Lisää kopioituja tekstejä. Etenkin tietyt
nimimerkit väittävät, ettei Jeesuksen
elämänvaiheita edes tutkita, tai niitä pidetään
muuten vaan legendana. Tässä kirjoituksessa
keskitytään pohtimaan nykytieteen, ja
ylösnousemuksen historiallisuuden suhdetta.
Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuus:
Arvioituaan viimeaikaisen tutkimuksen suhdetta
Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen
historiallisuuteen, Professori William Craig
väittää, että "ylösnousemusilmestykset, tyhjä
hauta ja kristinuskon alkuperä – viittaavat
vääjäämättä yhteen johtopäätökseen - Jeesuksen
ylösnousemukseen."
Lähde: "Contemporary Scholarship and the
Historical Evidence for the Resurrection of Jesus
Christ." Truth Journal 1 (1985):89-95.
Ihminen, kirjoittaa Lorn Eisley, on kosminen
orpo. Hän on ainoa maailmankaikkeuden olio, joka
kysyy "Miksi?" Muita eläimiä ohjaavat vaistot,
mutta ihminen on oppinut esittämään sellaisia
kysymyksiä, kuten "Kuka minä olen?" tai "Miksi
olen täällä? Minne olen matkalla?"
Valistuksen ajasta saakka, jolloin moderni
ihminen karisti uskonnon ikeen yltänsä, hän on
yrittänyt vastata näihin kysymyksiin viittaamatta
Jumalaan. Takaisin kimmonneet vastaukset eivät
olleetkaan innostavia, vaan synkkiä ja
kauhistuttavia. "Olet sattumanvarasinen luonnon
sivutuote, ajan, materian sekä sattuman summa.
Olemassaolollesi ei ole olemassa mitään syytä.
Kohtalosi on kuolema. Elämäsi ei ole kuin kipinä
loputtomassa pimeydessä, kipinä, joka ilmestyy,
hehkuu ja kuolee ikuisiksi ajoiksi."
Moderni ihminen ajatteli, että erottaessaan
itsensä Jumalasta, hän oli vapauttanut itsensä
kaikesta, joka kangisti ja painosti häntä. Sen
sijaan hän huomasi, että tappamalla Jumalan hän
oli tappanut itsensä.
Tätä modernia ongelmaa vasten perinteinen
kristillinen toivo ylösnousemuksesta heijastuu
vieläkin kirkkaampana ja merkittävämpänä. Se
vakuuttaa, että ihminen ei lopulta olekaan orpo,
vaan maailmankaikkeuden luoneen Jumalan
henkilökohtainen kuva. Hänen elämänsä ei olekaan
vain tuomittu kuolemaan, vaan eskatologisen
ylösnousemuksen kautta hän voi elää Jumalan
läsnäolossa ikuisesti.
Tämä on ihmeellinen toivo. Mutta tietenkään
toivo, joka ei perustu tosiasiaan, ei ole toivo,
vaan illuusio. Miksi modernin ihmisen tulisi
pitää kristillistä ylösnousemustoivoa muuta kuin
toiveajatteluna? Vastaus löytyy kristillisestä
käsityksestä, jonka mukaan Jumala on herättänyt
yhden ihmisen kuolleista esimerkiksi
eskatologisesta ylösnousemuksesta. Tämä ihminen
oli Jeesus Nasaretilainen, jonka historiallinen
ylösnousemus luo tosiasiallisen perustan
kristilliselle toivolle.
Viime vuosisadan liberaaliteologeilla ei
tietenkään ollut mitään käyttöä Jeesuksen
historialliselle ylösnousemukselle. Koska
liberaaliteologit pysyivät tiukasti siinä
deisteiltä perimässään ennakkokäsityksessä, että
ihmeitä ei voi tapahtua, historiallinen
ylösnousemus oli heidän mielestään a priori
poissuljettu mahdollisuus. D. F. Straussin
mytologinen selitys mahdollisti Uuden testamentin
ylösnousemuskertomusten selittämisen
legendanomaiseksi fiktioksi. Usko
ylösnousemukseen oli vain antiikinaikainen
jäänne, josta modernin ihmisen oli korkea aika
päästä eroon. Liberaaliteologian merkittävimmässä
Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuutta
käsittelevässä tutkimuksessa, Kirsopp Laken The
Historical Evidence for the Resurrection of Jesus
Christ (1907), Lake selittää huolellisesti
ylösnousemuskertomuksen legendan kehittymisen,
joka hänen mukaansa oli peräisin naisten
osumisesta väärälle haudalle. Hänen mukaansa tämä
ei kuitenkaan ole loppu; se, mikä kristinuskossa
on tärkeää, on sielun kuolemattomuus, usko
siihen, että kuolleet ystävämme ja sukulaisemme
ovat edelleen elossa ja että me näemme vielä
heidät. Näin ollen Ut oli korvattu Phaedolla.
Liberaaliteologia ei selvinnyt ensimmäisestä
maailmansodasta, mutta sen jäänteetkään eivät
herättäneet kiinnostusta Jeesuksen
ylösnousemuksen historiallisuuteen, sillä kaksi
sitä seurannutta koulukuntaa olivat yhteneviä
suhtautumisessaan Jeesukseen liittyvään
historiallisuuyteen. Karl Barthin vauhdittama
dialektinen teologia ylläpiti oppia
ylösnousemuksesta, mutta ei halunnut ottaa kantaa
ylösnousemukseen historian tapahtumana.
Roomalaiskirjeen kommentaarissaan (1919) nuori
Barth julistaa: "Ylösnousemus koskettaa
historiaa, kuten tangentti ympyrää eli
koskettamatta sitä todellisuudessa lainkaan."
Rudolf Bultmannin havainnollistama
eksistentiaalinen teologia oli vieläkin
antiteettisempi Jeesuksen ylösnousemuksen
historiallisuuden suhteen. Vaikka Bultmann
tunnusti ensimmäisten opetuslasten uskoneen
kirjaimelliseen Jeesuksen ylösnousemukseen ja
Paavalin yrittäneen ensimmäisen
Korinttolaiskirjeen 15. luvussa todistaa
ylösnousemuksen, hän kuitenkin julistaa
sellaisten yritysten olevan "kohtalokkaita". Se
alentaa Kristuksen ylösnousemuksen ruumiin
ylösnousemuksen kaltaisen luonnon ihmeen tasolle.
Ja modernin ihmisen ei voida järkevästi olettaa
uskovan ihmeisiin ennen kristityksi tulemistaan.
Tämän vuoksi ihmeitä sisältävä aines
evankeliumeista on demytologisoitava, jotta
todellinen kristillinen sanoma pääsisi esille –
kutsu aitoon olemassaoloon kuoleman edessä, mistä
symbolina on risti. Ylösnousemus on vain
symbolinen ristin sanoman toisto, eikä lisää
siihen mitään olennaista. Ylösnousemukseen
vetoaminen historiallisena todisteena, kuten
Paavali teki, on erityisen väärin, sillä
eksistentiaalisen uskon perusolemus on hyppy
tyhjän päälle ilman todisteita. Näin ollen
ylösnousemuksen historiallisuuden puolesta
väittäminen on uskon vastaista. On luonnollista,
että liberaaliteologian antipatia Jeesuksen
ylösnousemuksen historiallisuuden suhteen jäi
vapautumatta sekä dialektiselta että
eksistentiaaliselta teologialta.
Vuosisatamme toisella puoliskolla tilanne muuttui
huomattavasti. Ensimmäiset muutoksen tuulet
alkoivat puhaltaa vuonna 1953. Tuolloin Ernst
Käsemann, Bultmannin oppilas, väitti Colloquyssa
Marburgin yliopistossa, että Bultmannin
historiallinen skeptismi Jeesusta kohtaan oli
perusteetonta ja haitallista. Hän ehdotti, että
kysymys siitä, mistä historiallinen Jeesus
löydettäisiin, esitettäisiin jälleen. Uusi
historiallisen Jeesuksen etsintä oli alkanut.
Kolme vuotta myöhemmin vuonna 1956 Marburgilainen
teologi Hans Grass alisti ylösnousemuksen
historiallisen tutkimuksen kohteeksi ja totesi,
ettei ylösnousemusilmestyksiä voida ohittaa vain
opetuslasten subjektiivisina näkyinä, vaan niitä
tulisi pitää objektiivisina näköhavaintoina.
Samaan aikaan kirkkohistorioitsija Hans Freiherr
von Campenhausen samalla tavoin mullistavassa
esseessään puolusti Jeesuksen tyhjän haudan
historiallisuutta. Seuraavien vuosien aikana
Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuutta
käsitteleviä teoksia virtasi saksankielisten,
ranskankielisten ja englanninkielisten
kirjapainojen läpi. Vuoteen 1968 mennessä vanhan
skeptismin selkä oli taittunut ja sen vaikutus
alkoi dramaattisesti vähetä. Niin täydellinen oli
Jeesuksen ylösnousemusta koskevan tutkimuksen
täyskäännös vuosisadan toisen puoliskon aikana,
että ei ole liioittelua puhua tutkimuksen suunnan
vaihdoksesta kyseisessä aiheessa. Ne, jotka
kielsivät Jeesuksen ylösnousemuksen
historiallisuuden näyttivät nyt olevan
puolustuskannalla. Ehkä merkittävin teologinen
kehitys tässä suhteessa on Wolfhart Pannenbergin
teologinen systeemi, joka perustaa koko
kristologiansa Jeesuksen tehtävän ja erityisesti
ylösnousemuksen historiallisuuteen. Yhtä
hämmästyttävää on yhden maailman johtavan
juutalaisen teologin, Pinchas Lapiden julistus,
jonka mukaan hän on todisteiden perusteella
vakuuttunut siitä, että Jeesus Nasaretilainen
nousi kuolleista. Lapide moittii sellaisia Ut:n
kriitikoita kuin Bultmann ja Marxsen
perusteettomasta skeptismistä ja totesi, että hän
uskoo todisteiden perusteella Israelin Jumalan
herättäneen Jeesuksen kuolleista.
Mitä ovat ne faktat, joiden pohjalta näkemykset
Uuden testamentin ylösnousemuskertomuksien
luotettavuudesta ovat muuttuneet? Mielestäni ne
voidaan jakaa perustellusti kolmeen osaan:
Ylösnousemusilmestykset, tyhjä hauta ja
kristinuskon alkuperä. Katsotaanpa jokaista osaa
lyhyesti.
Ensiksi ylösnousemusilmestykset. Epäilemättä
päätekijä ilmestystradition uudelleen
arvioinnille oli Joachim Jeremiaksen esitys,
jonka mukaan Paavali lainaa ensimmäisen
korinttolaiskirjeen 15:nnessä luvussa (1. Kor
15:3-5), vanhaa kristillistä traditiota, jonka
hän itse oli kuullut ja jonka hän välitti
käännyttämilleen korinttolaisille.
Galatalaiskirjeen mukaan (Gal 1:18) Paavali oli
Jerusalemissa kolme vuotta kääntymyksensä jälkeen
faktojen etsintä matkalla, jonka aikana hän
keskusteli Pietarin ja Jaakobin kanssa yli kahden
viikon ajan ja jonka aikana hän myöskin kuuli
tämän kyseisen tradition, ellei hän sitten ollut
saanut sitä jo aiemmin. Koska Paavali kääntyi 33
jkr, tämä tarkoittaa, että todistajien joukko
ulottuu aina viiden vuoden sisään Jeesuksen
kuolemasta. On näin ollen turhaa hylätä näitä
ilmestyksiä vain legendoina. Voimme yrittää
selittää ne hallusinaatioiksi, jos haluamme,
mutta emme voi kieltään niiden tapahtuneen.
Paavalin informaatio antaa selvästi ymmärtää,
että eri tapauksissa eri ihmiset ja ryhmät
näkivät Jeesuksen kuolleista heränneenä.
Edesmennen Chicagon yliopiston Ut:n kriitikon
Norman Perrinin mukaan: "Mitä enemmän tutkimme
ilmestymisiin liittyvää traditiota sitä
vahvemmalta vaikuttaa se kallio, jolla ne
seisovat." Tämä johtopäätös on ilmeisen
kiistämätön.
On myönnettävä, että samalla kun Raamatun
tutkimus on alkanut uudelleen arvostaa Paavalin
antaman informaation luotettavuutta, skeptismi
evankeliumien ilmestystraditioita kohtaan on
edelleen hengissä. Tämä sitkeä skeptismi näyttää
minusta täysin perusteettomalta. Se perustuu
ennakko-olettamuksiin perustuvaan antipatiaan
evankeliumien ilmestymiskertomusten fyysisyyttä
vastaan. Mutta ne traditiot, jota ovat
ilmestyskertomusten taustalla voivat olla yhtä
luotettavia kuin Paavalin traditio. Sillä, jotta
nämä kertomukset voisivat olla pääsääntöisesti
legendaarisia, huomattavan ajan olisi tullut
kulua itse tapahtumista, jotta epähistorialliset
ainekset olisivat voineet pyyhkiä historialliset
ainekset traditioista.
Tämä tekijä kielletään tyypillisesti Ut:n
tutkimuksessa, kuten A. N. Sherwin-White
huomauttaa teoksessaan Roman Law and Roman
Society in the New Testament. Professori Sherwin-
White ei ole teologi, vaan huomattava
historioitsija, joka on perehtynyt suurin
piirtein Ut:n aikaiseen Rooman ja Kreikan
historiaan. Professori Sherwin-Whiten mielestä
Rooman historiasta kertovat lähdeteokset ovat
tavallisesti puolueellisia ja ne on kirjoitettu
vähintään sukupolvea tai kahta, jopa vuosisatoja,
tapahtumien jälkeen. Kuitenkin hänen mukaansa
niiden perusteella päätellään suurella
luottamuksella, mitä todella tapahtui.
Herodotuksen kirjoitukset ovat koetapaus legendan
kehittymisnopeudelle ja koe osoittaa, että jopa
kaksi sukupolvea on liian lyhyt aika, jotta
legendaariset ainekset pystyisivät pyyhkimään
historiallisten faktojen ytimen.
Professori Sherwin-Whiten mukaan legendan
kehittymisvauhdin tulisi olla "uskomaton", jos
evankeliumit olisivat legendoja. Tarvittaisiin
lisää sukupolvia. Kaikki Ut:n kriitikot ovat yhtä
mieltä siitä, että evankeliumit on kirjoitettu ja
levitetty ensimmäisen sukupolven aikana
silminnäkijöiden vielä eläessä. Itse asiassa
merkittävä uusi tutkijoiden liike väittää, että
osa evankeliumeista olisi kirjoitettu jo vuoteen
50 jkr mennessä. Näin ollen ne olisivat yhtä
vanhoja kuin Paavalin kirjoittama
Korinttolaiskirje. Kun otetaan huomioon niiden
riippuvuus aiemmista traditioista, niille tulisi
osoittaa samaa historiallista luottamusta kuin
Paavalille. On tähdellistä huomauttaa, että
ensimmäisen vuosisadan aikana ei kirjoitettu
yhtään apogryfievankeliumia. Nämä ilmestyivät
vasta silminnäkijöiden kuoltua. Nämä ovat
parempia ehdokkaita "legendaariseksi fiktioksi"
kuin kanonisoidut evankeliumit. Evankeliumien
kokoamiseen mennessä ei yksinkertaisesti ollut
kulunut tarpeeksi aikaa, jotta legendaarista
ainesta olisi merkittäväsi syntynyt. Mielestäni
nykyinen kriitikkojen skeptismi
ilmestymistraditioiden suhteen on näin ollen
perusteetonta. Uudelleen herännyt luottamus
Paavalin antaman informaation historiallisuuteen
tulisi ulottaa myös evankeliumien luotettavuuden
uudelleenarviointiin.
Toiseksi tyhjä hauta. Yhteen aikaan modernille
älylle loukkauksena ja kristillisen teologian
häpeäpilkkuna pidetty Jeesuksen tyhjä hauta on
ottanut paikkansa historiallista Jeesusta
koskevien yleisesti hyväksyttyjen tosiasioiden
joukossa. Tarkastelen lyhyesti joitakin
todisteita, jotka vahvistavat tämän.
(1) Hautauskertomuksen historiallinen
luotettavuus tukee haudan tyhjyyttä. Jos
hautauskertomus on totta, silloin sekä
juutalaiset että kristityt tunsivat Jeesuksen
haudan. Tässä tapauksessa askel tyhjän haudan
historiallisuuteen on varsin lyhyt. Sillä jos
Jeesus ei olisi noussut kuolleista ja hautapaikka
olisi ollut tunnettu:
(a) opetuslapset eivät olisi voineet koskaan
uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen. Ensimmäisen
vuosisadan juutalaiselle ajatus kuolleista
heränneestä miehestä, jonka ruumis olisi edelleen
haudassa, olisi ollut hyvin ristiriitainen. Kuten
E. E. Ellis on todennut: "On erittäin
epätodennäköistä, että varhaiset Palestiinalaiset
kristityt olisivat nähneet ylösnousemuksen ja
fyysisen "haudan tyhjenemis-ylösnousemuksesta".
Heille anastasis (ylösnousemus suom. huom) ilman
tyhjää hautaa olisi ollut yhtä mielekäs kuin
nelikulmainen ympyrä."
(b) Vaikka opetuslapset olisivat uskoneet
Jeesuksen ylösnousemukseen, on epätodennäköistä,
että he olisivat saaneet seuraajia. Niin kauan
kuin ruumis oli haudassa kristillinen liike, joka
perustui kuolleen miehen ylösnousemukseen, olisi
ollut mahdottoman typerä.
(c) Juutalaiset johtajat olisivat paljastaneet
koko touhun. Nopein ja varmin vastaus Jeesuksen
ylösnousemuksen julistamiseen olisi ollut tähän
hautaan viittaaminen.
Näistä syistä hautauskertomuksen luotettavuus
tukee tyhjän haudan historiallisuutta.
Valitettavaa niille, jotka haluavat kieltää
tyhjän haudan, hautauskertomus on yksi
historiallisesti varmimmista traditioista, joita
meillä on Jeesusta koskien. Useat seikat tukevat
tätä käsitystä. Mainitsen vain muutaman.
(i) Hautaus mainitaan kolmannella rivillä
vanhassa kristillisessä formulassa, jota Paavali
lainaa 1. Kor 15:4:ssä.
(ii) Se on osa varhaista Markuksen
evankeliumissaan lähteenä käyttämää
kärsimyshistoriaa.
(iii) Kertomuksessa itsessään ei ole jälkeäkään
legendan kehittymisestä.
(iv) Kertomus täsmää arkeologisiin todisteisiin,
jotka koskevat Jeesuksen aikaisien hautojen
tyyppejä ja sijaintia.
(v) Kilpailevia hautauskertomusia ei ole olemassa.
Näistä ja muista syistä suurin osa tutkijoista
yhtyvät siihen päätelmään, että hautauskertomus
on olennaisesti historiallinen. Mutta jos näin on
asia, silloin, kuten olen selittänyt, askel
tyhjän haudan tunnustamiseen ei ole kovin pitkä.
(2) Paavalin todistus tukee tyhjää hautaa. Tässä
yhteydessä voidaan mainita kaksi Paavalin
todistetta.
(a) Paavalin lainaamassa uskontunnustuksessa
ilmaus "hänet herätettiin" seuraa fraasia "hänet
haudattiin", mikä antaa ymmärtää haudan olleen
tyhjä. Ensimmäisen vuosisadan juutalainen ei
olisi voinut ajatella toisin. Kuten E. L. Bode on
todennut, käsitys hengellisestä
ylösnousemuksesta, samalla kun ruumis on
haudassa, on modernin teologian erikoisuus.
Juutalaiselle ylösnousemus koski niitä ihmisen
jäännöksiä, jotka ovat haudassa. Tämän vuoksi he
säilyttivät huolellisesti kuolleen luut
laatikoissa eskatologiseen ylösnousemukseen asti.
Ei ole epäilystäkään siitä, että sekä Paavali
että varhaiskristillinen uskontunnustus, jota hän
lainaa, edellyttävät tyhjän haudan olemassaoloa.
(b) Sanonta "kolmantena päivänä" viittaa
luultavasti tyhjän haudan löytämiseen. Hyvin
lyhyesti tiivistettynä: Olennaista on, että koska
kukaan ei oikeastaan nähnyt Jeesuksen
ylösnousemusta, kuinka kristityt päätyivät
käyttämään sen suhteen termiä "kolmantena
päivänä"? Todennäköisin vastaus on, että he
käyttivät ilmausta, koska sinä päivänä Jeesuksen
naisseuraajat löysivät tyhjän haudan ja
ylösnousemuskin ajoitettiin tuohon päivään.
Paavalin lainaamassa vanhassa kristillisessä
formulassa meillä on erittäin varhainen todiste
Jeesuksen tyhjän haudan olemassaolon puolesta.
(3) Kertomus tyhjästä haudasta on osa Markuksen
lainaamaa kärsimyshistoriaa ja on siksi hyvin
vanha. Kertomus tyhjästä haudasta on luultavasti
Markuksen kärsimyshistorian lähdettä. Koska
Markus on varhaisin evankeliumeista, tämä lähde
on itsessään melko vanha. Itse asiassa
kommentaattori R. Pesch väittää, että tämä on
uskomattoman varhainen lähde. Hän esittää
kahdenlaiset todisteet tämän johtopäätöksen
puolesta.
(a) Paavalin kertomus viimeisestä ateriasta (1.
Kor 11:23-25) edellyttää Markuksen kertomuksen
olemassaoloa. Koska Paavalin omat traditiot ovat
itsessään hyvin vanhoja, Markuksen lähteen täytyy
olla vielä vanhempi. (b) Markuksen lainaama
kärsimyshistoria ei koskaan viittaa ylipappiin
nimellä. Jos sanon: "Presidentti isännöi
päivällistä Valkoisessa talossa", jokainen
ymmärtää kenestä puhun, koska tarkoitan juuri
tällä hetkellä virassa olevaa henkilöä. Samalla
tavoin kyseinen kärsimyshistoria viittaa
"ylipappiin" ikään kuin hän olisi edelleen
vallassa. Koska Kaifaksella oli tämä virka
vuosina 18-37 jkr, tämä tarkoittaa, että
Markuksen lainaama kärsimyshistoria juontaa
juurensa Jeesuksen kuolemaa seuranneelta
seitsemän vuoden kaudelta. Tämä lähde ulottuu
näin ollen Jerusalemin yhteisön ensimmäisiin
vuosiin ja on siksi varhainen ja luotettava
historiallisen informaation lähde.
(4) Kertomus on yksinkertainen ja siitä puuttuu
legendaarinen kehitys. Kertomusta tyhjästä
haudasta ei ole väritetty teologisilla tai
apologeettisilla motiiveilla, jotka ovat
tunnusomaisia myöhemmille legendaarisille
kertomuksille. Ehkä tehokkain tapa osoittaa tämän
kohdan merkitys on verrata kyseistä kertomusta
toisen vuosisadan apokryyfisten evankeliumien
kertomuksiin tyhjästä haudasta. Esimerkiksi
Pietarin evankeliumissa taivaasta kuuluu yön
aikana ääni, kivi vierii itsestään pois haudan
ovelta ja kaksi miestä laskeutuu taivaasta ja
menee sisälle hautaan. Tämän jälkeen kolmen
miehen nähdään tulevan haudasta ja ääni kysyy:
"Oletko saarnannut niille, jotka nukkuvat?" ja
risti vastaa "Kyllä". Jesajan taivaaseenastuminen
–nimisessä teoksessa Jeesus tulee haudasta istuen
Mikaelin ja Gabrielin olkapäillä. Tältä näyttävät
todelliset legendat ja toisin kuin evankeliumit,
ne ovat teologisten motiivien värittämiä.
(5) Luultavasti naiset löysivät haudan tyhjänä.
Jotta tämän kohdan voi ymmärtää on ensin
huomioitava kaksi faktaa naisen asemasta
juutalaisessa yhteiskunnassa.
(a) Naiset kuuluivat juutalaisessa yhteiskunnassa
kaikkein alimpaan kastiin. Tämä käy ilmi
sellaisista rabbiinisista ilmauksista kuten
"Poltettakoon lain sanat mieluummin kuin, että ne
annettaisiin naisille" ja "onnellinen se, jonka
naiset ovat miehiä, mutta voi häntä, jonka lapset
ovat tyttöjä."
(b) Naisten todistusta pidettiin niin
arvottomana, että heidän ei edes sallittu toimia
oikeudessa todistajina. Kuinka merkittävältä
vaikuttaa näiden faktojen valossa se, että naiset
mainitaan Jeesuksen tyhjän haudan löytäjinä. Mikä
tahansa myöhempi legenda olisi varmasti asettanut
miesopetuslapset tyhjän haudan löytäjiksi. Se
että naiset, joiden todistus oli arvoton, eikä
miehet, ovat tyhjän haudan päätodistajia selittyy
todennäköisimmin sillä, että (piditpä siitä tai
et) tyhjän haudan löysivät naiset ja
evankeliumien kertomukset ovat tallettaneet tämän
tarkasti.
(6) Juutalaisten varhaisin polemiikka edellyttää
tyhjää hautaa. Matteuksen evankeliumien 28.
luvussa näemme kristittyjen yrityksen kiistää
varhaista juutalaista väitettä ylösnousemusta
vastaan. Juutalaisten väitteen mukaan juutalaiset
varastivat ruumiin. Kristityt vastasivat tähän
lainaamalla kertomusta haudalla olleista
vartioista ja juutalaiset puolestaan vastasivat,
että vartijat nukkuivat. Huomattava piirre tässä
koko keskustelussa ei ole vartijoiden
historiallisuus, vaan pikemminkin se molempien
osapuolien ennakko-oletus, että ruumis oli
kadonnut. Juutalaisten varhaisin Jeesuksen
ylösnousemuksen julistamiseen oli yritys selittää
tyhjän haudan olemassaolo. Näin ollen
opetuslasten vihamiesten todistus tukee tyhjän
haudan olemassaoloa.
Tästä voisi vielä jatkaa, mutta ehkä tässä on
sanottu tarpeeksi niistä syistä, miksi tutkijat
ovat kallistuneet tukemaan tyhjän haudan
historiallisuutta. Jakob Kremerin mukaan
"Nykyisin suurin osa eksegeeteistä pitää Raamatun
mainintoja tyhjästä haudasta luotettavina" ja hän
luettelee listan 28:sta huomattavasta tutkijasta,
joihin hänet itsekin voidaan lisätä. Mieleeni
tulee ainakin kuusitoista sellaista nimeä, joita
hän ei edes maininnut. Nykyisin on todella
laajalti tunnustettua, että Jeesuksen tyhjä hauta
on historiallinen fakta. Kuten D. H. van Daalen
on huomauttanut: "On äärettömän vaikeaa vastustaa
tyhjän haudan olemassaoloa historiallisin
perustein; ne jotka tekevät niin, tekevät sen
pikemminkin filosofisten tai teologisten
oletusten perusteella." Mutta näitä oletuksia
voidaan joutua muuttaman historiallisten faktojen
valossa.
Lopuksi voimme kääntyä kolmannen ylösnousemusta
tukevan todistusaineiston puoleen, nimittäin
kristinuskon alkuperän. Jopa kaikkein
skeptisimmät tutkijat myöntävät, että
opetuslapset ainakin uskoivat Jeesuksen nousseen
kuolleista. Itse asiassa he laskivat lähes kaiken
tämän varaan. Ilman uskoa Jeesuksen
ylösnousemukseen, kristinusko ei olisi koskaan
voinut syntyä. Ristiinnaulitseminen olisi pysynyt
lopullisena tragediana Jeesuksen onnettomassa
elämässä. Kristinuskon alkuperä juontuu näiden
varhaisten opetuslasten uskosta siihen, että
Jeesus oli noussut kuolleista. Tästä kumpuaa
väistämättä kysymys siitä, kuinka tämän uskon
alkuperä voidaan selittää. Kuten R. H. Fuller
esittää, jopa kaikkein skeptisimmän kriitikon
täytyy löytää jokin mystinen X saadakseen
liikkeen käyntiin. Mutta kysymys kuuluukin: "Mikä
oli tämä X?"
Jos kiellämme Jeesuksen todella nousseen
kuolleista, meidän tulee pystyä selittämään
opetuslasten usko joko juutalaisilla tai
kristillisillä vaikutteilla. Vaikutteet eivät
tietenkään voi tulla kristinuskosta, koska
syntymishetkellä ei koko kristinuskoa ollut
olemassakaan. Koska Jeesuksen ylösnousemus oli
koko kristinuskon alun perusta, se ei mitenkään
voinut olla tulosta tästä uskosta.
Mutta ylösnousemususkoa ei voida selittää
myöskään juutalaisilla vaikutteilla. Tämän
tajuamiseksi meidän tulee perustella yksi seikka.
Vanhassa testamentissa juutalainen käsitys
kuolleiden ylösnousemuksesta tuomiopäivänä
mainitaan kolmessa paikassa (Hes 37, Jes 26, 19,
Dan 12.2) Vanhan ja Uuden testamentin välisenä
aikana usko ylösnousemukseen kukoisti ja se
mainitaan usein tuon ajan juutalaisessa
kirjallisuudessa. Jeesuksen päivinä juutalainen
fariseus-puolue uskoi ylösnousemukseen ja Jeesus
oli heidän puolellaan Saddukeusten puoluetta
vastaan. Näin ollen ajatus ylösnousemuksesta ei
sinällään ollut mitenkään uusi.
Mutta juutalainen käsitys ylösnousemuksesta erosi
kahdella merkittävällä tavalla Jeesuksen
ylösnousemuksesta. Juutalaisessa ajattelussa
ylösnousemus (1) tapahtui aina maailman lopussa,
ei historian aikana ja (2) se koski kaikkia
ihmisiä, ei ainoastaan jotain yksilöä. Näitä
käsitystä vastaan Jeesuksen ylösnousemus tapahtui
yhdelle ainoalle henkilölle keskellä historian
kulkua.
Mitä tulee ensimmäiseen kohtaan, on huomattava,
että juutalaiset uskoivat Jumalan herättävän
kuolleet ja ottavan heidät hänen valtakuntaansa
historian lopussa. Vanhassa testamentissa on
kyllä esimerkkejä kuolleiden henkiinheräämisestä;
mutta nämä henkilöt kuolivat myöhemmin uudelleen.
Ylösnousemus ikuiseen elämään tapahtuisi vasta
maailmanaikojen lopussa. Huomaamme tämän
juutalaisen ajattelutavan myös evankeliumeissa.
Kun Jeesus kertoo Martalle, että tämän veli
nousisi jälleen, Martta vastasi: "Minä tiedän
hänen nousevan ylösnousemuksessa viimeisenä
päivänä" (Joh 11:24)
Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että
Jeesus tulisi herättämään hänet takaisin elämään.
Samalla tavalla, kun Jeesus kertoi
opetuslapsilleen nousevansa kuolleista, he
luulivat hänen tarkoittavan maailman loppua (Mark
9:9-13). Ajatus, että todellinen ylösnousemus
voisi tapahtua ennen Jumalan aikojen lopussa
tuomaa Taivasten valtakuntaa. Suurta tunnustusta
saanut saksalainen Uuden testamentin tutkija
Joachim Jeremias kirjoittaa:
"Muinainen juutalaisuus ei tuntenut käsitettä
ennenaikaisesta ylösnousemuksesta historian
tapahtumana. Mistään kirjallisuudesta ei löydy
mitään Jeesuksen ylösnousemukseen verrattavaa.
Varmasti kuolleiden ylösnousemuksia tunnettiin,
mutta ne koskivat aina sellaista
henkiinheräämistä, joka oli väliaikainen, paluuta
maalliseen elämään. Myöhempi juutalainen
kirjallisuus ei käsittele ylösnousemusta doxaan
(kunniaan) historian tapahtumana."
Opetuslapset olisivat, Jeesuksen
ristiinnaulitsemisen ja kuoleman jälkeen,
odottaneet ylösnousemusta viimeisenä päivänä ja
luultavasti pitäneet mestarinsa hautaa pyhänä
paikkana, jossa hänen luunsa säilyvät
ylösnousemukseen asti. Heille ei olisi tullut
mieleenkään ajatus siitä, että Jeesus oli jo
noussut.
Toisen juutalaista ylösnousemususkoa kiteyttävän
kohdan mukaan juutalainen käsitys
ylösnousemuksesta koski aina kaikkia, eikä vain
jotakuta yksittäistä henkilöä. Jumala herättäisi
ylösnousemuksessa ihmiskunnan kokonaisuudessaan,
eikä vain yhtä miestä. Mutta Jeesuksen
ylösnousemuksessa Jumala herätti yhden miehen. Ei
ollut olemassa myöskään sellaista käsitystä,
jonka mukaan ihmisten ylösnousemus jollain tapaa
riippuisi messiaan ylösnousemuksesta. Tämä oli
täysin tuntematonta. Mutta juuri näin sanotaan
Jeesuksen tapauksessa käyneen. Ulrich Wilckens,
toinen huomattava saksalainen Ut:n kriitikko,
selittää:
Juutalaiset kirjoitukset eivät puhu missään
sellaisesta yksilön ylösnousemuksesta, joka
tapahtuu ennen vanhurskaiden ylösnousemusta
aikojen lopussa ja joka olisi tästä erillinen.
Missään ei vanhurskaiden osallistuminen
pelastukseen lopun aikana riipu heidän
kuulumisestaan messiaalle, joka on herätetty
etukäteen "esikoisena kuoloon nukkuneista." (1.
Kor 15:20)
Tämän vuoksi on selvää, että opetuslapset eivät
omaksuneet juutalaisista vaikutteista tai
taustastaan sellaista ajatusta, että Jeesus olisi
yksin herätetty kuolleista. He olisivat
odottaneet sitä päivää, jolloin hän ja kaikki
Israelin vanhurskaat olisi herätetty kirkkauteen.
Opetuslasten uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen ei
siis voida selittä&
nimimerkit väittävät, ettei Jeesuksen
elämänvaiheita edes tutkita, tai niitä pidetään
muuten vaan legendana. Tässä kirjoituksessa
keskitytään pohtimaan nykytieteen, ja
ylösnousemuksen historiallisuuden suhdetta.
Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuus:
Arvioituaan viimeaikaisen tutkimuksen suhdetta
Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen
historiallisuuteen, Professori William Craig
väittää, että "ylösnousemusilmestykset, tyhjä
hauta ja kristinuskon alkuperä – viittaavat
vääjäämättä yhteen johtopäätökseen - Jeesuksen
ylösnousemukseen."
Lähde: "Contemporary Scholarship and the
Historical Evidence for the Resurrection of Jesus
Christ." Truth Journal 1 (1985):89-95.
Ihminen, kirjoittaa Lorn Eisley, on kosminen
orpo. Hän on ainoa maailmankaikkeuden olio, joka
kysyy "Miksi?" Muita eläimiä ohjaavat vaistot,
mutta ihminen on oppinut esittämään sellaisia
kysymyksiä, kuten "Kuka minä olen?" tai "Miksi
olen täällä? Minne olen matkalla?"
Valistuksen ajasta saakka, jolloin moderni
ihminen karisti uskonnon ikeen yltänsä, hän on
yrittänyt vastata näihin kysymyksiin viittaamatta
Jumalaan. Takaisin kimmonneet vastaukset eivät
olleetkaan innostavia, vaan synkkiä ja
kauhistuttavia. "Olet sattumanvarasinen luonnon
sivutuote, ajan, materian sekä sattuman summa.
Olemassaolollesi ei ole olemassa mitään syytä.
Kohtalosi on kuolema. Elämäsi ei ole kuin kipinä
loputtomassa pimeydessä, kipinä, joka ilmestyy,
hehkuu ja kuolee ikuisiksi ajoiksi."
Moderni ihminen ajatteli, että erottaessaan
itsensä Jumalasta, hän oli vapauttanut itsensä
kaikesta, joka kangisti ja painosti häntä. Sen
sijaan hän huomasi, että tappamalla Jumalan hän
oli tappanut itsensä.
Tätä modernia ongelmaa vasten perinteinen
kristillinen toivo ylösnousemuksesta heijastuu
vieläkin kirkkaampana ja merkittävämpänä. Se
vakuuttaa, että ihminen ei lopulta olekaan orpo,
vaan maailmankaikkeuden luoneen Jumalan
henkilökohtainen kuva. Hänen elämänsä ei olekaan
vain tuomittu kuolemaan, vaan eskatologisen
ylösnousemuksen kautta hän voi elää Jumalan
läsnäolossa ikuisesti.
Tämä on ihmeellinen toivo. Mutta tietenkään
toivo, joka ei perustu tosiasiaan, ei ole toivo,
vaan illuusio. Miksi modernin ihmisen tulisi
pitää kristillistä ylösnousemustoivoa muuta kuin
toiveajatteluna? Vastaus löytyy kristillisestä
käsityksestä, jonka mukaan Jumala on herättänyt
yhden ihmisen kuolleista esimerkiksi
eskatologisesta ylösnousemuksesta. Tämä ihminen
oli Jeesus Nasaretilainen, jonka historiallinen
ylösnousemus luo tosiasiallisen perustan
kristilliselle toivolle.
Viime vuosisadan liberaaliteologeilla ei
tietenkään ollut mitään käyttöä Jeesuksen
historialliselle ylösnousemukselle. Koska
liberaaliteologit pysyivät tiukasti siinä
deisteiltä perimässään ennakkokäsityksessä, että
ihmeitä ei voi tapahtua, historiallinen
ylösnousemus oli heidän mielestään a priori
poissuljettu mahdollisuus. D. F. Straussin
mytologinen selitys mahdollisti Uuden testamentin
ylösnousemuskertomusten selittämisen
legendanomaiseksi fiktioksi. Usko
ylösnousemukseen oli vain antiikinaikainen
jäänne, josta modernin ihmisen oli korkea aika
päästä eroon. Liberaaliteologian merkittävimmässä
Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuutta
käsittelevässä tutkimuksessa, Kirsopp Laken The
Historical Evidence for the Resurrection of Jesus
Christ (1907), Lake selittää huolellisesti
ylösnousemuskertomuksen legendan kehittymisen,
joka hänen mukaansa oli peräisin naisten
osumisesta väärälle haudalle. Hänen mukaansa tämä
ei kuitenkaan ole loppu; se, mikä kristinuskossa
on tärkeää, on sielun kuolemattomuus, usko
siihen, että kuolleet ystävämme ja sukulaisemme
ovat edelleen elossa ja että me näemme vielä
heidät. Näin ollen Ut oli korvattu Phaedolla.
Liberaaliteologia ei selvinnyt ensimmäisestä
maailmansodasta, mutta sen jäänteetkään eivät
herättäneet kiinnostusta Jeesuksen
ylösnousemuksen historiallisuuteen, sillä kaksi
sitä seurannutta koulukuntaa olivat yhteneviä
suhtautumisessaan Jeesukseen liittyvään
historiallisuuyteen. Karl Barthin vauhdittama
dialektinen teologia ylläpiti oppia
ylösnousemuksesta, mutta ei halunnut ottaa kantaa
ylösnousemukseen historian tapahtumana.
Roomalaiskirjeen kommentaarissaan (1919) nuori
Barth julistaa: "Ylösnousemus koskettaa
historiaa, kuten tangentti ympyrää eli
koskettamatta sitä todellisuudessa lainkaan."
Rudolf Bultmannin havainnollistama
eksistentiaalinen teologia oli vieläkin
antiteettisempi Jeesuksen ylösnousemuksen
historiallisuuden suhteen. Vaikka Bultmann
tunnusti ensimmäisten opetuslasten uskoneen
kirjaimelliseen Jeesuksen ylösnousemukseen ja
Paavalin yrittäneen ensimmäisen
Korinttolaiskirjeen 15. luvussa todistaa
ylösnousemuksen, hän kuitenkin julistaa
sellaisten yritysten olevan "kohtalokkaita". Se
alentaa Kristuksen ylösnousemuksen ruumiin
ylösnousemuksen kaltaisen luonnon ihmeen tasolle.
Ja modernin ihmisen ei voida järkevästi olettaa
uskovan ihmeisiin ennen kristityksi tulemistaan.
Tämän vuoksi ihmeitä sisältävä aines
evankeliumeista on demytologisoitava, jotta
todellinen kristillinen sanoma pääsisi esille –
kutsu aitoon olemassaoloon kuoleman edessä, mistä
symbolina on risti. Ylösnousemus on vain
symbolinen ristin sanoman toisto, eikä lisää
siihen mitään olennaista. Ylösnousemukseen
vetoaminen historiallisena todisteena, kuten
Paavali teki, on erityisen väärin, sillä
eksistentiaalisen uskon perusolemus on hyppy
tyhjän päälle ilman todisteita. Näin ollen
ylösnousemuksen historiallisuuden puolesta
väittäminen on uskon vastaista. On luonnollista,
että liberaaliteologian antipatia Jeesuksen
ylösnousemuksen historiallisuuden suhteen jäi
vapautumatta sekä dialektiselta että
eksistentiaaliselta teologialta.
Vuosisatamme toisella puoliskolla tilanne muuttui
huomattavasti. Ensimmäiset muutoksen tuulet
alkoivat puhaltaa vuonna 1953. Tuolloin Ernst
Käsemann, Bultmannin oppilas, väitti Colloquyssa
Marburgin yliopistossa, että Bultmannin
historiallinen skeptismi Jeesusta kohtaan oli
perusteetonta ja haitallista. Hän ehdotti, että
kysymys siitä, mistä historiallinen Jeesus
löydettäisiin, esitettäisiin jälleen. Uusi
historiallisen Jeesuksen etsintä oli alkanut.
Kolme vuotta myöhemmin vuonna 1956 Marburgilainen
teologi Hans Grass alisti ylösnousemuksen
historiallisen tutkimuksen kohteeksi ja totesi,
ettei ylösnousemusilmestyksiä voida ohittaa vain
opetuslasten subjektiivisina näkyinä, vaan niitä
tulisi pitää objektiivisina näköhavaintoina.
Samaan aikaan kirkkohistorioitsija Hans Freiherr
von Campenhausen samalla tavoin mullistavassa
esseessään puolusti Jeesuksen tyhjän haudan
historiallisuutta. Seuraavien vuosien aikana
Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuutta
käsitteleviä teoksia virtasi saksankielisten,
ranskankielisten ja englanninkielisten
kirjapainojen läpi. Vuoteen 1968 mennessä vanhan
skeptismin selkä oli taittunut ja sen vaikutus
alkoi dramaattisesti vähetä. Niin täydellinen oli
Jeesuksen ylösnousemusta koskevan tutkimuksen
täyskäännös vuosisadan toisen puoliskon aikana,
että ei ole liioittelua puhua tutkimuksen suunnan
vaihdoksesta kyseisessä aiheessa. Ne, jotka
kielsivät Jeesuksen ylösnousemuksen
historiallisuuden näyttivät nyt olevan
puolustuskannalla. Ehkä merkittävin teologinen
kehitys tässä suhteessa on Wolfhart Pannenbergin
teologinen systeemi, joka perustaa koko
kristologiansa Jeesuksen tehtävän ja erityisesti
ylösnousemuksen historiallisuuteen. Yhtä
hämmästyttävää on yhden maailman johtavan
juutalaisen teologin, Pinchas Lapiden julistus,
jonka mukaan hän on todisteiden perusteella
vakuuttunut siitä, että Jeesus Nasaretilainen
nousi kuolleista. Lapide moittii sellaisia Ut:n
kriitikoita kuin Bultmann ja Marxsen
perusteettomasta skeptismistä ja totesi, että hän
uskoo todisteiden perusteella Israelin Jumalan
herättäneen Jeesuksen kuolleista.
Mitä ovat ne faktat, joiden pohjalta näkemykset
Uuden testamentin ylösnousemuskertomuksien
luotettavuudesta ovat muuttuneet? Mielestäni ne
voidaan jakaa perustellusti kolmeen osaan:
Ylösnousemusilmestykset, tyhjä hauta ja
kristinuskon alkuperä. Katsotaanpa jokaista osaa
lyhyesti.
Ensiksi ylösnousemusilmestykset. Epäilemättä
päätekijä ilmestystradition uudelleen
arvioinnille oli Joachim Jeremiaksen esitys,
jonka mukaan Paavali lainaa ensimmäisen
korinttolaiskirjeen 15:nnessä luvussa (1. Kor
15:3-5), vanhaa kristillistä traditiota, jonka
hän itse oli kuullut ja jonka hän välitti
käännyttämilleen korinttolaisille.
Galatalaiskirjeen mukaan (Gal 1:18) Paavali oli
Jerusalemissa kolme vuotta kääntymyksensä jälkeen
faktojen etsintä matkalla, jonka aikana hän
keskusteli Pietarin ja Jaakobin kanssa yli kahden
viikon ajan ja jonka aikana hän myöskin kuuli
tämän kyseisen tradition, ellei hän sitten ollut
saanut sitä jo aiemmin. Koska Paavali kääntyi 33
jkr, tämä tarkoittaa, että todistajien joukko
ulottuu aina viiden vuoden sisään Jeesuksen
kuolemasta. On näin ollen turhaa hylätä näitä
ilmestyksiä vain legendoina. Voimme yrittää
selittää ne hallusinaatioiksi, jos haluamme,
mutta emme voi kieltään niiden tapahtuneen.
Paavalin informaatio antaa selvästi ymmärtää,
että eri tapauksissa eri ihmiset ja ryhmät
näkivät Jeesuksen kuolleista heränneenä.
Edesmennen Chicagon yliopiston Ut:n kriitikon
Norman Perrinin mukaan: "Mitä enemmän tutkimme
ilmestymisiin liittyvää traditiota sitä
vahvemmalta vaikuttaa se kallio, jolla ne
seisovat." Tämä johtopäätös on ilmeisen
kiistämätön.
On myönnettävä, että samalla kun Raamatun
tutkimus on alkanut uudelleen arvostaa Paavalin
antaman informaation luotettavuutta, skeptismi
evankeliumien ilmestystraditioita kohtaan on
edelleen hengissä. Tämä sitkeä skeptismi näyttää
minusta täysin perusteettomalta. Se perustuu
ennakko-olettamuksiin perustuvaan antipatiaan
evankeliumien ilmestymiskertomusten fyysisyyttä
vastaan. Mutta ne traditiot, jota ovat
ilmestyskertomusten taustalla voivat olla yhtä
luotettavia kuin Paavalin traditio. Sillä, jotta
nämä kertomukset voisivat olla pääsääntöisesti
legendaarisia, huomattavan ajan olisi tullut
kulua itse tapahtumista, jotta epähistorialliset
ainekset olisivat voineet pyyhkiä historialliset
ainekset traditioista.
Tämä tekijä kielletään tyypillisesti Ut:n
tutkimuksessa, kuten A. N. Sherwin-White
huomauttaa teoksessaan Roman Law and Roman
Society in the New Testament. Professori Sherwin-
White ei ole teologi, vaan huomattava
historioitsija, joka on perehtynyt suurin
piirtein Ut:n aikaiseen Rooman ja Kreikan
historiaan. Professori Sherwin-Whiten mielestä
Rooman historiasta kertovat lähdeteokset ovat
tavallisesti puolueellisia ja ne on kirjoitettu
vähintään sukupolvea tai kahta, jopa vuosisatoja,
tapahtumien jälkeen. Kuitenkin hänen mukaansa
niiden perusteella päätellään suurella
luottamuksella, mitä todella tapahtui.
Herodotuksen kirjoitukset ovat koetapaus legendan
kehittymisnopeudelle ja koe osoittaa, että jopa
kaksi sukupolvea on liian lyhyt aika, jotta
legendaariset ainekset pystyisivät pyyhkimään
historiallisten faktojen ytimen.
Professori Sherwin-Whiten mukaan legendan
kehittymisvauhdin tulisi olla "uskomaton", jos
evankeliumit olisivat legendoja. Tarvittaisiin
lisää sukupolvia. Kaikki Ut:n kriitikot ovat yhtä
mieltä siitä, että evankeliumit on kirjoitettu ja
levitetty ensimmäisen sukupolven aikana
silminnäkijöiden vielä eläessä. Itse asiassa
merkittävä uusi tutkijoiden liike väittää, että
osa evankeliumeista olisi kirjoitettu jo vuoteen
50 jkr mennessä. Näin ollen ne olisivat yhtä
vanhoja kuin Paavalin kirjoittama
Korinttolaiskirje. Kun otetaan huomioon niiden
riippuvuus aiemmista traditioista, niille tulisi
osoittaa samaa historiallista luottamusta kuin
Paavalille. On tähdellistä huomauttaa, että
ensimmäisen vuosisadan aikana ei kirjoitettu
yhtään apogryfievankeliumia. Nämä ilmestyivät
vasta silminnäkijöiden kuoltua. Nämä ovat
parempia ehdokkaita "legendaariseksi fiktioksi"
kuin kanonisoidut evankeliumit. Evankeliumien
kokoamiseen mennessä ei yksinkertaisesti ollut
kulunut tarpeeksi aikaa, jotta legendaarista
ainesta olisi merkittäväsi syntynyt. Mielestäni
nykyinen kriitikkojen skeptismi
ilmestymistraditioiden suhteen on näin ollen
perusteetonta. Uudelleen herännyt luottamus
Paavalin antaman informaation historiallisuuteen
tulisi ulottaa myös evankeliumien luotettavuuden
uudelleenarviointiin.
Toiseksi tyhjä hauta. Yhteen aikaan modernille
älylle loukkauksena ja kristillisen teologian
häpeäpilkkuna pidetty Jeesuksen tyhjä hauta on
ottanut paikkansa historiallista Jeesusta
koskevien yleisesti hyväksyttyjen tosiasioiden
joukossa. Tarkastelen lyhyesti joitakin
todisteita, jotka vahvistavat tämän.
(1) Hautauskertomuksen historiallinen
luotettavuus tukee haudan tyhjyyttä. Jos
hautauskertomus on totta, silloin sekä
juutalaiset että kristityt tunsivat Jeesuksen
haudan. Tässä tapauksessa askel tyhjän haudan
historiallisuuteen on varsin lyhyt. Sillä jos
Jeesus ei olisi noussut kuolleista ja hautapaikka
olisi ollut tunnettu:
(a) opetuslapset eivät olisi voineet koskaan
uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen. Ensimmäisen
vuosisadan juutalaiselle ajatus kuolleista
heränneestä miehestä, jonka ruumis olisi edelleen
haudassa, olisi ollut hyvin ristiriitainen. Kuten
E. E. Ellis on todennut: "On erittäin
epätodennäköistä, että varhaiset Palestiinalaiset
kristityt olisivat nähneet ylösnousemuksen ja
fyysisen "haudan tyhjenemis-ylösnousemuksesta".
Heille anastasis (ylösnousemus suom. huom) ilman
tyhjää hautaa olisi ollut yhtä mielekäs kuin
nelikulmainen ympyrä."
(b) Vaikka opetuslapset olisivat uskoneet
Jeesuksen ylösnousemukseen, on epätodennäköistä,
että he olisivat saaneet seuraajia. Niin kauan
kuin ruumis oli haudassa kristillinen liike, joka
perustui kuolleen miehen ylösnousemukseen, olisi
ollut mahdottoman typerä.
(c) Juutalaiset johtajat olisivat paljastaneet
koko touhun. Nopein ja varmin vastaus Jeesuksen
ylösnousemuksen julistamiseen olisi ollut tähän
hautaan viittaaminen.
Näistä syistä hautauskertomuksen luotettavuus
tukee tyhjän haudan historiallisuutta.
Valitettavaa niille, jotka haluavat kieltää
tyhjän haudan, hautauskertomus on yksi
historiallisesti varmimmista traditioista, joita
meillä on Jeesusta koskien. Useat seikat tukevat
tätä käsitystä. Mainitsen vain muutaman.
(i) Hautaus mainitaan kolmannella rivillä
vanhassa kristillisessä formulassa, jota Paavali
lainaa 1. Kor 15:4:ssä.
(ii) Se on osa varhaista Markuksen
evankeliumissaan lähteenä käyttämää
kärsimyshistoriaa.
(iii) Kertomuksessa itsessään ei ole jälkeäkään
legendan kehittymisestä.
(iv) Kertomus täsmää arkeologisiin todisteisiin,
jotka koskevat Jeesuksen aikaisien hautojen
tyyppejä ja sijaintia.
(v) Kilpailevia hautauskertomusia ei ole olemassa.
Näistä ja muista syistä suurin osa tutkijoista
yhtyvät siihen päätelmään, että hautauskertomus
on olennaisesti historiallinen. Mutta jos näin on
asia, silloin, kuten olen selittänyt, askel
tyhjän haudan tunnustamiseen ei ole kovin pitkä.
(2) Paavalin todistus tukee tyhjää hautaa. Tässä
yhteydessä voidaan mainita kaksi Paavalin
todistetta.
(a) Paavalin lainaamassa uskontunnustuksessa
ilmaus "hänet herätettiin" seuraa fraasia "hänet
haudattiin", mikä antaa ymmärtää haudan olleen
tyhjä. Ensimmäisen vuosisadan juutalainen ei
olisi voinut ajatella toisin. Kuten E. L. Bode on
todennut, käsitys hengellisestä
ylösnousemuksesta, samalla kun ruumis on
haudassa, on modernin teologian erikoisuus.
Juutalaiselle ylösnousemus koski niitä ihmisen
jäännöksiä, jotka ovat haudassa. Tämän vuoksi he
säilyttivät huolellisesti kuolleen luut
laatikoissa eskatologiseen ylösnousemukseen asti.
Ei ole epäilystäkään siitä, että sekä Paavali
että varhaiskristillinen uskontunnustus, jota hän
lainaa, edellyttävät tyhjän haudan olemassaoloa.
(b) Sanonta "kolmantena päivänä" viittaa
luultavasti tyhjän haudan löytämiseen. Hyvin
lyhyesti tiivistettynä: Olennaista on, että koska
kukaan ei oikeastaan nähnyt Jeesuksen
ylösnousemusta, kuinka kristityt päätyivät
käyttämään sen suhteen termiä "kolmantena
päivänä"? Todennäköisin vastaus on, että he
käyttivät ilmausta, koska sinä päivänä Jeesuksen
naisseuraajat löysivät tyhjän haudan ja
ylösnousemuskin ajoitettiin tuohon päivään.
Paavalin lainaamassa vanhassa kristillisessä
formulassa meillä on erittäin varhainen todiste
Jeesuksen tyhjän haudan olemassaolon puolesta.
(3) Kertomus tyhjästä haudasta on osa Markuksen
lainaamaa kärsimyshistoriaa ja on siksi hyvin
vanha. Kertomus tyhjästä haudasta on luultavasti
Markuksen kärsimyshistorian lähdettä. Koska
Markus on varhaisin evankeliumeista, tämä lähde
on itsessään melko vanha. Itse asiassa
kommentaattori R. Pesch väittää, että tämä on
uskomattoman varhainen lähde. Hän esittää
kahdenlaiset todisteet tämän johtopäätöksen
puolesta.
(a) Paavalin kertomus viimeisestä ateriasta (1.
Kor 11:23-25) edellyttää Markuksen kertomuksen
olemassaoloa. Koska Paavalin omat traditiot ovat
itsessään hyvin vanhoja, Markuksen lähteen täytyy
olla vielä vanhempi. (b) Markuksen lainaama
kärsimyshistoria ei koskaan viittaa ylipappiin
nimellä. Jos sanon: "Presidentti isännöi
päivällistä Valkoisessa talossa", jokainen
ymmärtää kenestä puhun, koska tarkoitan juuri
tällä hetkellä virassa olevaa henkilöä. Samalla
tavoin kyseinen kärsimyshistoria viittaa
"ylipappiin" ikään kuin hän olisi edelleen
vallassa. Koska Kaifaksella oli tämä virka
vuosina 18-37 jkr, tämä tarkoittaa, että
Markuksen lainaama kärsimyshistoria juontaa
juurensa Jeesuksen kuolemaa seuranneelta
seitsemän vuoden kaudelta. Tämä lähde ulottuu
näin ollen Jerusalemin yhteisön ensimmäisiin
vuosiin ja on siksi varhainen ja luotettava
historiallisen informaation lähde.
(4) Kertomus on yksinkertainen ja siitä puuttuu
legendaarinen kehitys. Kertomusta tyhjästä
haudasta ei ole väritetty teologisilla tai
apologeettisilla motiiveilla, jotka ovat
tunnusomaisia myöhemmille legendaarisille
kertomuksille. Ehkä tehokkain tapa osoittaa tämän
kohdan merkitys on verrata kyseistä kertomusta
toisen vuosisadan apokryyfisten evankeliumien
kertomuksiin tyhjästä haudasta. Esimerkiksi
Pietarin evankeliumissa taivaasta kuuluu yön
aikana ääni, kivi vierii itsestään pois haudan
ovelta ja kaksi miestä laskeutuu taivaasta ja
menee sisälle hautaan. Tämän jälkeen kolmen
miehen nähdään tulevan haudasta ja ääni kysyy:
"Oletko saarnannut niille, jotka nukkuvat?" ja
risti vastaa "Kyllä". Jesajan taivaaseenastuminen
–nimisessä teoksessa Jeesus tulee haudasta istuen
Mikaelin ja Gabrielin olkapäillä. Tältä näyttävät
todelliset legendat ja toisin kuin evankeliumit,
ne ovat teologisten motiivien värittämiä.
(5) Luultavasti naiset löysivät haudan tyhjänä.
Jotta tämän kohdan voi ymmärtää on ensin
huomioitava kaksi faktaa naisen asemasta
juutalaisessa yhteiskunnassa.
(a) Naiset kuuluivat juutalaisessa yhteiskunnassa
kaikkein alimpaan kastiin. Tämä käy ilmi
sellaisista rabbiinisista ilmauksista kuten
"Poltettakoon lain sanat mieluummin kuin, että ne
annettaisiin naisille" ja "onnellinen se, jonka
naiset ovat miehiä, mutta voi häntä, jonka lapset
ovat tyttöjä."
(b) Naisten todistusta pidettiin niin
arvottomana, että heidän ei edes sallittu toimia
oikeudessa todistajina. Kuinka merkittävältä
vaikuttaa näiden faktojen valossa se, että naiset
mainitaan Jeesuksen tyhjän haudan löytäjinä. Mikä
tahansa myöhempi legenda olisi varmasti asettanut
miesopetuslapset tyhjän haudan löytäjiksi. Se
että naiset, joiden todistus oli arvoton, eikä
miehet, ovat tyhjän haudan päätodistajia selittyy
todennäköisimmin sillä, että (piditpä siitä tai
et) tyhjän haudan löysivät naiset ja
evankeliumien kertomukset ovat tallettaneet tämän
tarkasti.
(6) Juutalaisten varhaisin polemiikka edellyttää
tyhjää hautaa. Matteuksen evankeliumien 28.
luvussa näemme kristittyjen yrityksen kiistää
varhaista juutalaista väitettä ylösnousemusta
vastaan. Juutalaisten väitteen mukaan juutalaiset
varastivat ruumiin. Kristityt vastasivat tähän
lainaamalla kertomusta haudalla olleista
vartioista ja juutalaiset puolestaan vastasivat,
että vartijat nukkuivat. Huomattava piirre tässä
koko keskustelussa ei ole vartijoiden
historiallisuus, vaan pikemminkin se molempien
osapuolien ennakko-oletus, että ruumis oli
kadonnut. Juutalaisten varhaisin Jeesuksen
ylösnousemuksen julistamiseen oli yritys selittää
tyhjän haudan olemassaolo. Näin ollen
opetuslasten vihamiesten todistus tukee tyhjän
haudan olemassaoloa.
Tästä voisi vielä jatkaa, mutta ehkä tässä on
sanottu tarpeeksi niistä syistä, miksi tutkijat
ovat kallistuneet tukemaan tyhjän haudan
historiallisuutta. Jakob Kremerin mukaan
"Nykyisin suurin osa eksegeeteistä pitää Raamatun
mainintoja tyhjästä haudasta luotettavina" ja hän
luettelee listan 28:sta huomattavasta tutkijasta,
joihin hänet itsekin voidaan lisätä. Mieleeni
tulee ainakin kuusitoista sellaista nimeä, joita
hän ei edes maininnut. Nykyisin on todella
laajalti tunnustettua, että Jeesuksen tyhjä hauta
on historiallinen fakta. Kuten D. H. van Daalen
on huomauttanut: "On äärettömän vaikeaa vastustaa
tyhjän haudan olemassaoloa historiallisin
perustein; ne jotka tekevät niin, tekevät sen
pikemminkin filosofisten tai teologisten
oletusten perusteella." Mutta näitä oletuksia
voidaan joutua muuttaman historiallisten faktojen
valossa.
Lopuksi voimme kääntyä kolmannen ylösnousemusta
tukevan todistusaineiston puoleen, nimittäin
kristinuskon alkuperän. Jopa kaikkein
skeptisimmät tutkijat myöntävät, että
opetuslapset ainakin uskoivat Jeesuksen nousseen
kuolleista. Itse asiassa he laskivat lähes kaiken
tämän varaan. Ilman uskoa Jeesuksen
ylösnousemukseen, kristinusko ei olisi koskaan
voinut syntyä. Ristiinnaulitseminen olisi pysynyt
lopullisena tragediana Jeesuksen onnettomassa
elämässä. Kristinuskon alkuperä juontuu näiden
varhaisten opetuslasten uskosta siihen, että
Jeesus oli noussut kuolleista. Tästä kumpuaa
väistämättä kysymys siitä, kuinka tämän uskon
alkuperä voidaan selittää. Kuten R. H. Fuller
esittää, jopa kaikkein skeptisimmän kriitikon
täytyy löytää jokin mystinen X saadakseen
liikkeen käyntiin. Mutta kysymys kuuluukin: "Mikä
oli tämä X?"
Jos kiellämme Jeesuksen todella nousseen
kuolleista, meidän tulee pystyä selittämään
opetuslasten usko joko juutalaisilla tai
kristillisillä vaikutteilla. Vaikutteet eivät
tietenkään voi tulla kristinuskosta, koska
syntymishetkellä ei koko kristinuskoa ollut
olemassakaan. Koska Jeesuksen ylösnousemus oli
koko kristinuskon alun perusta, se ei mitenkään
voinut olla tulosta tästä uskosta.
Mutta ylösnousemususkoa ei voida selittää
myöskään juutalaisilla vaikutteilla. Tämän
tajuamiseksi meidän tulee perustella yksi seikka.
Vanhassa testamentissa juutalainen käsitys
kuolleiden ylösnousemuksesta tuomiopäivänä
mainitaan kolmessa paikassa (Hes 37, Jes 26, 19,
Dan 12.2) Vanhan ja Uuden testamentin välisenä
aikana usko ylösnousemukseen kukoisti ja se
mainitaan usein tuon ajan juutalaisessa
kirjallisuudessa. Jeesuksen päivinä juutalainen
fariseus-puolue uskoi ylösnousemukseen ja Jeesus
oli heidän puolellaan Saddukeusten puoluetta
vastaan. Näin ollen ajatus ylösnousemuksesta ei
sinällään ollut mitenkään uusi.
Mutta juutalainen käsitys ylösnousemuksesta erosi
kahdella merkittävällä tavalla Jeesuksen
ylösnousemuksesta. Juutalaisessa ajattelussa
ylösnousemus (1) tapahtui aina maailman lopussa,
ei historian aikana ja (2) se koski kaikkia
ihmisiä, ei ainoastaan jotain yksilöä. Näitä
käsitystä vastaan Jeesuksen ylösnousemus tapahtui
yhdelle ainoalle henkilölle keskellä historian
kulkua.
Mitä tulee ensimmäiseen kohtaan, on huomattava,
että juutalaiset uskoivat Jumalan herättävän
kuolleet ja ottavan heidät hänen valtakuntaansa
historian lopussa. Vanhassa testamentissa on
kyllä esimerkkejä kuolleiden henkiinheräämisestä;
mutta nämä henkilöt kuolivat myöhemmin uudelleen.
Ylösnousemus ikuiseen elämään tapahtuisi vasta
maailmanaikojen lopussa. Huomaamme tämän
juutalaisen ajattelutavan myös evankeliumeissa.
Kun Jeesus kertoo Martalle, että tämän veli
nousisi jälleen, Martta vastasi: "Minä tiedän
hänen nousevan ylösnousemuksessa viimeisenä
päivänä" (Joh 11:24)
Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että
Jeesus tulisi herättämään hänet takaisin elämään.
Samalla tavalla, kun Jeesus kertoi
opetuslapsilleen nousevansa kuolleista, he
luulivat hänen tarkoittavan maailman loppua (Mark
9:9-13). Ajatus, että todellinen ylösnousemus
voisi tapahtua ennen Jumalan aikojen lopussa
tuomaa Taivasten valtakuntaa. Suurta tunnustusta
saanut saksalainen Uuden testamentin tutkija
Joachim Jeremias kirjoittaa:
"Muinainen juutalaisuus ei tuntenut käsitettä
ennenaikaisesta ylösnousemuksesta historian
tapahtumana. Mistään kirjallisuudesta ei löydy
mitään Jeesuksen ylösnousemukseen verrattavaa.
Varmasti kuolleiden ylösnousemuksia tunnettiin,
mutta ne koskivat aina sellaista
henkiinheräämistä, joka oli väliaikainen, paluuta
maalliseen elämään. Myöhempi juutalainen
kirjallisuus ei käsittele ylösnousemusta doxaan
(kunniaan) historian tapahtumana."
Opetuslapset olisivat, Jeesuksen
ristiinnaulitsemisen ja kuoleman jälkeen,
odottaneet ylösnousemusta viimeisenä päivänä ja
luultavasti pitäneet mestarinsa hautaa pyhänä
paikkana, jossa hänen luunsa säilyvät
ylösnousemukseen asti. Heille ei olisi tullut
mieleenkään ajatus siitä, että Jeesus oli jo
noussut.
Toisen juutalaista ylösnousemususkoa kiteyttävän
kohdan mukaan juutalainen käsitys
ylösnousemuksesta koski aina kaikkia, eikä vain
jotakuta yksittäistä henkilöä. Jumala herättäisi
ylösnousemuksessa ihmiskunnan kokonaisuudessaan,
eikä vain yhtä miestä. Mutta Jeesuksen
ylösnousemuksessa Jumala herätti yhden miehen. Ei
ollut olemassa myöskään sellaista käsitystä,
jonka mukaan ihmisten ylösnousemus jollain tapaa
riippuisi messiaan ylösnousemuksesta. Tämä oli
täysin tuntematonta. Mutta juuri näin sanotaan
Jeesuksen tapauksessa käyneen. Ulrich Wilckens,
toinen huomattava saksalainen Ut:n kriitikko,
selittää:
Juutalaiset kirjoitukset eivät puhu missään
sellaisesta yksilön ylösnousemuksesta, joka
tapahtuu ennen vanhurskaiden ylösnousemusta
aikojen lopussa ja joka olisi tästä erillinen.
Missään ei vanhurskaiden osallistuminen
pelastukseen lopun aikana riipu heidän
kuulumisestaan messiaalle, joka on herätetty
etukäteen "esikoisena kuoloon nukkuneista." (1.
Kor 15:20)
Tämän vuoksi on selvää, että opetuslapset eivät
omaksuneet juutalaisista vaikutteista tai
taustastaan sellaista ajatusta, että Jeesus olisi
yksin herätetty kuolleista. He olisivat
odottaneet sitä päivää, jolloin hän ja kaikki
Israelin vanhurskaat olisi herätetty kirkkauteen.
Opetuslasten uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen ei
siis voida selittä&
Vastaukset 57
Vanhimmat
Johan oikein HÖRHÖJEN HÖRHÖKIN tänne ilmesty.
miten harkittu, syvälle luotaava puheenvuoro,
joka takuuvarmalla kohottaa tätä hörhöjen palstaa.
Tämän keskustelufoorumin nimeksi pitäisi ristiä:
Hörhöjen tietämättömyys uskonnosta, vieläpä 2000-
luvun maailmassa!
On fakta, että Jeesuksesta ei ole olemassa
ainoatakaan historiallista todistetta. Jokainen,
joka muuta väittää, valehtelee.
Historiantutkimus ei ole löytänyt ensimmäistäkään
todistetta Jeesuksesta.
Tällä palstalla siteeratut professorit eivät
edusta historiantutkimusta, eivätkä mitään
luonnontiedettä, koskaan!
Jos esim. teologian professori antaa lausunnon,
että Jeesus oli ja eli jne., niin se ei ole ihme.
Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.
12. Niin sotilasjoukko ja päällikkö ja
juutalaisten palvelijat ottivat Jeesuksen kiinni
ja sitoivat hänet
13. ja veivät ensin Hannaan luo, sillä hän oli
Kaifaan appi, ja Kaifas oli sinä vuonna
ylimmäisenä pappina.
14. Ja Kaifas oli se, joka neuvottelussa oli
juutalaisille sanonut: "On hyödyllistä, että yksi
ihminen kuolee kansan edestä."(Joh.18:12-14)
Ylipappi Kaifaan luuarkku on löydetty ja
nähtävillä Israelissa.
Ne luut ovat "nähneet"Jeesuksen elävänä.
Tokkopa niitä luita olisi säilytetty aivan
muuten vain.
Mutta turha sinulle on mitään todistella,
pahoin pelkään.
jos väität ylipappi Kaifaan luiden olevan todiste
Jeesuksesta. Enhän ole väittänyt Kaifasta tai Mr.
Pilatusta satuolennoiksi.
Onhan hyvin ymmärrettävää, että jos on haluttu
kehittää huijarisatu uuden uskonnon rungoksi, niin
onhan siihen kannattanut tietenkin ottaa elävästä
elämästä oikeita nimiä. Olisihan heti jääty
kiinni, jos olisi väitetty jonkin julkisviran
haltijaksi olemattomia nimiä.
Teillä hihhuleilla ei tosiaankaan ole mitään
ymmärrystä siitä, mitä sana "todiste" tarkoittaa.
Minulle se on linkki Jeesuksen maanpäälliseen
elämään.En minä todisteita kaipakkaan.
Uskoni perustuu toiselle pohjalle.
Tämän arkun ympärille ei ole kehitetty
mitään satua tai kertomusta.Se on vain arkku,jossa
on Kaifaan nimi.Kaikki sen yheyden tietävät
muutenkin.
aina silloin tällöin suustasi pääsee lausahdus "te ette tiedä mikä on
todistus" Kerrotko välillä mikä on sinun ja arvostamiesi viisaitten
mielestä todiste? Sellainen kunnon selostus mielellään, ei
letkautuksia, thanks :)
todisteen suurin piirtein sellaiseksi asiaksi,
joka toteennäyttää kyseessäolevan asian todeksi.
Jonkin asian tiimoilta voi löytyä lukuisia
osatodisteita, jotka yhdessä toteennäyttävät, tai
tekevät jonkin asian todeksi/uskottavaksi.
Jeesuksen elämästä maanpäällä, ja hänen
ylösnousemuksestaan ei ole olemassa
ensimmäistäkään todistetta. Evankeliumeja ei voida
pitää todisteina Jeesuksesta, koska ei löydy
todisteita siitä, että evankeliumit pitäisivät
paikkansa.
Raamattua ei tietenkään voi pitää todisteena
Raamatun totuudesta. Silloinhan se olisi
kehäpäätelmä.
Jos minä kirjoittaisin kirjan isoisäni isoisän
nuoruudenpäivistä. Vaikka kirjoittaisin
vilpittömästi ja totuudenmukaisesti, niin tuo
kirja ei ole todiste siitä, että kirja kertoo
totuuden. Jotta voitaisiin varmistaa, että
kertooko kirjani totuuden, pitäisi jostain löytää
materiaalia, joka todistaisi isoisäni isoisän
todella toimineen niin kuin kirjoitan. Jos tuosta
esi-isästäni ei löydy muuta materiaalia kuin
kirkonkirjojen merkinnät, niin voidaan todistaa
vain, että kyseinen mies on elänyt ja on
esi-isäni. Muut hänen vaiheensä kirjassani
jäisivät todistamatta. Jos kävisi niin, että
kirkonkirjat, joissa merkinnnät esi-isästäni
olivat, olisivat tuhoutuneet, niin ei voitaisi
todistaa edes sitä, että minulla olisi ollut
tuollainen esi-isä. Minä, ja sukulaiseni
uskoisimme ilman todisteitakin, että esi-isäni oli
sellainen mies, millaiseksi hänet kirjassa kuvaan,
mutta ulkopuolinen ei tietenkään voisi pitää
varmana, että koko äijää ikinä olisi ollut
olemassakaan.
En voi ymmärtää, että miten voi sanat "todistaa"
tai "todiste", niin itsestäänselvät käsitteet,
olla niin vaikeita teikäläisille. Teikäläisistä
tulisi huonoja tuomareita, kun ette edes
todiste-käsitettä ymmärrä.
joku historioitsija, joka väittää, ettei Jeesus
ole todistettu historian henkilö.
"Historiantutkimus ei ole löytänyt
ensimmäistäkään todistetta Jeesuksesta."
Kysyisin sinulta, mikä estää meitä pitämästä
esimerkiksi historioitsija Josefusta epäpätevänä
todistajana Jeesuksen olemassaolosta. Häntä
pidetään tarkkana, ja luotettavana. Yhden
arvonimen kirjaaminen väärin tuskin tekee hänestä
niin epäluotettavaa, että voisimme uskoa hänen
erehtyneen kirjoittamaan olemattomasta
henkilöstä?
on mahdollista, että näin dokumentin, jossa
käsiteltiin Jeesuksen historiallisuutta. Siinä
esiintynyt historioitsija sanoi, ettei tunne
ketään toista historioitsijaa tai argeologia,
joka epäili Jeesuksen historiallisuutta?
Kukaan historiantutkija (sijaintipaikka yliopiston
historianlaitos) ei pidä Jeesusta historiallisena
henkilönä, koska Jeesus EI OLE historiallinen
henkilö.
Jos tiedät yhdenkin historiallisen todisteen
Jeesuksesta, niin ole hyvä, ja kerro mikä se on!
Josefus syntyi noin 10 v. Jeesuksen oletetun
kuoleman jälkeen. Se on jo asia, mikä tekee
Josefuksesta mahdottoman todistajan. Se Josefuksen
teksti, missä on lyhyt maininta Jeesuksesta, on
kirjoitettu (mikäli olisi aito) aikana, jolloin
oli jo olemassa kristillisiä seurakuntia. Siispä,
Jos Josefus olisi kirjoittanut itse tuon
maininnan, hän olisi kirjoittanut vain krisityiltä
kuultua toisenkädentietoa.
On erittäin todennäköistä, että Josefus ei edes
kirjoittanut ko. kohtaa, vaan se on kristittyjen
väärennös. On löydetty kopio Josefuksen teoksesta,
josta tuo maininta puuttuu. Tekstin muoto on
erittäin epäuskottava, koska Josefus oli loppuun
asti harras juutalainen, eikä hän kääntynyt
kristinuskoon myöhemminkään. Tuo teksti on
sellainen, että sitä ei voisi kirjoittaa kukaan
muu, kuin henkilö, joka uskoo Jeesukseen.
Samoin Tacituksen mainintaa Jeesuksesta pidetään
väärennöksenä, koska Tacitus on kuuluisa
tarkkuudestaan, ja Tacituksen tekstissä Pilatuksen
titteli on väärä. Jos tuo kirjoitus kuitenkin
olisi Tacituksen, se ei olisi historiallinen
todiste, koska se kirjoitettiin noin 60-70 v.
jälkeen oletettujen tapahtumien.
Edelleen, Jeesuksesta ei ole olemassa
ensimmäistäkään aikalaiskuvausta. Osoittaa suurta
vilpillisyyttä tarjota aikalaiskuvausiksi
tekstejä, jotka on kirjoitettu useita kymmeniä
vuosia oletettujen tapahtumien jälkeen
henkilöiden, jotka eivät ole edes eläneet ko.
aikana, toimesta.
Hienoa, että viitsit vastata ilman suurempia saivarteluja, esitän nyt
sinulle muutaman linkin ja otteen, joissa puhutaan todistuksesta eli
argumetentaatiosta:
Argumentti
Perusmerkitys: todistus (lat. argumentum, todiste).
Logiikassa argumentti voi olla (a) todistus eli päättelykokonaisuus,
jossa premisseistä eli lähtökohdista päätellään konkluusio eli
johtopäätös (b) muuttuja, josta predikaatin totuusarvo riippuu
http://www.wsoy.fi/koulu/filosofia/stoa/museion_kasitteet.html#_Toc4
63264797
Argumentaatio
Näkemysten perustelu ja vastaesimerkkien etsintä. Argumentti =
peruste, todiste.
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/kasikirja/aapinen.htm
8. Uskonnonfilosofia
1. Kokemukseen perustuvat jumalatodistukset
http://www.helsinki.fi/~steol_ww/opetus/Y10/Y10-8.html
http://www.helsinki.fi/teol/steol/opetus/materia/Y10/Y10-8.html
Argumentti (järkeen vetoava) perustelu, todistelu; (matematiikassa)
funktiossa sellainen muuttuja, josta funktion arvo riippuu;
(ohjelmoinnissa) rakenne, joka edustaa aliohjelmalle välittyvää dataa;
(mat.) kompleksiluvun napakoordinaatistoesityksen kulma
argumentum ad hominem väite, joka pyrkii osoittamaan vastakkaisen
väitteen vääräksi viittaamalla sen esittäjän henkilöön [argumentum ad
hominem t. arguuméntum ad hominem]
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/sanat.html
Argumentti.
Perusteluketiu eli rakenne, jossa tiettyä väitettä (johtopäätöstä)
pyritään tukemaan muilla väitteillä (premisseillä) (lat. arguo, väittää,
osoittaa). Hyvässä argumentissa johtopäätös seuraa loogisesti
premisseistä, mutta jotakin kielellistä rakennetta voidaan kutsua
argumentiksi, vaikkei sen premissien ja johtopäätöksen välillä
tosiasiassa olisikaan mitään loogista suhdetta, kunhan se on esitetty
siinä tarkoituksessa, että premissit tukisivat johtopäätöstä.
http://www.valt.helsinki.fi/kfil/termit/argument.htm
*****
Toivottavasti tutkit nyt vähän noita sivuja, ja keskustellaan
seuraavaksi, minkä_tyyppinen_ itseasiassa on se todistus, jota
kaipaat. Minä tiedän jo, mutta arvaatko sinä? On olemassa toki tosia
asioita ja valheita, mutta niihin emme nyt voi ottaa kantaa, vain
argumentteihin eli todisteisiin.
että kyseinen "dokumentti" tuotettiin
hihhulirahoituksella. Amerikassa on kokonaisia
hihhuliyliopistoja, jotka eivät laadi
Jeesus-vastaisia juttuja. Samoin on olemassa
islamilaisia yliopistoja, joissa professorit
antavat lausuntoja islamin "totuuksista"
Ihmisellä pitäisi olla jonkinlaista
lähdekritiikkiä, eikä uskoa kaikkea paskaa, mitä
tiedotusvälineistä ihmiselle tungetaan.
Mutta, edelleen: Jos Jeesuksesta on historiallisia
todisteita, niin ole hyvä, ja kerro ne!
Minulle kelpaa vain konkreettiset todisteet.
"Oikeustoimikelpoiset" todisteet. Sellaiset, jotka
kelpaavat arkeologeille ja
historiantutkijoille (kristinuskosta
riippumattomille).
"Sellaiset, jotka
kelpaavat arkeologeille ja
historiantutkijoille (kristinuskosta
riippumattomille)."
No,eipä kristinuskosta riippumattomilla
tutkijoilla ole minkäänlaista motiivia uskoa
minkäänlaista todistusta mihinkään uskoon
liittyvästä asiasta.Niinkuin ei sinullakaan.Mutta
uskovien pitäisi uskoa kaikenmaailman ateistien
tutkimukset maailmansynnystä johon ei löydy
aikalaiskuvausta jota sinä niin kovasti peräät
kun uskosta on kyse.
Joten jokainen uskoo siihen mihin haluaa uskoa ja
jokaisen uskolle löytyy tutkimus tietoa puoleen
jos toiseen.Yksinkertaista.Turhaa tämä vouhotus
todisteista.Niitähän pystyy
väärentämään,hävittämään,piilottamaan.Minä en
usko mihinkään tietoon sokeasti,haluan aina
tietää tiedon antajan motiivit.
luitko mitä edellä kirjoitin ja viittasin? Jos nimittäin luit, niin tiedät, että
riippumaton ei-kristillinen arkeologi ja historiantutkija on yhtä sidottu
premisseihin, kuin uskovainenkin.
Oikeudessa on 4 osapuolta, puolustaja, syyttäjä, tuomari ja
valamiehistö. (viides voisi olla yleisö) Sinä et millään voi olla noissa
kaikissa rooleissa yht'aikaa, vain yhdessä. Ketä noista aiot
edustaa???
Jos olet valamiehistö, tai tuomari, tai yleisö, niin et voi koskaan tietää
konkreettista todistusta, vaan sinun pitää tehdä päätelmä sinulle
annetuista todisteista, ja tämä vaatii sinua USKOMAAN, että ase,
joka on löydetty murhapaikalta, kuuluu todella murhaajalle. Itse et ollut
paikalla, itse et nähnyt tilannetta, itse et käynyt hakemassa asetta, itse
saat pitää kädessäsi asetta, mutta joudut luottamaan eli uskomaan
siihen premissiin, että ase on nimenomaiselta murhapaikalta.
Lukemattomat muut mahdollisuudet tulevat kysymykseen tietenkin.
No nyt historian tutkijoita ja arkeologeja on monenlaisia, he joko
istuvat syyttäjän tai puolustajan roolissa, heillä on tietty lähtökohta
tekemiselleen. He eivät ole Jumalia, joten he eivät myöskään tiedä
eivätkä ole kokeneet kaikkia asioita. Heidän täytyy käyttää omaa
ajattelukykyään ja kokemustaan puolustaessaan tai vastustaessaan
asiaa. Valitettavasti kaikki todisteet perustuvat premissille tai
hypoteesille (varsinkin kun on kyse historiallisista dokumenteista tai
löydöistä). Kukaan heistä ei ollut (OLETETAAN, että heistä kukaan ei
ole elänyt tuhansia vuosia, tai omaa mitään muuta yliluonnollsita
kykyä) paikalla, joten kenelläkään heillä ei ole dokumentista
_ontologista_ eli kokemusperästiä todistusta. On vain älyllisiä ja
loogisia todisteita.
Toisinsanoen, kun sinä etsit konkreettista todistetta, niin sen
tarkoittaessa tuota kokemusperäistä ontologista todistusta et voi sitä
koskaan saada (jos et ole yli-ihminen tai jotain muuta mitä emme
osaa ajatella) edellä mainitun asian takia. Joudut unohtamaan
konkreettiset todisteet ja turvautumaan "toissijaisiin" todisteisiin, oli
asia niin tai näin. Huomattakoon, että kokemusperäistäkin todistetta
voi epäillä.
Voitko vielä vähän kuvailla mitä tarkoittavat sinulle
oikeustoimikelposet todisteet, jos ne olivat jotain muuta, mitä edellä
voit lukea? Arkeologit tai historiantutkijat omat omaan lähtökohtaansa
sidottuja normaalsiti, oli kyseessä kristillinen tai _vaikkapa_ ateisti nk.
riippumaton (joka on mahdottomuus) tutkija. Lisäksi löytyy ei-kristillisiä
tutkijoita, jopa ateisteiksi oikeasti tunnustautuvia, jotka pitävät
Raamattua todistettavasti historiallisena. Tämä tarkoittaa sitä, että
jostain syystä sinä ja muut, jotka toisin ajattelevat soditte itseänne
vastaan.
Lyhyesti vielä, keitä tunnettuja arkeologeja ja historian tutkijoita olet
tutkinut ja nimenomaan heidän tutkimuksiaan esim. Raamatun
historiasta, nimeäthän joitain, niin voimme katsella, ovatko he päteviä.
Samalla voit ketroa kriteerisi viralliselle ja totuutta VARMASTI
puhuvalle riippumattomalle tutkijalle. Milloin ja millä tavalla tuo tutkija
voidaan varmentaa riippumattomaksi?
Jeesuksen historiallisuudesta ei ole
ensimmäistäkään todistetta. Jos olet eri mieltä,
niin esittänet asiasta todisteet, niin katsotaan.
Esitä asiakirja, joka tukee Jeesuksen
historiallisuutta. Ei tarvitse väitellä, ennen
kuin esität todisteet.
JA on sanomattakin selvää, että esim. Josefus ei
kelpaa todistajaksi, koska hän on syntynyt noin 10
Jeesuksen oletetun kuoleman jälkeen. Esitäpä siis
jääväämätön todiste, yksikin riittää ensialkuun.
Olen pitkään tivannut kaikilta, jotka väittävät
Jeesusta historialliseksi, edes yhtä todistetta,
mutta vielä ei ole nähty.
"Turhaa tämä vouhotus todisteista.Niitähän pystyy
väärentämään,hävittämään,piilottamaan.."
Miten niin turhaa. Sinä kiemurtelet. Onhan selvää,
että ajatteleva ihminen ei usko mihinkään, mistä
ei ole ensimmäistäkään todistetta. Tuolla
repliikillä sinä tunnustat, että todisteita ei
ole, niin kuin ei olekaan.
Totta kai todisteita pystyy väärentämään jne,
mutta eipä ole Jeesuksesta olemassa edes
puolittain uskottavia väärennettyjäkään
todisteita. Jos olisi, niin kaipa esittäisit
sellaisen.
Torinon kuolinliinakin on jo tiedemiesten taholta
todistettu olevan noin 1300-luvulta, ja
katolinen kirkkokin on antanut lausunnon, jossa
kirkko myöntää asian.
"Jos olisi, niin kaipa esittäisit
sellaisen."
En ole täällä esittämässä minkäänlaista
todistetta puoleen jos toiseen.Sinä täällä
todisteita esität ja pyytelet.Ja yritä nyt olla
hermostumatta minun jutuistani vaikka ne
lapsellisia olisivatkin.Vielä on sananvapaus
sentään.Jokainen kirjoittaa tyylillään.
Kyse on vain siitä millaisia todisteita.
Jeesuksesta ei tiettävästi ole yhtään hänen itsensä kirjoittamaa kirjaa,
eikä dokumenttia, vaikka on otettava huomioon, että muslimien
mielestä Jeesus kirjoitti arameankielisen Inguilin. Seuraavassa itse
epistola :)
Nyt kysytään siis millaisia todisteita, koska et ole lukenut sitä mitä
edellä sinulle annoin luettavaksi, tai et ainakaan myöntänyt, niin
kertaan:
Todistuksen muodot
* looginen todistus
* tieteellinen todistus
* forensinen todistus
* henkilökohtainen todistus
* lakitodistus
* historiallinen todistus
*Loogisesti voidaan ajatella, että Jeesus on ollut historiallinen henkilö.
Voin perustella sen monella eri logiikalla, mutta siihen ei liene tarve.
*Tieteellisesti ei voida todistaa asiaa, koska kysymyksessä
"Jeesuksesta historian henkilönä" ei puhuta luonnonlaeista.
*Forensisesti emme voi todistaa asiaa, koska meillä ei ole
Jeesuksesta luurankoa, eikä mitään muutakaan mistä ottaa vaikkapa
dna-näytettä, jota voisimme käyttää oikeustieteellisesti tieteellisenä
todisteena.
*Henkilökohtaista todistusta meillä ei ole, koska emme ole
Jeesuksen aikalaisia.
- Sen sijaan voimme löytää paljonkin henkilöitä, jotka voivat kertoa ja
siis todistavat henkilökohtaisesti tavanneen Jeesuksen, myös
meidän ajallamme.
- Tätä voidaan tietenkin tulkita ja epäillä monella tapaa, mutta sellaisia
todistajia löytyy, ja he olisivat varmasti halukkaita tulemaan todistajan
aitioon.
- Myös voimme historiasta lukea kymmenistä henkilöistä, jotka ovat
kirjoittaneet Jeesuksesta, myös monista, jotka uskovat Jeesuksen
olleen olemassa.
- Henkilökohtaisista todistuksista löytyy myös historiallisia kirjoja,
mukaanlukien Raamattu. Historiallisia todisteita myös tässä
tapauksessa voidaan epäillä. Tästä myös enemmän kohdassa
"historiallinen todistus".
* Lakipätevä todistus tarkoittaa todella laajaa kokonaisuutta. Mutta
tärkeimpänä sieltä löytyy tämä: proof does not equal truth. Kukaan
tiedemies ei väitä, että teoria on TOTTA. Hän väittää, että todisteet
pitävät yhtä teorian kanssa. Näin lakipätevä todistus ei koskaan
pysty todistamaan, että Jeesusta oli olemassa tai ei ollut olemassa.
Tämän vuoksi Pakana(M):n vaatimus oikeuskelpoiseen
todisteeseen on irrelevantti. Esitin myös edellisissä vastauksissa,
mikä voisi olla ainoa todellinen todiste kyseessä olevasta asiasta eli
Jeesuksen olemassaolosta, ja sitäkin voidaan vielä epäillä!
* Historiallinen todistus lienee sitten se ainoa, johon voimme vedota,
kun väitämme, että Jeesusta ei olut edes olemassa. Tämä väite on
loogisesti totta vain siitä lähtökohdasta lukien, että sanomme
todisteeksi riittävän vain Jeesuksen oman kirjallisen tuotteen, tai
hänen silminnäkijänsä kirjoittaman alkuperäiskirjan, tai kirjoitelman.
Sellaisiahan meillä ei tiettävästi ole. Puhuttaessa Jeesuksen
aikalaisuudesta, täytyisi tässä kiistävässä väitteessä vielä mainita,
että aikalaisuuskin tarkoittaa juuri Jeesuksen elämänaikaa, ei pyöreästi
vaikkapa vuosia 1 - 100 jkr.
- Jeesuksesta on historiallisia todistuksia ja hänestä on kirjoitettu
lukemattomissa teoksissa. Historiallisiksi todisteiksi kelpaavat kaikki
teokset, joissa mainitaan tai viitataan Jeesukseen. On eriasia sitten
se, että ne voidaan kiistää, sillä historiallinen todiste ei kerro sitä, onko
Jeesus ollut vielä noidenkaan lähteiden perusteella ollut olemassa,
vaan se kertoo sen, että Jeesuksesta on mainittu siinä ja siinä
teoksessa, ja Jeesuksesta kerrotaan sitä ja sitä. Tunnetusti Jeesus
mainitaan hyvin vanhoissakin historiallisissa teoksissa, myös ei
kristillisissä. Monissa niistä Jeesuksen olemassaoloa pidetään
luonnollisena, toisissa sitä olemassaoloa pyritään todistelemaan,
muutamissa myös kumoamaan. Kristillisen kaanonin ulkopuolelta
löytyy useita satoja kirjoja, joissa Jeesus mainitaan.
- Nyt tässäkin todistuksessa, vaikka meillä olisi nk. Matteuksen
itsensä kirjoittama evankeliumi, josta olisi alkuperäinen kopio jäljellä,
niin liittyisi vielä paljon ongelmia selvittää, onko se varmasti
Matteuksen, ja onko se alkuperäinen? Matteus nimellä on voinut
kirjoittaa moni muukin, Matteus on voinut kirjoittaa myöhemmin, mutta
unohtaa kirjoittaa milloin hän itse eli ja milloin kirjoitti kirjansa. Matteus
voi puhua valetta siinä kirjassaan. Jokainen huomaa, että tarvitsemme
paljon muitakin todisteita asian tueksi, että siitä tulisi esim.
oikeuskelpoinen. Tarvitsisimme kaksi allekirjoittajaa kirjan loppuun,
ehkä jonkun oikeusinstituutin leiman. Lisäksi meidän tulisi selvittää
miten kirja/kirje on kulkeutunut meille tähän päivään saakka jne...
loputtomiin.
Mitä tästä kaikesta seuraa? Oli kyseessä mikä todistus tahansa, se
tulee aina olemaan laadultaan TEORIA (tieteellisessä mielessä)
koska sitä ei voida toistaa eikä siis todentaa ja tutkia useita kertoja,
jotta teoria voitaisiin tämänhetken tieteen menetelmin ja määrein
lyödä lukkoon TIETEENTOSIASIAKSI. Tämä tosiasia taas tekee
helpoksi niin uskovaiselle kuin ei-uskovaiselle uskoa kaikkiin omiin
keräämiinsä todisteisiin eli evedensseihin sekä argumentteihin, että
omiin kokemuksiinsa maailmasta. Ja koska olemme erilaisia ihmisiä,
ajattelemme eritavalla, uskomme eritavalla, koemme elämästä vain
sen oman osamme, niin luonnollisesti myös olemme erimieltä
monista asioista, näin myös kun on kyseessä Jeesuksen
historiallisuus, tai Raamatun luotettavuus.
Todistajaksi kelpaa siis myös Josefus, mutta henkilö, joka etsii
teoriaa, mikä olisi mahdollisimman lähellä totuutta, antaa Josefukselle
vain tietyn todistusarvon, joka ei missään nimessä ole nolla.
Voinemme jatkaa tästä?
Pakana näkee punaista ja vihollisen jokaisessa,
joka vahingossakaan sattuu olemaan
kristinuskonmyönteinen ;-)
Niinpä taitaa olla.No antaapa vaan huonon kuvan
itsestään.Olis niin kiva kuulla kiihkottomampia
mielipiteitä mutta ei taida tällä palstalla
onnistua.
seurasin tätä keskustelua, koska tämän ajan
historia kiinnostaa.
Josefukseen ei voida vedota tässä yhteydessä,
koska jo keskiajalta lähtien (kristityt)
Raamatuntutkijat ovat olleet yhtä mieltä siitä,
että hänen viittauksensa Jeesukseen on myöhempää
lisäystä. Tämä poikkeaa liiaksi hänen muusta
tekstistään (tosin en ole lukenut Josefusta,
vaikka on ollut pitkään listalla).
Itse olen kovasti ymmälläni Pakana (M)
väitteestä, että kaikki tutkijat olisivat sitä
mieltä, ettei Jeesus olisi historiallinen
henkilö. Itse olen lukenut todella paljon
tutkijoiden aineistoa tästä ajasta (kiinnostuksen
on Rooman historia), enkä ole törmännyt
tällaiseen väittämään.
Tunnen henkilökohtaisesti erään historioitsijan
(ei-uskovaisen), ja ainakin hänen lähtökohtana
on, että tällainen henkilö on todella ollut
olemassa. No, hän on kylläkin erikoistunut keski-
ajan historiaan, mutta väite, että ”kaikki”
tutkijat kumoavaiset Jeesuksen olemassaolon
kuulostaa aika hataralta
"Olis niin kiva kuulla kiihkottomampia
mielipiteitä mutta ei taida tällä palstalla
onnistua."
Kyllä näitäkin täältä löytyy, mutta jäävät ikävä
kyllä jankuttajien, ja kiihkeästi oikeassa
olevien varjoon.
Niin kaikki eivät kykene toimimaan, jos he eivät
saa jonkinlaista karkeaa älyllistä tai tunteellista
stimulaatiota, eli ärsykettä. Vasta se laukaisee
vastauksen tarpeen, ja soppa on sitten semmonen kun
on.
Sitä itsekin harmittelen, että jotkut ihan
mielenkiintoiset aiheet ja keskustelut jäävät
loittonemaan kauas kohti listan häntäpäätä. Noh
onhan sitä toki keksitty parempiakin
keskustelupaikkoja :)
Olen lukenut tuon, enemmänkin Raamatun kriittisiltä
tutkijoilta, ja ei-kristityiltä tuosta voi kuulla.
Siihen en ole itse vielä törmännyt, että
kristilliset Raamatuntutkijat olisivat yhtämieltä
tuosta lisäyksestä. Tässä kohden tulee siis
kysymykseen tuon nimenomaisen historiallisen
todistuksen analyyttinen j alooginen tutkiminen,
joka voi johtaa toisenlaisiin johtopäätöksiin, ja
näin todisteen arvo voi tippua mitättömäksi.
Tarkoitin, että lähtökohtanaan, vaikka Josefus ei
itse ollut nähnyt Jeesusta, niin todistus ei ole
arvoltaan nolla. Tässäkin tapauksessa jokainen
yksilö itse joutuu tekemään omat johtopäätöksensä
asiasta, kaikki eivät ole yhtämieltä, se on selvää.
Pakana(M):n väite on kyllä myös varteenotettava
väite. Todisteetja argumentit, mihin olen
törmännyt, eivät vain omalla kohdallani ole vieneet
samaan. Pidän Jeesusta historiallisena henkilönä.
Nähdäkseni on mahdollista, että oli myös useampia,
ehkä jopa kolme Jeesus nimistä henkilöä vuosina 80
ekr. - 40 jkr., ja voi olla, että heidän
historiansa on sekoittunut osaltaan tuohon yhteen
tunnettuun historialliseen henkilöön. Tämä taas ei
ole ristiriidassa evankeliumin kanssa välttämättä.
Kiitos huomautuksesta.
Joku voi USKOA Jeesuksen eläneen. Joku voi USKOA
Jeesuksen olleen historiallinen henkilö.
Kuitenkin, henkilön historiallisuus ei ole
uskonasia. Joku henkilö joko on historiallinen
henkilö, tai ei ole. Jeesus EI ole historiallinen
henkilö, koska hänen historiallisuuttaan ei voi
todistaa. Se, että joku uskoo tai pitää
todennäköisenä, että Jeesus eli, ei tee hänestä
historiallista henkilöä.
Se, että Jeesus ei ole historiallinen henkilö, ei
tietenkään ole todiste, etteikö Jeesus olisi
elänyt. Jokainen voi siitä huolimatta, että Jeesus
ei ole historiallinen henkilö, joko uskoa, tai
olla uskomatta Jeesukseen.
Jeesus on historiallinen henkilö, monella tapaa, et vain huomaa
missään vaiheessa selittää, mitä tarkoittaa historiallinen henkilö, myös
akateemisesti. Kerroin jo edellä, jos satuit lukemaan, että Jeesuksen
historiallisuudelle on todisteita, vaikka tietyt todisteet puuttuvat. Niistä
voi sitten kukin vetää johtopäätöksen, pitävätkö todisteet yhtä teorian
kanssa. Huomattavaa on, että puolustaja ja syyttäjä ovat valinneet
oman kantansa ja puolustavat juuri sitä. Mutta näin se on joka
tapauksessa, sekä pulustaja että syyttäjä joutuvat loppujen lopuksi
USKOMAAN Jeesuksen historiallisuuteen tieteen tämänhetkisessä
mittakaavassa. Uskonnollisesti asia tietenkin on eritavalla.
Uskonnollisesti asia voidaan TIETÄÄ myös, on myös tiettyjä
filosifisia aatesuuntia, joissa asioita voidaan tietää, mutta tämä on jo
toinen luku, puhuimme enimmäkseen siitä lähtökohdasta mitä itse
eniten tivasit, eli (oikeus)tieteellinen näkökulma.
Tieteellisesti kaikilla on vapaus uskoa myös, että Jeesus ei ollut
historiallinen henkilö, ei millään mittakaavalla ajateltuna, mutta
myöskään se usko ei todista, että Jeesus ei olisi oikeasti elänyt,
koska tiede tietää vain teorioita ja arvailuja varsinkin kun puhutaan
historiasta. Eriasia on, kun laitetaan kaksi alkuainetta tutkimuspöydälle,
ja tutkitaan niiden käyttäytymistä, siitä johtuneista tutkimustuloksista
käytetään nimitystä TIETO. Ymmärtänet varmaan?
Olispa kiva löytää se parempi
keskustelupaikka,mutta jos sen tässä kertoisit
niin nuo hörhötkin sinne tietysti tunkisivat ja
pilaisivat senkin.
En ole tällä palstalla kovin usein käynyt ja nyt
ajattelin liittyä keskusteluihin.Mutta taidanpa
valikoida tästä lähtien missä suuni
aukaisen,helposti tulee leimatuksi ja
haukutuksi.Hyvä kumminkin että teitäkin hyviä
keskustelijoita löytyy,yritän löytää jyvät
akanoista.En ole vielä vaan huomannut sinun
juttujasi,käytkö täällä vain silloin tällöin?
Olen toistuvasti pyytänyt esittämään edes yhden
ainoan todisteen Jeesuksen historiallisuudesta.
Sellaista ei vielä ole kukaan esittänyt, et
sinäkään.
Jeesuksesta ei ole olemassa, tai ainakaan
historiankirjoitus ei tunne, ensimmäistäkään
aikalaiskuvausta tai virallista asiakirjaa, joka
todistaisi Jeesuksen eläneen. Tämä asia on täysin
varma. Jokainen, joka kiistää asian pystymättä
esittämään puuttuvaa todistetta, joko valehtelee,
tai ei ymmärrä asioita.
Edelleen: Niin kauan, kunnes aikalaiskuvaus tai
aito asiakirja löytyy, Jeesus EI ole
historiallinen henkilö, vaikka kaivaisitte kuinka
monta akateemista hihhulia väittämään toisin.
Itse totesit: Raamattu ei esitä Jeesusta
sivistyneenä,eikä opetuslapsia sen paremmin...
Aikalaiskuvaus puuttuu koska he olivat
oppimattomia eivätkä voineet kuin puhumalla
todistaa Jeesuksesta.Ja siihen aikaan ei
kirjoitustaitoiset olleet kiinnostuneita koko
ilmiöstä muuten kuin että Jeesus oli vain
kiusankappale joka villitsi kansaa.Myöhemmin kun
sanaa oli levitetty laajemmalti alettiin laittaa
ylös juttuja Jeesuksesta.Ja tämä on ihan minun
keksimä juttu että ei tartte uskovaisia
syyttää,eikä tähän löydy mistään todisteita.Nyt
voit todistella tämän kumoon,ole hyvä.
se on sitten sinun määritelmäsi historiallisuudelle, ja tämän
vaihtoehdon näytin jo edellisessä kirjoitelmassa. Moni muu
ei-kristillinen ateisti akateemikko on toista mieltä. Voit toki väittää
kaikkia heitäkin hihhuleiksi, mutta samalla osoittaudut itse hihhuliksi,
koska toistuvasti valehtelet että sellaisia akateemikkoja ei olisi. Pientä
ymmärtämättömyyttä on myös havaittavissa siinä, että lähtökohdaksi
otetaan se seikka, että kaikki mikä todistaa Jeesuksen
olemassaolosta on valetta ja hihhulointia. Se on alkuolettamus ja
hyvin alkukantainen sellainen.
Mutta annetaan olla, olet sentään myöntänyt sen, että vaikka
Jeesuksen itsensä kirjoittamaa, tai hänen opetuslapsensa tai muun
hänet omin silmin nähneen kirjoittamaa alkuteosta, nimenomaan
alkuteosta, (vaikka kopioita voi olla satamäärin), ei ole, niin se ei
tarkoita, etteikö Jeesus olisi ollut olemassa. Ja mikä vielä enemmän,
etteikö olisi muita todistuksia asialle. Niistä vaihtoehdoista kirjoitin
myös edellä, mutta ehkä et kykene pidemmälle menevään ajatteluun
tässä asiassa, joten jätetään tähän? Historiallisuus ei ole
määriteltävissä vain ja ainoastaan aikalaiskuvauksista, tämä on ihan
selvää historiantiedettä, johon todennäköisesti et ole perehtynyt.
kysymyksessä on vain se silkka tosiasia, että Pakana(m) haluaa
määritellä historiallisuuden tavalla, joka vahvistaa vain hänen
näkemystään asiasta. Voisimmehan mekin märitellä, että
historiallisuus on sitä, että henkilöstä on olemassa oikeasti hauta,
luuranko ja että häneltä on otettu veri- sekä dna näyte. Kuinka moni
historiallinen hahmo muuttuu silloin ei-historialliseksi??? Muutama
muumio voi parhaimmassa tapauksessa selvitä yli rajan :-)
Se on totta, että osa Jeesuksen opetuslapsista oli
kirjoitustaidottomia. Sen sijaan esim. Jaakob, Jeesuksen veli kirjoitti
muutaman meille asti säilyneen kirjeen. Suullinen traditio oli se, millä
tietoa ja sanomaa levitettiin, eikä myöskään se tee traditiosta yhtään
vähemmän historiallista. Kaikissa kansoissa tieto liikkui nimenomaan
miesmuistista toiseen hyvin pitkään, ennenkuin sitä alettiin
kirjoittamaan kviin ja papereille. Tämä ei vähennä kertomuksen
historiallisuutta taaskaan, vaikka se olisi kirjoitettu talteen sata tai tuhat
vuotta synnyn jälkeen.
Sivumennen sanoen, emmehän mekään esim. kirjoita omia
kokemuksiamme niiden tapahtuma hetkellä ylös, vaan ensin ne
sijoittuvat muistiin, ja vasta sitten ne kirjataan ylös. Nyt voi ihan hyvin
olla niin, että kerron sen tapahtuman jollekin kaverille, joka on
innostunut kirjailija, ja tuo kaveri kirjoittaa vasta sen tapahtuman ylös tai
vasta hänen kvari, joka ei minua koskaan ollut tavannut. Tällainen
menettelytapa ei tietenkään vähennä kertomuksen tapahtuman
aitoutta.
Lisäksi tarvitaan motiivi sekä kirjoittajan luottamus siihen, että
kertomuksen sisältämä tapahtuma on totta. Näin se perimätieto
siirtyy. Joka tapauksessa on kysymys uskosta, se on selvää.
Uskosta ja luottamuksesta niihin järjellisuus tai tunteellisiin päätelmiin
sekä hankkimiimme todisteisiin, että näin on voinut tapahtua.
*****
Jos asettuisin Pakana(m) tilalle ja yrittäisin todistella sinun väittämäsi
kumoon, niin toistaisin vain kuten hän on toistanut ilman sen
kummempaa ajattelua tähänkin asti. "Aikalaiskuvaus siis puuttuu, ja
koska aikalaiskuvausta ei ole, ei ole historiallista Jeesusta. Sillä taas ei
ole mitään väliä, jos jotkut muut ovat kirjoittaneet Jeesuksesta
myöhemmin, tai että jotkut väittävät tuntevansa Jeesuksen tälläkin
hetkellä. Se ei tee Jeesuksesta historiallista. " :-)
Mitään ei tarvitse epäillä, kun kaikkea epäilee jo valmiiksi.
Jeesuksesta tulee historiallinen henkilö vasta
sitten, kun joku esittää faktat, joiden mukaan
Jeesus on historiallinen henkilö. Toistaiseksi ei
ole esitetty yhtäkään sellaista faktaa.
Siispä, on fakta, että Jeesus ei ole
historiallinen henkilö.
löytäminen vaati todellakin kärsivällisyyttä,
mutta kyllä täällä helmiäkin esiintyy. En tässä
rupea luettelemaan nikkejä, parempi on, että luet
ilman ennakkoluuloja. Toisaalta, sanonta että ne,
joilla on joka asiaan sanottavaa, heillä ei
loppujen lopuksi ole mitään sanottavaa, pitää
minusta hyvin paikkansa näissä keskusteluissa.
Olen ollut palstalla jo toista vuotta, mutta
nykyään kirjoitan tänne harvemmin, koska en jaksa
osallistua inttämisiin, jotka eivät johda
mihinkään. Palstan seuraaminenkin on työlästä,
täältä on moni hyvä kirjoittaja häipynyt niiden
tieltä, jotka tulevat vain pottuilemaan. Niin, ja
kaiken lisäksi palstaa häiriköidään, ja
nimimerkkejä väärennetään (taisit saada tästä jo
ennakkomakua).
Mutta, joskus kärsivällisyys palkitaan. Viime
aikoina tosin yhä harvemmin.
edes mitä tarkoittaa sana fakta ja miten sitä käytetää eri
asiayhteyksissä? Lisäksi kierrät samaa oravanpyörää aina alusta
uudelleen. Henkilö on historiallinen kun siiitä on mainittu missä tahansa
historiallisessa teoksessa, mitä sen teoksen kirjoittaja nimenomaan ei
väitä saduksi. Se, joka väittää muuta, sen pitää todistaa toisin.
Millainen se henkilö oikeasti oli, olemassaoleva tai ei, niin se on erisia.
Historialliten dokumenttien osalta, emme kirjoittaja voi saada enää
todistajan aitioon, joten joten jos joku väittää jotain muuta kuin mitä
kirjoittaja on väittänyt, sen vastaväitteen tekijän täytyy itse todistaa
toisin. Jeesuksen tapaukisessa esim. syyttäjän täytyy selvittää
väitteessään kaikki muutkin asiaan viittavat ja puolustavat seikat
vääriksi. Tämä taas takoittaa sitä, että sinulla on seuraavanlainen lista
edessäsi, joista jokaisesta osasta joudut tekemään yksityiskohtaisen
selostuksen, mistä ne kirjat ovat saaneet alkuperänsä ja vaikkapa
tarkemmin meidän tapauksessa, mistä ne ovat saaneet päähänsä
kertoa Jeesuksesta:
Biblical Manuscripts: (note: these are individual manuscripts)
Magdalene Ms (Matthew 26) 1st century 50-60
John Rylands (John) 90 AD 130 AD
Bodmer Papyrus II (John) 90 AD 150-200 AD
Chester Beatty Papyri (N.T.) 1st century 200 AD
Diatessaron by Tatian (Gospels) 1st century 200 AD
Codex Vaticanus (Bible) 1st century 350 AD
Codex Alexandrinus (Bible) 1st century 400 AD
Vertaa muuten näiden kirjoitusten alkuperää ja ensimmäistä meillä
olevaa kopiota, jonka voi käydä hakemassa British Museumista,
seuraaviin sekulaarisiin teoksiin, ja niiden alkuperäisen ja meillä olevan
teoksen välillä olevaa aikaa:
Secular Manuscripts:
Herodotus (History) 480 - 425 BC 900 AD
Thucydides (History) 460 - 400 BC 900 AD
Aristotle (Philosopher) 384 - 322 BC 1,100 AD
Caesar (History) 100 - 44 BC 900 AD
Pliny (History) 61 - 113 AD 850 AD
Suetonius (Roman History) 70 - 140 AD 950 AD
Tacitus (Greek History) 100 AD 1,100 AD
non-biblical manuscripts:
http://www.westarkchurchofchrist.org/library/extrabiblical.htm
Nyt minun ei tarvitse väittää, että Jeesus oli olemassa, ja myöskään
historian tutkimus ei tänäpäivänä lähde siitä liikkeelle, vaan se kysyy,
"Oliko Jeesus sellainen henkilö kuin UT:ssa (tai missä tahansa
historiallisessa dokumentissa" mainitaan?- Tämä on
historiantieteellisesti oikein aseteltu kysymys. Jos taas Pakana(m)
väittää jotain muuta, niin silloin Pakana(m) ei voi turvautua vain siihen,
että Jeesuksesta ei ole olemassa luurankoa, eikä kukaan hänen
elinaikanaan elänyt ole jättänyt dokumenttia meille nähtäväksi. Vaan
Pakana(m) tulee näyttää joko (todistein, ei pelkin saivarteluin ja
luulopuhein), että Jeesus oli jotain muutakuin mitä UT kertoo, tai että
Jeesusta ei ollut olemassa ollenkaan, vaikka muut 200 jkr. syntyneet
dokumentit väittävät.
Mielenkiintoiseksi Pakana(m):n tulkinnan historiallisuudesta tekee se,
että hänen teoriansa mukaan, ei esim. Sokratesta, Aristotelesta tai
Platonia ollut myöskään olemassa historillisena henkilönä,
puhumattakaan lukemattomista muista kreikkalaista, tai itämaisista
filosofeista, historioitsijoista, uskontojen edustajista jne.... Näiden
mainittujen kohdallahan käy toteen, että heistä ei ole aikalaiskuvausta
eikä juuri tapahtumahetkiltä jälkeen jäänyttä dokumnettia.
Historian tutkimuksessa käytetään termejä primäärinen lähde ja
sekundäärinen lähde. Primäärinen lähde on aina tietenkin
arvokkaampi. Raamattua voidaan käyttää primäärisenä lähteenä
moniin erilaisiin todistuksiin. Primäärinen lähde voidaan myös
paikantaa ja konstruktoida sekundääristä lähteistä, ja tätä menetelmää
on käytetty niin Raamatun koostamisessa kuin lukemattomissa
muissa historiallissa kirjoituksiin liittyvissä koosteissa.
Sekundäärinenkin todiste on todiste. Pakana(m) joutuu myös
käyttämään sekundäärisiä lähteitä todistellessaan, että Jeesusta ei
olisikaan ollut olemassa, sillä sellaista primääristä todistetta hänellä
tuskin on, joka olisi kirjoitettu oletetun Jeesuksen aikoihin, ja jossa
esitettäisiin, että sellaista henkilöä ei oikeasti ole olemassa, vaan se
on joittenkin mielenvikaisten keksintöä. Lisäksi tarvittaisiin aika
perusteelliset tutkimukset ja todisteet sille, miksi asia olisi
_kokonaisuudessaan_ satua, kuka sen sadun kirjoitti, milloin, miten
todisteet ovat säilyneet meidän aikoihin jne... Sillä pelkkä väitös, että
se on satua, on yhtä naiivi kuin, että Konfutse tai Buddha on satua.
Toivottavasti jaksat edelleen keskustella aiheesta :)
Minä pysyn väitteessäni, että henkilö ei ole
historiallinen, ennen kuin hänen
historiallisuudelleen on todisteet. Jeesuksesta
nyt vain ei ole olemassa ensimmäistäkään
todistetta. SE on fakta, jonka voit kumota vain
antamalla todisteen tai tai todisteet.
Ensimmäistäkään pitävää todistetta vain ei ole
ilmennyt.
Nuo viitteesi eivät ole todisteita, koska tuohon
aikaan kirjoittajat itse uskoivat Jeesuksen olleen
historiallinen henkilö, vaikka asia ei niin
ollutkaan.
"Sokratesta, Aristotelesta tai
Platonia ollut myöskään olemassa historillisena
henkilönä,
puhumattakaan lukemattomista muista
kreikkalaista, tai itämaisista
filosofeista, historioitsijoista, uskontojen
edustajista jne.... Näiden
mainittujen kohdallahan käy toteen, että heistä
ei ole aikalaiskuvausta
eikä juuri tapahtumahetkiltä jälkeen jäänyttä
dokumnettia."
Älä Pakana(M)kiemurtele vaan sano onko edellä
mainitut henkilöt historiallisia vai ei.Sinun
periaatteen mukaan eivät olisi.Äläkä ala laulaa
sitä vanhaa virttäsi.
"Jos asettuisin Pakana(m) tilalle ja yrittäisin
todistella sinun väittämäsi kumoon, niin
toistaisin vain kuten hän on toistanut ilman sen
kummempaa ajattelua tähänkin asti."
Tuossa virkkeen lopussa pääsit asian ytimeen. Eli
Pakana(M) jankuttaa samaa nauhaa otsikosta
toiseen ilman isompaa ajattelua.
Syykin tähän löytyy: Milläs ajattelet!!
Alat muistuttamaan tavallista riviuskovaista, joka
toistaa samaa asiaa kuin papukaija pystymättä
keskustelemaan ja viemään asiaa yhtään eteenpäin.
Muistutettakoon, että minulla ei ollut keskustelun
alussa muuta motiivia kuin kysyä sinulta mitä
tarkoitat sanalla todiste/todistelu. Se on käynyt
ilmi kaikkien kiemurtelujesi jälkeen, että
tarkoitat sillä historiallista primääristä
alkukirjoitusta, joka voidaan sijoittaa täsmälleen
Jeesuksen aikaan, ja on silminnäkijäkirjoitus.
Vielä ei ole edes mietitty sitä, miten sellainen
voidaan tarkasti ja vakavastiottaen määrittää.
Voiko ylipäänsä olla tieteellisin menetelmin 100%
varma jostain muinaisesta dokumentista, että se on
alkuperäinen? Huomioitavaa on vielä kaiken edellä
kerrotun lisäksi, että muinanen (ancient)
dokumentti on historialliselta todistusarvoltaan
tietynarvoinen. Ei verrattavissa dokumentteihin,
jotka ovat löydettävissä 30 vuoden sisältä meidän
aikakauttamme.
Rehelisesti sanottuna et ole myöskään yhtään kertaa
vielä kertaakaan ottanut kantaa perustellusti
moniin kysymyksiin ja väittämiin joita olen
esittänyt, ja jotka eivät edes liity Jeesuksen
olemassaoloon, vaan yleensä historiallisen henkilön
todisteluun ja historiallisuuden totuusvoimaan.
Joko et halua ajatella asiaa, tai et uskalla, koska
varmasti näkisit, että historiallinen totuusarvokin
on vain näennäinen mitä tulee TOTUUTEEN.
Historiallinen todistus on proof, that equals with
theory.
Voit pysyä väitteessäsi tietenkin, enhän sitä voi
kumota, kuten ei kukaan ihminen voi kumota toisen
uskomustaan ja näkemystään asiasta. Väitteesi on
teoria, eikä mitään muuta, kunnes pystyt kertomaan
ja todistamaan miksi lukemattomat ihmiset
kirjoittivat Jeesuksen olleen todella elänyt
maanpäällä ihmisten keskellä, myös ei kristilliset
henkilöt. Kun kerrot tämän niin soisin kuulla myös
viitteitä tuon ajan kirjallisuuteen, muutoin pidän
vastaustasi vain päähänpinttymänä.
Vielä kerron viimeisen kerran, että todisteiksi
(evidence) kelpaavat tietenkin myös J:n
aikalaisuuden jälkeiset kirjoitukset sekä
todisteiksi kelpaavat myös kristilliset
kirjoitukset. They are evidences for proof.
Todistushan ei koskaan ole yksi tai kaksi asiaa,
vaan useita. Ja tämä proof voi olla equal totuuden
kanssa tai ei. Oikeus eli tässä tapauksessa ihminen
tekee valinnan ja miettii kummalle puolelle
vaakakuppi kallistuu. That's it. Toivottavasti
ymmärrät vähän enklantia ja lakia.
Väitteesi siis ei ole akateemisesti pätevä, koska
se ei tarkenna väitettä. Tämän takia johdat myös
tahallaan harhaan muita keille väitteesi esität.
Enempää en sitten asiasta enää jatkakkaan, vaikka
ihan lähellä olisi muutamia mielenkiintoisia
juttuja liittyen siihen, mikä oikeasti on todiste.
Hyvää viikonalkua. Muuten sinua ei olekkaan näkynyt
chatti-kanavalla, ootkos siirtynyt jollekin muulle
kanavalle vai? Ainiin, olisi kuvitellut, että
pysyisit pidemmälle menevään ajatteluun, etkä olisi
niin sidottu tiettyyn näkökulmaan ja toistamiseen,
mutta ehkä asiasta on tullut Pakanalle jo ihan
sydämenasia? :)
Tuskin hän nyt sellaista voi myöntää, että 1500
luvusta taaksepäin kukaan ihminen ei ole oikeasti
historiallinen henkilö :) karrikoiden tietty.
Argumentoinnista tässä kyse olikin. Luulin toki,
että Pakana(m) pystyisi parempaankin. Voi tiety
olla, että hän katsoi komenttini sen verran ala-
arvoisiksi, että ei viitsinyt niitä kommentoida,
saati sitten edes huomauttaa asiasta. Tai häntä
muuten vaan laiskotti. Mut toisaalta jos ei pysty,
niin ei pysty. Mut toivottavasti hän ei sitten
erehdy solvaamaan muita siitä, että he eivät pysty
argumentoimaan esittämiään asioita.
Ei asia siitä mihinkään muutu toistamalla, mutta
koska näköjään sinä ja kumppanit jatkatte, niin
toistetaan sitten.
Se, että Jeesuksesn historiallisuudesta ei ole
olemassa ensimmäistäkään todistetta, on asia,
jolle teikäläiset ette mitään voi, vaikka kuinka
kiemurtelisitte.
Jeesus ei ole historiallinen henkilö, ennen kuin
joku esittää todisteen hänen
historiallisuudestaan. Toistaiseksi kukaan ei ole
sellaista todistetta esittänyt.
Siispä Jeesus ei ole historiallinen henkilö.
Häneen silti moni uskoo, minä ja 70% maailman
ihmisistä emme usko.
Yritin sentään keskustella asiasta joka liittyi
todistelemiseen, etkä vastannut yhteenkään
väitteeseeni etkä kysymykseen, et kieltävästi
etkä myöntävästi. Jeesuksen historiallisuus oli
vain yksi esimerkki, johon jostain erikoisesta
syystä takerruit. Onko asia niin tärkeä
elämässäsi, että olet valinnut julistaa sitä
henkeen ja vereen? Noh ei tarvitse vastata. Emme
jatkane tästä asiasta enempää monologisuuden
takia.
Kiitos Arethusa,olisipa kaikki sinunlaisiasi
kirjottelijoita.Mutta se on tietysti mahdottomuus
ja minä taidan antaa periksi.Ei riitä
kärsivällisyys,kun ei saa järkeviä kommentteja
vaikka miten yrittäisi.Toki on teitä jotka
osaatte vastata mutta liian harvassa.En ihmettele
enää yhtään että täältä fiksummat häviää,kukapa
viitsisi jatkuvaa pottuilua ja jankutusta
lueskella.Sääli vaan kun kaikki pitää
pilata,minkähän onnen ne pilaajat saavat
elämälleen,en ymmärrä.
"Onko asia niin tärkeä elämässäsi, että olet
valinnut julistaa sitä henkeen ja vereen?"
Ei Jeesus ole yhtään tärkeämpi kuin muutkaan
satuolennot. Mutta täällä toistuvasti väitetään
henkeen ja vereen, että Jeesus olisi
historiallinen henkilö, mikä ei pidä paikkaansa.
Minä olen pyytänyt toistuvasti asiasta todisteita,
mutta niitä ei kuulu.
Minun mielipiteeni on perusteltu, koska mikään
asia, mistä ei ole todisteita, ei voi olla
historiallinen fakta.
Utelias 18.11.2001 klo 17.20
"Sokratesta, Aristotelesta tai
Platonia ollut myöskään olemassa historillisena
henkilönä,
puhumattakaan lukemattomista muista
kreikkalaista, tai itämaisista
filosofeista, historioitsijoista, uskontojen
edustajista jne.... Näiden
mainittujen kohdallahan käy toteen, että heistä
ei ole aikalaiskuvausta
eikä juuri tapahtumahetkiltä jälkeen jäänyttä
dokumnettia."
Älä Pakana(M)kiemurtele vaan sano onko edellä
mainitut henkilöt historiallisia vai ei.Sinun
periaatteen mukaan eivät olisi.Äläkä ala laulaa
sitä vanhaa virttäsi.
keskustelupalstalle,jolle ei tarvitse "kirjautua"
Kiitos ,jos tiedät osoitteen.
Perustelu se on, mutta liian vähän argumentteja, jotta se olisi fakta.
Tutki antamani linkit ja tarkasta mitä tarkoittaa fakta tieteellisesti ja
fillosofisesti.
kuten moniin muihinkin kysymyksiin, mutta alan vaipua epätoivoon,
että emme vastausta saa, vaan näemme katkeran käärmeen vain
kiemurtelevan omaa ajatusrataansa uskaltamatta katsoa taakseen.
Onkohan tämä jo liian kaukana Pakana(M):n
löydettäväksi kun vastausta ei vaan kuulu?
Valitettavasti hyville keskustelupaikoille pitää
kirjautua, ettei sinne pääsisi asiattomuuksia. Ehkä
tiedät näkkärin? Lisäksi on paljon hyviä
postituslistoja, myös newssejä. En ole löytänyt
hyviä paikkoja, minne ei tarvitsisi rekistereöityä,
eli kirjautua. Ilmoitathan tälle palstalle jos
löytyy?
Palstan uusimmissa viesteissä on tätä asiaa
käsittelevä aihe. Siellä Pakana(m) antaa
jonkinlaisen vastauksen. Toivottavasti olet ollut
siellä mukana?
Jeps,pitäähän sitä yrittää ajantasalla pysyä
Pakana(M):n ajatuksista.
...taitaa vain olla niin, että - niin kuin aina -
vallalla on kaksi käsitystä:
1. Jeesus kuollut "tie" on todistus ja
2. Tulkaa tekin - Jeesus elää -yrittää edessänne
ja vahvistaa tämän yhteisen veneemme, "yllä
eilen".
Minä uskon Jeesuksen Kristuksen
todelliseen "ylösnousemukseen" ja koen
voimakkaasti, että vielä tänäkin päivänä
uudestisyntynyt(uudeksi ylhäältä)ihminen,
Jeesuksen lähettämän Pyhän Hengen vaikutuksesta,
voi kasvaa ihmisenä uuteen todellisuuden
kokemiseen.
Juttelin tässä eräänä päivänä ihmisen kanssa
kenellä on syömishäiriö. Kun tarjosin hänelle syö-
tävää, ensimmäinen ajatus ja vastaus hänellä oli,
että se sisältää niin ja niin paljon energiaa -
että ei hän taida ottaa, kiitos vain..
Uskovaisen ihmisen ajatusmaailma tuntuu hieman yh-
tä rajoitteiselta; hän ei kykene ajattelemaan mi-
tään itsenäisesti, käyttämättä sitä ensin raamatun
tai jonkin muun uskoon liittyvän kautta ja onko
ajatus tai teko hyväksyttävä. Täytyy myöntää, että
on vaikea kuvitella, minkälainen pelko ajaa ihmi-
siä tällaiseen henkisen minuuden luovuttamiseen
ja uskoon jostakin, mistä ei ole hajuakaan.
Tietty tämän "herätyksen" jälkeen elämä on
helppoa, koska suurempaa tietokirjaa ja käyttäy-
tymisopasta ei voi kuvitella löytävänsä, kuin
raamattu - omia liian vaikeita päätöksiä ei enää
tarvitse tehdä itse- kaikkeen löytyy vastaus -
KAIKKEEN! Elämä, kuolema, kärsimys, nälänhädät,
luonnonmullistukset, kidutukset,onnettomuudet,
Halleyn komeetta - kaikkeen on tarkoituksensa.
On se... mielenkiintoista.