Muutama vuosi sitten asuin avoliitossa miehen kanssa jota todella rakastin. Meillä oli hauskaa yhdessä, seksi sujui, arki oli mukavaa ja samoja harrastuksiakin löytyi.
Yhteisiä ystäviä oli paljon ja kummallakin myös omansa.
Mutta. Ilmeni viiden vuoden aikana että tämä mies petti minua aina kun siihen tuli tilaisuus.
Riideltiin puhuttiin, yritin antaa anteeksi, mieskin kai yritti ihan tosissaan lopettaa touhunsa, ei vain kyennyt.
Lopulta lähdin ja mies itki perääni pitkään, lupaili muutosta yms...
Kumma kyllä, minulla ja hänellä on vieläkin tunteita, tosin välillä vihaa, välillä rakkautta ja kaipuutakin.
En enää pystyisi hänen kanssaan elämään, en tiedä mitä pitäisi tapahtua että uskoisin muutokseen. Ja toisaalta, en usko pystyväni rehelliseen anteeksiantoon.
Harmittaa sinänsä niin vietävästi että suhde meni karille tuon miehen tekojen takia, koska ilman näitä temppuja olisimme varmaan naimisissa.
Ikinä en saanut muuta vastausta pettämiseen kuin anteeksi ja sen selityksen ettei hän kertakaikkiaan osaa sanoa ei.
Tänäpäivänä on sitten tilanne se että mies on ajautunut viinaan ja muihinkin aineisiin, katselen sivusta kun hän tuhoaa itsensä lopullisesti.
Jos voisin, muuttaisin jonnekkin kauas etten näkisi tätä tuhoa, mutta se ei onnistu tällä hetkellä.
Ihmettelen edelleen melkein päivittäin onko tälläinen käytös joku luonnehäiriö ja mistä voisi johtua tai juontaa juurensa.
Olen kyllä mennyt elämässä eteenpäin ja elän tyydyttävässä ihmissuhteessa mutta tämä asia on jäänyt minua vaivaamaan. Lähinnä kysymys miksi.
Elämääni se ei suuremmin vaikuta, yön hiljaisina tunteina vain tulee miettineeksi näitä asioita.
Ottaa päähän että pettäjällä se katumus ja suru menetyksestä tulee vasta liian myöhään, miksei voisi ottaa opikseen aiemmin. Vai onko se todellakin sairaus?
Kuinkahan moni pettäisi ja loukkaisi jos tietäisi miten kauaskantoiset seuraukset sillä on ja miten kovin molemmat osapuolet tulevat kärsimään?
Tuntuu että hän olisi ollut se oikea.....ilman tätä taipumustaan.
Yhteisiä ystäviä oli paljon ja kummallakin myös omansa.
Mutta. Ilmeni viiden vuoden aikana että tämä mies petti minua aina kun siihen tuli tilaisuus.
Riideltiin puhuttiin, yritin antaa anteeksi, mieskin kai yritti ihan tosissaan lopettaa touhunsa, ei vain kyennyt.
Lopulta lähdin ja mies itki perääni pitkään, lupaili muutosta yms...
Kumma kyllä, minulla ja hänellä on vieläkin tunteita, tosin välillä vihaa, välillä rakkautta ja kaipuutakin.
En enää pystyisi hänen kanssaan elämään, en tiedä mitä pitäisi tapahtua että uskoisin muutokseen. Ja toisaalta, en usko pystyväni rehelliseen anteeksiantoon.
Harmittaa sinänsä niin vietävästi että suhde meni karille tuon miehen tekojen takia, koska ilman näitä temppuja olisimme varmaan naimisissa.
Ikinä en saanut muuta vastausta pettämiseen kuin anteeksi ja sen selityksen ettei hän kertakaikkiaan osaa sanoa ei.
Tänäpäivänä on sitten tilanne se että mies on ajautunut viinaan ja muihinkin aineisiin, katselen sivusta kun hän tuhoaa itsensä lopullisesti.
Jos voisin, muuttaisin jonnekkin kauas etten näkisi tätä tuhoa, mutta se ei onnistu tällä hetkellä.
Ihmettelen edelleen melkein päivittäin onko tälläinen käytös joku luonnehäiriö ja mistä voisi johtua tai juontaa juurensa.
Olen kyllä mennyt elämässä eteenpäin ja elän tyydyttävässä ihmissuhteessa mutta tämä asia on jäänyt minua vaivaamaan. Lähinnä kysymys miksi.
Elämääni se ei suuremmin vaikuta, yön hiljaisina tunteina vain tulee miettineeksi näitä asioita.
Ottaa päähän että pettäjällä se katumus ja suru menetyksestä tulee vasta liian myöhään, miksei voisi ottaa opikseen aiemmin. Vai onko se todellakin sairaus?
Kuinkahan moni pettäisi ja loukkaisi jos tietäisi miten kauaskantoiset seuraukset sillä on ja miten kovin molemmat osapuolet tulevat kärsimään?
Tuntuu että hän olisi ollut se oikea.....ilman tätä taipumustaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pettäjällä usein on p****mainen loppu ellei tajua ajoissa.
Onneksi itsesuojeluvaistosi pelasi, olisi vetänyt sinutkin ongelmiinsa pikkuhiljaa ja pilannut sun mahkut hyvään elämään. Sinuna en mähkisi asiaa vaan onnittelisin itteäni, takuulla olit ok kumppani mutta jos toinen ei tajua niin toinen ei tajua.
Olen kokenut aivan samaa ja sitä mieltä nyt, vaikka tilanne ei ole noin paha, että jokin riippuvuus tai sairauden kaltainen taipumus sen täytyy olla. Läheisriippuvuutta? vai jotakin muuta?
En tiedä, mutta raskasta on myös olla se ainoa, joka jaksaa yhä nostaa tuon ihmisen ylös itsesäälistään joskus. Sukulaiset eivät ole koskaan olleet kiinnostuneita omastaan, mutta haukkuneet minut monesti kun en ole onnistunut suhteessamme. Ja ilmoittivat aikanaan, että minun ei tarvitse huolehtia exästäni. Mutta lopputulos silti, että hakee minulta sen tuen ja turvan, kun on huono aika.
Ja jatkaa samaa peliä toisten kanssa, ja valheitaan minulle, vaikkei tarvitsisi.
Itkee sitä, ettei halua olla yksin ja ei osaa olla yksin. Tarvitsee jonkun ja silti haluaa uskoa rakkauteen, että sitä pitää palavasti tuntea, jos haluaa jonkun asian toimivan.
Ja sitten on vielä tämä ADHD.
Mutta ei kuulemma tarvitse mennä lääkäriin.
"Mutta ei kuulemma tarvitse mennä lääkäriin."
No ei tietenkään tarvitse kun voi käyttää sua ilmasena terapeuttina ja samalla manipuloida sua itsesäälillä -- vastalahjaksi sinä saat tuntea itsesi hyvinkin tarpeelliseksi ja tärkeäksi ja hyväksi ihmiseksi.
Se on vaan tosi raastavaa olla ihastunut horatsumieheen. Kun tietää, että tyyppi voi ihan lähtee miltei kenen kanssa tahansa. No onhan totta, että panot on panoja, ja jotenkin tietää olevansa enemmän, mut kuitenkin... Ja kun kuitenkin ollaan joka päivä yhteyksissä ja tavataankin pari kertaa viikossa.
Kun itse pidän seksistä ja rakastelusta hänen kanssaan niin TOSI paljon, niin on se niin vaikeeta. En tunne itseäni lattiamatoksi, mutta kuitenkin häiritsee.
Mies on seksiaddikti. Hän kärsii siitä itsekin, kuten muistakin riippuvuuksista kärsivät tekee. Nyt mies on ratkennut myös viinaan ja aineisiin. Riippuvuuksia siis riittää. Miehen tunne-elämä on täysin solmussa, hän tarvitsi hoitoa. Tosin sekään ei auta, ellei miehellä ole rautainen tahto.Pelkästään seksiriippuvuudesta on todella hankala päästä eroon.
Kaikista riippuvuuksista on vaikea päästä eroon,vaatii luonnetta ja halua.