Oletko koskaan seurustellut jonkun alan taiteilijan kanssa? Tyyliin muusikko, laulaja, kuvataiteilija, valokuvaaja, näyttelijä jne.?
Oletko koskaan seurustellut uskovaisen kanssa?
Entä filosofin?
Mikä kokemus sinulla oli näistä? Hyvä vai huono? Miksi? Voisitko seurustella uudestaan?
Oletko koskaan seurustellut uskovaisen kanssa?
Entä filosofin?
Mikä kokemus sinulla oli näistä? Hyvä vai huono? Miksi? Voisitko seurustella uudestaan?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Kaikkiin kohtiin olen. Hyviä ja huonoja kokemuksia. Liian fanaattiseksi heittäytynyt ihminen on aika ahdistavaa seuraa. Olipa kyse mistä vaan.
Eräänlaisen filosofin kanssa eläminen on ihan mielenkiintoista. Mä tykkään kuitenkin ajattelevasta miehestä, joka ei ehkä ajattele kauhean perinteiseen tapaan kaikesta. :-) Ihminen joka kyseenalaistaa asioita, ei suoraan niele purematta itse ensin on mulle selkeesti hyvä kumppani. :-) Kiva jutella kaikenmaailman asioista suht ennakkoluulottomasti. Mielipiteet ja näkemykset voi muuttua, kun tietoa karttuu ja käsitykset muuttuu.
Mielenkiintoista.
"Liian fanaattiseksi heittäytynyt ihminen on aika ahdistavaa seuraa. Olipa kyse mistä vaan. " Näin.
Seukattu on uskovaisen filosofin kanssa, enkä voisi tehdä sitä uudelleen. Filosofin kanssa voisi ystävyys olla ok.
ehkäpä tää kysymys on miehille. Mutta naisena en voisi kuvitella olevani minkäänlaisten "hihhuleiden" kanssa ja niin olen toiminutkin. Minulla on miehenä jäyhä perusinsinööri joka tienaa hyvin ja on kaikinpuolin kunnollinen. Sellaisen miehen kanssa on hyvä elää.
En oikeastaan ole. - Ehkä olen itse niin kaukana taiteilijasielusta, ettei ole osunut kohdalle tällaisia :)
Oletko koskaan seurustellut jonkun alan taiteilijan kanssa? Tyyliin muusikko, laulaja, kuvataiteilija, valokuvaaja, näyttelijä jne.?
Joo, olen joskus. Lyhyen aikaa. Oli ihan toimiva suhde, eikä se päättynyt siihen, ettei oltaisi siinä mielessä yhteen sovittu.
Mutta pisimmät suhteet on olleet hyvin ei-taiteellisten sielujen kanssa, enemmän tiedemies-tyyppisten. Ehkä mä sit enemmän haluan olla se perheen taitelija, kumminkin..
Oletko koskaan seurustellut uskovaisen kanssa?
Olen, nuoruudessa. Ongelma oli siinä, että uskovaisella oli myös mielen sairaus. Se ei ollut kauhean hyvä yhdistelmä. Ei uskovaisuus sinänsä kumminkaan ollut ongelma.
Entä filosofin? En ole. Tämä sopisi ehkä huonoiten mulle. Voin olla kaveri filosofin kanssa, mutta mitä olen tutustunut ja jutellut oikeiden filosofien ja ns. kapakkafilosofien kanssa, niin sen kokemuksen mukaan, ei toimisi seurustelusuhde. En pidä siitä, että on paljon teoreettista puhetta, name-droppingia ja sivistyssanoja, mutta vähän oikeita tekoja. Mulle on turha tulla selittämään, miten mun kuuluu elää, jos ei itse näytä hyvää mallia :) Tekis mieli sanoa (ja olen sanonutkin) että yksinkertaista ja kiteytä hyvä ihminen. Väännä rautalangasta ja toteuta, kiitos. Niin jutellaan sit lisää. Muutenkaan niin jaksa höpötystä. Taidan tykätä enemmän toiminnan miehistä..
Mikä kokemus sinulla oli näistä? Hyvä vai huono? Miksi? Voisitko seurustella uudestaan? Voisin kai, teoriassa, ainakin noiden joista oli hyvääkin kokemusta. Ihmisestähän se aina on kiinni.
"Olen, nuoruudessa. Ongelma oli siinä, että uskovaisella oli myös mielen sairaus. Se ei ollut kauhean hyvä yhdistelmä."
:D :D :D :D
"En pidä siitä, että on paljon teoreettista puhetta, name-droppingia ja sivistyssanoja, mutta vähän oikeita tekoja. Mulle on turha tulla selittämään, miten mun kuuluu elää, jos ei itse näytä hyvää mallia :)"
Täähän on siitä hieno kommentti, että se on juuri sitä itseään. Kysympä, että mitenköhän olisi mahdollista, ettei henkilön ajattelu millään tapaa vaikuttaisi henkilön elämään?
Noh, varmaan joku Esa Saarinen elää niinkuin kirjoittaa, mutta tuli vaan mieleen muutamakin kapakki-vilosooffi, jonka kanssa on jossain nurkkapöydässä joskus aikanaan jotain väännettyä ja jonka oikeasta elämästä jotain tietää. Mutta turhaan mä täällä sille "puhun", tuskin se täällä näitä lukee, se on siellä kapakissa vilosofoimassa.. :D
No, niitä kapakkafilosofeja tulee aina välillä vastaan ja todella raittavia tyyppejä ovat. :) Enemmän on itseriittoisuutta, kun filosofiaa ja kauhee selitys päällä.
Se Esa Saarinen on muuten, kaikella kunnioituksella häntä kohtaan aika pinnallinen pelle. Mitä olen hänen kirjoituksiaan joskus lukenut, niin ei ole edes ymmärtänyt joidenkin merkittävien filosofien ajatuksia.
Mä en ole EsaSaaris-fani, heitinpä nyt vaan hänet esimerkiksi, kun tuli sellainen olo, että hän _mahdollisesti_ saattaisi elää niinkuin "saarnaa". Voin olla ihan väärässäkin.
Kierrän mainitsemasi kaltaiset hihhulit ja ituhipit kaukaa.
Ja sellaiset hlöt eivät yleensä muutenkaan miellytä silmääni..
Joskus erehtyy ja valitsee sellaisen, joka ei olekaan se oikea
http://www.youtube.com/watch?v=p3bFOT1e-AU
Onneksi erehdykset pystyy aina korjaamaan!! ;)
Stereotypiat jyllää...
Tarkoittanet ambivalenttia huomiohakuista persoonallisuutta, jolla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä miten taidetta tehdään, mutta joka kuvittelee olevansa taide/tiedenainen/mies ja joka soheltaa ja koheltaa joka suuntaan saamatta lopulta mitään todellista aikaiseksi. Noi on niin herttasia tapauksia ja usein kovin kovin hyvännäköisiä, että niiden kanssa on kiva ulkoilla - pitää näytillä. Mutta kovin läheiseen suhteeseen pikkusen hankalia luonteita - esim. saman katon alle muuttaminen ei ole järkevää, saati sitten naimisiinmeno, vaikka siihen suuntaan toki impulsiivisina tyyppeinä vaatimuksia esittävätkin ja sitten syyllistävät kumppaniaan kylmyydestä jne jne... omistushalusta puhumattakaan.
Tarkoitin niitä, jotka ovat ammatiltaan taiteilijoita, filosofeja tai jonkun uskonnon uskovaisia .
Samaa sakkia kaikki :D
Joo, no wannabe taiteilijat onkin sitten kaikkein pahimpia.. :/ Wannabe-tiedemiehet? Heh, onko niitäkin jo? Kuka haluaa olla tiedenainen/mies?Ai niin, valelääkärit ym. ohan niitä :D
Oho, kello rientää. Ny pois.
vale-eläinlääkäri, yes!
Se että on joku törkyturpa rokkimuusikko ei tee taiteilijaksi! nussiminen (tai siitä puhuminen), juominen ja nukkuminen ei ole taiteilija-kategoriaan sopivaa eikä siellä arvostettua.Oikeat taiteilijat usein sivistyneitä ja ihmisenä kehittyviä, pohdiskelevia ja taidetta tuottavia missä muodossa se onkaan joten kyllä voisin harkita seurustelevani paljon mielummin kuin jonkun egovammaisen kanssa!
Oletko koskaan seurustellut jonkun alan taiteilijan kanssa?
- Nuorempana olisellainen lyhyt romanssi, joka oli nopeasti ohi
Tyyliin muusikko, laulaja, kuvataiteilija, valokuvaaja, näyttelijä jne.?
- Muusikko
Oletko koskaan seurustellut uskovaisen kanssa?
- En, tuskin onnistuisi, varsinkaan kiihkouskovaisen kanssa. Meillä olisi liian erilainen maailmankatsomus.
Entä filosofin?
- Se muusikko oli omanlaisensa filosofi, kummatkin samassa paketissa
Mikä kokemus sinulla oli näistä? Hyvä vai huono? Miksi?
- Ei huono, muttei hyväkään. Olin silloin liian nuori ja kärsimätön ymmärtämään hänen ajatusmaailmaansa.
Voisitko seurustella uudestaan?
- Ai saman tyypin kanssa, vai? No en
Jos puhutaan yleisesti kumppanin taiteilijaluonteesta, niin ei se mahdotontakaan olisi.
Henkilökemiat, sekä tulevaisuuden suunnitelmat ja näkymät vaikuttaa hyvin paljon.
Hihhulit älköön vaivautuko!
Oletko koskaan seurustellut jonkun alan taiteilijan kanssa? Tyyliin muusikko, laulaja, kuvataiteilija, valokuvaaja, näyttelijä jne.? Olen seurustellut muusikon kanssa ja usein olen huomannut, että lähelle hakeutuu jonkin näköiset taiteilija sielut.
Oletko koskaan seurustellut uskovaisen kanssa? En
Entä filosofin? En
Mikä kokemus sinulla oli näistä? Hyvä vai huono? Miksi? Voisitko seurustella uudestaan? Voisin seurustella jonkun toisen taiteilija sielun kanssa, mutta en saman. Minkä takia eroaisin, jos haluaisin hänet takaisin. Luulen, että itselläkin kuvataide näkyy vahvasti taustalla ja tämä nykyy myös kaveripiirissäni, moni on innokas eri taiteen alan harrastaja tai ammattilainen.
Olen seurustellut uskovaisen ja filosofin kanssa ollut joskus juttua(ei seurustelua). Uskovainen oli epävakaa persoonallisuus ja hän oli projisoinut uskoonsa omat ongelmansa siten, että hänen uskonsa oikeutti hänen ongelmansa, joista haitta aiheutui lähinnä muille, kuin hänelle itselleen.
Filosofilla taasen oli narsistinen persoonallisuus, eikä hänen itsetuntonsa kestänyt yhtään mitään... kaikki, minkä sanoin, tai tein aiheutti hänessä jonkinlaisen kiukustumisen ja kostontarpeen. Filosofissa hyvää oli kuitenkin se, että hänellä oli omiakin hyvin älykkäitä ja syvällisiä ajatuksia tiettyyn pisteeseen asti.
Molemmilta opin paljon, niin ajattelussa, kuin itseni suojelemisessakin.
Unohtu vastata tohon, että voisinko seurustella; kyllä voisin kaikkien noiden kans, mut sellaiset naiset, joilla on tumman, tai vaalean siniset farkut jalassa jättäisin väliin. Ne, joilla on keskisiniset kyllä kelpuuttaisin. Sit mustat pitää sit olla sellaset pikimustat, muuten en kyllä pysty.
Entäs jos on vaikka vaaleanpunaiset farkut? Kuinkas sitten käy? :-)
Eläpä teeskentele, Jaana....eihän farkut jalassa pysty kiksauttamaa....
No, tää on vähän sama, ku noiden mustienki kans, elikkä jos on ihan pinkit pinkit, ni voisin kyl mu mitkä wannabe-pinkit ei kyl sytyttäis. Siis ihminen, jolla on niinq mustat, taik pinkit farkut haluu olla niinq persoonallinen ja sit jos ei ookkaa ihan oikei pinkit, tai ihan pikimustat, ni sillähän on niinq wannabe minä. Niinq haluis olla oma ittens, mut ei oo uskallust. Toi on niin kaukan must, ku vaa voi!
Seurustelen paraikaan taiteilijan kanssa. Hän tienaa hyvin ja hauska ihminen. Hän ei ota töitä liian tosissaan ja voi aina määrätä omat työaikansa. Hänellä on myös aikaa töiltä pitää itsensä fyysisesti kunnossa. Itse pidän häntä tunneälykkäänä, nokkelana ja näppäränä.
En kyllä keksi parempaa kumppania. Hänellä on aina aikaa minulle ja joka euroa ei tarvi laskea. Hän on ostanut meille yhteisen asunnon ja auton (itse olen tällä hetkellä työttömänä).
En ole.
Jouduin hiljattain tekemisiin (asiakkaana) yhden uskovaisen fysioterapeutin kanssa ja totesin, että ei oikein kiinnosta kuunnella niitä raamatusta ongittuja ja omalla mukasyvällisellä ajattelulla höystettyjä harjoitussaarnoja. Siinä tuntui työ unohtuvan, kun piti puida niitä omia ajatuksiaan asiakkaalle. PerkeIe, minä mikään terapeutti ole. Nyt olen löytänyt uuden, paremman fysioterapeutin, joka ei tunge niitä omia ajatuksiaan minulle, vaan keskittyy tekemään työtään.
Eli uskovaiset eivät kiinnosta missään mielessä.
Filosofeja en tunne henkilökohtaisesti, mutta ne, ketkä julkisuudessa esiintyvät, vaikuttavat liian omahyväisiltä ja myöskin he puhuvat liikaa.
Sellainen ei kiinnosta.
No en herra siunakkoon. Mutta niinkuin maailmassa on tapana, pitkätukkaiset rokkarit lähestyy aina mua, joka sentään pidän lyhyttukkaisista konservatiiveista.
olet pesunkestävä demaru.
ja demari
Olen ihminen, en demari.
en. tunnen itekki olevani jotenki turhan kaukana sellaisten sielunelämästä...
*itkeskelee*
Vaikka olet sellaisen ystävä? :(
*kietoutuu mattoon*
jätähän nyt se matto jo rauhaan x)
Kultaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!
Pupuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu!
*tuletko vaimokseni?*
NIIN?:D
Haha!
Olen uskovaisten. Ei ole ollut ongelmaa, johtuneeko siitä, että olen itsekin "hihhuli"... :)