Joensuun Rokumentti-tapahtumassa esitettiin 19.11. hieno dokumentti Soul Train: The hippest trip in America. 63 minuutissa esitettiin tiiviissä tahdissa Soul Train -TV-ohjelman historia vuodesta 1970 vuoteen 2006. Tässä pientä referaattia 2009 tehdystä dokumentista.
TV-toimittajana chicagolaisella asemalla toiminut Don Cornelius osti itselleen ohjelmapaikan mustalle väestölle suunnatulle musiikkiohjelmalle, jollaisia ei juuri aiemmin ollut lähetetty. Ohjelma pyöri vuoden ajan vaatimattomissa tiloissa esittäen paikallisten artistien musiikkia (mm. Staple Singers, B.B.King) ja nousevia kykyjä (mm. O´Jays). Cornelius värväsi tanssijoita mm. paikallisista kouluista. Ohjelma sai suuren suosion. Eräs tanssijoista muisteli, kuinka hän joutui kadulla ryöstön uhriksi. Kun ryöstäjät tunnistivat hänet shown tanssijaksi, he antoivat varastamansa rahat takaisin korkojen kera. Ensimmäiseltä vuodelta ei ole tehty nauhoituksia .
1971 ohjelmaa ryhdyttiin tekemään Los Angelesissa, ja sen katselualue laajeni 15 kaupunkiin. Ensimmäisessä jaksossa esiintyi Gladys Knight & the Pips, mutta muuten Corneliuksella oli tiukkaa rahan kanssa ja vaikeuksia saada ohjelmaansa huippunimiä. Ohjelmassa vieraili paljon samoja laulajia kuin ohjelman alkuaikoina. Toisesta valtakunnallisesta kaudesta lähtien tilanne korjaantui. Filmissä näytetään lyhyitä esityksiä, mm. Al Greeniä, Aretha Franklinin "Rock steady", Stevie Wonderin "Superstition", James Brownin "Papa don´t take no mess" ja Jackson 5:n "Dancing machine".
Disko ja hip hop tuottivat Corneliukselle päänvaivaa. Pienen pähkäilyn jälkeen hän kuitenkin päästi ne Soul Trainin ohjelmistoon mukaan. Dokumentissa esitellään myös ohjelman käynnistämiä tanssitrendejä, mm. Jeffrey Danielin kehittelemän backsliden, josta Michael Jackson jalosti moonwalkin. Ohjelmassa kerrotaan myös Shalamar -yhtyeestä, jossa Daniel oli mukana. Ohjelman ensimmäiseksi valkoihoiseksi esiintyjäksi nimetään Gino Vannelli, mutta wikipedia puhuu Dennis Coffeysta.
Soul Train -dokumentti oli informatiivinen ja näyttävä. Täytynee ryhtyä jahtaamaan Soul Train -dvd:itä. Ohjelmalla on edelleen nettisivut: http://www.soultrain.com
TV-toimittajana chicagolaisella asemalla toiminut Don Cornelius osti itselleen ohjelmapaikan mustalle väestölle suunnatulle musiikkiohjelmalle, jollaisia ei juuri aiemmin ollut lähetetty. Ohjelma pyöri vuoden ajan vaatimattomissa tiloissa esittäen paikallisten artistien musiikkia (mm. Staple Singers, B.B.King) ja nousevia kykyjä (mm. O´Jays). Cornelius värväsi tanssijoita mm. paikallisista kouluista. Ohjelma sai suuren suosion. Eräs tanssijoista muisteli, kuinka hän joutui kadulla ryöstön uhriksi. Kun ryöstäjät tunnistivat hänet shown tanssijaksi, he antoivat varastamansa rahat takaisin korkojen kera. Ensimmäiseltä vuodelta ei ole tehty nauhoituksia .
1971 ohjelmaa ryhdyttiin tekemään Los Angelesissa, ja sen katselualue laajeni 15 kaupunkiin. Ensimmäisessä jaksossa esiintyi Gladys Knight & the Pips, mutta muuten Corneliuksella oli tiukkaa rahan kanssa ja vaikeuksia saada ohjelmaansa huippunimiä. Ohjelmassa vieraili paljon samoja laulajia kuin ohjelman alkuaikoina. Toisesta valtakunnallisesta kaudesta lähtien tilanne korjaantui. Filmissä näytetään lyhyitä esityksiä, mm. Al Greeniä, Aretha Franklinin "Rock steady", Stevie Wonderin "Superstition", James Brownin "Papa don´t take no mess" ja Jackson 5:n "Dancing machine".
Disko ja hip hop tuottivat Corneliukselle päänvaivaa. Pienen pähkäilyn jälkeen hän kuitenkin päästi ne Soul Trainin ohjelmistoon mukaan. Dokumentissa esitellään myös ohjelman käynnistämiä tanssitrendejä, mm. Jeffrey Danielin kehittelemän backsliden, josta Michael Jackson jalosti moonwalkin. Ohjelmassa kerrotaan myös Shalamar -yhtyeestä, jossa Daniel oli mukana. Ohjelman ensimmäiseksi valkoihoiseksi esiintyjäksi nimetään Gino Vannelli, mutta wikipedia puhuu Dennis Coffeysta.
Soul Train -dokumentti oli informatiivinen ja näyttävä. Täytynee ryhtyä jahtaamaan Soul Train -dvd:itä. Ohjelmalla on edelleen nettisivut: http://www.soultrain.com
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pantiinko siinä ns.lihaa piiloon? Jos ei pantu, niin enpä taida katsoa.