istun uudessa kodissani, mies halusi yhtäkkiä eron 20 vuoden jälkeen. meillä hyvä säkä kun talo myytiin alta aikayksikön ja löydettiin kumpikin omat asunnot melkein heti, yhdessä muutettiin molempien tavarat.
Nyt on hirveän tyhjä olo, jokapäiväinen elämä vain jaksettava vaikka ei niin hyvä olo olekkaan. Olen itkenyt, ja edelleen itken paljon. Yleensä se itku vain tulee ja tuska, vaikka meillä olikin " hyvä " ero jos sellaisia voi olla. Tuntuu vain niin vaikealta ajatella, että elämä jatkuu kaikki vanha saa jäädä taakse!
Vaikeinta kuulla topisten kommentteja, nyt vain uusi mies tilalle... ei minusta ole siihen, en jaksa en edes halua juuri nyt. Ehkä sitten joskus, mutta kait minulla oikeus surra ja käydä tätä läpi niin kauan kuin siltä tuntuu?!
Onko muita joilla kestänyt vuosia päästä takaisin elämän syrjään kiinni ?
Kai pitää ajatella, että onneksi on vakituinen työ ja terveys jäljellä!
Kai pelkään, että tulee päivä jolloin en jaksa edes ylös nousta. En jaksaisi edes saikkua hakea, haluaisin vain olla mutta joku ajaa ylös. Käymään töissä, kaupassa, laittamaan lapselleni ruokaa, ulos koiran kanssa. Kait sekin on hyvä, että rutiineja piisaa elämässä!
Nyt on hirveän tyhjä olo, jokapäiväinen elämä vain jaksettava vaikka ei niin hyvä olo olekkaan. Olen itkenyt, ja edelleen itken paljon. Yleensä se itku vain tulee ja tuska, vaikka meillä olikin " hyvä " ero jos sellaisia voi olla. Tuntuu vain niin vaikealta ajatella, että elämä jatkuu kaikki vanha saa jäädä taakse!
Vaikeinta kuulla topisten kommentteja, nyt vain uusi mies tilalle... ei minusta ole siihen, en jaksa en edes halua juuri nyt. Ehkä sitten joskus, mutta kait minulla oikeus surra ja käydä tätä läpi niin kauan kuin siltä tuntuu?!
Onko muita joilla kestänyt vuosia päästä takaisin elämän syrjään kiinni ?
Kai pitää ajatella, että onneksi on vakituinen työ ja terveys jäljellä!
Kai pelkään, että tulee päivä jolloin en jaksa edes ylös nousta. En jaksaisi edes saikkua hakea, haluaisin vain olla mutta joku ajaa ylös. Käymään töissä, kaupassa, laittamaan lapselleni ruokaa, ulos koiran kanssa. Kait sekin on hyvä, että rutiineja piisaa elämässä!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyllä se kestää, älä uneksi liian aikaisesta uudesta elämästä.
Olen tässä nyt vuoden verran yrittänyt elää, aluksi ihan samoin kuin tuossa kerrot, sitten yritin jollakin tapaa nousta, mutta olen taasen painunut taksisin tyhjyyteen.
Misään nimessä en uutta liitooa aio aloittaa koskaan, kun vain saan turvattua lasten elämän ja saan elää iman jatkuvaa pelkoa ja talousasiat kuntoon, muuta en kaipaa.
Miehet elämässäni saman peiton alla ovat olleet ja menneet.
Kai teillä jokin syy eroon oli?
Riippumatta siitä millainen ero on, siitä pitäisi päästä yli kohtuuajassa. Elämä menee hukkaan, jos jää suremaan mennyttä vuosiksi. Eikä siitä kärsi pelkästään sinä, vaan myös lapsesi ja kaikki läheiset.
Veikkaan, että itku ja tuska tulee kohdallasi juuri siitä, että teillä oli "hyvä" ero. Tuskin sentään olisit halunnut huonompaa eroa. Eroa, jonka jälkeen pitäisi keskittyä tukahdutettujen vihan ym tunteiden purkamiseen. Välillä vihaisit exää, ja sen jälkeen itseäsi, että olet ollut niin tyhmä ja pilannut suuren osan elämäsi jatkamalla surkeaa liittoa milloin mistäkin tekosyystä.
Kun pääsee hyvästä erosta yli, suru ja ikävä vaihtuu asian hyväksymisesi. Kun huonosta erosta/liitosta pääsee yli, viha vaihtuu välinpitämättömyydeksi.
Olen samassa tilanteessa oleva mies kanssasi. Meillä exä oli aktiivisempi eron hakemisen suhteen. Olin tyypillinen mies, joka ei osannut puhua muusta kuin säästä. En osannut puhua ja keskustella. Eli ero siitä sitten tuli.
Lueskelin aikani näitä palstoja ja täältä löytyi todella viisaita ja hyviä nevoja.
1. Ala panostamaan itseesi. Tee sitä mistä sinulle tulee hyvä olo ja mieli. Lisää liikuntaa. Se parantaa mielialaa, kuntoasi ja jopa ulkonäköäsi. Liikkuminen ei maksa kovinkaan paljoa.
2. Osta uusia vaatteita ja panosta ulkonäköösi. Yllättävän pienellä rahalla saa muutoksia aikaan.
3. Itkeminen helpottaa. Paha olo tulee pois.
4. Elä säännöllistä elämää ja pidä rutiineista kiinni.
5. Hyödynnä lomat. Älä jää yksin kotiin. Suunnittele lomallesi ohjelmaa, joka on sinulle mieluista.
6. Ja miehille tärkein. Vähennä tai lopeta alkoholi. Alkoholi vain lisää pahaa oloa ja saa aikaan masennusta. Onkohan alkoholin osuutta masennukseen tutkittu?
7. Tee vaikka viikon mittainen suunnitelma kuinka muutat elämääsi.
8. Älä ala kilpailemaan ja vertailemaan elämää exäsi kanssa. Sinulla on oma elämä, josta olet ylpeä.
Toi 8 kohta on hyvä, tämä meidän eronnut suhde alkoi just niin että kumpikin oltiin juuri erottu ja mentiin eteenpäin ihan liian kiireellä laittamalla vähän paremmaksi kuin meidän exät. Yli 10 vuotta sitä kesti kunnes kumpikin tajuttiin ettei olis kannattanut. Sit toi miehille tärkein kohta nro 6, meillä se oli kyllä vaimo kuka otti "stressin" takia, ja ei kyllä loppunut eroon vaikka olinkin loppuvaiheessa se "syy" juomiseen. Itellä helpotti kummasti ero kun tein listan syistä miksi en halunnut olla enää yhdessä, sit kun alkoi tulla takaisinkutsuja, niin eikun katsoon listaa jääkaapinovesta ja ei tarvinnut edes loppuun asti kertaakaan lukea:) Aika kultaa muistot, varokaa vaan...
Aikaa se ottaa, vaikka olisi itse lähtenyt mutta onhan aina syy, kun haluaa erota. Mutta, uusi suhde ei ollut oikea ratkaisu minulle, tuli vaan puhuttua ex.stä,kuka sellaista katsoo kauan.
Tyhjyyden tunnetta on usein vieläkin vaikka erosta vuosia, mutta kyllä tämä elämä yksin on parempaa, ei tarvii pelätä ja saa olla kuin itse haluaa.
Kyllä mekin veksattiin edestakas heti eron jälkeen, mutta lopulta emme enää nähneet olimme kans yli kakskymmentä vuotta yhdessä.
Voimaa ja selviät, itse käyn täällä usein vieläkin, sillä kun täällä vaihtaa ajatuksia, se helpottaa paljon.
mietin usein olisiko ollut helpompaa erota jos tietäisin tarkan syyn miksi mies halusi erota, ehkä ei tai mistäs minä tiedän.
Omalla kohdalla tiedän, että en edes pystyis uuteen suhteeseen heti. Ei kyllä ole haluakaan, enkä usko että se auttais edes.
tyytyväinenolen siitä, että eromme on ns.hyvä ero - ei suuria riitoja, ei tappeluja rahasta, tavaroista yms... se olisi vienyt enemmän voimavaroja, ja niitä muutenkin vähän!
osaako kukaan muuten sanoa mikä lasketaan normaaliksi ajaksi selvitä erosta? Vuosi vai kaksi? eli koska pitäis alkaa olla huolissaan.
Itselläni juuri tosi akuutti vaihe päällä erotuskan kanssa. Mies haluaa erota, eikä osaa kertoa mitään syytä. On vain niin väsynyt, ettei kuulema jaksa hoitaa parisuhdetta. On selvästi aivan kamalan kyllästynyt muhun. Tämä on niin kamalan raskasta ja ahdistavaa. Meillä oli vielä jokin aika sitten niin onnellinen avioliitto ja nyt näin sitten. Asutaan vielä yhteisessä asunnossa, kaikki käytännön asiat siis edessä. Olen niin shokissa ja loppu. Miten tästä voi selvitä?
Ero on aina vaikea prosessi. itselläni ei ole mieheni lähdön jälkeen ollut suurempia suruja,koska tilanne oli jo ollut kauan sellainen etten osannut hänen mielestään missään asiassa toimia oikein. Sain vapauden tehdä ja toimia ilman kommentteja. Jos positiivisesti ajattelee, niin terveys ja työ ovat kallisarvoisia asioita. Niiden avulla jaksaa eteenpäin. Oikeus on myös surra,sillä pitkä yhteinen taival on kuitenkin ollut suuri osa elämää. Suruun ei kuitenkaan pidä jäädä vaan elää eteenpäin. Elämässäon paljon nautinnon arvoisia asioita!
Voimia sinulle jatkaa eteenpäin.
Juuri noin haluaisin pystyä ajattelemaan ja toivottavasti jonkin ajan kuluttua pystynkin. Uskon loppujen lopuksi hyvin pärjääväni, mutta nyt tämä kaikki aiheuttaa niin suurta tuskaa ja ahdistusta, ettei sanat aina riitä kertomaan. Kiitos positiivisesta viestistäsi!
Meillä on ollut muuten pitkän aikaa myös näin, että minä en osaa mieheni mielestä mitään ja teen aina kaiken väärin, minun syytäni aina kaikki. Hän on varmaankin ollut jo kauan hyvin tyytymätön minuun. Itsetuntoni on aivan nollassa sekä naisellisuuteni. Olen saanut jatkuvasti negatiivista palautetta mm. seksiin liittyen, siis jatkuvasti olen niin huono kaikessa. Nyt kun asumme vielä yhteisessä asunnossamme yhdessä, hänen vihamielinen, apaattinen käyttäytymisensä on sydäntä raastavaa. Kaikki illat hän vain nukkuu. Masentunut ja apaattinen työnarkomaani, joka on nyt loppuunpalanut. Lisäksi hän ei puhu minulle mitään, kysyttäessä yhdellä sanalla kuiskaamalla vastaa. Haluaisin auttaa häntä, mutta hän ei ota minulta mitään apua vastaan. On vain sitä mieltä, että hänestä on vain mielipahaa tälläisenä. Raskas syksy.
Oma ero on ollut ainoastaan ja puhtaasti suuri helpotus. Tuntuu todella pahalta ja raa´alta sanoa näin ihmisestä, jota rakastin, mutta pakko se totuus on myöntää. Onhan se hienoa, kun Aamenen jälkeen alkaa toisen todellinen luonne pikkuhiljaa paljastua. Haukkumista koko ajan, syyllistämistä masennukseen sairastumisesta jne.
Joskus ero voi olla helpotus. Mielummin yksin kuin huonossa suhteessa.
Kyllä se yksinelämisen aloittaminen on vaikeaa ja välillä on todella yksinäinen olo, muttei tässä auta jäädä suremaan. Elämä jatkuu, on oma valinta minusta annatko veneesi upota vai seuraatko virtaa.
Surutyö on eron jälkeen tottakai tehtävä ja niin sen pitää mennäkin, muttei siihen voi jäädä vellomaan loputtomiin, vaikka se on todella helppoa. Saan itseäni taas pakottaa tekemään asioita, jottei masennus vie voittoa. Ei tämä herkkua ole tai helppoa, mutta parempi näin. Lapsia vaan on kamala ikävä ja tuntuu pahalta etten saa seurata heidän tutkimusmatkailua vierestä kuin hetkellisesti.
Ite erosin 1kk sitten erilleen omasta aloitteesta ja tahdosta mut nyt olo ollut aivan pa*ka..Ei saa unta yöllä ja päivät vaan miettii ja kaipaa takaisin parisuhteeseen tämän ihmisen kanssa..Ollaan erottu aikasemminkin kun vaimo petti "vahingossa kännissä" palattiin yhteen ja annoin anteeksi..Nyt tilanne sama että lähti saman miehen mukaan kännissä ja oli yötä hänen viressä mutta "mitään" ei kuulema tapahtunut vaan se oli kännissä sekoilua...Nyt tämä nainen laittaa mulle viestiä ettei voi elää ilman minua ja rakastaa aivan liikaa eikä voi luopua minusta...Haluaisin antaa anteeksi koska rakastan häntä mutta voinko luottaa enää koskaan häneen ja nyt tuntuu että yksin olo vie voimat...Eli paljonko ottaa aikaa kun toipuu erosta koska en halua olla niitä jotka miettii ja kaipaa vielä 5-vuodenkin jälkeen..
Itellä hyvä työ/rahatilanne ulkonäköäkin löytyy ja elämän tilanne olisi todella hyvä mutta ei vaan kiinnosta rakentaa elämää muiden naisten kanssa kun tämän ketä rakastaa ....
Ihan pakko tyhmänä kysyä miten petetään vahingossa? En pysty ymmärtämään tätä selitystä
Hei! Itselläni eroprosessi meneillään. Ja pitkän liiton jälkeen todella raskas. Mielialanvaihtelut kuuluvat asiaan. Yhtäkkiä joku asia itkettää-ja minähän itken. Välillä taas tuntuu että kyllä tämä tästä, ja taas itken...Mieheni asuu nyt jossain... tavarat on poissa silmistä-poissa mielestä. Päivittäin näen kuitenkin häntä,vaikeaa.... se tuntuu kuitenkin joka päivä helpommalta. Pari kuukautta nukuin tosi huonosti-jos laisinkaan. nyt jo melkein nukun koko yön putkeen. Arkirutiinit todellakin helpottavat päivien kulumista mutta yritäpä tehdä jotain mitä itse haluat. Osta ristikkolehti, herkkuja ja makaat pari tuntia sitä täytellen...tuntuupa syntisen hyvältä, ennen se aika meni miestä passatessa.... Ota aikaa vain itsellesi. Ja sure kun siltä tuntuu...kun suru alkaa muuttua vihaksi niin olet todella lähellä selviämispistettä. Itselläni siihen on vielä matkaa... Voimia sinulle! Et ole yksin-meitä on paljon....liikaa...!!!
Ei uutta miestä tilalle ennen kuin siltä tuntuu. Ei mies ole koko elämä. Onko mitään sellaista, mitä et voinut tehdä silloin kun miehesi oli mukana kuvioissa mutta nyt voisit? Matka, harrastus, jotakin oman hyvinvointiin liittyvää? Elämäntapamuutos, jonka olisit halunnut toteuttaa, mutta joka ei sopinut miehelle?
Anna surun olla aikansa, olet kypsempi aloittamaan uuden elämän sen läpikäytyäsi. Tee lista, mikä nyt on hyvin. Rutiinit rasittavat, mutta ne pitävät sinut pystyssä. Ei surua kestä ikuisesti. Jos sitä tuntuu kuitenkin kestävän ja kestävän, hanki keskusteluapua. Eräs eronnut mies sanoi, että se oli hänen kohdallaan elämän järkevin teko. Minulta erosta toipuminen vei vuoden. Jokaiselle on oma aikansa.
Eron jälkeen tuntuu, että on menettänyt jotakin ainutkertaista. Niin onkin. Mutta uutta yhtä ainutkertaista on varallesi, kun olet kypsä vastaanottamaan sen oli se sitten ihminen tai jotain muuta. En usko jumalaan niin kuin raamattu opettaa, mutta siihen uskon vahvasti, että meillä on jonkinlainen johdatus. Mikä tai kuka, en tiedä enkä ole kiinnostunut selvittämäänkään, koska en usko että se on selvitettävissäkään. Risti kätesi, kerro huolesi ja toiveesi. Huomaat, että saat lohtua. Pieniä, vain sattumalta tuntuvia juttuja, jotka kuitenkin vievät sinua eteenpäin. Ei maksa mitään, eikä sido sinua mihinkään.
Oikein paljon voimia matkallesi!