Miten kestätte töissä samaa p***skaa, samoja ihmisiä, samoja juttuja vuodestta ja vuosikymmenestä toiseen? Itselläni on mitta ollut täynnä jo pitkään. ilmeisesti minulla on edessäni kaksi vaihtoehtoa: joko sekoan ja sairastun työkyvyttömäksi tai minut saneerataan ulos jollakin yt-kierroksella. Jälkimmäinen lienee terveempi tie.
Olen töissä valtion firmassa. Talon perinteisiin kuuluu, että kussakin toimipaikassa muutama ihminen puurtaa jättiosan töistä. Suurin osa porukasta vetelehtii ja keskittyy p***skan puhumiseen, jolla sotkee asioita. Palkka on kaikilla sama. Ainoastaan ruskeakielisillä on mahdollisuus parempaan.
Johtaminen on käsittämätöntä ja moniportaisuuden vuoksi sekavaa. Kukaan ei vastaa mistään. Paikat ansaitaan yleensä sukulaisuus- ja kaverisuhteilla, joten ei ihme, että pomot pitävät toisistaan hyvää huolta. Suunsoittajat ovat usein piilojohtajia, kosta esimiehistä ei ole mihinkään, eikä heitä mikään kiinnostakaan.
Huonot käytöstavat ja kaikissa muodoissaan rehottava henkinen väkivalta, ovat normaaleja toimintatapoja. Kun jollain kieroutuneella tyypillä naksahtaa, hän saa rauhassa tehdä muiden elämästä helvettiä. Esimiehet eivät tohdi puuttua käytökseen, eivätkä edes tekemättömiin töihin, koska suurin osa heistä ei itsekään toteuta toimenkuvaansa.
Miten tämmöistä kukaan jaksaa? Raatamista sairaassa työyhteisössä ilkeilevän johtajan alaisuudessa?! Eikä mikään koskaan muutu paitsi, että ikää tulee lisää.
Olen töissä valtion firmassa. Talon perinteisiin kuuluu, että kussakin toimipaikassa muutama ihminen puurtaa jättiosan töistä. Suurin osa porukasta vetelehtii ja keskittyy p***skan puhumiseen, jolla sotkee asioita. Palkka on kaikilla sama. Ainoastaan ruskeakielisillä on mahdollisuus parempaan.
Johtaminen on käsittämätöntä ja moniportaisuuden vuoksi sekavaa. Kukaan ei vastaa mistään. Paikat ansaitaan yleensä sukulaisuus- ja kaverisuhteilla, joten ei ihme, että pomot pitävät toisistaan hyvää huolta. Suunsoittajat ovat usein piilojohtajia, kosta esimiehistä ei ole mihinkään, eikä heitä mikään kiinnostakaan.
Huonot käytöstavat ja kaikissa muodoissaan rehottava henkinen väkivalta, ovat normaaleja toimintatapoja. Kun jollain kieroutuneella tyypillä naksahtaa, hän saa rauhassa tehdä muiden elämästä helvettiä. Esimiehet eivät tohdi puuttua käytökseen, eivätkä edes tekemättömiin töihin, koska suurin osa heistä ei itsekään toteuta toimenkuvaansa.
Miten tämmöistä kukaan jaksaa? Raatamista sairaassa työyhteisössä ilkeilevän johtajan alaisuudessa?! Eikä mikään koskaan muutu paitsi, että ikää tulee lisää.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kerro heti. Minäkin haluan tuollaiseen suojatyöpaikkaan vetelehtimään ja vit*tuilemaan.
"Lupa wittuilla" myönnetään vain pomon kamuille. Siis jos sinulla on ystäviä valtion (suoja)työpaikoilla esimiesasemissa, käänny luottamuksella heidän puoleensa.
Tule tänne etelä-suomeen, missä on oikea suojatyöpaikka.Iso sellainen.Riittää vain , kun olet paikalla edes kerran viikossa.HELPPOO RAHAA.....
Missäpäin tälläinen firma sijaitsee?Voiko palkkansa ansaita tänä päivänä tekemättä mitään? Kerrohan tarkemmin.
palkan saa tekemättä mitään monessakin virastossa.
Aloittaja mainitsee "firman" ja tästä firmasta minäkin olisin kiinnostunut...
Meren äärellä sjaitsee. Ruskeakielisille kiroilijoille maksetaan ja saavat kytkynä hyvä minä fiiliksen saatuaan yhden yksilön syötyä ulos.
jalat alle ja lähde pois sieltä. Sulla on sentään vielä järki tallella. Viestistäsi päätellen olet turhautunut ja aikalailla jo masentunutkin. Mitä kauemmin joutuu olemaan noin villin ja vastuuttoman lauman joukossa sitä kauemmin kestää toipuminen eikä siitä jokainen paranekkaan vaan jää mieleltään rammaksi. Turha odottaa, että porukka muuttus koska yhteisön rakenteet ja sen seurauksena ilmapiiri on myrkyttynyt. Pääsyynä usein on muutamat kovan luokan narskut jotka sairauksissaan hallitsevat niin esimiehiä kuin työntekijöitäkin.
On mietittävä mitä elämältä haluaa mitä se vois vielä antaa? Joskus on suljettava jokin ovi ennenkuin uusi voi avautua.
Henkiset voimavarat on ihmisen kalleinta pääomaa, ne kannattaa suunnata hyödylliseen ja rakentavaan käyttöön. Sairaassa työyhteisössä ne eivät vahvistu vaan kuihtuvat pois. Tämä näkyy siinä kasvavassa työikäisten joukossa jotka ovat jääneet sairaseläkkeelle.
Juuri noin on asia ja ajattelen samoin. Itse on tehtävä päätökset oman itsensä ja perheensä ja läheistensä vuoksi.
Minulla itselläni juuri tämä vaihe menossa.
Tiedän, mitä haluan.
Herätys aamulla klo 05:40. Aamutoimiin aikaa 30 min. Klo 06:10 lähtö bussipysäkille. Bussi tulee klo 06:20. Klo 06:35 bussinvaihto. Työpaikalla klo 06:55. Työaika 8 tuntia tunnin ruokatunti eli klo 7:stä 16:sta.
Bussi lähtee takaisin klo 16.05. Bussinvaihto klo 16:25. Kotipysäkillä 16:42. Kävely kotiin. Kotona klo 16:52.
Nukkumaan klo 21:40 jos haluaa nukkua 8:n tunnin yöunet.
Eli omaa aikaa jolloin voi jotain tehdä, jää 4 tunti 48 minuuttia ja siitäkin osa menee kotitöihin, ruoanlaittoon ym.
Viikonloppuna siis ainoastaan on omaa aikaa.
En tiedä onko koko hommassa mitään järkeä.
Silloin kun on työelämässä niin on rahaa muttei aikaa. Turha haaveilla kunnon ulkomaanmatkasta, kun ei ole lomaa kuin viikko talvella.
Töissä ollessa on hyvä kun on rahaa mutta huonoa kun ei ole aikaa. Mihinkään pidemmälle ei voi lähteä. Sitten se menee siihen, että perjantai-iltana menee baariin juomaan ja lauantaina makaa kankkusessa ja tilaa pitsoja kotiin. Sunnuntaina jo alkaa vituttamaan kun tietää, että kohta taas töihin.
Hienoa elämää!
Kokeileppa kerrankin perjantai-iltana jotain muuta. Mee vaikka vaan lenkille, ei mihinkään hiki..., laita jotain hyvää ruokaa kotona, käske kaveri syömään, ja menkää vaikka yhdessä elokuviin tai shoppailu- lenkille alkuillasta. Kokeileppa tosiaan selvää perjantaita. Makeeta herätä virkeenä lauantaina, keittää kahvit , lukea tai vaan katella ulos. Siivoa vaikka yksi vaatehylly, tai jotain pientä hyödyllistä. Hae kotiin jotain uutta, vaikka lakanat, uusi huonekalu... Tai tee joku viikonloppumatka vaikka vain lähemmäksi, pois vaan ympyröistä. E i mitään ryyppy laivareissua...
Yritä oikein kovasti....aluksi tuntuu oudolta perjantaina (kokenut sen) istua ilman viinaa, kyl se siitä. Riittää kuule energia enemmän seuraavalle viikolle.
Tsemppiä
Kokeile ....
tuossa vastauksessa oli kyllä sitä asennetta. pyrkikää katkaisemaan rutiinit!
Haha ja tota kun miettii niin masentuminen valmis.. :D Välillä sitä toivoo, että katkaisis koipensa että pääsis edes hetkeks budjaamaan extralomalle.
Sitähän kestää kun pelkää että löytyykö uutta työtä jos ottaa lopputilin.
Tänä vuonna on omalla työpaikallani moni ottanut loparit, se tavallaan rohkaisee mieltä että jos nuo muutkin lähtivät ja löysivät uuden työpaikan, saattaa se minultakin onnistua.
Toisaalta kun taas ajattelee että pitäisi muuttaa ehkä toiselle paikkakunnalle niin kun nykyinen asunto on hyvä niin saattaisi joutua huonompaan asuntoon ja elintaso sikäli laskisi. Se taas kannustaa jäämään nykyiseen työpaikkaan vaikka se onkin v-mäistä mutta voihan sen niinkin ajatella että on ihan sama mitä työkseen tekee, jotenkin se elämä on vaan rahoitettava. Työ on vain välttämätön paha, jos voittaisin lotossa niin en kyllä tekisi töitä enää ollenkaan, aika kuluisi mukavasti harrastusten parissa, sellaisten asioiden parissa puuhastelussa joka oikeasti kiinnostaa.
Olen ollut vastaavissa "firmoissa" töissä, joskus virkamiehenä ja joskus ihan muuna miehenä vaan. Itse kokeilin alkoholia rentoutumiskeinona mutta se ei kyllä pidemmän päälle kanna. Liikunta kantaa, mutta nyt olen siitäkin joululomalla. Töistähän ei toimistotyöläinen juuri lomaa saakaan, ja sen säästän mieluummin kesään.
Itse olen ratkaissut ongelman sillä, että otan töissä samalla asenteella kuin kaikki muutkin. En tee hommia vaan keskityn kahvinjuontiin, juoruiluun ja sihteereiden vikittelyyn. Ja netissä surffailuun, toki. Oman ajan otan siitä, että öisin nukun vain sellaiset 4 tuntia. Kyllä alkaa muuten loppuviikkoa kohden olla vitsit herkässä. Mutta eihän siellä töissä tarvii skarppina ollakaan.
Tällainen on oikeastaan ihan mukavaa pidemmän päälle. Lisäksi olen vain määräaikainen niin aika paljon aikaa kuluu myös erilaisia TJ-kalentereita väkerrellessä. Ainoa miinuspuoli tässä lienee se, että en usko enää koskaan soveltuvani ns. oikeisiin töihin vaan minun on tyytyminen valtion suojatyöpaikkoihin. Jostain syystä näille määräaikaisuuksillekaan ei koskaan löydy jatkoa.
Joo toisilla on katos oikeus täyteen palkkaan pelkällä kälätyksellä, jota kestää tasan 8 h päivässä, siinä ruoditaan pikkuserkun pikkuserkun asiat ja tietty kaikkien poissaolevien työkamujen asiat varsinkin, niin ja ukon sieni siinä isovarpaassa on niin kauheen tärkee maailmoja kaatava juttu, että....ja voi sentään kun kaiken tämän haisevan tunkioämpärin kun on kaatanut työkaverinsa niskaan, niin ihanhan se väsyttää ja sitten on niin puhtoinen ja kaunis mieli lähteä taapertamaan kotia kohti ja kuvitella, että olenhan minä sentään aika tärkeä ihminen siellä työpaikalla!
Toiset on taas oikein erinomaisen fiksuja järjestelemään itselleen kaikenmaailman pikkuhommaa, joka ei vahingossakaan liity varsinaiseen toimenkuvaan, voi, voi, teippirullat on vähissä ja voi, voi kyllä täällä nyt varmaan on hometta, joten täytyypä soittaa kierros kaikille mahdollisille ihmisille, siinähän sitä sitten päivä hurahtaakin, köh, köh, ihanhan tässä sairaaksi tulee, kun joutuu muidenkin puolesta hoitelemaan asioita.
Ja pomohan ei tajua mitään, no ei kai, yksi hullu hullujenhuoneella vain lisänä nurkissa pyörimässä.
Komppaan satasella. tiedän liikelaitoksen.
"Joo toisilla on katos oikeus täyteen palkkaan pelkällä kälätyksellä, jota kestää tasan 8 h päivässä, siinä ruoditaan pikkuserkun pikkuserkun asiat ja tietty kaikkien poissaolevien työkamujen asiat varsinkin, niin ja ukon sieni siinä isovarpaassa on niin kauheen tärkee maailmoja kaatava juttu, että....ja voi sentään kun kaiken tämän haisevan tunkioämpärin kun on kaatanut työkaverinsa niskaan, niin ihanhan se väsyttää ja sitten on niin puhtoinen ja kaunis mieli lähteä taapertamaan kotia kohti ja kuvitella, että olenhan minä sentään aika tärkeä ihminen siellä työpaikalla!
Toiset on taas oikein erinomaisen fiksuja järjestelemään itselleen kaikenmaailman pikkuhommaa, joka ei vahingossakaan liity varsinaiseen toimenkuvaan, voi, voi, teippirullat on vähissä ja voi, voi kyllä täällä nyt varmaan on hometta, joten täytyypä soittaa kierros kaikille mahdollisille ihmisille, siinähän sitä sitten päivä hurahtaakin, köh, köh, ihanhan tässä sairaaksi tulee, kun joutuu muidenkin puolesta hoitelemaan asioita.
Ja pomohan ei tajua mitään, no ei kai, yksi hullu hullujenhuoneella vain lisänä nurkissa pyörimässä."
Kuulosta harvinaisen tutulta mestalta.Ja jos ei ole sama, niin aika identtinen kuitenkin.Sairautta aiheuttava työyhteisö.
Heh... monet meistä liikelaitoksen palvelijoista taitaa lukea tätä palstaa! Tekisi mieli kirjoittaa enemmän, tarkemmin ja paljastavammin, mutta pian tulisi toruja moisesta avoimuudesta.
Minä työskentelen pienessä firmassa. Suuri päällikkö on siirtänyt pikkuhiljaa melkein kaikki hommansa minulle niin jää työpäivinä aikaa sitten kaikenlaiseen omaan puuhaan. Voi p...le kun ärsyttää. Yritän sinnitellä vaikka tuntuu joskus että pää räjähtää. Eihän siinä mitään, saahan sitä työnsä siirtää muille kun on oma firma, mutta kun se vaikuttaa työmotivaatioon ja ilmapiiriin, kun huomaa, että toinen lusmuilee ja laiskottelee.
en kestä mitenkään sain mittani täyteen tänä vuonna..
Tuo kuvauksesi oli kuin omasta työpaikastani! Minulla myös julkishallinnon alan työpaikka, joka koettaa olla mediaan päin alansa fiksuin toimija.
Totuus lafkan sisällä on täysin eri. Lafkan johdossa on sadistisia tulosta haluavia pomoja joita ei tippaakaan kiinnosta orjien hyvinvointi tai jaksaminen. Palkat pidetään suht alhaisena paitsi niillä ruskeakielisillä potaskan puhujilla jotka jättävät ne varsinaiset työnsä vähemmälle. Työpaikkamme on naisvaltainen konttorityyppinen paikka jossa kyynistyneet tai muutoin kieroutuneet katkerat naiset muodostavat kuppikuntia ja jorinasakkeja piikitellen kaikkia muita. Käytävillä harva tervehtii edes, ja siis koskee myös osaston pomoja. Lähipomoina on mm. pikkutarkka tiukkapipo, äksyilevä tiuskija ja levoton adhd-juorukello-hölppösuu.
Työn sisältö on juuri päivästä toiseen samaa shittiä, aivan rutiinia. Palavereja pidetään palaverien vuoksi ja ne venyvät rasittavan pitkiksi jorinatilaisuuksiksi. Byrokraattisuus jyllää eli asioiden korjaaminen vie aikaa valtavasti ja naurettavissa yksityiskohdissa pitää menetellä pähkähullulla tavalla koska niin vaan tehdään, kuulemma, ja on aina tehty.
Tämä tuntuu elämän hukkaamiselta. Olen miettinyt hevon kuuseen lähtemistä, vaan tulee roikuttua palkan takia. Muunlaiselle virkistävämmälle alalle en pääsisi ja onko edes enää nykyaikana sellaista kivaa alaa tai työpaikkaa edes. Jos en kävisi työssä, ei olisi varaa esim matkustella lomilla. Äkkiä se ansiosidonnainen työttömyysetuus lakkaisi (500 pv) ja sen jälkeen vellirahalle ja ainaiseen köyhyyteen. Ei innosta sekään, kun myöskään sosiaalitukia ei saa kantasuomalainen köyhä vaan ainoastaan maahanmuuttajat tai rapajuopot häiriköt enkä rapajuopoksikaan halua.
Tätä varmaan siis hamaan tulevaisuuteen asti tehdään...ellei tosiaan yt:t iske päälle ja se tietysti olisi ehkä se pelastus, pakon kautta.
En jaksakkaan. V*tuttaa joka päivä. Kohta pitäisi taas lähteä. Tekisi mieli jäädä kotiin ja ei mennä koskaan enää. Pahimmassa tapauksessa joutuu maksamaan työnantajalle irtisanomisajan suuruuden palkan, eli pakko lusia irtisanomisaika. Yhtä helvettiä on työ. Pieni palkka ja 8h raatamista niska limassa. Pilaa elämän työ. Parempi jäädä sossupummiksi kotiin makoilemaan. Saa nukkua pitkään, ei kiire mihinkään, aikaa kaikelle muulle. Kyllä duunarityöt Suomessa on ihan per*eestä! Mustille miehiille sopivaa. Tänään irtisanoudun ja elämä alkaa hymyilemään.
"En jaksakkaan. V*tuttaa joka päivä. Kohta pitäisi taas lähteä. Tekisi mieli jäädä kotiin ja ei mennä koskaan enää. Pahimmassa tapauksessa joutuu maksamaan työnantajalle irtisanomisajan suuruuden palkan, eli pakko lusia irtisanomisaika. Yhtä helvettiä on työ. Pieni palkka ja 8h raatamista niska limassa. Pilaa elämän työ. Parempi jäädä sossupummiksi kotiin makoilemaan. Saa nukkua pitkään, ei kiire mihinkään, aikaa kaikelle muulle. Kyllä duunarityöt Suomessa on ihan per*eestä! Mustille miehiille sopivaa. Tänään irtisanoudun ja elämä alkaa hymyilemään."
Ymmärrän täydellisesti.Ja meitä on monta!