mielestäni ihmiset elävät nykyään kaksoiselämää eli on se rooli minä jossa puhutaan potaskaa siis valehdellaan ym ja esitetään vahvaa . ja sitten on se toinen
aito minä jossa ihminen on myös heikko ja mielestäni ei olla aitoja edes ystävien kesken ja siksi aitoja ystävyys ja ihmissuhteita on tosi harvassa.
elääkö tänäpäivänä ihminen korvikkeilla myös ystävyys suhteissa ???
kysynkin että menetetäänkö aidot ystävyys suhteet mainitsemiini asioihin vai mihin .
toivoisin mielipiteitänne miksi ei olla aitoja ???.
aito minä jossa ihminen on myös heikko ja mielestäni ei olla aitoja edes ystävien kesken ja siksi aitoja ystävyys ja ihmissuhteita on tosi harvassa.
elääkö tänäpäivänä ihminen korvikkeilla myös ystävyys suhteissa ???
kysynkin että menetetäänkö aidot ystävyys suhteet mainitsemiini asioihin vai mihin .
toivoisin mielipiteitänne miksi ei olla aitoja ???.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kyllä aitojakin ihmisiä on olemassa. Itse olen aito ihmissuhteissa ja aina, en suostu feikkaamaan. Minulla on myös aitoja ystäviä. Feikkauksen huomaa, feikkiä en kelpuuttaisi ystäväksi. Etsi vielä, kyllä löydät vielä niitä aitojakin ihmisiä.
Valitettavan harva ihminen kestää kuunnella, jos elämä menee huonosti koko ajan. Kokemusta on... Pakko se on vähän kaunistella asioita tai kaikki ihmiset katoaa ympäriltä..
Toki eri asia, jos elämä etenee suht normaalisti ja välillä on hyvääkin kerrottavaa
tuo on totta, ja kun itse kuuntelee ystävän surut ensin sitä odottaisi toisenkin kuuntelevan omat, mutta ei....
Ystävä, kun on saanut surunsa ja murheensa kerrottua ja hänellä alkaa mennä hyvin, ei hän halua kuunnella enää minun murheitani, vaan hehkuttaa omia ihanuuksiaan ja sulkee korvansa minun puheilta.Onko se Aitoa ystävyyttä vai ei? EI minusta.
Itse olen kyllästynyt olemaan olkapää, jota vasten itketään ,mutta mulle käännetään selkä silloin kun tukea tarvisin.
Tai sitten on niin, ettei voi kertoa hyvistäkään asioista elämässään. Juuri tässä luin uudestaan jonkin aikaa sitten saamani viestin entiseltä nk. ystävältäni, Siinä sain hirveät haukut, kun olin kuulema vuosikausia hehkuttanut mm. sitä miten hyvin minulla menee ja mitä kaikkea ihanaa puolisoni kanssa teen. Välit on nyt sitten poikki. Johtopäätökseni on nyt se, että henkilö on täysin tekopyhä paska (esim. vuosikausia on tehnyt tukia nostaessaan pimeitä töitä, ei ole eläessään maksanut tv-lupia yms). No, pääsinpähän mokomasta hyväksikäyttäjästä eroon - kyllä kaikki apu ja tavara kelpasivat, samoin tuntikausien puhelinkeskustelut vuosien varrella ( eikä todellakaan puhuttu vain minun asioista!!). Jollakin keittiöpsykologin tasolla tajuan, että kyseinen henkilö on vain hirveän kateellinen ja katkera muille - aika säälittävääkin, mutta vaikea on olla vihaamatta tuollaista kavaluutta. Vanha sanonta "kell onni on, se onnen kätkeköön" pitää näköjään paikkansa...
Palaten alkuperäiseen aiheeseen, voin kommentoida että kymmenien vuoden kokemukseni mukaan aidot ja vastavuoroiset ystävyyssuhteet ovat todellakin harvinaisia. Jos edes yhden oikeasti aidon ystävän elämässään saa, siitä suhteesta kannattaa todellakin pitää huolta. Vastaisuudessa ainakin itse tulen olemaan hyvin epäileväinen muiden motiiveista hankkiutua seuraani, sillä uskoni ihmisten vilpittömyyteen on todellakin aika loppuun kulutettu.
Sama täällä. Olen vain kuuntelijana. Ystävä ei malta kuunnella edes kahta sanaa minun kuulumisistani. Rassaa. Hän pitää minua todella hyvänä ystävänä, mutta mutta..
En oikein tiedä miten tällaisen lopettelisi, kun ollaan oltu pitkään hänen kannaltaan täydellisessä ystävyydessä ja minun kannaltani kovin toispuolisessa. Ei tahtois enää jaksaa olla pelkkänä olkapäänä. Minullakin on vain yksi elämä, enkä haluaisi tuhlata sitä tämmöiseen.
En voi olla "aito" jos en luota. Luottamus syntyy ajanmyötä, jos syntyy, tuskin koskaan.
("Kyllä aitojakin ihmisiä on olemassa. Itse olen aito ihmissuhteissa")
pidän itseänikin melko aitona mutta kun on tunne että ihmiset ei uskalla yleensä olla omia itseään edes ystävyys suhteissa .
("Toki eri asia, jos elämä etenee suht normaalisti ja välillä on hyvääkin kerrottavaa ")
mikä on sitä normaalia kun mielestäni kakilla menee välillä hyvemmin ja välillä huonommin.
("tuo on totta, ja kun itse kuuntelee ystävän surut ensin sitä odottaisi toisenkin kuuntelevan omat, mutta ei.")
kun ystävä kertoo esim: suruja tai ongelmia niin yleensä halutaan vain että ystävä on tukemassa hänen kantaansa mutta aidossa ystävyydessä pitäisi olla myös kritiikille mahdollisuus.
("En voi olla "aito" jos en luota"=
tuo luottamus minunkin mielestä voi olla se miksi ei uskalleta olla aitoja
itse olen tavallista luottavaisempi ja olenkin sen takia joskus pettynyt
mutta ei maailma siihen kaadu.
kun itse luottaa niin huomaa että toinenkin luottaa enemmän ja todellinen luottamus tulee pitemmän ajan kuluessa.
tuntuu että yleensä ei luoteta onko vika minussa olen avoin?? ja minua pidetään sanansa mittaisena miehenä
ei olla liian varautuneta vaan luotetaan ja ollaan mahollisimman aitoja ystäviä.
("Toki eri asia, jos elämä etenee suht normaalisti ja välillä on hyvääkin kerrottavaa ")
mikä on sitä normaalia kun mielestäni kakilla menee välillä hyvemmin ja välillä huonommin.
---------------------------------------------------------------------------------------
Tasan ei käy onnen lahjat. Toisilla menee paremmin ja toisilla huonommin. Toisilla tapahtuu enemmän hyviä asioita ja joidenkin elämään saattaa muodostua lumipalloefekti ongelmien seurauksena.
Niin aitous on katoava luonnonvara tai oikeastaan kestokyky. Ystävyys on pyhä sana. Ihmiset käyttävät kovin hepposin kriteerein ystävyyden termejä tarkoittaessaan kaveruussuhdetta. Kaikenlaista potaskaa on siedettävä jos ei halua olla yksin,niin se vaan menee. Ihmiset kaipaavat erilaisia asioita elämäänsä.
Monille riittää pinnallinen ystävyys ja se joka kaipaa aitoutta, syvempää joutuu usein törmäyskurssille. Ystävyys edellyttää vahvaa luonnetta ja hyvää itsetuntoa.
Tietoisuus itsestä edesauttaa sitä. Ystävyys on vuorovaikutussuhdetta. Yksipuolinen, odotuksia täynnä oleva ego pettyy varmasti. Aito rakastava ja ravistava ystävyys on lahja, ei itsestäänselvyys. Ystävä ei väisty, ystävän kanssa kasvetaan yhdessä. Erilaiset kaverit kyllä palvelevat ihmisten erilaisia tarpeita.
Nyky yhteiskunta vielä ruokkii tätä pinnallisuutta.
viestiketjun aloittajana voin sanoa että ajatuksesi on kuin minun ajatuksia vaikka itse en osaa tuoda ajatuksia kirjoitettuna nuin hienosti esille.
Ystävyys edellyttää vahvaa luonnetta ja hyvää itsetuntoa. Kyllä! Hmm mitähän se tarkoittaa tapauksessa, että olen vuosia joutunut ottamaan vastaan ystävien taholta vanhoja vaatekaapin sisältöjä. Rätit ja lumput ovat olleet aivan jotain muuta kuin minun makua ja kokoa. Kenkärajat ties minkänumeroisia lätysköitä. Minulle mielusti tyhjennettäisiin myös ullakoita. Paras anti jonka olen saanut oli vanhoja sahajauhoisia matonkuteita vuosia nuhjaantuneessa paperikassissa. Ja että piti olla kiitollinen.... Elämä on tosi kreisiä välillä näiden ystävien kanssa.
Olipa todella hienosti ilmaistu tuo vähän aiempi "voimia kaikille" -nimimerkin kirjoitus. Itse omassa tilanteessani sain siitä paljon apua, oivalsin jotain ystävyyden eri tasoista... Ja niinhän se varmaan on, että huonolla itsetunnolla varustettu ihminen voi olla aika vaatelias ystävänä.
no nyt osuit asian ytimeen. itse olen alkanut epäillä että olisiko parempi pysyä erossa paskaa jauhavista ja valehtelevista kavereista? mutta mitenkäs sitä sitte osaa hienostuneesti erkaantua porukoista. varsinkin nämä lapsuusajalta asti tuntenut toisen
tohon mäkin haluisin vastauksen?jos kaveri suhteessa toista vaikka kituttaa jokin piirre,asenne yms.. siinä toisessa niin ei puhuta siitä vaan aletaan esim,nylvimään,kittuilemaan,piikittelemään tai sitten on niitä toisia ystäviä joilla on niin huono itsetunto että muuten ovat ok mutta isommassa porukassa ruvetaan dissaamaan tai jyräämään ja itse ovat aina oikeassa ja tekevät asiat oikein ja muut huonosti mä en kestä koht ketään!mä haluisin vaan yhden NORMAALIN kaverin!se riittäs mielummin yks normaali ja aito kaveri kun muutama epäaito
Voisivat nämä niin sanotut kuuntelijat katsoa joskus peiliinkin. Itselläni on muutamia tuttavia joilta olen yrittänyt kysellä kuulumisia niin olen saanut hyvin lyhyitä vastauksia, niin eihän siinä jää silloin muuta jäljelle kun kertoa koko ajan vain omia kuulumisia. Kyllä sitä mielellään kuuntelisi toistakin mutta kun ei ole mitä kuunnella ja ketään ei voi pakoittaa puhumaan niin ei siinä ole silloin muuta vaihtoehtoa kuin olla itse äänessä.
Monet ovat vaan kaukaa viisaita. En minä ainakaan menisi kertomaan kaikkea mahdollista sille ns. ystävälle. Ei niiden ystävienkään tarvitse tietää jokaikistä elämässä tapahtunutta, hävettävää juttua.
No kyllä itsekkin pidän kaikkein arkaluontosimmat asiat omana tietonani. Mutta kysymys on siitäkin että tärkeintä ei ole se mistä puhutaan kunhan puhutaan. Mykkäkoulu on viesti siitä että kaikki ei ole hyvin. Se on ihan sama puhutaanko säästä vai kenties ihmissuhde ongelmista, kunhan käydään vuoropuhelua. Mikään ei ole niin tuskallista ja ahdistavaa kuin puhua yksin.
No jos sulla kerran on näitä ns. ystäviä, niin kai te nyt sentään jostain puhutte? Ei kai nekään nyt jatkuvasti voi olla hiljaa?
Ensinnäkään en tiedä voiko sellaisia oikeen ystäviksi luokitella, koska he eivät koskaan ota varta vasten yhteyttä vaan kaikki tapaamiset ovat vain sillä tasolla että vaihdetaan muutama sana vain silloin kun sattumalta törmätään jossakin. No toiset osaavat jotain puhua mutta taas toisten kanssa saa puhua enimmäkseen yksin, vaikka mitään pahaa en ole kenellekkään tehnyt.
Feikkaukselle on kysyntää! Mitä epätoivoisempia nykyihmiset ovat, sitä tujumpaa potaskaa heille syötetään. Luultavasti feikkaat samasta syystä itsekin etkä edes tajua sitä. Siinä missä kuka tahansa, sinäkin haistat historian suurimmat sucker-apajat etkä voi olla yrittämättä yhyttää pikkaisen ansaitsematonta "rakkautta".
Ei kai siinä ole edes mitään väärää; runkkaa sä mua niin mä runkkaan sua.