Suurin osa tapaamistani naisista on paljastunut auttamattoman tylsiksi henkilöiksi. Kaikki haluavat tyyliin sairaanhoitajiksi tai hammaslääkereiksi ja elämän ainoa tarkoitus näyttää olevan omakotitalon hankkiminen, naimisiin meno ja 2 lasta. Tavoitellaan vain sitä tasaisuutta ja varmuutta, h*lvetin tylsää! Ei mitään intohimoa mihinkään tai halua nähdä maailmaa ja kokea asioita. Haluavatko naiset vain istua kotona ja käydä joka päivä 40 vuoden ajan samassa työpaikassa?
Joten, onko todella niin, että suurin osa suomalaisista (ja varmaan muistakin) naisista ovat auttamattoman tylsiä ja persoonattomia? Onko olemassa naisia, ketkä suhtautuisivat elämään seikkailuna ja olisivat spontaaneja ja persoonallisia?
Joten, onko todella niin, että suurin osa suomalaisista (ja varmaan muistakin) naisista ovat auttamattoman tylsiä ja persoonattomia? Onko olemassa naisia, ketkä suhtautuisivat elämään seikkailuna ja olisivat spontaaneja ja persoonallisia?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Eiköhän noita naisia löydy aika paljon. Tosin matkustelu ei ole synonyymi spontaaniudelle. Voi tehdä paljon spontaania ja hauskaa jopa kotonaan.
"Voi tehdä paljon spontaania ja hauskaa jopa kotonaan"
johan heitit vitsin....
Ai ei vai? Onko spontaanius siis synonyymi paksulle lompakolle?
Paksusta lompakosta on aina tietenkin iloa, mutta kyllä sitä yllättävän vähälläkin selviää, jos vain viitsii vähän yrittää.
Anteeksi, unohdin mainita, että se vaatii mielikuvitusta ja älyä.
Jos omaa edes hieman luovuutta ja persoonallisuutta, ympäristö ei ole este spontaaniuudelle.
Olen samaa mieltä. Tosin tuntuu, ettei nykyään kovin moni arvosta sellaista ns arkipäivän spontaaniutta; tehdään jotain uutta eksoottista ruokaa, pelataan perheen kesken hauskoja lautapelejä, tehdään itse toffeeta tai suklaata,tehdään itse olutta, askarrellaan, tehdään pienoismalleja, lasten mentyä nukkumaan kokeillaan sängyn puolella jotain uutta ja hauskaa, sunnuntaina ei siivota vaan lueskellaan lehtiä sängyssä aamukahvi käessä puoleenpäivään asti. Nuo ovat niitä minun pieniä arkielämän iloja jotka tietyllä tapaa ovat spontaaneja. Onneksi ollaan miehen kanssa samoilla linjoilla siitä, että parasta elämää on kaikkia miellyttävä arki :)
Toki elämään pitää mahtua jotain "suolaa", tuo meillä tulee molemmilla omista töistämme, olemme kouluttautuneita omasta mielestämme mielenkiintoisille aloille. Joten arki saakin olla tasasta ja miellyttävää. Pikkuhiljaa sitä on alkanut ymmärtämään että ne kauneimmat elämän hetket, ilot, surut ja riemut, ovat juurikin siellä arjessa. Taitolaji lienee nauttia siitä.
No olin sellainen nuorena, ennenkuin opin tavoille. Ei jätkät sellaisesta diggaa, et sinäkään. Sinusta on kiva haaveilla kaikenmaailman seikkailuista ja ehkä toteuttaakin jotain, mutta jos se olisitkin SINÄ joka unohtuu kotia kökkimään kun muijasi lähtee edes lähibaariin saati minnekään eksoottisempaan suuntaan seikkailemaan, niin kylläpä olisi pojulla orpo olo.
Tai sitten vaihtoehtoisesti olet niitä jotka eivät välitä pätkääkään mutta myös muu välittäminen on sen verran hakusessa kaikelta spontaanilta seikkailultasi ettei sinusta ole kovin hyväksi kaveriksikaan naiselle, saati rakkaaksi, jos ymmärrät?
Ensinäkin minä en ole niitä miehiä, jonka mielestä naisen paikka on "nyrkin ja hellan välissä". Tämä voi tietenkin olla pettymys joillekuille masokistisille neidoille. Ja en kyllä jää kotiin kökkimään. Jos nainen lähtee ulos, niin lähden itsekin, joko naisen kanssa tai ilman.
Ja toista väitettäsi en edes ymmärrä. Voihan ihminen hyvin rakastaa, vaikka viettäisikin spontaania elämää. Sen sijaan mielestäni tyypillinen avioelämä tappaa rakkauden ja parin välisen intohimon.
No niinhän sinä nyt tietenkin väität ja haluat uskoa. Useimpien ihmisten mielen tekee kuitenkin hyväksi tunne olla jollekin jollain tavalla tarpeellinen. Millään tavalla liian itsenäinen nainen ei tätä tunnetta miehessä aiheuta ja soppa on valmis. Voihan olla että liekasi on pitempi kuin useimmilla muilla, mutta se on silti olemassa. Sinä määrität sallitun spontaaniuden asteen.
Ja ainahan ihan kaikki on mahdollista. Voi tietenkin rakastaa vaikka viettää sponttaania elämää. Noin niinkuin käytännössä jos olet puoli vuotta alpeilla, käyt himassa pesemässä vaatteesi ja häivyt sademetsään samalla kun naisesi ratsastaa kamelilla saharassa tai kerää satoa jossain kommuunissa, niin saattaa jossain vaiheessa hämärtyä kuka olikaan elämässä se ykkönen kun naispuolinen vetävä hiihtopummi osuu samoille laduille? Ja todella vaikeaksi koko homma menee kun joskus pitäisi ihan oikeasti valita se puolisonkin tapaaminen vaikka TAAS olisi se elämän ainoa tilaisuus käsillä tehdä ja nähdä jotain mullistavaa, eikä vaan nähdä yhtä ainoaa naista. Ette kai te nyt muuten ikinä näe jos kummallakin on spontaanisti kokoajan jotain? Jotain mielenkiintoisempaa? Niin oliko henkilöllä jotain väliä loppujenlopuksi, ja mitä? Maailmassahan on miljoona naista, eikö ole vähän tylsää ja arkista tyytyä vain yhteen?
Voihan sitä olla spontaani ja matkustella yhdessäkin.
Joo, Sponttaanisti samaan aikaan molemmille pälkähtää päähän just samat haaveet ja tavoitteet samalta alalta ja perusmielenkiinnon kohteetkin on samat... Tässä kohtaa päädymme siihen tavalliseen tylsään peruselliin parhaimpana vaihtoehtona siltikin. Sellaisen elämä tähtää siihen pesän rakentamiseen eli mm. miehestään huolehtimiseen. Ei tarvitse kuin siirtää naiselle se pesä johonkin telttamajoitukseen tai missä nyt luuhaatkaan, saada se uskomaan että hän voi turvallista tulevaisuutta rakentaa matkassasikin, koti on siellä missä sinä olet. Kun olet saanut hänet raahattua oman päähänpistosi mukaisesti viidakkoon, voit kuvitella itse kuinka olette MOLEMMAT mahtavan sponttaaneja koska teillä ei ole sitä ok-taloa ja kultaista noutajaa vaan olette viidakossa. Perusasetelma on kuitenkin sama kuin perinteisissäkin suhteissa.
Ai adhd mies etsii adhd naista. Mun yks tuttu naisihminen on kova menemään, vähän liiankin lujaa menee. Se on parikymppinen, mutta kiertänyt jo maailmaa, ensin perheen kanssa ja sitten omillaan. Kämpät vaihtuu, maa vaihtuu, kaverit vaihtuu, työt vaihtuu, mikään ei kestä. Musta se on ahdistavaa. Mutta mä olenkin tällänen tylsä hoitsu. Toivottavasti hän löytää rauhan sielulleen.
Ja mitä väliä, sitten vielä puhut paskaa tästä naisesta. Ei sinullakaan kovin hyvin mene, etenkin kun tiedän kuka olet ja missä asut.. Vaikket "asu" enää kauan. HAhaahhaha!!!
Eipä sillä mitään väliä. Pa**aa en puhu enkä kirjoita. Hän ei siis ole ystäväni, vaan kuten kirjoitin: mun yks tuttu. No eipä mullakaan "kovin inqusti" mene, mutta maksan sentään laskuni ajallaan ja pidän lupaukseni. No kukakohan minä mielestäsi olen? Kiva jos täällä törmää tuttuihin... Miksen "asu"? Mitä se "asuminen" on verrattuna asumiseen?
Voi luoja miten tylsää ja ennalta-arvattavaa..elämä seikkailuna jne. Tämä se vasta TYLSÄÄ on!
Miten tietty koulutus ja asumismuodon valinta olisi este "seikkailulle" ja spontaanille toiminnalle?
Duunia täytyy suurimman osan meistä tehdä; kaikkia ei palkata sotakirjeenvaihtajaksi kriisialueille tai matkaohjelmien juontajaksi eksoottisille saarille.. Ja jokaisen täytyy myös jossain asua? Miksi ei siis miellyttävästi ja tilavasti omassa talossa; jossa voi harrastaa spontaanisti kaikkea mielikuvituksellista:) ja sehän ei estä myös muunlaisten kokemusten hankkimista esim. Kullanhuuhdonta, vaellus, sukeltaminen, nenäapinoiden tarkkailu Borneossa tai tuoreiden viikunoiden syöminen Marokossa...Toi on niin klisee; et täytyis lähteä kauas, seikkailulle, jotta kokis olevansa elossa. Pöh. Tylsää.
Itselläni on aika sama ongelma, mutta olen nainen. Ei löydy miestä, joka ei olisi tylsä ja joka haluaisi tehdä muutakin kuin löhöillä sohvalla ja katsoa televisiota. Muutenkin tosi monet ovat erittäin tylsiä keskustelukumppaneita..
Monelle myös kotisuomi on se ainoa oikea paikka elää. Itse taas haluiaisin asua monissa eri maissa ja kokea muutenkin paljon, mutta kuitenkin myös kouluttautua ja tehdä töitä eri maissa. :)
En kuitenkaan haluaisi joka toinen kuukausi vaihtaa maata tai asuinpaikkaa, mieluummin niin, että vuosi tai pari kussakin maassa ja jos joku maa kolahtaa, voisin varmasti jopa jäädä sinne.
Jossen löydä Suomesta miestä, joka haluaisi tällaisen elämäntyylin, niin lähden yksin. Ehkä löydän jonkun jostakin maasta ja ehkä en ;)
Jos voitan lotossa niin lupaudun sulle intohimoiseksi seikkailijattareksi..mut nyt on vaan pakko painaa duunia että saa laskut maksettua..meitä toisaalta perusduunarinaisia SUOMI TARVITSEE! hommat ei pyörisi muuten..Intohimoa tunnen kuitenkin erilaisista harrastuksista,spnontaaniutta kun menen katsomaan jännityksellä onki tilillä vielä rahaa..:) Pusu sulle intohimoinen mies!
Hmh, itse nainen ja aika itsenäisenä erakkona elelen, ku ei oo löytyny semmosta persoonnallista miestä.
Eikä kyllä naistakaan.. En tosin leimaa koko muuta maailmaa persoonattomaks ja tylsäks, oon utelias ja tykkään kokeilla kaikkea. Muttei vaan oo kolahtanu.. Ihan kiva aikuistua välillä yksinään, teininä otin matkaan jokaisen joka osotti kiinnostustaan, ku aattelin etten mä mitään menetä. Ois ihan kiva löytää sellanen samankaltanen, mut täs maailmassa se on kai mahdotonta, että joku ymmärtäis munki jutut. (;
Noo, yksin reilailu ja matkustelu, kunnes toisin joku todistaa.. :]
Mä en oo semmonen nainen, jolla on tarkat suunnitelmat ja kalenterit, itseasiassa mulla ei oo kalenteria vaikka se kai helpottais elämää, ja mä käyn duunissa koska mä tunnen sen ku toiseks kodiks, siin samassa kehittelen itteeni joka suuntaan, käyn vapaaehtoistyössä ja kursseilla, säästän rahaa matkusteluun... Vauvoja kai haluan, koska oon niin naisellinen luonne vaikka toisaalta taas miehekäs............. huoh. :D mutta naimisiin en tiiä meenkö. gkgjkbtkttktktkk en jaksa enää.
Nyky maailma/tämä yhteiskunta tekee moisesta elämäntavasta haaveilemisen haasteellisemmaksi kuin tuon aviomies-omakotitalo-lapset- kaksikoiraa -hjomman...
Sitten kun on eletty villiä nuoruutta hippinä ja kuviteltu olevansa elämän suuri taiteilija, jonka taiteesta tosin kukaan ei ole kiinnostunut ja aikansa luultu, että sillä tavalla valloitetaan maailma, alkaa vähitellen tuntumaan joskus, että josko sieltä jääkaapista söisi muutakin kuin valoa. Villeys ei elätä kovin pitkälle ja intohimolla ei täytetä kattilaa, vaikka se niin ah romanttinen ajatus olisikin. Maailmaa parantamalla ei vielä mitään ole muutettu. Joten joskus sitä joutuu ihan oikeasti käärimään hihat ja alkamaan konkreettisesti hommiin. Voi olla kuule aivan uusi oivallus, että sinun tylsiksi luokittelemista asioista voi löytyä sitä sisältöä enemmän kuin koskaan sun korvien välistä. Voi olla katsos, että kun ne villit seksikkäät valinnat ei kovin kestävää pohjaa elämälle luo ja siihenkin villeyteen kuule kyllästyy aika nopeasti.
Olis oikeesti upeaa, jos oliskin koira, pari lasta, rivarinpätkä ja farmariauto, kukkapenkki ja kristallikruunu, oikea vaatehuone.. Suurimmalle osalle luksusta.
Haluat spontaanin naisen, joka haluaa seikkailla ja kokeilla kaikkea, mutta vain sinun kanssasi? Sallinet, että naurahdan.
Minusta nainen voi olla mielenkiintoinen ja spontaani ilman suuria "matkustus ja seikkailu-haluja" siis omana persoonanaan. Tarkoitan tällä naista, joka ei haaveile omakotitalosta, kahdesta lapsesta ja koirasta ja kesämökistä ja sitten ainut ajatus on ruoanlaitto ja siivoaminen, naista joka osaa hupsutella, nauraa ja iloita. Jokapäiväisestä elämästäkin voi tehdä mielenkiintoista jos on persoonallinen luonne :)
Minä ainakin haluaisin vaikka palomieheksi tai sähköasentajaksi, kerrostalo- tai rivarikämpän keskeltä kaikkea, miehen kyllä mutten naimisiin enkä todellakaan lapsia. Matkustelua rakastan ja luovuutta kyllä riittää ideoiden keksimiseen mitkä eivät rahaa vaadi.
Ja tässähän onkin sitten ongelma ettei miehille kelpaa tämmöinen perinteitä rikkova nainen kuin yhden yön panoksi. Voipi kyllä muotojakin syyttää siitä että miehet kiinnostuvat minusta vain seksuaalisesti.
Enkä kyllä kovin montaa miestä ole vielä tavannut joita kiinnostaisi muunkinlainen sponttaanius kuin kaljamerkin vaihtaminen. Nekin harvat jotka lähtevät ideoihini mukaan eivät sitäkään selvinpäin tekisi.
Mielenkiintoinen ja spontaani voi olla myös omakotitalo, kaksi lasta ja labradorinnoutaja -haaveista huolimatta. Mikään ei ole mustavalkoista.
Yksiulotteista ja tylsää on yhtälailla haaveilu pelkästään spontaaneista matkaseikkailuista kuin tavallisesta sopuliarjestakin, kultainen keskitie näistä on ainakin eniten omaan mieleeni.
Harvoin omakotitalo, kaksi lasta ja koira -naiset (tai miehet) kovin mielenkiintoisia tai spontaaneja ovat. Kotonakin voi tietysti olla mielikuvituksekas ja puhua kiinnostavista asioista.
On olemassa, minäkin. Ongelma on, että miehet haluavat sen kaksi lasta ja omakotitalon - joskin ilman kultaista noutajaa.
Elämä on paljon antoisampaa ilman palloja (=lapsia) jalassa.