Tämä on pohdiskeluani..
Toivon ihmisten jakavan mielipiteitänsä tästä kirjoituksesta ! :)
Itse olen vasta parikymppinen nuori sinkkunainen jollai ei ole koskaan ollut kunnon vakavaa parisuhdetta..Olin ala- ja ylä-asteella koulukiusattu ylipainon vuoksi, vasta ammattikoulun ensimmäisellä luokalla tajusin, että minun on todella tehtävä asialle jotain jotta se loppuisi. Aloin kuntoilemaan ja muutamassa vuodessa minusta tuliki oikein viehättävä nuori nainen.
Neitsyyteni menetin 17 vuotiaana hyvälle ystävälleni tämän tietämättä että olin vielä kokematon jonka jälkeen koko elämäni muuttui hauskan pidoksi ja miesten pyörittelyksi.. Luulin olevani onnellinen kun sain miehiltä paljon huomiota ja tunsin itseni halutuksi, kunnes tajusin ettei asiat ole niin. Ymmärsin että olen miehille vain hauskapitoa, enkä merkannut kenellekkään mitään. Aloin etsimään netistä seuraa, koska halusin löytää ihmisen joka todella pitää minusta sellaisena kuin olen ja tarkoitan nyt siis luonnetta.. ja löysinkin aivan uskomattoman ihanan miehen kehen todella rakastuin, mutta huonostihan siinä sitten loppupeleissä kävi, välimatka oli liian suuri ja "suhde" loppui. Eron jälkeen menin niin sekaisin että jatkoin vanhan kaavan mukaan, tapailin myös muutamaa miestä, mutta en pystynyt pysymään vain yhdessä. Vaikka pidän jostakin ihmisestä paljon, oli ja on edelleen minulla pakottava tarve saada huomiota myös muilta ja tuntea oloni halutuksi.. En ole jäänyt koskaan kiinni siitä, että vehtailen monen kanssa samanaikaisesti, mutta kai se vaikuttaa käyttäytymiseeni jolloin minuun kyllästytään ja huomaan jälleen olevani yksin.
Pelkäänpä siis etten koskaan tule saamaan aikaiseksi vakavaa parisuhdetta Johtuuko tuo pakottava tarve huomion saamiseen siitä että ennen kukaan ei huomioinut minua vaan olin kaikille vain iso kävelevä norsu jota tönittiin ja haukuttiin mennen tullen..
Tällä hetkellä minulla on ns. seksisuhde yhden ystäväni kanssa ja olen ihan hulluna häneen. Hän tietää, että olen ihastunut mutta on ilmoittanut aikoja sitten jo ettei halua mitään vakavaa kenenkään kanssa.. Tunnen oloni turhautuneeksi koko ajan, koska ihastun helposti ja aina otan siipeni tunne asioissa, mutta en halua lopettaa suhdetta ja etsiä jotain joka oikeasti välittää koska tarvitsen huomiota .. Vaikka pidänkin tästä kyseisestä henkilöstä, 2 päivää sitten harrastin seksiä vanhan tuttavani kanssa.. kuten sanoin.. pakottava tarve..
Pitäisikö minun lopettaa tämä stressaaminen ja olla iloinen siitä että olen nuori ja sinkku ja paljon vielä koettavana vai mitä ? Toisaalta haluaisin kovasti kokeilla kunnon parisuhdetta ja aikuistua! mutta kuinka?
Onko tässä maailmassa ihmistä joka todella ymmärtää minua ja haluaa yrittää vai jäänkö yksin..
Toivon ihmisten jakavan mielipiteitänsä tästä kirjoituksesta ! :)
Itse olen vasta parikymppinen nuori sinkkunainen jollai ei ole koskaan ollut kunnon vakavaa parisuhdetta..Olin ala- ja ylä-asteella koulukiusattu ylipainon vuoksi, vasta ammattikoulun ensimmäisellä luokalla tajusin, että minun on todella tehtävä asialle jotain jotta se loppuisi. Aloin kuntoilemaan ja muutamassa vuodessa minusta tuliki oikein viehättävä nuori nainen.
Neitsyyteni menetin 17 vuotiaana hyvälle ystävälleni tämän tietämättä että olin vielä kokematon jonka jälkeen koko elämäni muuttui hauskan pidoksi ja miesten pyörittelyksi.. Luulin olevani onnellinen kun sain miehiltä paljon huomiota ja tunsin itseni halutuksi, kunnes tajusin ettei asiat ole niin. Ymmärsin että olen miehille vain hauskapitoa, enkä merkannut kenellekkään mitään. Aloin etsimään netistä seuraa, koska halusin löytää ihmisen joka todella pitää minusta sellaisena kuin olen ja tarkoitan nyt siis luonnetta.. ja löysinkin aivan uskomattoman ihanan miehen kehen todella rakastuin, mutta huonostihan siinä sitten loppupeleissä kävi, välimatka oli liian suuri ja "suhde" loppui. Eron jälkeen menin niin sekaisin että jatkoin vanhan kaavan mukaan, tapailin myös muutamaa miestä, mutta en pystynyt pysymään vain yhdessä. Vaikka pidän jostakin ihmisestä paljon, oli ja on edelleen minulla pakottava tarve saada huomiota myös muilta ja tuntea oloni halutuksi.. En ole jäänyt koskaan kiinni siitä, että vehtailen monen kanssa samanaikaisesti, mutta kai se vaikuttaa käyttäytymiseeni jolloin minuun kyllästytään ja huomaan jälleen olevani yksin.
Pelkäänpä siis etten koskaan tule saamaan aikaiseksi vakavaa parisuhdetta Johtuuko tuo pakottava tarve huomion saamiseen siitä että ennen kukaan ei huomioinut minua vaan olin kaikille vain iso kävelevä norsu jota tönittiin ja haukuttiin mennen tullen..
Tällä hetkellä minulla on ns. seksisuhde yhden ystäväni kanssa ja olen ihan hulluna häneen. Hän tietää, että olen ihastunut mutta on ilmoittanut aikoja sitten jo ettei halua mitään vakavaa kenenkään kanssa.. Tunnen oloni turhautuneeksi koko ajan, koska ihastun helposti ja aina otan siipeni tunne asioissa, mutta en halua lopettaa suhdetta ja etsiä jotain joka oikeasti välittää koska tarvitsen huomiota .. Vaikka pidänkin tästä kyseisestä henkilöstä, 2 päivää sitten harrastin seksiä vanhan tuttavani kanssa.. kuten sanoin.. pakottava tarve..
Pitäisikö minun lopettaa tämä stressaaminen ja olla iloinen siitä että olen nuori ja sinkku ja paljon vielä koettavana vai mitä ? Toisaalta haluaisin kovasti kokeilla kunnon parisuhdetta ja aikuistua! mutta kuinka?
Onko tässä maailmassa ihmistä joka todella ymmärtää minua ja haluaa yrittää vai jäänkö yksin..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nauti elämästä, kun olet nuori.
Vanhana voit pohdiskella asioita, kun kukaan ei enää halua sinua.