus hän yrittää heittää minut ulos ovesta. Minä taas pistän hanttiin ja olen meistä se joka lyö. Usein riidat alkavat niin, että avopuolisoni hermostuu jostain ja alkaa pistellä tavaroita paskaksi ja haukkumaan minua ja haukkumaan minulle myös minun ystäviäni, vanhempiani. Sitten se tönäisee minua, minä tönäisen takaisin ja sitten se alkaa heittelemään minua tavaroilla tai viskaa minut seinään, minä adrealiinivalloissani aina hyökkään takaisin ja kun en muuta keksi niin koitan lyödä ja läpsiä häntä.
Aivan järkyttävää.
Nyt viimeisin tapahtuma oli yhteinen ilta opiskelijabileissä. Meillä oli yhdessä todella hauskaa. Avopuolisoni kuitenkin tinttasi punkkupullon, tequilaa 4 snapsia ja muutaman kaljan jo ennen ravintolaan menoa. Ravintolasta se lensikin sitten melko nopeasti ulos ja minä menin perässä. Ravintolan pihalla alkoi ilkeily, ja päätin kävellä kotiin yksin, kun avopuoliso jäi seisoskelemaan ravintolan eteen.
Sitten kun olin kotona, niin avopuoliso soitti niin kamalassa kännissä, että luuli olevansa toisella paikkakunnalla ja menin häntä vastaan, jotta hän osaisi kotiin. Kotimatka sujuikin mukavasti, mutta juuri ennen kotiovea se rupesi haukkumaan minulle ystäväni poikaystävää. Nielin kiukkuni. Olimme matkalta hakeneet pitsaa, hän meni heti syömään ja minä puuhastelin hetken omiani. Kun menin hakemaan pitsaani, huomasin että hän oli siivuttanut pitsansa maalaustyöni päällä, jota olen muutaman viikon ajan työstänyt, ja jonka palautus olisi heti sueraavana arkipäivänä. Pinta oli imenyt rasvan ja siihen oli lentänyt tomaattia, paprikaa ja ties mitä päälle. Nyt minä kilahdin ja menin raivoamaan hänelle olkkariin, että mitä on tehnyt. En tarkalleen muista mistä kaikki tässä vaiheessa lähti, mutta heitin hänen vuodevaatteensa sohvalle ja käskin pysyä siellä. Hän siitä raivostui ja kävi hakemassa minun vuodevaatteeni ja heitti ne ulos, sitten se yritti heittää minutkin ulos mutta pistin vastaan. Paiskiessaan ovea jäi jalkani oven väliin, ja varpaaseeni tuli syvä haava ja koti oli täynnä verta. Riita vain jatkui, se rikkoi ovet ja peilit ja soitin lopulta poliisin paikalle (ensimmäistä kertaa meni niin pahaksi, että soitin poliisit) ja sitten avopuoliso lähti rauhoittumaan. Aamulla huomasin olevani täynnä mustelmia, päässäni on kuhmuja ja vasen jalkapöytäni on sininen ja turvoksissa ja siinä on haava. Avopuolison tullessa kotiin oli silläkin käsivarsissa mustelmia, että kyllä minäkin olen jotain tehnyt.
Avopuolisoni on kehonrakentaja, lihaksikas mutta ei mikään yli iso kuitenkaan, minä taas olen pienempi ja sirompi, mutta minullakin on urheilijatausta taisteluharrastuksesta. Jotenkin silloin, kun avopuolisoni tönäisee minua, tahdon kostaa ja todistaa etten ole mikään alistettava heittosäkki. Usein silloin riidat johtavat painiotteluun missä kumpikin lopulta lentelee.
Kun riitoja ei ole, niin meillä on tosi hauskaa yhdessä ja rakastamme toisiamme paljon. Olemme toistemme hyviä ystäviä, puhumme asioista, suunnittelemme tulevaa. Huomioimme toisiamme jatkuvasti ja muiden silmissä olemme unelmapari. Kuulema meistä huokuu rakkautta.
Kuitenkin tuntuu että riitojen takia meidän pitäisi erota, mutta kumpikaan ei kuitenkaan halua sitä oikeasti. Edellä kertomiani isoja väkivaltaisia riitoja on harvemmin, mutta arkisin riitelemme kuitenkin hieman hillitymmin lähes kerran kahdessaviikossa, avopuolisoni yleensä silloin väsyneenä haukkuu minua ja minä tahallani ärsytän häntä. Silloin ei ole väkivaltaa.
Tässä kuitenkin olen ja mietin, että missä on raja. En halua satuttaa rakkaimpaani, ja nyt kun meillä oli jo näin hirmuinen tappelu, niin pelkään että mitä seuraavaksi. Mitä jos jompi kumpi oikeasti sekoaa ja tekee jotain peruuttamatonta.
Haluaisin juuri tämän ihmisen, arkena niin ihanan miehen elämänkumppanikseni, mutta loppuvatko riidat koskaan?
Olenkohan minä ihmistyyppinä niin vaikea, että teen jotenkin hänestä tälläisen, ja toki itsestäni myös. En halua olla tälläinen riitelijä.
Miten tätä tilannetta voisi jotenkin yrittää kehittää niin, että me voitaisiin riidellä reilusti.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Menkää vihanhallintakurssille tai jonnekin. Riitelyäkin voi opetella.
Niin ja lopettakaa juominen.
menkää hoitoon.
"Miten tätä tilannetta voisi jotenkin yrittää kehittää niin, että me voitaisiin riidellä reilusti". hahahahahhaahhaahhahahaahhaahhahahahahahahahahaah.
että voi olla ihmiset tyhmiä. Älkää tehkö mitään. Jatkakaa ihan samaan tyyliin. Ette te mitään apua oikeasti halua saada. Ootte niin alkoholin vietävissä. Ehkä kun ootte jotain neli tai viiskymppisiä niin ehkä teillä saattaa iskeä se kuuluisa jälkiviisaus. Ai niin älkää kuitenkaan olko niin tyhmiä että hankisitte lapsia.
tuohon voisin lisätä että te vaikutatte just sellasilta idiooteilta joilla opiskelu on luisunut ikuiseen viihdeputkeen. tossa on se riski että te ette valmistu ikinä ja kymmenen vuoden päästä asutte jossain kaupungin vuokrakerrostaloissa kaiken muun yhteiskunnan pohjasakan seassa ja viina virtaa. hankikaa nyt herrajumala apua tohon ongelmaan ennenkuin on myöhästä.
Menkää parisuhdeterapiaan ja koettakaa vähentää tai lopettaa alkoholinkäyttö!
Kiitos "viisaista" kommenteistanne,
juuri sen takia tänne kirjoitinkin, että halusin kuulla haukkumisia. Kyllä sen ihan itse tietää, että homma on mennyt lapasista. Tilanteestani järkyttyneenä luulin, että foorumi perhesuhdeväkivallasta olisi oikea paikka avata asiallinen keskustelu asiasta. Luulin, että tämä on paikka josta voi saada ehkä oikeasti hyödyllisiä neuvoja sellaisilta ihmisiltä, jotka ovat käyneet saman läpi. Mutta ilmeisesti tämä on väärä paikka, jos teillä ei ole asiallisia kommentteja, älkää kommentoiko mitään. Paljon rakentavampaa on kirjoittaa ystävällisesti ja neuvoa, antaa näkökantoja ja ohjeita. Meidän riitamme eivät ole kuitenkaan teidän elämää häiritsemässä, se häiritsee meitä.
No jos ei parisuhdeterapia, vihanhallintakurssit tai juomisen lopettaminen kiinnosta, mitä sitten ajattelit ohjeiksi? Ei tuo tuollainen miksikään muutu, ellette ole valmiita tekemään mitään. Mikään taikasauvaa heiluttava keijukaismuori ei teitä tule pelastamaan. Pitää ihan itse nähdä vaivaa.
Jos vinkejä kaipaat, niin tässä on yksi.
-Pane äijäs valitsee joko sut tai alkoholi.
Itse tein omalle ex-miehelleni saman ja ei mennyt montaa päivää kun pakkasin kamat ja muutin pois. Jos toinen ei halua muuttua tai edes myönnä alkoholin aiheuttavan ongelmia parisuhteeessa, niin ei ole pakko jäädä ja antaa vetää itseään samaan suohon. Varmasti vielä, elätte joskus, ettekä edes pitkän ajan päästä kaupungin vuokrakämpässä alkoholisteina ja spurguina jos ette hae muutosta elämäänne.
mitehä ois hormoonien käytöstä johtuvaa toimintaa? tuskin rakentelee pelkällä kaurapuurol. aika moni punttipelle sekoilee aina kännissä ja nimenomaa väkivaltasia kuuripäällä!
mitehä ois hormoonien käytöstä johtuvaa toimintaa? tuskin rakentelee pelkällä kaurapuurol. aika moni punttipelle sekoilee aina kännissä ja nimenomaa väkivaltasia kuuripäällä!
oo nyt hormoonies kanssa, jokainen ketä oikeesti tietää kehonrakennuksesta tietää että nämä testohullutukset on ihan ihmisen omaa mielenhäiriintyvyyttä, kun ihminen käyttää pillereitä/piikkiä luulee hän jo olevansa todella kova jätkä vaikka häviääkin tappelussa 13vuotiaalle kakaralle..en ymmärrä hormoonin käyttäjiä itse ollenkaan, eikö elämällään ole mitään muuta tekoa kun tuhota se sen takia että saat isot lihakset, hormoonihomot on perseestä koska ei vaan yksinkertaisesti jaksa rakentaa kehoaan natuna, se on todella nössöä, kuitenkin hormoonihomoja vituttaa kun kaveri joka ei alkanut käyttää on vielä todella kovassa kunnossa kun lopettaa harrastuksen 30vuotiaana kun taas hormoonihomo kuihtuu 80v papparaisen näköseksi.
Harvinainen aloitus olemme kumpikin väkivaltaisia toisiamme kohtaan.
Tähän saakka mieht on "naistutkimuksen mukaan" väkivaltaisia vaimonsa hakkaajia.
TTH Usko toivo hakkaus tutmuksen mukaan pollisille ilmoitettuja parisuhdeväkivallan uhrina oli n 1200 naista ja n.200 miestä.
Vähän ajan kuluttua naisuhreja olikin 90.000 vuoden päästä luku olikin jo 90.000.
Myöhemmin luku olikin jo 550.000.
Yle uutiset 11.1.2010. Törkeä perheväkivalta.
Törkeän perheväkivallan uhreina oli.
116 miestä.
111 naista.
8 lasta.
Lue lisää tutkimuksesta.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/01/torkea_perhevakivalta_kohdistuu_miehiin_naisia_useammin_1352897.html
---
Perheväkivalta tuija Brax.
Näin feministiministerit väärentävät ja valehtelevat.
Perhe- parisuhdeväkivallan tutkijoina ovat olleet feministit, sekä profeministit, jotka ovat luonnollisesti tehneet tutkimuksia, joissa miehet ovat pääsyyllisiä.
Sitä enemmän tutkijat ovat saaneet rahaa tutkimuksiin, mitä hurjempia lukuja he ovat esittäneet.
Tässä usempi tutkimuksia, joissa tarkastellaan perhe ja parisuhdeväkivaltaa myös muista, kuin feministien ja profeministien näkökulmista.
Oikeusministeri Tuija Brax, voisi päivittää tietonsa, eikä uskoa "tarkoitushakuisiin tutkimuksiin", joissa on käytetty "hatusta vedettyjä" lukuja. Lapset ovat kärsijöinä loppujuoksussa.
Ilta-Sanomat 16.5.2007. "Tutkimusten mukaan lapsen kannalta on yhtä traumatisoivaa nähdä kun äitiä lyödään, kuin itse joutua lyönnin kohteeksi. Se vie perusturvan kokonaan oikeusministeri Tuija Brax (vihr) sanoo. Peruspalveluministeri Paula Risikon (kok) mukaan perhe ja parisuhdeväkivalta on suuri yhteiskunnallinen ongelma. Suomessa tapahtuu vuosittain 100.000 perheväkivaltatapausta, jotka koskettavat 90.000 perhettä. Näissä perheissä asuu 200.000 lasta. Kylmiin lukuihin sisältyy todella raskas viesti inhimillisten kärsimystan määrästä Risikko sanoo. -Risikon mukaan perheväkivallan seurauksena Suomessa kuolee noin 50 naista ja miestä, mikä on erittäin suuri määrä".
Huolestuttavaa mielestäni on että "arvon naisministerit" käyttävät Minna Piispan kyselytutkimusta vuodelta 1997,jossa 4500 kyselytutkimukseen vastanneen mukaan saatiin tulokseksi tuo maaginen luku 90.000 naista joutuu vuosittain puolisonsa pahoinpitelemäksi. -Täysin hatusta vedetty luku, kuten myös Minna Piispan "Tutkimus" "joka vuosi Suomessa raiskatan 15.000 naista ja 46.000 naista joutuu seksuaalisen häirinnän uhriksi". _ Poliisin tie
Tilastokeskus. Perheväkivalta 1997-2005. "Poliisin tietoon tuli vuonna 1997 yhteensä 1719 rikosilmoitusta parisuhdeväkivallasta, joissa uhreina oli 1556 naista ja 163 miestä. -Tilastossa on eritelty perhe- ja parisuhdeväkivalta, sekä miesuhrien ja naisuhrien määrä.
http://tilastokeskus.fi/til/polrik/2005/polrik_2005_2006-04-04_tie_001.html
Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos "Naiset perheväkivalta ja perhe-elämän rakennemuutos- Jukka Savolainen.
-"Tutkimuksen kohteena oli ainoastaan fyysinen väkivalta, eikä esimerkiksi uhkailu, tai muu verbaalinen ahdistelu. Tutkimuksessa käytettiin näkyvän vamman esimerkiksi ruhjeen, mustelman tai naarmun aiheutumista fyysisen väkivallan kriteerinä, siksi että se tarjoaa varrattain yhteismitallisen määritelmän tälle hankalasti mitattavalle ilmiölle.
Vuonna 1980 uhrien määrä oli n.28.000 ja vuonna 2003 n. 8000".
http://www.optula.om.fi/uploads/wl1wnefdh6u.pdf
Väkivalta apua info.
"Täällä julkaisemme tiedotteemme kootusti, sekä annamme mm. linkkivinkkejä teksteihin, jotka käsittelevät ansiokkaasti väkivaltailmiön eri puolia".
http://www.vakivalta-apua.fi/arkisto.shtml
Perheväkivalta Wikipedia. Erittäin laaja tilastoihin ja tutkimuksiin perustuva "ei poliittinen" katselmus perheväkivaltaan, lasten kaltoinkohteluun, lasten pahoinpitelyyn, shaking baby ilmiöön, sekä fas (päihdevaurioisten)- lasten huolestuttavaan lisääntymiseen yhteiskunnassamme viime vuosina. Kuten myös huostaanotettujen ja pakkohuostaanotettujen, sekä abortoitujen lasten määrien lisääntymiseen
*******
Vastaa viestiin.
varmaan kannattaa keskustella tästä asiasta, että jos sopisitte ettei sitä viinaa juotaisi kun kerta se teillä saa tuon käytöksen aikaiseksi. ihan oikeasti, tämä on paras neuvo. kokeilkaa ja katsokaa mitä tulee.
Täällä toinen idiootti, joka tappelee poikaystävän kanssa ja miettii mitä tekis omille adrenaliinipurkauksilleen. Ihan kamala tunne herätä siihen ajatukseen, että minä, juuri minä, jota kaikki pitävät kilttinä ja symppiksenä, saan aikaan jotakin niin kamalaa. Ja vielä ihmiselle jota rakastan. Ystävien kanssa en riitele - ei ole edes sanaharkkaa, koska inhoan ja vältän riitoja. Miksi ihmeessä sitten päädyn tönimään tai läpsimään poikaystävääni kasvoille, kun sanat loppuvat? Itse olen jo miettinyt soittoa johonkin väkivaltanumeroon tms tai sitten puhumista jollekin ammattilaiselle. En kestä katsoa itseäni peilistä sen jälkeen, kun olen vihoissani tehnyt jotakin typerää, väärää ja peruuttamatonta. Alkaa jo pelottaa, että mitä tää oikein on, kun yksi kerta ja katumus ei riitä opettamaan, että vain sanat kuuluvat riitaan, muu on väkivaltaa. En tunnista itseäni siitä ihmisestä miksi muutun, kun alkaa kiehua. Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että kiltti ja vastaanhangoittelematon ihminen muuttuu yhtäkkiä hirviöksi. Ja vielä oman poikaystävän nähden. Kenenkään muun kanssa en edes suostu tappelemaan, miksi siis tappelen hänen kanssaan? Jos haluat jakaa ajatuksia, tai muuten vain purkaa pahaa mieltä niin laittele tänne sähköpostiosoite tms.
Ja tosiaan, niin kuin tuossa edellinen kirjoittaja mainitsi, alkoholin vähentäminen tai pois jättäminen vois auttaa asiaa. Ainakaan känni ei olisi pahentamassa riitoja. Riitelettekö samalla tavalla kun olette selvin päin, vai saako känni sen aikaan?
Miksi tulette tänne poraamaan?
Repikää silmät toistenne päästä, hakatkaa, ottakaa nyt ihmeessä järeämmät aseet käyttöön että saatte kunnon jälkeä!
Mutta - nuolkaa sitten itse verenne.
Koita jaksaa!Meikäläisellä vielä pahempaa mieheni kanssa. Itse kirjoitin myös tarinani tänne väkivallasta , mutta sain niin isot haukut...Olin marttyyri ja ruikuttaja ja meikäläisen olis paras kuolla.
Mitäs nää valittajat täällä urkkii. Olis kiva kun teillekkin sattuisi joskus jotain paskaa elämässä niin sen jälkeen olisitte RUIKUTTAJIA.
Tiesitkö, että apua on saatavilla sekä väkivaltaa käyttäville miehille, että naisille. Pariterapia ei useinkaan toimi. Teidän olisi hyvä käydä erikseen keskustelemassa ammattilaisen kanssa omasta väkivaltaisesta käytöksestänne ja ehkä myöhemmin hakea apua parinakin. Naisille on Maria-Akatemian Demeter-toiminta ja miehille Ensi- ja turvakotiyhdistysten Jussi toimintaa tai pääkaupunkiseudulla Löymätön Linja-toimintaa.
Kukaan ei uskalla edes ehdottaa, että viina pois. Huvittuneena luen ihmisten juttuja, miten he väistelevät aihetta.
Viina on suomalaisille tabu.
Minä ainakin uskallan ehdottaa, että juominen pitää lopettaa, jos sen seurauksena on väkivaltaa.
Meillä mies lopetti kokonaan viinan käytön, kun sen seurauksena oli minulle mustelmia. Olin silloin raskaana ja mies joi pirtua, jota oli saanut käsiinsä. Yleensäkin joi harvoin, parin kolmen kuukauden välein. Tuli tyhmää riitaa, ja mies piti minua kovakouraisesti ja läppäisi, ja sammui sitten. Aamulla oli sitten muisti pois, ja kauhuissaan, kun kerroin tapahtumien kulun ja etsin taksin numeroa, että lähtisin vanhemmilleni asumaan.
14 vuoteen ei ole mies kirkasta kumonnut. Ei halunnut menettää minua eikä perhettään, ja säikähti omaa käytöstään. Hänellä oli aikaisemminkin ollut historiaa, että kovassa humalassa oli hajonnut paikkoja ja tavaroita, mutta ikinä ei ollut käynyt naisiin kiinni ja halveksi sellaista.
Ainoa ratkaisu on pullo pois - tai oman turvallisuuden takia erota. Äläkä ainakaan paksuksi erehdy, jos mies ei halua muuttua. Lapsia ei siihen soppaan enää kärsimään tarvita.
menkää vihanhalintakursile
Itselläni joskus nuoruudessa meinasi parisuhde lähteä vähän samoille linjoille. Nyt edelleen saman kumppaniin kanssa, mutta suhteen jatkaminen vaati kyllä juomisen lopettamista/vähentämistä reilusti. jos tuo meno teillä jatkuu niin riidoista tulee aina vaan pahempia ja sitten sattuukin jotain kamalaa. Eli lopettakaa alkoholin käyttö ja keskittykää opiskeluun ja parisuhteeseen.