Ärsyttääkö ketään muuta vierailijat, joilla on tapana tulla kylään hyvin lyhyellä varoitusajalla? Kysytään, että "ootko kotona" ja jos vastaa myöntävästi, niin ollaan samantien tulossa kylään. Ihan kuin mulla olis täällä jotkut avoimet ovet. Sitten vielä ollaan kylässä se puoli päivää, eikä ymmärretä lähteä normaaliin aikaan pois. Kerran eräs halusi tulla kymmenen aikaan illalla luokseni, koska hän haluaa purkaa ongelmiaan. Sitä ennen oltiin jo oltu monta tuntia yhdessä muualla kuin luonani. Kyllä tekis mieli sanoa, että voihan helvetti!! Eikö ihmisten itsekkyydellä ole mitään rajaa? Sama henkilö soittaa, kun olen töissä ja puhuu tunnin putkeen eikä anna puheenvuoroa. Ärsyttää tuommoinen takertuminen ja muiden ajan vaatiminen itseä varten.
Spontaanit vierailijat ärsyttävät
zuzzie
13254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllä se nyt vaan on niin, että sinun pitää opetella sanomaan "ei". On sitä kaikenlaista oman napansa ympärillä pyörijää, jotka olettavat muiden hyppivän heidän pillinsä mukaan, mutta jos tilanne on se, ettet sinä töissäkään saa sitä puhelua katki vaan kuuntelet niitä juttuja tunnin putkeen, on vikaa sinussakin.
Suurin osa ihmisistä kyllä ymmärtää, jos heille sanoo, ettei nyt sovi ja on muita kiireitä, mutta jos sinä olet näitä "yes, yes"-myötäilijöitä, mistäs sitä ne järkevätkään tajuaisivat sinua häiritsevänsä?
Opettele siis sanomaan ei. Jos joku tuosta syystä suuttuu ja katoaa elämästäsi, voit vain huokaista helpotuksesta. Mutta ota nyt ihan oikeasti vastuu tuosta omasta osuudestasi. Niiden muiden käytöstä et pysty muuttamaan, ellet ensin muuta omaasi.
P.s. Voi siihen puhelimeen olla vastaamattakin. Etenkin töissä!
Olen kyllä yrittänyt opetella sanomaan ei, mutta kieltämättä on vaikea joskus sanoa asioita suoraan. Yleensä en vastaa töissä puhelimeen ollenkaan, mutta koska oli hiljainen hetki, niin tuli vastattua. Sanoin alussa, että olen töissä ja että voin puhua vain vähän aikaa. Noh, se lyhyt hetki tarkoittaa hänelle ilmeisesti tunnin puhelua, niinpä en hänelle enää töissä vastaa. Tiedän että pitäisi olla napakampi, mutta en oikein osaa. Olen kyllä joskus sanonut, että eikö näitä tapaamisia voisi sopia etukäteen, eikä aina noin spontaanisti, mutta ei se oikein ole auttanut. Niinpä me nähdään tätä nykyä aika harvoin, koska saatan ihan oikeasti olla usein muuallakin kuin kotona.
Minua ainakin ärsyttää, toki se ei tapahdu enää kovin usein, kun olen oppinut kieltäytymään, ja usein pidän myös puhelimen kiinni. Minulla on muutakin tekemistä vapaa-ajallani kun setviä toisten ongelmia. Kaikki eivät tiedä missä raja kulkee. Minulla oli myös kaveri, joka saattoi soittaa perjantai-iltana ja puhua omista asioista about 3 tuntia. Tiedän olin liian kiltti, kuuntelin. Onneksi suhde loppui, minua rupesi ahdistamaan suhteemme ihan eri syistä, mutta samalla pääsin myös näistä maratonpuheluista.
Oho, 3 tuntia ja minä pidin ystävääni hankalana joka jauhoi sairauksiaan tunnin.
Hänen äitinsä kuoli syöpään ja siitä se sairausharhaisuus alkoi. Ensin luulin että menee ohi, mutta ei.
Ehkä ajan kanssa kuitenkin, se on pitkä surullinen tarina, joten annan ystävälleni aikaa.
Mutta toiseen ystävääni joka todella soittaa onneksi, mutta ilmoittaa että on juuri lähdössä ja on meille tulossa.
Ärsyttävä yksilö.
Kerrankin sanoin et oon menossa opistolle (jumpalle) oikeesti olinkin menossa mutta tää vaan sanoo että on tulossa kuitenkin, no ihan juu, soitteli sitten yksin kelloa.
Ihan vapaasti.
Sanoin sille kerran näin: kuule, tuossa vähän matkan päässä on linja-autoasema joka on melkein yötäpäivää avoin, sinne pääsee koska vaan, meille ei.
Ei käy enää ollenkaan :D
Opi sanomaan ei, mutta ole onnellinen, että ihmiset haluavat käydä luonasi..
Nimim. monta vuotta siitä, kun joku on vaivautunut käymään kylässä ilman minun kutsuani.
Arvaa kumpi tuntuu ikävämmältä?
Jotenkin odotinkin myös tämmöistä vastausta : ) Olen sitä mieltä, ettei kumpikaan ole hyvä. Se ettei kukaan tulisi käymään tai se, että ollaan aina tulossa, riippumatta toisen voinnista. Ehkä sun kaverit on niitä, jotka pelkäävät tuppautua kutsumatta toisen luokse? Itse en herkästi ole menossa muille kylään, ilman kutsua. Haluan että toinen esittää asiasta selkeän pyynnön. Mun on vaikea käsittää, että aikuiset ihmiset elää ku teinit ilman mitään sääntöjä tai rajoja.
Totta kyllä tuokin. Varmaan se alkas ärsyttämään, jos jatkuvasti pyöris jaloissa.
Mun mielestä sopiva tapa "tuputtautua" jollekkin kylään on kysyä hyvissä ajoin tyyliin "Onko sulla viikonloppuna kiireitä jos tulis käymään jossain vaiheessa". Eli ei siis pusketa väkisin kuitenkaan 5 minuutin varotusajalla :)
Ja jos ny välttämättä haluaa samana päivänä tavata niin sillonkin vois kyllä kysyä eikä vaan puskea rimputtamaan ovikelloa. Se että on kotona ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että olis aikaa tai halua tavata ihmisiä just sillä seisomalla.
Niinpä! Mä olen joskus yrittänyt sanoa, että eikö voitaisi sopia etukäteen jotain päivää, mutta kun ei se viesti mene perille. Ja sitten kun nähdään, niin tämä tyyppi ei millään ymmärrä lähteä pois vaan aikaa saa varata jopa kokonaisen päivän. On ihmisiä joiden kanssa pystyy helposti olemaan putkeen vaikka kaksi viikkoa, mutta jotkut puhuu koko ajan vain itsestään ja haluavat, että tv:stä katsotaan samaa kuin he, syödään mitä he haluavat ym niin se on todella rasittavaa!!
No voi vitsi, minä kun juuri kaipaisin tuota spontaaniutta omilta ystäviltäni. Olisi aivan mahtavaa, jos minulle tulisi tuollaisia "moi voiko tulla kylään, okei tulen kohta" -vieraita. Sen sijaan kaivellaan aina kalentereita ja etsitään sieltä ensi viikolta jotain sopivaa rakoa että ehtisi käydä pistäytymässä.
En osaa kuvitella, että olisin ystävä sellaiselle ihmiselle, joka ei olisi tervetullut luokseni melkein koska tahansa.
Me ihmiset olemme niin erilaisia. Muistan työtoverin jonka kanssa todella olin mukavassa ystävyysuhteessa, hän alkoi kyläilemään ja pitkän kaavan kanssa.
Yötä ei ollut, mutta muuten. Homma hieman lähti lapasesta.
Soitti alhaalta autosta: "ootko kotona"...
Alkuun siis meni hyvin, mutta hoksasin että hän tuli kyläilemään todennäköisesti kun omat systeemit meni lättänäksi. Luulin häntä hyväksi ystäväksi.
Pyysin että sovitaan joku päivä, mutta hän "emmää sillai"
Muutaman kerran vielä soitti paarista, yksin, ja pyysi kaveriksi kun ei ollut ketään.
Enhän voinut lähteä, enkä halunutkaan ihan ykskaks.
Hyvät välit ovat sukulaisiinkin, mutta en pidä yllärivierailuista.
On tää nykymaailma mennyt kummalliseksi.
Meillä maalla sentään eletään vielä vanhan tavan mukaan: Talo elää tavallaan, vieraat tulevat ajallaan.
Eli ovet ovat aina auki, kaikki ovat tervetulleita, mutta maatilalla työt on kumminkin tehtävä silloin kun ne on tehtävä joten vieraat voivat joutua olemaan hetken vaikkapa yksikseenkin.
Koskaan ei ole ketään meillä vielä pois käsketty tai ovea lyöty säppiin. Eikä aiota tulevaisuudessakaan.
Esim. kun meillä on torstaisin toripäivä, niin naapurin vanhukset usein menevät emännän kanssa kylälle. Useinkin he tulevat jo hyvin aikaisin kun vanhukset elävät sitä rytmiä messä lypsylle noustiin aamulla puoli viisi, eli saatamme itse vielä vaikka nukkua.
Tuovat monesti nisua tai karjalanpiirakoita mukanaan ja voi kun meidän on emännän kanssa mukava herätä kun on kerrankin kahvi valmiina ja aamiaista pöydässä ilman että itse tarvitsisi tehdä.
Minä lähden sitten siitä katsomaan possuja ja emäntä lähtee heidän kanssaan kylille humputtelemaan.
Samoin eräskin ystäväni joka asuu vähän kauempana tulee aina välillä meille viikoksi ja semmoisia ystäviä on emännälläkin.
Se on varsin mukavaa, sillä onhan silloin myös kaveri auttamaan välillä askareissa jos on vaikka mettähommia tai auton, traktorin tahi muun koneen korjausta. Ja kai emännälläkin sellaisia hommia on missä kaverista on apua.
Eli niin kuin isä ja äiti on minut opettaneet niin avoimien ovien politiikalla mennään meillä jo ties kuinka monennessa sukupolvessa ja tullaan menemään vastaisuudessakin.
Ja ketään ei olla vielä koskaan jätetty ruokkimatta tai kahvittamatta ja yösijakin on järjestynyt kuka on halunnut yöksi jäädä.
Minä olisin ikionnellinen jos joku vaivautuisi käymään. Nyt on mennyt jo 3 kuukautta ilman että kukaan olisi käynyt, on vaan soitettu jos on ollut asiaa. Yksin saan täällä nurkissani pyöriä ilman juttuseuraa, kun kavereilla omat työ ym menonsa, eihän ne kerkee työttömän luo kylään.
Mulla kävi vieras viimeksi marraskuussa, aika lailla kuukausi sitten. Nyt on tulossa ystävä perjantaina, vietetään pikkujoulu kahdestaan. Ei niitä lijemmin enää ole tulossa käymään, syynä varmaankin se että itse en käy missään. Ex-mies kun oli niin mustasukkainen etten voinut käydä missään. En ole vielä oppinut että saan...