ite vaan hölmöilin ja halusin sitä aikaa selvitellä omia silloisia ongelmiani.
Ei vaan halunnu enää sitten sen jälkeen jatkaa kanssani, en kuulema sopinukaan hänelle, vaikka..
En kyllä tunnistanu itseäni niistä syistä ..liian fiksu olevinani, alkoholin vihaaja, erakko. Surullista.. : /
Ei vaan halunnu enää sitten sen jälkeen jatkaa kanssani, en kuulema sopinukaan hänelle, vaikka..
En kyllä tunnistanu itseäni niistä syistä ..liian fiksu olevinani, alkoholin vihaaja, erakko. Surullista.. : /
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onhan se kumma kun eron jälkeen aiemmin toisiaan rakastaneet/ ymmärtäneet ihmiset, ovat kuin vieraat, mistä johtuu?
Jomman kumman/ molempien suuttumuksesta, vai mistä?
Kaikki sanominen kääntyy negatiiviseksi : /
No se on sitä henkisen eron tekemistä!
Avioliitossa nainen ainakin usein aloittaa arvostelemisen ja joka asian katsomisen negatiivisten lasien läpi jo hyvissä ajoin ennen varsinaista eropäätöstä.
Tämä on ihan järkevää käytöstä, sillä se helpottaa varsinaisen lopullista eroa ja sen aiheuttamaa menettämisentunnetta.
Rakkautta ei helposti unohda tuosta vain tai voi kaivaa maahan. Tavallinen tapa on vaihtaa se sukulaistunteeseen, vihaan.
Usein sitä on hyvä ja välttämätön vihata pitkälle eron ylikin, että uudelle suhteelle aukeaa kasvutilaa.
Entäs se vastapuoli?
Ei ole inhimillistä tuo, vaan sydäntensärkemistä, sydämen kylmyyttä, joillakin ihan systemaattista, toisilla tahtomattaan.
Sääliksi käy niitä jotka jäävät kaipaamaan.
Aloittaa suhteet toisensa perään, vielä soittelee entisille "kaverina", sitten jos toinen haluaisikin enemmän, vetää oven kiinni.
Itse ajattelen juuri näin tilanteestani,vihastani; kun toinen hylkää joka päivä eikä halaa, ei anna seksuaalisuuttaan ym, että hyvä vaan että näin on jo yli vuoden jatkunut (hän totesi itse olevansa narsisti, kun tulostin listan "narsistin piirteistä")Nyt alan jo inhota häntä todella paljon. Se viha kompensoi sen valtavan ikävän häneen ja sen tosiasian että hän on elämäni mies. Valitettavasti vaan n.5-8 kaunista päivää ei riitä.En halua selibaatti kun kerran haluan parisuhteessa ola. Eron jälkeen olin 5 vuotta yksin, enkä halunnut ketään. Olen odottanut ja pyytänyt avomieheltäni selvitystä, miksei hän halua läheisyyttä, ei keneltäkään! Kynnys on jo niin matala erota että soitan puoli vuotta sitten ohi kulkeneelle miehelle, joka intti kahville. Olen parisuhdeuskollinen, mutta jo huonon avioliiton kokeneena lupasin itselleni nyt rakastaa MYÖS itseäni. Näin koen, että en ole nyt uhri, vaan toivottoman rakastunut jo yli 4 vuotta kylmäsydämiseen vihaa kantavaan mieheen.Kolmas kerta toden sanoo, lohdutan itseäni. Tässä on saanut ainakin todennettua itselleen, mitkä puoleni ovat kasvaneet voimakkaaksi, vahvaksi, ja missä on vielä kasvun paikkaa. Olen siis tietoisesti hyödyntänyt järkyttävimmätkin kohtelut oppiakseni itse itsestäni. Enkä koskaan olisi voinut kuvitella päässäni kaikkia niitä rankkoja henkeä salpaavia rumia kohteluita mitä nyt olen nähnyt , jos en olisi vaan heittäytynyt satuun mukaan." Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön" oli mottoni. Tämä oli todella antoisa, vaikka en ikinä luullut enää vuodattavani näin valtavasti kyyneleit. opin, että ihminen aina miettii omaa napaa . Ei meistä ole aidosti toista rakastamaan pyyteettömästi. Niin se vain on. Eletään sillä tavalla kuin voidaan. Mutta kun ihminen on todettu maanis-depressiviseksi, se asia on niin ja ei muuksi muutu. Se on elinikäinen pään vamma.
En tiiä mihin toi edellinen kirjoitus liittyy, mut siitä tuli mieleen oon aina ihmetelly miks joku haluaa elää huonossa suhteessa?
Mutta jollei ole tottunut lämpimään ja läheiseen ihmissuhteeseen koskaan elämässäään lapsuudessa, eikä edellisissä suhteissaa?
Voiskohan tämä selittää hänen valintansa ja ehkä se yhteydenotto oli jonkinlainen avunpyyntö, en tiedä?
Voiko ihminen sekoittaa aiempi suhteita ja henkilöitä toisiinsa?
Tiedän hänen olevan sellainen ihminen joka siirtyy nopeasti elämässä ns."Eteenpäin".
Tämän olen kuullut tuttavaltaan jälkeenpäin ("rempseä, joka ei jää pitkään miettimään menneitä") ja itsekin todennut.
On kertonut minulle jälkeenpäin moitteina sellaista mitä en ole, tai tehnyt, se tosiaan kummastuttaa.