Parisuhde raskausaikana.

ole vain vaimosi lähellä , se auttaa paljon :) onnea vauvan johdosta, toivottavasti kaikki menee hyvin

mikään työ ei ole tärkeämpi kuin vaimon raskaus ja vaimon tai siis tyttöystävän tukeminen. Ehdit varmast kaivaa kuoppia myöhemminkin mut jos et ole tyttöystäväsi synnytyksessä mukana niin et tiedä mitään rakkaudesta ja teidän suhde ei toimi ikinä. Lapsi kun syntyy niin miehen mitåå olla auttamassa kaikissa asioissa vaikka mitkä olisi? Muuten ei ole rakkautta ilmassa. Miettikää sitä perkele!!!!

raukeaako kun lapset syntyvät? Ei, silloin tulee kaksin kerroin paineita niskaan. Nyt tuskan joutuu kärsimään pelkästään vaimosi, mutta kun lapset syntyvät, kaksoset vielä, niin se tuska tulee kummankin niskaan ja lapsien äiti tulee olemaan entistä kiukkuisempi ja väsyneenpi. Lapset valvottavat öisin,kumpikaan ei saa unta, ne tuovat stressiä parisuhteeseen ja elämään.

Nauttikaa siis vielä siitä ajasta kun ne vauvat ovat siellä masussa. Synnytyspäivän jälkeen tulee suurin alamäki. Sen kuitenkin kestää, kun kummatkin tajuaa, että on vain ohimenevä vaihe elämässä.

Puhelin soitot, ja tekstiviestit auttaa.
Kortinkin voi laittaa postiin työmatkalla ihan vaikka piruuttaan :) Vaikka itse ehtisinkin kotiin aikaisemmin joskus. Viikon lopulla voi tuoda kukkia tai antaa jalkahieronnan. Voisitteko sillon käydä ulkona syömässä joskus? Tai mikä nyt teille semmoista kivaa onkaan: onhan teillä kaksin keskistä omaa aikaa?
Juttelu on mukavaa, ja eikös hellyys aina piristä: pussaaminen ja huomiointi? Sinuakin? Kannustaminen kuulemma toimii ihmisillä, puhuminen positiivisesti ja luottavainen mieli: teillähän on kaikki hyvin. Vaimosi on raskaana ja se on mitä on, se on naisen taakka, ei siinä oikein kummoisia voi tehdä, mutta eikös läheisessä suhteessa saa toiselta voimaa jo siitä, että se muistaa, huomioi, arvostaa ja ajattelee?

Lasten syntymä tuo pariksi vuodeksi eteenpäin yhteistyötä, lisäharmia, vastuuta ja kiirettä, mutta kyllä te pärjäätte. Kun muistatte toisianne. Ekan vuoden saatte painaa töitä ihan tosissanne, vuorotelkaa nukkumisissa, pyytäkää apua ja hakekaa rytmi, mutta jos suhteenne on kunnossa, ja tuota läheisyyttä riittää, kaikki loksahtaa kohdilleen kyllä. Jutelkaa paljon ja luokaa toisiinne uskoa kaikkeen hyvään mitä teillä on, ja siihen, että jaksatte kyllä yhdessä kivut ja vaikeudetkin: ja tehän jaksatte kyllä! Hienoa, että teillä on kaikki mallillaan. Onnea, toivottavasti saatte paljon hyviä vastauksia ja kannustusta :)

Tässä ollaan ihan viime metreillä itse, mutta vähän voin pistää vinkkiä.

Vaimolla on varmaan illat tylsiä, jos on yksin ja kohta on vielä tylsempää, kun äippä"loma" alkaa. Jos nyt on jo kipuja, niin tuskin se siitä loppua kohden helpottaa. Itsekseen on kovin vaikeata liikkua mihinkään ja kavereilla on varmaan kaikilla omat riennot. Yöllä ei tule uni loppuvaiheessa ja silloin on aikaa miettiä ja murehtia.

Siksi tärkeintä on, että kun vaimo puhuu, sinä kuuntelet. Et räpellä tietokonetta silloin. Ei tarvitse, kuin kuunnella. Kenellekään muulle vaimo kun ei voi jutella, oikeastaan. Ympäristö odottaa hänen hehkuvan onnea ja negatiivisista tunteistaan voi olla todella vaikea puhua. Silloin on hyvin yksinäinen olo ja helposti tulee mieleen, että on maailman huonoin äiti.

Kun olet läsnä, anna paljon henkistä ja ruumiillista hellyyttä, seksuaalista tai ei-seksuaalista. Ihan sylissä pitäminen ja muu helliminen auttaa. Ei tarvitse mitään ihmeitä tehdä.

Kun on jatkuvia kipuja, eikä uni oikein tule, on mieli paha. Sitä tilannetta sinä et voi korjata. Vaimo ei välttämättä piristy, itkeskelee ja kiukuttelee vain samaa tahtia. Hukkaan ei helliminen silti mene, vaan sillä on valtavan suuri merkitys. Se kertoo vaimolle, että olet täysillä mukana prosessissa ja olet totinen mies, jonka voimiin voi luottaa vaikealla hetkellä. Vaimolle tulee myös olo, että häntä kuullaan ja hänen tunteensa hyväksytään.

Siinä vaiheessa, kun vaimo alkaa mökkihöperöityä, koita saada häntä liikkeelle, edes lähikauppaan. Jos kävely sattuu, menette autolla.

Itseäni pelottaa liikkua yksin alhaisesta verenpaineesta johtuvien heikotuskohtausten ja kovien supisteluiden takia. Neljä seinää ahdistaa, mutta uloskaan ei uskalla enää yksin lähteä. En tahdo pyörtyillä yksin pitkin katuja ja tavaratalojen lattioita. En kehtaa oikein miehellekään sanoa, kuinka paljon pelkään. Varmaan hormonit pistävät pelkoon oman lisänsä. Piristää suuresti, jos mies vie minua kaupungille, vaikken jaksa sielläkään kävellä yhtäkään kauppaa päästä päähän.

Kaikki sellainen, jolla saa ajan kulumaan, on varmasti tervetullutta. Leffoja, kirjoja, lehtiä - ihan mitä tahansa! Pahinta on se, jos jää omien, mahdollisesti ikävien ajatusten kanssa lillumaan. Kun ei ole sosiaalista elämää, saa pienikin harmi äkkiä valtavat mittasuhteet. Hormonit eivät siinä auta yhtään. Pistä paljon viestejä päivän mittaan.

Ota selvää myös synnytyksen jälkeisistä mielialan muutoksista lukemalla. Synnytys ei kaikille naisille tuo helpotusta raskausajan pahaan mieleen, vaan käy juuri päinvastoin. Silloin on tärkeää, että läheiset ymmärtävät, mistä on kysymys, tietävät onko syytä huolestua ja osaavat reagoida.

avioero tulee lasten syntymän jälkeen,naiset vaan on sellaisia ettei niille mikään lopulta kelpaa synnytyksen jälkeen.Ihan sama kuinka hyvä ja toista ajatteleva olet.Melkein kaikista naisista tulee katkeria ja ne haluavat omaa aikaa ja etäisyyttä kun perhe kyllästyttää ja vauva aika on raskasta.Lopulta he saavat unelmiensa täyttymyksen olla yh-äitinä.Joten ala jo katselemaan uutta rakasta itsellesi,pääset henkisesti helpommalla.

Nonni, se olikin hienosti sanottu edelliseltä....

Järjenjättiläinen taas asialla.

Itse aloittajalle: vinkit ovat helppoja!

- Halaile, pussaa
- Kuuntele
- Naurata kumppaniasi
- Hiero hänen jalkojaan
- Yllätä hänet välillä jollain pienellä kivalla (kukka, sulkaalevy, illallinen, yhteinen kylpy, jne)
- Jutelkaa raskaudesta YHDESSÄ, ottakaa asioista selvää, puhukaa tunteistanne
- Huomioi kumppaniasi tekstarein ja soitoin

:) Raskausaika on naisen elämän mullistava kokemus. Se ei ole sairaus, mutta ei se kyllä hittovie helppoakaan ole! On väsymystä, mielialavaihteluita, turvotusta, pelkoa tulevasta (synnytyskivut, lapsen syntymä, imetys.....), selväkipuja, pahoinvointia... Ja tämä lista jatkuu!

Ei ole helppoa, kun sisällä kasvaa uusi ihminen.

On tärkeää silloin, että mies tukee naista ja että yhdessä eletään ne raskauden ylä- ja alamäet läpi!

Ja kun vauvat syntyvät, muistakaa silti edelleen halia ja pusia ja käykää aina kun ehditte jossain kahdestaan! :)

Kyllä se siitä! Tsemppiä ja paljon onnea!

Nykyaika käpertää liian kanssa ihmisraukat kukin kopperoonsa tai sadan neliön yksinäisyyteen omakotitalossa, turvanaan vain se ydinperheen toinen puolisko, vaimo tai mies. Jolloin puolison niskaan kasaantuu epäinhimillinen toiveiden, odotusten ja tarpeiden kivitaakka.

Eniten vaimoasi helpottaa, piristää ja ihan konkreettisesti auttaa, kun mahdollisimman moni mukava ihminen piristää ja keventää hänen odotuksensa pitkiä päiviä. Oikeastaan sama oli hän perhettä, ystäviä tai samassa elämäntilanteessa oleva lähellä asuva, nyt tarvitaan "Suvun Naisia" siten kuin tuhansia vuosia on keräännytty jakamaan iloja ja suruja, vastavuoroisesti auttamaan ja ottamaan kaivattua apua vastaan. Esim. tulee aika, jolloin hän ei oikein pysty itse ajamaan autoa massun tai supistelujen takia, silloin taas tarvitaan päivällä auttavia käsiä kuskiksi, ostoksista huolehtimaan, siivousapuakin kenties.
Miten tämä aloittajan juttuun liittyy? Pyri kannustamaan avovaimoasi käymään seurakunnan perhekerhossa, mammajoogassa, kahvilassa ystäviä tapaamassa, tai jos kaikki on kaukana, kannusta häntä kutsumaan seuraa kotiinne. Voiko äitisi auttaa nyt ja jatkossa, entä anoppisi? Varsinkin ennen ja jälkeen synnytyksen seura ja konkreettinen apu on tarpeen.
Mitä yritin sanoa, aivan kuin lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä, niin parisuhteen onnistumiseen tarvitaan koko suku ja vielä ystävät päälle, kannustavina voimina. Mieskin tarvitsee ne saunaillat ja tietyt omat jutut parhaiden kaveriesi kanssa, tai isän ja veljen kanssa pilkille lähdön, jotta itse et vedä piippuun itseäsi. Väsyneenä ja uupuneena ei parisuhteen vaaliminenkaan suju, vaikka tahtoa olisikin. Siis muista itsekin ikioma virkistyksesi (ei viinaa tarkoita kylläkään).

Solucion a tu problema muy efectivo
Si crees con todo tu corazon puede funcionar

Mucha suerte ! Para ti mismo di el nombre de la unica persona del sexo opuesto con quien quieras estar (tres veces...)...
* Piensa en algo que quieras lograr dentro de la proxima semana y repitelo para ti mismo(a) (seis veces)...
* Piensa en algo que quieras que pase entre tu y la persona especial (que dijiste en el no. 1) y dilo a ti mismo/a (doce veces)...
* Ahora haz un ultimo y final deseo acerca del deseo que escogiste.
* Despues de leer esto tienes 1 hora para mandarlo a 15 temas y lo que pediste se te hara realidad en 1 semana.
A la mayor cantidad de gente a quien lo mandes mas fuerte se hara tu deseo.
Si tu escoges ignorar esta carta lo contrario del deseo te sucedera,
o esto no sucedera jamas..............
Que tus días estén llenos de logros y tus noches de sueños copia y

Miksi puhutte parisuhteesta, kun pitäisi puhua avioliitosta. Kyllä tämä moraali on mennyt. Television roskaohjelmat tätä tekevät.

Pidä huolta tulevasta äidistä. Ei niin, että teet mitä hän pyytää, vaan niin, että keksit itse (tai kavereilta, netistä jne. ja sanot itse keksineesi...) hänelle jotain kivaa yllätystä. Jätä vessan peiliin lappu jossa on sydän, hymynaama, rakastan sinua tai vaikka äitivitsi, mitä tahansa, mistä hän ajattelee sinun ajattelevan häntä. laita päivän aikana samansuuntainen tekstiviesti aina silloin tällöin. Tuo töistä tullessasi hänelle joskus (kerran viikossa, ei aina samana päivänä, että on yllätys...) yksi kukka, tikkari, pikku pehmolelu... Naiset rakastavat yllätyksiä, eikä todellakaan tarvitse olla mitään isoja juttuja, vaan pieniä ihania ajatuksia.

Piti vielä sanomani, että PALJON PALJON ONNEA tulevan perheenlisäyksen johdosta!!! Minä sain ensimmäisen lapseni 21-vuotiaana ja sain vain kauhisteluja ja kyselyitä miksi noin nuorena... Kukaan ei onnitellut, vaikka itse olin onneni kukkuloilla. :(

Et puhunut seksipuolesta mitään, mutta paljon nähneenä isoäitinä annan siihenkin vähän vinkkiä: aivan raskauden lopussa ja muutama viikko synnytyksen jälkeen, kun varsinainen yhdyntä on pannassa, kannattaa seksuaalista läheisyyttä ja yhteyttä ylläpitää esim. yhdessä masturboiden. Tämä toisen lähellä koettu nautinto oli kenties syynä siihen, että oma avioliittoni ei aikoinaan kärsinyt lasten syntymisestä, vaan seksuaalinen kukoistuskin säilyi ja vain parani - olen tässä vuosien varrella monelta kuullut, että siinä on ollut yksi avioliiton pahimmista kompastuskivistä.

Minulla on sellanen 63v kaunis ihana pitkätukkanen ihanat silmälasit ihana nenä ihana suu ihanat hampaat vaikka hän onkin ylipainoinen niinkuin minäkin meillä kummallakin on perjantaina kivaa minä täytän vuosia,lauantaina me käydään jumbossa soppailee patonki kahville minä kyllä tykkään hänestä niin paljon ja hän tykkää minusta saa vaan nähdä millioin se päivä koittaa että asumme samassa asunnossa.

pelkastään kaksosraskaus on iso riski, joten kannattaa varautua siihen että vaimo on loppu viikot raskaudet sairaalassa seurannassa. älä painosta mihinkään ja auta niin paljon kuin voit kotitöissä. ole hellä ja ystävällinen ja mieti kaksi kertaa ennen kuin riidan aikana lauot jotain suustasi. itse kaksi kertaa poikineena, edellistä odottaessani 10 viikkoa vuodelevossa joista 6 sairaalassa. raskausaikana naisen mieli on HYVIN HERKKÄ (olet varmasti huomannu jo :) ) naista voi mielittyttää esim. ihan perus kotihommilla, pyykin pesulla, ruuan laitolla ja imuroimisella. jos on kotieläimiä niin niiden vessojen siivois/ulkoiluttaminen. silittele, hiero ja puhu vatsalle :) niin hassulle ku se kuullostaaki mutta se käy jotenki naisen päähän ku tuleville vauvoille höpötellään, näin myös masu asukkaat oppivat äänesi ;) nainenkin voi osallistua miehen miellittymiseen esim. perus suuseksillä jos seksiä ei voi harrastaa. puhua tuhmia ja hivellä jos siitä itse vain pidätte. jokainen on toki yksilö ja jokaisella omat käytännöt ja mieltymykset.. nämä asiat oli se mikä mut piti kasassa vaikeina aikoina. esikoinen synty reilu 4 viikkoa ennen aikasena ja toinen meinas syntyä jo viikolla 25 mut vuodelevon ansiosta pysyi silällä viikolle 35. ja terveisiä vaimolle, jos vähänki tuntuu epämielittävälle, täytyy kaiken tekeminen lopettaa HETI. oli kyse siivoomisesta, seksistä tai mistä vain. kipu, supistelut yms. ei ole hyvä merkki varsinkaan kaksosia ootellessa.(ettei vain synny ennen aikojaan)

minä en ole raskaana mutta joskus vielä

Voi sinä ihana tuleva isukki :)
Todella hienoa, että kannat rakkaastasi huolta.
Ikävä kuitenkin kertoa, että kun kuitenkin kaksikin tulossa, niin voitte oikeasti olla tosi kovilla, kun vauvat on syntyneet. Joillekin riittää se yksikin kiristämään suhdetta.
Jotenkin tuntuu, että teet jo niin paljon rakkaasi takia, että jos olisin hän, niin kiitollinen olisin :)

Toivon teille paljon jaksamista tulevaan. Että lapset pysyisivät terveinä, että teillä riittäisi rakkaus ja ymmärrys väsymyksestä huolimatta.

Ja muista kehua rakastasi! Kerro, kuinka kaunis hän on, kuinka ihana ja suloinen. Hormonit heittelee, oma ulkomuoto ällöttää (ehkä) ja kaikki itkettää.

Toivon sydämestäni teille paljon hyvää ja rakkautta elämäänne

Katsokaa tämä blogi http://mielenkiemurat.blogspot.com/

Hei. Elä kipujen mukaan. Kun töiden jälkeen olet kotona ja vaikka olisit väsynyt, anna ensimmäiseksi hellyyttä myötätuntoa vaimollesi. koskettele ole lähellä Yritä kuvitella millainen olisi itselläsi olo raskaana. Tee mahdollisimman paljon kotona,pyykit,kodin talous yms. mahdolisimman helpoksi naisellesi. Hymyä Elämäänne, nauttikaa pienistä,imekää positiivisuutta vähästäkin.

Ihan turhaa stressaamista. Tuolla työmäärällä mitä pusket sun ei tarvitse paljoa enempää tehdä. Kun tuut duunista niin otat oman rauhan hetkeksi, sen jälkeen annat akan pulista ne tarvittavat raskaushöpinät ja -valitukset, kuuntelet ne läpi ja laitat tv:n päälle. Se mitä sitten illan mittaan tulee saa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Erittäin tärkeetä on myös huolehtia siitä, että sulla on muutakin elämää raskauden aikana kuin vaan "tukena oleminen" kotona. Itellä sama tilanne, mutta edelleen sen 2-3 kuussa käyn baarissa ja 3-4 kertaa viikossa treenit satunnaiset kavereiden tapaamiset päälle. Painotat akalles et käy salilla ja liikkuu, näkee kavereitaan yms. ettei mee ihan mökkihöperöksi sen raskauden kanssa.

Todellinen työhän alkaa sitten synnytyksessä ja sen jälkeen, jolloin sitä läsnäoloa ja osallistumista pitää vähän lisätä muiden menojen kustannuksella.

Ja toki kotitöitä on hyvä opetella vähän tekemään jo tässä odotusajalla, kun ne velvollisuudet kuitenkin jatkossa lisääntyy huomattavasti.

Välillänne on todella paljon rakkautta. Sinä olet valmis työstämään kaiken sen eteen. Anna vaimollesi kukkakimppu ja kerro miten paljon häntä rakastat. Se on tärkein tuki. Kysy mikä hänen mieltään painaa, voisitko Sinä mahdollisesti auttaa häntä.

:)

ole vaan läsnä ja kuuntele/keskustele.. varmaanteille molemmille pelottavaa kun kaksoisraskaus lähestyy vääjäämättä loppuaan.. raskauden riskit varmaan mietityttää.. ja jaksaminen syntymän jälkeen... mutta sitten se suhde punittaan kun vauva arki astuu kuvaan... jutelkaa jo nyt, että miten jaatte työt.. kuka auttaa jos ette meinaa kahden kanssa jaksaa.. jne...

Yleensä miehen läsnäolo (VIIMEISTÄÄÄN RASKAUSAIKANA) ja se hikinen nakki likaisten boksereiden sisällä alkaa ahdistamaan naista niin paljon, että jos mies vain suinkin vaimoaan yhtää rakastaa niin parempi olisi hommata hänelle toinen nainen. Mielellään kunnon rekkalesbo. Minun ja ex-mieheni välit parani sen verran hyvin, että ihan toistemme hyvinvoinnin kannalta jatkoin elämääni onnellisesti naiseni kanssa

ps. vittu haisee hyvälle