Kuinkahan yleistä lienee (sukupuoleen katsomatta), että sinkuilla on olemassa ns. vakihoito, jonka kanssa on vaan seksisuhde? Ja ne joilla sellainen on, niin miten olette "hankkineet" tällaisen kumppanin, onko se aina joku ex- tai muuten vaan tuttu? Ja mitä kaikkea suhde teille antaa? Meinaan vaan, kun itse en ole elämäni miestä vielä löytänyt, ja tässä odotellessa "miehen puute" alkaa kohta kasvaa sellaisiin mittoihin, että yleisen hyvinvoinnin kannalta pieni hellyys ja sekstailu ei olisi yhtään pahitteeksi... Niin että kokemuksia aiheesta - hyviä ja huonoja, puolesta ja vastaan -kuulisin mielelläni :-)
Sinkkujen seksisuhteista
Juulianna
302652
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Mulla on ollu tollanen ns. vakihoito, joka oli muutenkin kaveri. Netin kautta tavattiin joskus, mutta ei menny koskaan vakavemmaksi suhteeksi, mutta silti jatkettiin tapailua säännöllisesti.
Hyviä puolia tietty se, että saa sinkkunakin hellyyttä, välittämistä ja seksiä semmoselta tutulta ja turvalliselta ihmiseltä !
Huonot puolet tulee esiin sitten kun toiselle rupee tulemaan tunteita peliin. Sitten tulee mukaan mustasukkasuutta yms.
Kiinnostaako? 69 syntyt sinkku mies haaveilee samasta. Jos kolahti niin vastaa laitan maili osote.
Kaipa tuollainen yleistä nykyään on. Ainoa pulma sitten on, miten se "kunnon kumppani" tulee suhtautumaan vakipanoihin. Jos ei itse harrasta, voi olla vaikea hyväksyä. Siis siinä tapauksessa luultavasti menetät sen kunnon tyypin, koska olet jakanut. Mutta niin makaa kuin petaakin-luultavasti löydät samanlaisen pinnallisen luuserin ja voit kuvitella sitä rakkaudeksi:) tsemppiä vaan!
Tästä puhutaan seksi suhteesta ei rakkaus. Ööga käteen ja lue!
Jotkut ihmiset ymmärtävät seksin kuuluvan rakkauteen. Itse kuulun niihin. en huoli ketään jätkää, jolla on ollut vakipano, koska sellainen ei mielestäni ymmärrä rakkautta samalla tavalla. Pinnallista mielestäni. Mutta jokainen taaplaa tyylillään.
Minä ymmärrän seksin kuuluvan rakkauteen. JEEEE!!! On meitä täällä vielä ;-)
Joo, sinun kannattaa tosiaan olla tarkkana, että valitset kumppanin, joka ymmärtää rakkauden samalla tavalla. On ehdottoman tärkeää huolehtia, ettei toisen käsitys rakkaudesta ole pinnallinen.
Onnea ja menestystä sinulle vääränlaisten ihmisten välttämiseen.
Olet oikeassa, vakipanosuhteen omistaneet ovat erilaisia. Itse tyhmänä olen vakipanosuhteen tietoinen "uhri".
...ollut ns.vakipanosuhde erääseen mieheen tässä nyt n.2 kk verran.Asutaan alle kilsan päässä toisistamme.Juttu alkoi siitä,että tavattiin baarissa,mentiin treffeille ja homma johti jo ensimmäisillä treffeillä seksiin..joka toimi ihan mielettömän hyvin..no,alussa meillä oli jotain vakavampaan suuntaan...mutta sitten mies sanoi,ettei nyt pysty mihinkään vakavaan,kesäkin tulossa ja näin..ei halua olla selittelemässä menojaan,,haluaa olla vapaa..myönnän odottaneeni häneltä silloin jotain enemmänkin,mutta halusin silti jatkaa hänen tapailuaan vaikkakin "pelkkänä kaverina"..hyväksyin asian..seksi tosiaan on meillä niiiiin TODELLA upeaa,tunnen häntä kohtaan mieletöntä vetovoimaa,ja muutenkin tullaan todella hyvin toimeen,sama huumorintaju,nähdään aika usein sen kämpillä,tehdään muutakin kuin pannaan(vaikka se johtaa siihen aina joka kerta..ihan tietoisesti)katellaan telkkaa ja leffoja,keittoillaan yhessä ja näin...mulla on vaan niin helvetin hyvä olla sen kanssa ja sillä mun..me saadaan toisiltamme läheisyyttä ja hellyyttä(seksimme ei ole todellakaan mitään akti ja pihalle-menoa)seksin jälkeen hellimme toisiamme,paijaamme ja nukumme kiinni toisissamme..ajattelin silloin,kun sovittiin olevamme vain kavereita,että pystynkö mä siihen..että huijaanko vain itseäni,työnnän tunteeni syrjään,uskottelen itselleni,että ei tunnu pahalta..tämän "vakipano"-suhteemme alussa huomasin,että kyllä se toimii..emme ole velvollisia toisillemme menoisamme,saamme luvalla tavata muitakin ja näin..ei sotketa tunteita peliin,kaikki on kiinni asenteesta..nyt ihan vasta nyt lähiaikoina en enää ole yhtään varma omista tunteistani ja odotuksistani,kai tässä on käymässä nyt niinkuin pelkäsinkin..alkaa tunteet tulemaan kuvioihin..mua ahdistaa,kun en tiedä tän miehen ajatuksista mitään enkä viitsi kysyä,en halua alkaa tenttaamaan mitään "mitä mä merkkaan sulle?"-juttua,koska en halua pilata tätä mitä meillä NYT on..sisimmässäni toivon(nyt sen myönnän,vaikka olen sitä kovasti yrittänyt kieltää)että meillä olisi jotain enemmänkin,haluaisin sen TIETOISUUDEN siitä,että olen sille tärkeä,se välittää..vaikka tiedän että se kyllä välittää musta jollain tasolla,mutta en ole kuullut sitä sen suusta ikinä..ja meidän seksikin on tunnetasolla todella latautunutta,se ei ole pelkää kylmää aktia..vaan siinä on mukana juuri sellaista lämpöä...) se teki mulle selväksi jo,ettei halua seurustella,ja olen TYYTYNYT(nyt sen sanon) siihen,vain saadakseni siltä sitä upeaa seksiä ja läheisyyttä ja hellyyttä..olen juuttunut siihen ihmiseen,enkä pääse irti!Ehkä mä jotenkin odotan,että tästä tulisi ehkä mahdollisesti vielä jotain..eli petän itseäni.Olen kyllä tapaillut muita tän aikana..etsinyt sitä "kunnon seurustelukumppania",mitä mä pohjimmiltani kuitenkin kaipaan(mutta HUOM.sängyssä en ole ole ollut kenenkään muun kanssa tän hommelin aikana,en ole halunnut..tuntuu että haluan sitä vain tämän ihmisen kanssa)..mutta ei ei ei...olen niin kyllästynyt siihen säätämiseen,kyynistynyt siihen paskaan mitä rafloissakin pyörii..tältä mieheltä mä saan kaiken muun,paitsi rakkautta..mutta onkohan sitäkään edes olemassa.
Eli olen todellisessa loukussa..kaiken järjen mukaan mun kannattais lopettaa tapailu tämän miehen kanssa,koska haluan häneltä jotain, mitä en voi saada ja satutan itseäni(vaikka yritän kovasti olla myöntämättä sitä),MUTTA en haluaisi millään päästää siitä irti, koska mulla on sen kanssa niin hyvä olla,meillä on todella upeaa seksiä..ja olen kiintynyt siihen..se on tuttu,turvallinen ja tärkeä mulle..mä olen vielä helisemässä tämän jutun kanssa,,uskokaa tai älkää..en koe tätä minään hyväksikäyttöjuttuna,olen tietoinen siitä, ettei hän halua vakiintua..ja se olikin ihan okei mulle alussa,mutta vasta nyt on alkanut tunteet hiipiä esille ja mä olen ihan hukassa;/en halua luopua siitä,ja tämä on tuntunut ihan hyvältä tähän asti,olen asennoitunut siihen niin,mutta miksi mä sitten eilen yöllä yksin ollessani itkin kaipuutani tähän ihmiseen(olin ollut juuri la-su välisen yön taas hänen luonaan hellittävänä ja hellimässä:/),tietoisena siitä,että tämä on nyt VAAN tätä,hyvää näinkin, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi..sori,tästä tuli nyt kauhea purkaus,mutta tämä on tosi vaikea tilanne..ja se on nyt vasta mennyt tällaiseksi.Surullistahan tämä on,että mä olen kai sitten niin rakkauden ja läheisyyden kaipuinen ihminen,että mä juutun ja tyydyn tällaiseen suhteeseen vain saadakseni läheisyyttä,jota janoan.Ihanneasetelmahan olisi,että saisin tätä läheisyyttä mieheltä,jonka kanssa seurustella ja olla rakastettu..ja kyllä mä aina seuraa löydän rafloissakin,ei se siitä kiinni ole..ja mun seurustelusuhteenikin on olleet pettymyksiä täynnä..mutta olen vaan niin kyllästynyt siihen pinnalliseen paskaan,mitä rafloissakin on,tyhjiin puheisiin ym..ei sieltä sitä oikeata rakkautta ainakaan löydä.
...niin siis olen 19 v. ja tämä mies on 25 v.
Hyväksikäyttöä miehen puolelta ehkä?
Onhan noita, onnettomia seksin perässä kulkijoita. Jotkut voivat olla vuosiakin samassa tilanteessa, roikkua kaverissa ja odottaa sitä "oikeaa". eri asia sitte, mitä se oikea tuumaa tuollaisesta. Heikkouttahan se on, ilmiselvästi. Vahva ihminen osaa olla ilman seksiäkin.
En tiedä, mitä olen kuullut tutuilta, niin erittäin harvoin (jos koskaan) tuollainen suhde toimii pidemmän päälle, että se olisi VAIN seksiä. Seksissä on kuitenkin joka kerta myös tunteet mukana, tavalla tai toisella,ja jokainen kerta kuluttaa. Pelkkä seksisuhde taitaa loppujen lopuksi olla vain raadollista itsepetosta.
tsemppiä sinulle ja voimia ratkaisun tekemiseen:)
Sitä on katkeruus taas vallannut alaa, kun ei prinssi rohkeaa löydy, vai mitä?
Se on toki sinulta pois, jos joku muu saa hellyyttä, täytyy myöntää. Alistetaan kaikki jotka harrastavat seksiä keskenään, hyi kamala sentään! :D
-käyttöä tai ei, ongelma on todellinen, jos tekisi mieli olla jonkun ihmisen kanssa, ja se lyö jarrua.
Ihmetyttää vain, kuinka 19-vuotias voi olla jo väsynyt kaikkeen paskaan? Taitaa olla liioittelua jossain määrin, tai vitustako minä sitä varmaksi tiedän.
Tiedän vain (omasta kokemuksesta) sen, että 19-vuotiaana moni asia on hieman erilainen, kuin 25-vuotiaana - eli tarinan nainen ja mies saattavat hakea hieman eri asioita.
Ainakin ripustautuvat tyypit antavat itselleni voimakkaan EI-signaalin - tietty en tällä tarkoita että kirjoittaja olisi ripustautunut liikaa, mutta aina on mahdollista, että tällainen halu on luettavissa rivien välistä.
Joku pelimies on saanut tiukasti tytön haaremiinsa:)
...ripustautuja todellakaan...en ole "ahdistellut" tätä henkilöä mitenkään,että tyyliin:"nähtäiskö?" "Käykö sul huomenna,entä sillon,no,entäs sitten sillon?jos sitä tarkoitat.
Tämä juttu on sitäpaitsi ollut mulle aivan ok TÄHÄN ASTI.Olen asennoitunut siihen pelkkänä vakipanona,eikä ollut sen kummempia tunteita pinnassa..mutta nyt on vasta alkanut mennä vähän vaikemammaksi.
Ja siitä että miten 19v. voi olla väsynyt kaikkeen paskaan,no ehkä se taisi olla vähän liioittelua..mutta et tiedä asioista mitään,ja tarkoitinkin lähinnä sitä BAARImeininkiä...se on sitä pinnallista paskaa,josta minäkin tyhmänä olen kuvitellut löytäväni kunnon seurustelusuhteen...ja ajautunut tyhjien lupausten kautta hakkaamaan päätäni seinään!
Ehkä olen tyhmä ja säälittävä tyttö,joka ei tajua(tai kieltäytyy tajuamsta)että häntä viilataan silmään...tai sitten en.Tämä tilanne on tosiaan ollut mulle ok jo pitkän aikaa,mutta olen tullut näihin mietteisiin vasta nyt,kun olen huomannut tunteiden nousseen pintaan(niin ei ollut aikaisemmin,eikä tuntunut pahalta ja suhde oli vain seksipohjalta,MYÖS minun puoleltani!Enhän silloin tuntenut edes tätä miestä niin hyvin vielä,kuin mitä nyt!Se oli se upea seksi, joka silloin jatkoi tätä juttua),ja alkanut miettiä, että onko tässä nyt mitään järkeä tässä touhussa..tämä on oikeasti vaikea homma,ymmärrätte sitä tai ette:(
Kyllä siinä niin on päässyt käymään :)
Miten teillä meni viikonloppu ?
Nainen: Oli aivan ihanaa, kokkasimme yhdessä,tunsin kuinka kipinät suorastaan lensivät lävitsemme!
Ruokailun jälkeen katsoimme romanttisen elokuvan jonka jälkeen harrastimme ihanaa ja tunteiden täyttämää seksiä.
Mies: Laitettii safkaa,katottii joku leffa ja nussittii.
Minun määritelmäni (joka on siis vain omani, muiden EI TARVITSE olla samaa mieltä) sinä, Viviann seurustelet tämän miehen kanssa, mutta sillä erotuksella, että seurusteleenne kuuluu sääntö: molemmat saavat pitää muita suhteita.
Ikävää on vain se, että sinä et hyväksykkään tätä sääntöä sisimmissäsi ja kärsit. Miehellä on tietenkin unelmasuhde.
"Ainakin ripustautuvat tyypit antavat itselleni voimakkaan EI-signaalin - "
Ripustautua tai tuntea kiintymystä - taitaa olla näkökulmasta kiinni. Kenen kannalta katsoo.
Minulle ainakin nainen, joka on ei-ripustautuva antaa voimakkaan EI-signaalin. Mutta makunsa kullakin ja tunteensa.
...nyt mä sen tajuan taas..olin taas tänään sen(ja sen kaverin) kanssa sen veneellä..oli mukavaa loikoilla auringonpaisteessa ja vähän tissutella ja kuunnella musaa,mutta en jäänyt yöksi(kuten yleensä) koska hän halusi nukkua yksin..silloin pamahti tajuntaan tämä homma,kun pyöräilin kotiin..että miksi vitussa mä tätä teen?Tuntu pahalta,koska olisin halunnut jäädä sen luo yöksi..ei se halunnut edes panna(joka oli aika omituista),itse kyllä olisin halunnut sitäkin( se oli väsynyt tissuttelusta,mutta kun ei sitä edes aamulla huvittanut)se sanoi leikillään,että"eikse ole ihan hyvä,että välillä näinkin päin?",mutta että se ei edes halunnut että jään vain nukkumaankin,sen viereen..ei se sitä suoraan sanonut,mutta tajusin että ei tässä ole mitään muuta kuin että "pannaan kun tekee mieli"-meininkiä..en mä sille merkkaa muuta(olisi se silloin toivonut mun jäävän yöksi),vaikka se antaa sellaisia signaaleja ja eleitä..sitä ihmistä on muutenkin niin helvetin vaikea lukea,siis sitä mitä se ajattelee ja tuntee.
Musta tuntuu että tämä kaikki johtuu siitä,etten arvosta itseäni tarpeeksi..ja siksi jämähdän tällaiseen touhuun.Mun itsetuntoani on poljettu alas lapsesta asti.."eihän tollasta lasta voi rakastaa"(huom,en nyt yritä mitenkään puolustella tekoani teille,tai itselleni lapsuudellani tai mitään.)Mutta olen huomannut,että lapsuuteni kokemukset heijastuvat ihmissuhteisiini vanhemmalla iällä.Entiset poikaystäväni eivät arvostaneet mua,vaan vertailivat ääneen entisiinsä ym..en ollut tarpeeksi hyvä,vaikka kuinka yritin miellyttää...niin juuri,olen aina yrittänyt miellyttää!!Poikaystäväni suusta:"olet kyllä tosi ihana noinkin,mutta saisit lihoa 10kg"..."sä voisit kyllä hankkia silikonit"(vaikka en ole edes mikään pienirintainen)nämä jutut on jättäneet jälkensä muhun.
Päälle päin voisi näyttää,että arvostan itseäni ja omaan hyvän itsetunnon..mutta se on esitystä.Olen seurallinen,iloinen ja minulla on paljon kavereita...mutta pohjimmiltani olen hyvin rikkinäinen,ja ajattelen etten ole rakkauden arvoinen..olen sitä saanut kuulla niin liikaa.Miessuhteissa olen surullisen monta kertaa ajautunut tilanteeseen,jossa olen ollut ns.hyväksikäytetty,pelkkä pano..vaikka itse odotin muuta,antanut itseni ihastua,ja mieskin puhui muuta..mutta lopulta tajuan olleeni pelkkä leikkikalu,tyhmänä ajatellut ja luottanut lupauksiin.Enää en niin helpolla luotakaan korusanoihin!Olen vastavuoroisesti muutaman kerran ollut itse se peluri,hakenut tietoisesti vain pelkkää seksiseuraa,en muuta..ja kun mies alkoi sössöttää tunteistaan ja jatkosta..nauroin rämeästi sisälläni,no way!Se tuntui silloin helvetin hyvältä,että kerrankin MINÄ olin se hyväksikäyttäjä,joka leikki!
Anyway,olen nyt kyllä tiedostanut tämä tilanteen,ja sen että mikä tämän homman luonto oikein on.Seksi on tosiaan todella upeaa tämän vakipanoni kanssa,enkä haluaisi siitäkään luopua..mutta se on pieni hinta särkyneestä sydämestä eikö?Kumpi vai kampi?Jatkaa juoksua oravanpyörässä ja yrittää tunkea pinnalle pompahtavat tunteet piiloon,nauttia hyvästä seksistä ja tän miehen hyvästä seurasta,pettää itseään..vai lopettaa touhu,ja unohtaa.Keskittyä täysin etsimään ihmistä,joka välittäisi oikeasti,ja alkaa arvostamaan itseäni ihmisenä,lakata olemasta helppo nakki..panopuu joka ei halua sitä uskoa edes olevansa..ja lakata uskottelemasta itselleen että "tämähän on vain mahtavaa(!)seksiä,ei tässä muuta"Noin mä ajattelin ihan helposti vielä vähän aikaa sitten,mutta en enää.Nyt viime tapaamisilla se on kolahtanut tajuntaan,että mulla on tullut peliin paljon enemmän,ja se nakertaa mua.Irti päästäminen vaan on niin saatanan vaikeata!Oikeasti,olen KIINTYNYT siihen ihmiseen ja näytän hänellekin ulkoisesti, ettei tämä touhu tunnu muka yhtään pahalta,esitän huoletonta..että en välittäisi vittuakaan,että itsekin haluan vaan panna sen kanssa..vaikka NYT SE EI ENÄÄ OLE NIIN!:(ja kun ajattelen,että jos nyt lopettaisin tämän touhun tiedän katuvani sitä!Olisinko muka sen onnellisempi,jos tämä olisi loppu?Ajattelisinko,että mä vaan liioittelin tätä juttua ja omia tunteitani?Että ei mun tarvis lopettaa olemista ja panemista tämän ihmisen kanssa vaan siksi,että musta nyt sattuu tuntuu pahalta..välillä taas on olo,että tää on ihan ok..tai niin,edelleen yritän uskotella itselleni vain niin!
Olen jo niin tottunut ja jumittunut tähän touhuun..(sitä on kestänyt jo aika kauan,ja siitä on tullut tavallaan osa mun tämänhetkistä elämää),olen "hyväksynyt" tän,etten osaa noin vaan lähteä!PRKL!;(olisiko se muka sen arvoista,onko muka pakko..?
Vau! Olipa pitkä vastaus.
Olet selvästi lujilla. Olisi helppoa neuvoa sinua jättämään se tyyppi. Se ei kuitenkaan taida ratkaista mitään. Etsisit uuden tuota pikaa (?).
Oletko ollut koskaan pitempään ilman miesseuraa? Jos et ja aiot lopettaa tuon jutun, sinun olisi ehdottomasti oltava sinkkuna jonkin aikaa (muutama vuosi ainakin). Löytäisit ehkä itsesi kaiken takaa.
Toinenkin vaihtoehto on, mutta vaikeampi. Voit kertoa rehellisesti seksikumppanillesi, että olet löytänyt itsestäsi tunteita häntä kohtaan. Vastaus on varmaankin kielteinen, mutta sinä olet silloin väistämättä rehellinen itsellesi kertoessasi omista tunteistasi hänelle. Ja siten olet voittanut itsesi. Ei suuri voitto välttämättä, mutta olet ottanut vastuuta omasta elämästäsi. (Lopputulos on ehkä sama - juttu tämän miehen kanssa päättyy, mutta tapa on kuitenkin erilainen, jos hiffaat eron.)
Seuraava voi kuulostaa vähän pahalta, mutta kun itse olen tavannut joskus kaltaisiasi naisia, tunnen vain sääliä heitä kohtaan. En niinkään siitä, että olette säälittäviä, kun annatte itsenne ajautua ties minne sosiaalisissa ympyröissänne vaan siksi, että selitätte aina itsellenne asian niin, että syynä on kaikki muu kuin se, mitä itse omalla käytöksellänne aikaansaatte. Tällä en yritä tyrmätä ajatustasi siitä, kun sanot, että lapsuus vaikuttaa aikuisella iällä ihmissuhteisiin. Niin se tekee kaikilla. Mutta esim. selityksesi, että miehet on pelureita ja olet luottanut (avuttomasti) näiden pelureiden korulauseisiin ja lupauksiin on johtanut sinut tällaisiin suhteisiin toistuvasti. Herätys! Ei itsenäinen ihminen selitä tekemisiään toisten kautta ja vieritä syytä toisten petollisuudelle. Itse vastaat siitä, mitä teet ja mihin lähdet mukaan. Tämä sinun tulisi vihdoin ehkä oppia. Siihen tarvitsisit omaa aikaa itsesi kanssa, ilman uutta miessuhdetta.
Vielä säälittävämpää on ryhtyä itse peluriksi kuvitellen, että se on nyt sitten irtiotto hyväksikäytettynä ololle. Mutta eihän se ole. Olet silloinkin saman kuvion vanki. Yhtä vähän kykenevä tekemään omia ratkaisuja. Tällöin vain sillä puolella, joka ei uskalla vastata toisen tunteisiin (pelurina).
Kiintymyksesi seksiseuralaistasi kohtaan on terve merkki. Sinussa on vielä aitoja tunteita ja niistä sinun kannattaa pitää kiinni ja sitä kautta etsiä itseäsi uudelleen.
Muista, ettei kuviosi ole ikuinen vaan ihminen voi muutta KÄYTTÄYTYMISTÄÄN, vaikkei itseään ja luonnettaan voisikaan muuttaa.
...sanoistasi M36:)jotka olivat pitkälti ihan totta.Ja kysymykseesi,että olenko ollut pitempään ilman miesseuraa,niin olen(jos tarkoitat seurustelusuhdetta)..seurustelin kunnolla viimeksi n.4 kk sitten,sen jälkeen on ollut "säätöjä" jos jonkinmoista..mutta ei ne ole oikein johtaneet mihinkään vakavempaan..Tämä "vakipanoni" on ensimmäinen laatuaan,en ole ennen ollut seksisuhteessa.
No,kyllä tämä tästä.Pitäisi vain löytää rohkeus riuhtaista itseni pois tästä hommasta ja arvostaa itseäni enemmän.Minun ei tarvitse tyytyä tällaiseen,voisin varmasti löytää ihmisen,joka välittää ja arvostaa oikeasti.Ehkä tosiaan olisi parempi olla TÄYSIN ilman miesseuraa vähän aikaa,jotta "eheytyisin",mutta en osaa,enkä halua..kun minä kuitenkin haluan jatkaa sen oikean rakkauden etsimistä(ja uskon siihen kyllä edelleen,vaikkakin hieman skeptisemmin,kuin ennen),ja voin jatkaakin,mutta nyt erilaisella "terveemmällä" otteella..:)Ja se on totta,että itse vastaan siitä,mitä teen ja mitä en..kyllä,kyllä mutta ihminen voi olla joskus helvetin heikko oman päänsä sisällä.
Nyt on biletys-Juhannus tulossa,ja odotan tapaavani taas uusia mielenkiintoisia ihmisiä:)ehkä mahdollisesti sen Juhannusheilankin,josta voisi vaikka kehkeytyäkin jotain aitoa ja oikeaa,vielä Juhannuksesta eteenpäinkin:D
Ja kiitos sinulle,M36..sait silmäni aukeamaan jollain tapaa tämän kaiken suhteen,ja tajuamaan asioita eri kannalta=)itsehän minä elämästäni vastaan,ja mihin ajan itseni..se ei vaan aina ole niin helppoa olla vahva ja riippumaton,kun rakkaudennälkä on niin suuri.
HYVÄT JUSSIT KAIKILLE!
Toivon parasta sinulle elämääsi ja juhannukseesikin.
Mutta lievää masennusta ei voi välttää, kun lukee kirjoittamaasi "Ehkä tosiaan olisi parempi olla TÄYSIN ilman miesseuraa vähän aikaa,jotta "eheytyisin",mutta en osaa,enkä halua..."
Itse kun kirjoitin sinulle:
"Olisi helppoa neuvoa sinua jättämään se tyyppi. Se ei kuitenkaan taida ratkaista mitään. Etsisit uuden tuota pikaa."
Nyt jo päätit juosta uuden syliin.
...en enää lankeaisi tällaiseen kuvioon miesten kanssa,siis että haluan etsiä sopivaa KUNNON kumppania,ja olla silmät avoinna miesten suhteen,MUTTA olen varovaisempi.Tällaiseen seksisuhteeseen en enää tahtoisi ajautua kenenkään kanssa,enkä tyydy tästälähtien enää mihinkään välimaastoon..se on joko-tai,ollaan tai ei olla.En siis halua olla kokonaan ilman miehiä,ja sulkea pois mahdollisuutta tavata uusia ihmisiä..ja ehkä romanssiakin.Sitä tarkoitin..vai tarkoitiko sinä,että minun olisi hyvä olla ilman miesseuraa ihan täysin,yksin,etten edes antaisi itselleni mahdollisuutta katsella ja etsiä mahdollista oikeaa SEURUSTELUkumppania?Pelkkään seksisuhteeseen en enää ryhdy.
...kesäkin,ja romanssinkukat kukkii..en haluaisi tällä hetkellä kieltää itseäni tapaamasta miehiä ja etsimästä itselleni kivaa kumppania=)yksin ei ole kiva olla..vaikka onhan mulla paljon kavereita ja näin..mutta se on tietty eri juttu.
Nyt mun pitäis vaan päästää itseni irti tosta ihmisestä,josta välitän niin perkeleesti..not easy att all..No,eiköhän ne asiat tästä selkiinny ja sutvaannu!:D
"Ja kysymykseesi,että olenko ollut pitempään ilman miesseuraa,niin olen(jos tarkoitat seurustelusuhdetta)..seurustelin kunnolla viimeksi n.4 kk sitten,sen jälkeen on ollut "säätöjä" jos jonkinmoista."
Voi vttu mikä tätä nykynuorisoa vaivaa oikein? 4 kuukautta PITKÄ AIKA??? Eiköhän kuule Viviann ja muut kaltaisesi olisi parasta, jos opettelisitte ensiksi tuntemaan itsenne ja oppisitte olemaan yksin myös, siis olemaan VAHVOJA? heikkoudella ei mitään tässä maailmassa saavuteta, kuten olet näköjään huomannutkin.
Neuvoni sinulle, Viviann: mieti ensin, toimi vasta sitten. Siis suomeksi: opettele tuntemaan itsesi, jotta tietäsit mitä kestätä aj mitä et, että voisit tietää, mitä tahdot.
Jokainen haluaa kunnollista kumppania, mutta usein päädymme ihan muuhun. Se on elämämme tragediaa, eikä useinkaan valinta ole täysin omissa käsissämme. Tiedostamattomat tekijät vaikuttavat paljon asiaan (se lapsuuskin sitä kautta).
Sanoit olevasi 19 v. Eiköhän niitä miehiä löydy vielä, elleivät sitten ole yllättäin sukupuuttoon kuolleet. Mihin hoppu?
Ja sitä paitsi kuka kieltää katselemasta, kunhan et ryhdy suhteeseen heti. Pitäisit nyt vaikka edes 6 kk taukoa.
Tiukka halaus, piikki perseeseen ja köysissä rauhoittumaan muutamaksi kuukaudeksi, kyllä se siitä :D
...taidat sinäkin olla ihan oikeassa..jos ei vielä oikein kunnolla ole opetellut arvostamaan,rakastamaan itseäänkään,on vuorovaikutus toisenkin ihmisen kanssa vaikeaa.
En vain oikein "osaa" olla yksin..ilman miestä..eli olla VAHVA,kuten sanoit.Tuntuu,että mulla aina pitää olla jotain säätöä ja vipinää menossa jonkun kanssa..elämä käy muuten liian tylsäksi,tai jotain;)En ole kuitenkaan YKSINÄINEN,onhan minulla paljon kavereita ja aivan tarpeeksi hyviä ystäviäkin..mutta se onkin eri juttu.Fakta on,että jokainen ihminen tarvitsee vierelleen toisen(siis rakastetun),ollakseen "kokonainen",täyttää se eräänlainen tyhjiö,jonka olemassaolon voi tuntea vaikka kuinka olisi muuten kavereita ja näin..eikä ole sillä lailla yksin.Ehkä tosiaan tämä vähän aikaa yksinolo voisi tehdäkin hyvää minulle henkisesti..koota ajatukset,eheyttää omaa kuvaa itsestään ja näin..ja nauttia vaan ystävien seurasta ja nuoruudesta:)
Olenhan minä nuori,tiedän sen..eikä minulla pitäisi olla mikään kiire mihinkään..kerkeän elämäni aikana erota vielä mooonta kertaa.Maailmassa on paljon ihmisiä,jotka ovat olleet yksin jo monien vuosien ajan..jotkut itse tahtoen,jotkut eivät.Eli ei minulla,19-vuotiaalla saisi olla minkäänlaista pokkaa "valittaa"siitä,kun ei ole vielä löytynyt sitä "oikeaa"!:)Jotkut ihmiset ovat voineet olla tahtomattaan ilman rakastettua koko elämänsä,ja heillä ongelman mittakaava voi olla hieman eri luokkaa.Kyllä minä helposti seuraa saan ja "vientiä" on,ei se siitä ole kiinni.Mutta kyse onkin että minkälaista seuraa..En minäkään vierelleni huoli ihan ketä tahansa,vain siksi että olisi nyt vaan joku!En todellakaan.(vaikka ehkä niin voittekin luulla)Kusipäihin en kuitenkaan halua enää sekaantua,ja kuluttaa itseäni yhtään tämän enempää.
Että ehkä nyt olisi vaan parempi olla nuori,elää ja kokea maailmaa..eikä murehtia turhista.KUN EI TOSIAAN OLE KIIRE YHTÄÄN MIHINKÄÄN,KAIKKEA EI TARVITSE SAADA HETI-NYT PAIKALLA-MEININGILLÄ!:)toi mun pitäisi tajuta,ja opetella olemaan vähän aikaa yksin..ilman miehiä ja ilman suhdetta..ja kun seuraavaksi ryhdyn suhteeseen,en halua enää vain heittäytyä siihen..extempore-meiningillä.Hiljaa hyvää tulee..koetellen ja katsellen,kyllä sen sitten varmaan huomaa ja tuntee,kun on tavannut sen "oikean"(oikeastaan,en edes usko,että kaikille on joku vain yksi "oikea",niitä voi olla montakin)mutta kuitenkin..siis henkilön,jonka kanssa voisi oikeasti tullakin jotain vakavampaa.Mutta ehkä tosiaan nyt on ihan hyvä vaan nauttia nuoruudesta ja vapaudesta..sekään kun ei ole ikuista!:D
Itselläni oli vakipano 1,5 vuotta. Lopulta se kaatui siihen, että molemmat halus omistaa toisen liikaa ja kuitenkin vielä mennä ja etsiä sitä oikeaa.
En sano sen olevan huono, mutta kyllä siinäkin toiseen rakastuu. Omalla tavalla. Se on enmmänkin rakkautta siihen turvallisuuteen ja hellyyteen mitä normaalisti saa parisuhteesta, mutta sinkkuna ei saa. Vakipanon otin koska en uskaltanut enempään. Mutta sainpahan halut tyydytettyä.
En ole huomannut olevani mitenkään erillainen sen vuoksi. Olen yhtä kokemusta rikkaampi. Ja nyt osaan suhtautua parisuhteeseeni, ihan erillai kuin olisin suhtautunut ennen vakipanoani. Sillä se mies opetti paljon elämästä.
Vakipanossakin säännöt pitää olla selvät. Ainoa ero seurusteluun, molemmat etsivät jotain muuta. Ja niille jotka nyt kuvittelevat, että olen kone, huora, lutka jne. voin sanoa, että kuvitelkaa mitä kuvittelette... elämä on lyhyt ja siitä voi nauttia monella tapaa. Minä nautin pitkistä suhteista... Mieluummin seurustelusta, mutta sen puutteessa...
Hyvää jatkoa kaikille! Valitsitte vakipanon tai vakisuhteen
Olen 40-kymppinen eronnut nainen, enkä ole eroni jälkeen seurustellut kenenkään kanssa. Sen kyllä huomasin aika pian, että seksuaalisuus on tarve siinä missä ruoka, juoma ja katto pään päällä, joten ratkaisuhan tähän piti keksiä. Irtosuhteet ei kiinnostaneet.
Tapasin sattumalta vanhan koulukaverini - miehen, jonka kanssa ollaan tunnettu pennusta saakka. Hänkin oli eronnut, joten yhteistä puhuttavaa riitti ja avoimesti puhuttiin myös seksistä. Tämä vakijuttu lähti ensin ihan semmoisesta periaatteellisesta keskustelusta...siis että mitä mieltä siitä olemme ja voisiko se toimia...ja liittyykö asiaan mitä huonoja puolia. Aika paljon puhuttiin asiasta ja sitten vaan päätettiin kokeilla...ja toimiihan se. Eihän siinä mitään suurta intohimoa ole mukana, mutta täyttää sen vähimmäistarpeen...niin kuin kaurapuurollakin tulee vatsa täyteen. Ja ainakin on turvallista ja luotettavaa.
Se ollaan puolin ja toisin sovittu, että kumpi tahansa voi milloin tahansa lopettaa jutun...siis jos alkaa seurustella tai muuten vaan siltä tuntuu. Toistaiseksi jatketaan näin...ollaan jatkettu kohta kaks vuotta...ja mulla ainakaan ei ole mitään valittamista. Kavereita ollaan aina oltu ja ollaan varmaan edelleenkin.