Hei
Olette varmaan tulleet tutuksi sellaisen tunteen kanssa, että työpaikalle meno ja siellä olo alkaa ottaa kupoliin. ? Nyt on sitten meikäläisellä sellanen kriisi päällä, että hajoo kohta kupoli. Nykyistä työtäni oon tehny reilut 10 vuotta, josta viimeiset 5 samassa paikassa.
Mennessäni tähän viimeisimpään paikkaan kaiki näytti olevan aluksi ihan jees. Poissa oli edellisten työnantajien ikävät puolet kuten melko pieni palkka, epämukava työnjohto ja epämukavat työajat. Sain työn, jossa ollaan paikalla 7-16, ei viikonloppuja. Palkkaan pystyy itse vaikuttamaan, mikäli ylityöt kiinnostavat, niitä kun saa tehdä oman harkinnan /tarpeen mukaan melkosesti. Työolosuhteet ovat oikeastaan ainoa asia, mikä on aiheuttanut pientä närää nykyisen työnantajan kanssa. Ulkotyö, välillä melko raskasta, mutta välilä taas riittää lähes pelkkä paikalla olo.
Mitäs tässä sitten valitan ? Pääsääntöisesti kaikki on ihan ok. Mutta kun EI OLE. Pelkkä ajatuskin siitä, että on taas yksi SAMANLAINEN viikko edessä saa mielen melko matalaksi. Se, että tietää kaiken olevan ja pysyvaän ennallaan. Olosuhteisiin, joista aiemmin mainitsin, luvattiin parannusta. Nyt joku aika sitten tuli ilmi, että mitään parannusta ei ole tulossa ainakaan seuraavien vuosien aikana. Myös jotkut työtoverit ovat alkaneet ottaa pattiin vallan kovasti. Tiedättehän nämä tyypit jotka aina ovat oikeassa ja ovat korvaamattomia työpaikalle, samat jutut ja valitukset vähintään kuukauden välein. Nuo henkilöt ovat sellaisia, jotka ovat tehneet työtään kohta kolmekymmentä vuotta. Pelottaa pelkkä ajatuskin, että jonain päivänä olisin samanlainen työhöni tympääntynyt, joka ei välitä mistään yhtään mitään.
Tavoitteenani on enää selviytyä siihen saakka, kunnes löydän uuden työpaikan tai lähden vuosien jälkeen opintojen pariin. Se tosin jo pelottaa jo valmiiksi, mutta taitaa vaan olla pakko. Ei se pääkopan vieterikään veny ihan loputtomiin. Ikää kin on vielä niin vähän, että työvuiosia on edessä vissiin 30. Kaveri tuossa taannoin ehdotti, kun hänelle tätä samaa vuodatusta pidin, että hae sairaslomaa. En oikeen mielelläni lähde sille linjalle. Se ei vaan tunnu jotenkin oikealta ratkaisulta.
Jos joku luki tämän, niin mielelläni kuulisin onko jollain asiat samalla laila.
Kiitos ja hyvää alkavaa talvea.
Olette varmaan tulleet tutuksi sellaisen tunteen kanssa, että työpaikalle meno ja siellä olo alkaa ottaa kupoliin. ? Nyt on sitten meikäläisellä sellanen kriisi päällä, että hajoo kohta kupoli. Nykyistä työtäni oon tehny reilut 10 vuotta, josta viimeiset 5 samassa paikassa.
Mennessäni tähän viimeisimpään paikkaan kaiki näytti olevan aluksi ihan jees. Poissa oli edellisten työnantajien ikävät puolet kuten melko pieni palkka, epämukava työnjohto ja epämukavat työajat. Sain työn, jossa ollaan paikalla 7-16, ei viikonloppuja. Palkkaan pystyy itse vaikuttamaan, mikäli ylityöt kiinnostavat, niitä kun saa tehdä oman harkinnan /tarpeen mukaan melkosesti. Työolosuhteet ovat oikeastaan ainoa asia, mikä on aiheuttanut pientä närää nykyisen työnantajan kanssa. Ulkotyö, välillä melko raskasta, mutta välilä taas riittää lähes pelkkä paikalla olo.
Mitäs tässä sitten valitan ? Pääsääntöisesti kaikki on ihan ok. Mutta kun EI OLE. Pelkkä ajatuskin siitä, että on taas yksi SAMANLAINEN viikko edessä saa mielen melko matalaksi. Se, että tietää kaiken olevan ja pysyvaän ennallaan. Olosuhteisiin, joista aiemmin mainitsin, luvattiin parannusta. Nyt joku aika sitten tuli ilmi, että mitään parannusta ei ole tulossa ainakaan seuraavien vuosien aikana. Myös jotkut työtoverit ovat alkaneet ottaa pattiin vallan kovasti. Tiedättehän nämä tyypit jotka aina ovat oikeassa ja ovat korvaamattomia työpaikalle, samat jutut ja valitukset vähintään kuukauden välein. Nuo henkilöt ovat sellaisia, jotka ovat tehneet työtään kohta kolmekymmentä vuotta. Pelottaa pelkkä ajatuskin, että jonain päivänä olisin samanlainen työhöni tympääntynyt, joka ei välitä mistään yhtään mitään.
Tavoitteenani on enää selviytyä siihen saakka, kunnes löydän uuden työpaikan tai lähden vuosien jälkeen opintojen pariin. Se tosin jo pelottaa jo valmiiksi, mutta taitaa vaan olla pakko. Ei se pääkopan vieterikään veny ihan loputtomiin. Ikää kin on vielä niin vähän, että työvuiosia on edessä vissiin 30. Kaveri tuossa taannoin ehdotti, kun hänelle tätä samaa vuodatusta pidin, että hae sairaslomaa. En oikeen mielelläni lähde sille linjalle. Se ei vaan tunnu jotenkin oikealta ratkaisulta.
Jos joku luki tämän, niin mielelläni kuulisin onko jollain asiat samalla laila.
Kiitos ja hyvää alkavaa talvea.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.