Tämä nuori mies ei ota kontaktia muihin, hänellä ei koskaan ole ollut kavereita ja tietokone korvaa täysin hänen sosiaalisen elämänsä. Hän urheilee kuin hullu, laittaa itsensä kuntoon viimeistä piirtoa myöten, jotta se hänen unelmiensa nainen edes huomaisi tämän luonnonoikun. Hänen elämänrytminsä on päälaellaan. Aamupala tulee syötyä noin klo 15. Yöllä hän käy lenkillä ja saunassa. Hänen ajatuksensa ovat harhaisia, ristiriitaisia. Hän haluaisi yhtäaikaa olla sekä YKSINÄINEN, että PARISUHTEESSA sen unelmiensa ihanimman naisen kanssa. Tulevaisuudestaan hän on jo päättänyt, matka jatkuu yliopistoon jossa hänellä on loistava paikka korostaa ajatusmaailmaansa ja kieriä itsesäälissä, hän tulee täysin vetäytymään sosiaalisesta toiminnasta mutta samalla toivoo löytävänsä elämänsä naisen... Hän ei koskaan tule maistamaan alkoholia, tupakkaa, ajamaan autoa tai muuttamaan pois rakkaasta kaupungistaan. Armeijastakin hän sai lääkärin papereilla vapautuksen...
Kertokaas rehellisesti, mitä olette minusta mieltä? Oikeasti haluaisin pientä muutostakin tähän sosiaalisuusasiaan, mutta pelkään identiteettini muuttuvan ja sitä kautta tulevani samanlaiseksi kuin muut ihmiset, normaaliksi. Mutta miten onnistun elämään näin ristiriitaisesti?
Kertokaas rehellisesti, mitä olette minusta mieltä? Oikeasti haluaisin pientä muutostakin tähän sosiaalisuusasiaan, mutta pelkään identiteettini muuttuvan ja sitä kautta tulevani samanlaiseksi kuin muut ihmiset, normaaliksi. Mutta miten onnistun elämään näin ristiriitaisesti?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Se on hyvä että on tulevaisuudensuunnitelmia. Toivottavasti mies ei kuitenkaan ole liian vieraantunut todellisuudesta ja ymmärtää realiteetit ettei putoa korkeelta ja kovaa jos ei unelmat käykään toteen.
Vähän pelkään... Kun todellisuudeksi alkaa käydä mäkihyppypelin pelaaminen tai treffipalstat, on syytä huoleen. Mutta en mahda mitään asialle
Mitä mies tällä hetkellä tekee? Ei taida käydä töissä tai opiskella? Monesko välivuosi lukion(?) jälkeen? Jos ikää on vasta vähän päälle 20 niin voihan asiat korjaantua itsestäänkin jos/kun joutuu takaisin muiden ihmisten joukkoon.
Sitä odotellessa... jos elämän tärkeimpiä asioita ovat tietokone, yksinäisyys ja suhde unelmien naisen kanssa, niin kannattaa harkita virtuaalityttöystävän hankkimista.
Maleksin täällä äidin nurkissa, käyn aikuislukiota viimeistä vuotta ja kirjoittelen ylioppilaaksi juurikin tässä parin kuukauden päästä. Koulu on liian helppoa joten aikaa jää kaikkeen muuhun. Tiedostan kyllä asian, että haluaisin käyttää elämäni johonkin järkevämpäänkin kuin mäkiennätysten tekemiseen tietokonepelissä sillä elämä on varsin rajallinen, mutta koko ajan syrjäytyessäni enemmän huomaan kuinka pääni alkaa puhua minulle. Sieltä tulee vaikka mitä sontaa jonka vien sitten todelliseen elämään.
No jos tosiaan kuulet ääniä niin käynti lääkärillä vois olla paikallaan.
No kun menet sinne yliopistolle, niin pakota itsesi heti alussa kaikkiin niille 1. vuoden opiskelijoille järjestettäviin tapaamisiin, tutorryhmiin ja bileisiin. Tutorryhmä järkätään sulle muiden puolesta, ei tartte kuin ilmestyä paikalle ja alussa pääsee juttuun ihan käytännön asioista puhumalla. Sieltä saat varmaan ekat pari kaveria/tuttua. Noissa 1. vuoden opiskelijoiden bileissä voit reippaasti vetää niin hirveät kännit, että varmasti lähtee estot, niin tekee muutkin ja saat taas muutaman tutun lisää. Tuttavapiiri laajenee siitä sitten suhteellisen itsekseen kaverin kavereihin sekä samoilla luennoilla/ryhmätöissä oleviin jne.
Tyttöystävä löytyy, jos on löytyäkseen. Elämänrytmi korjaantuu viimeistään siinä vaiheessa, kun joudut opiskelujen ohessa tai päätoimisesti duuniin.
Muuten olen kyllä sitä mieltä, että tuo aikuislukio on pahimman luokan sosiaalien syrjäyttämö nuorille ihmisille, mutta onneksi se on ohimenevä, lyhyehkö vaihe.
Eli Ap: relaa, keskity koulusi saamiseen loppuun, ei sinusta tämänhetkisen tilanteesi takia mitään loppuikäistä yksinäistä hiipparia tule.
Muuten ok, mutta kuulostaa aivan JÄRKYTTÄVÄN HIRVITTÄVÄLTÄ tuo kännien vetäminen, bileet yms... Siis mielestäni sellainen EI KUULU ihmisen luontaiseen käyttäytymiseen, vaan se on joku nykyajan juttu minkä haluaisin kyllä estää... Muuten kaikista noista olen jo päättänyt kieltäytyä, kerron heti opistolle saapuessani muille ihmisille, että olen sosiaalisesti syrjäytynyt eikä minulle kannata tulla puhumaan.
Tiesittekös minusta sen, että sekä yksinäisyys, että se unelmieni nainen ovat minulle yhtä hyviä vaihtoehtoja. Mikään siltä väliltä ei kelpaa, joten elämästäni tulee aika helppoa tältä osin.
Naiset eivät tykkää epäsosiaalisista miehistä, joten kannattaa muuttaa jotain toiminnassasi.
Jos et halua olla ihminen, älä valita ettet saa naista.