Heippa!
Kaipailisin vähän mielipiteitä seuraavaan asiaan:
Olen seurustellut maailman ihanimman ihmisen kanssa n. 4 vuotta. Ikäeroa meillä on 6 vuotta, hän on vanhempi kuin minä.
Molemmat ollaan opiskelijoita, tavattiin koulussa ja pikkuhiljaa ystävyys syntyi parisuhteeksi. Erotuksena meillä on se, että hän on ollut samassa oppilaitoksessa n. 10 vuotta kohta, itse olen ollut 3.
Olen koko seurustelumme ajan odottanut hänen pitävän lupauksensa siitä, että hän valmistuu. Itse teen rankkojen koulupäivien lisäksi töitä, ja vuorokaudessa kerkeän olla kotona n.2 tuntia. Oma valintahan tuo työnteko on, mutta häiritsee se, että toinen ei tee mitään. Edes kotityöt eivät onnistu häneltä, vaikka olenkin useaan kertaan siitä sanonut (ja huutanut).
Koulua hän ei tunnu saavan kuntoon, hän ei kerta kaikkiaan löydä motivaatiota!
En käy töissä sen vuoksi, että elättäisin meidät molemmat, hän kuitenkin pystyy elämään kesätöissä tienaamilla rahoillaan vuoden kerrallaan. Käyn sen vuoksi, että itsellä olisi vara huolehtia omasta osuudesta vuokrasta, autosta, laskuista ym.
Luulen, että minulla on jonkinlainen työuupumus ja nyt sitten jokunen viikko sitten tulin päätökseen: sanoin miehelleni että jos hän ei ala pitämään omaa osuuttaan meidän elämästä, minä lähden.
Hän syyttää minua siitä että itse olen valinnut työnteon. Totta, en ole häntä joutunut elättämään. Omasta mielestäni tässä on inhottavaa se, että hän ei edes yritä löytää töitä, tai tehdä kotona mitään. Hän luottaa siihen, että KELA maksaa hänet.. Hän ei ymmärrä että minä tarvitsen lepoa. Olen sanonut hänelle suoraan, että jos minä lopetan työt, hänen on elätettävä minut, koska yksinkertaisesti minun omat varani eivät riitä. Hän näkee että olen väsynyt, kaikki asiat (pienetkin) saavat minun tunteeni kiehumaan ja hänen läsnäolonsa ja kosketus saavat minut haluamaan entistä kauemmaksi.
Mihin tämä suhde on menossa?
Hän lähentelee jo 30 vuotta. Haluaisin hänen kanssaan joskus perheen, mutta tällä hetkellä tuntuu että miten se voisi toimia! .. Teenkö minä kärpäsestä härkäsen, kun tätä näin paljon mietin? Kai tämä on oikeasti väsymyksen merkki.. Lupasin itselleni (kun tavattiiin) että minä en hänen koulunkäyntiään ala holhoamaan. Nyt olen alkanut.
Ennen olimme romanttisia ja yhteiselo tuntui niin hyvältä. Nyt se on päivittäistä kädenvääntöä. Hän ei ymmärrä, että jo saavutetuista asioista pitäisi pitää kiinni.
Anteeksi, kun täällä avaudun. Minulla ei ole läheisiä kenelle puhua, ja toisaalta, haluankin ulkopuolisten kokemuksia ja mielipiteitä.
Kaipailisin vähän mielipiteitä seuraavaan asiaan:
Olen seurustellut maailman ihanimman ihmisen kanssa n. 4 vuotta. Ikäeroa meillä on 6 vuotta, hän on vanhempi kuin minä.
Molemmat ollaan opiskelijoita, tavattiin koulussa ja pikkuhiljaa ystävyys syntyi parisuhteeksi. Erotuksena meillä on se, että hän on ollut samassa oppilaitoksessa n. 10 vuotta kohta, itse olen ollut 3.
Olen koko seurustelumme ajan odottanut hänen pitävän lupauksensa siitä, että hän valmistuu. Itse teen rankkojen koulupäivien lisäksi töitä, ja vuorokaudessa kerkeän olla kotona n.2 tuntia. Oma valintahan tuo työnteko on, mutta häiritsee se, että toinen ei tee mitään. Edes kotityöt eivät onnistu häneltä, vaikka olenkin useaan kertaan siitä sanonut (ja huutanut).
Koulua hän ei tunnu saavan kuntoon, hän ei kerta kaikkiaan löydä motivaatiota!
En käy töissä sen vuoksi, että elättäisin meidät molemmat, hän kuitenkin pystyy elämään kesätöissä tienaamilla rahoillaan vuoden kerrallaan. Käyn sen vuoksi, että itsellä olisi vara huolehtia omasta osuudesta vuokrasta, autosta, laskuista ym.
Luulen, että minulla on jonkinlainen työuupumus ja nyt sitten jokunen viikko sitten tulin päätökseen: sanoin miehelleni että jos hän ei ala pitämään omaa osuuttaan meidän elämästä, minä lähden.
Hän syyttää minua siitä että itse olen valinnut työnteon. Totta, en ole häntä joutunut elättämään. Omasta mielestäni tässä on inhottavaa se, että hän ei edes yritä löytää töitä, tai tehdä kotona mitään. Hän luottaa siihen, että KELA maksaa hänet.. Hän ei ymmärrä että minä tarvitsen lepoa. Olen sanonut hänelle suoraan, että jos minä lopetan työt, hänen on elätettävä minut, koska yksinkertaisesti minun omat varani eivät riitä. Hän näkee että olen väsynyt, kaikki asiat (pienetkin) saavat minun tunteeni kiehumaan ja hänen läsnäolonsa ja kosketus saavat minut haluamaan entistä kauemmaksi.
Mihin tämä suhde on menossa?
Hän lähentelee jo 30 vuotta. Haluaisin hänen kanssaan joskus perheen, mutta tällä hetkellä tuntuu että miten se voisi toimia! .. Teenkö minä kärpäsestä härkäsen, kun tätä näin paljon mietin? Kai tämä on oikeasti väsymyksen merkki.. Lupasin itselleni (kun tavattiiin) että minä en hänen koulunkäyntiään ala holhoamaan. Nyt olen alkanut.
Ennen olimme romanttisia ja yhteiselo tuntui niin hyvältä. Nyt se on päivittäistä kädenvääntöä. Hän ei ymmärrä, että jo saavutetuista asioista pitäisi pitää kiinni.
Anteeksi, kun täällä avaudun. Minulla ei ole läheisiä kenelle puhua, ja toisaalta, haluankin ulkopuolisten kokemuksia ja mielipiteitä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ai sä olet 22 tuntia vrk opiskelemassa ja töissä. Ja mietit et sulla on työuupumus. ei ihminen pärjää 2 tunnin unilla.En usko et on edes mahdollista nukkua vaan 2 tuntia vrk. ei ihminen jaksa sellasta. taidat huijata. Toiset kuinka tyhmä voi olla jos on samassa koulussa 10 vuotta. Mitä se opiskelee, lentäjäksi vai?
vai kävikö se just ala ja ylä asteen putkeen vai?
Tässä varmaan kirjottajalla tullu moka sen suhteen että kaks tuntia vrk ois vaan kotona.. mahtaa olla niin että kaks tuntii kerkee olla hereillä ennen ku menee nukkuun vai?? ja pakko hei sanoo "ihmettelen vaan"- kirjottajalle että onks pakko olla noin tyly? kaikille se koulunkäynti ei maita, omasta kokemuksesta puhun.. tuskin tänne kukaan tulee oikeesti avautuun ja oottaa sun kaltasilta tommosia kommentteja..
ja m4ukku: päätöshän on tietenki sun mutta pitäsköhän sun karsia se työ oikeesti pois?? ei kukaan jaksa kouluu ja töitä. monia työttömiä on jotka pärjää.. jos ite on onnellinen nii sit vasta voi tehdä toisenki onnelliseks.
Mä voisin sanoa näin ulkopuolisen silmin, että sun ei kannata tuota suhdetta kannatella. Olet jo nyt uupunut ja itse tunnut tekevän isomman osuuden teidän suhteen ylläpidosta, et tuskin halua viettää elämääsi tuon kaavan mukaan? Onko mahdollista, että olet vain niin tottunut hänen läheisyyteensä ja siten suljet silmäsi sille totuudelle, mikä aika selvästi on esillä. Et ilmeisesti ole onnellinen?
Jos et suoraa halua erota, pidä taukoa, tarvitset sitä. Sinusta tietysti kaikki on kiinni, enkä itse voi sanoa onko minun ehdotukseni oikea sinulle, enhän tunne sinua tai häntä. Mutta minun mielestäni tuo kuulostaa lähinnä työltä kuin parisuhteelta.. Kysy neuvoa läheisiltäsi, hae tukea ja mielipidettä sieltä.. Pyydä rehellistä palautetta.
Pääasiahan on tässä elämässä, että olemme onnellisia.. jos tämä mies ei tee työtä onnesi eteen, vaikka sitä pyydät.. kuinka pitkälle se voi kantaa?..
Oletko varma ettei suhteen toinen osapuolikin ole uupunut? Voihan hänellä olla masentuneisuutta, eikä pysty siten tekemään kotona tai koulussa mitään. Tai sitten vaikka jokin oppimiseen vaikuttava tarkkaavaisuushäiriö.
Kerro miehelle, että toivoisit hänen jo valmistuvan ja sano miten asia on. Älä kuitenkaan masenna lisää.