Kerrankin onnellinen tarina. Tapasimme mieheni kanssa noin 5 vuotta sitten, ja olimme molemmat onnettomissa liitoissa. Rakkautemme kesti kaikki nämä vuodet, ja lopulta erosimme molemmat. Olemme nyt asuneet yhdessä vuoden, ja olemme todella onnellisia vieläkin. Mieheni on nuortunut ja hän osaa jo nauraakin. Hänellä takana 30 vuotinen liitto naisen kanssa, jota ei koskaan rakastanut. Kaikki sen tiesivät ettei liitto perustunut rakkauteen, mutta kun se viimeisinkin lapsi lähti kodista, sai isä tehdä elämällään mitä halusi. Hän valitsi elämän ja rakkauden.
Oma liittoni kuihtui vähitellen, vaikka olemmekin ex-mieheni kanssa ystäviä.
Sanoisin kaikille huonossa liitossa oleville..ei siihen kannata jäädä. Jokainen voi löytää onnen, eikä tarvitse pakottaa itseään elämään vastenmielisen kumppanin kanssa.
Oma liittoni kuihtui vähitellen, vaikka olemmekin ex-mieheni kanssa ystäviä.
Sanoisin kaikille huonossa liitossa oleville..ei siihen kannata jäädä. Jokainen voi löytää onnen, eikä tarvitse pakottaa itseään elämään vastenmielisen kumppanin kanssa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ihanaa kuulla, onnea teille molemmille! Nauttikaa!
Vähän niin ja näin. Ei tarvitse pakottaa itseään elämään vastenmielisen kumppanin kanssa. Silti monet eivät eroa, koska heitä huvita olla yksin. Tai on ihana talo, huvipursi tms. joka korvaa kaksinverroin sitä mitä vastenmielisessä/tylsässä tai muutenvaan ykstotisessa kumppanissa menettää.
Määrätyistä omaisuudesta voi tehdä avioehdon ennen eroa niin pääsee helpommalla ja ei pala liikaa rahaa.
Totta, ja voihan sitten ex.kin olla mielissään, kun toinen löysi aidon rakkauden viimeinkin,elämässä on kaikki mahdollista, turha olla katkera mistään.
Eikä tarvii olla vastenmielisen kumppanin omaishoitajakaan, jos vanhana niin kävis, et toinen tarvii apua sairauden takia.
Se voi olla vapautus molemmille.Ei tarvii työnnellä painavaa kumppania pyörätuolissa, kun itsekkin on jo vanha, eli asioissa on aina myös hyviä puolia.
Kiinnostava näkökulma. Mitenhän tosiaan onnistuu hoivasuhde niissä tapauksissa, joissa puolisot eivät ole olleet onnellisia yhdessä? Tilanne on vaativa silloinkin, kun suhde on hyvä.
hyväksyn täysin että erotaan jos siltä tuntuu mutta sitä en ymmärrä miksi aina
entinen liitto on huono ja samoin entiset kumppanit.
minusta parisuhteet ja muutkin ihmissuhteet eivät yleensä ole mustavalkoisia.
on minulla myöskin käsitys miksi halutaan entiset suhteet nähdä mustavalkoisina.
mutta miettikääpä jokainen itse miksi näin on ???
Jotkut - etenkin kaikkein sitkeimmät avioliitot ovat loppuunkaluttuja (joko puolin ja toisin tai vain toisin) erovaiheessa. Silloin on jäljellä yleensä vain mustaa tai mustanharmaata. Ellei näin pitkään olisi vehdattu liitossa, tilanne olisi toinen.
Sellaiset liitot ja ystävyyssuhteet jotka vain ovat "kuihtuneet" tai hiipuneet. Ei enää ole mitään yhteyttä toiseen - ja se on molemminpuolista: näistä liitoista tai ystävyyssuhteista erossa jää elämään myös vanhat hyvät ajat. Mitään mustaa niissä ei välttämättä edes ole - vähän ehkä tummanharmaata, harmaata ja myös valkoista.
Minä erosin miehestäni, eikä hänessä ollut mitään vikaa. Emme vain sopineet toisillemme ja teimme toisemme onnettomiksi. Nyt olemme ystäviä ja välit paranivat, kun teimme asiat selviksi. Uutta parisuhdetta emme ole aloittaneet, nyt on ihan hyvä näin vähän aikaa. Katsella ja kuulostella.
Tajusin, ettei toisessa voi roikkua vain omaisuuden tai tottumuksen takia. Lapset ovat aikuisia ja heille on tärkeintä se, että olemme onnellisia. Vietämme edelleen aikaa yhdessä, kun lapset tulevat käymään.
Hyvä ratkaisu! Onnea elämään!
Tuon on ihailtavaa ja aika harvinaistakin. Varmasti syy miksi ei ole ongelmia on juuri siinä, että osataan ajoissa tehdä eroratkaisu näin ei pääse tulemaan niitä muita ongelmia suhteeseen ja pysytään hyvissä väleissä. Kunpa itse olisin aikanaan pystynyt samaan.
Höh, kyllä jos ihmisellä on järkeä niin onnistuu yhdessä lapsista huoltapitäminen eron jälkeenkin, miksi sitä pitää olla niin pirun katkera muka?
Varsinkin jos toinen on pettänyt, on hyvä tajuta että ei siitä avioliitosta tuu enää ehjää , ei mitään, muuta kuin roikkumista. Hullu esimerkki lapsille. Varsinkin jos toinen on ollut pidemmäsä suhteessa, tai pettänyt useasti.
h
Hienoa että joku onnistuu elämässä.
Joo mutta ei tuota kuule osaisi arvostaa jos ei olisi elänyt siellä huonossa liitossa just sen aikaa kun sitä kestikin. Sinunkin siippasi on just tuo mies jota rakastat osittain myös sen vaimonsa ja huonon suhteensa takia. Täytyy vaan kulkea tietty matka jotta oivaltaa jotakin. Yhtään aikaisemmin ei teistäkään todennäköisesti olisi paria tullut. T. Uusiosuhteessa minäkin mutta ero on vain siinä että elin 5 vuotta yksin eron jälkeen. Ex miehen kanssa 15 vuotta ja nykyisen 7 vuotta. Kaikella on tarkoituksensa. Mulle vaan oli tärkeitä vuosia ne yksinolo vuodetkin. Tulipahan kaapit siivottua ja katsottua sinne peiliinkin oikein kunnolla. Mutta jos mies ei koskaan rakastanutkaan etkä sinä miestäsi niin eroista topimuset vie noin vähän aikaa että voi vaihtaa lennossa.
No jaa . Naurattaa. Aloittajan teksti. Mies 30 v aviossa, jossa vaimoaan ei koskaan rakastanut. Heh heh. Ja nyt uusi avio, jossa vuoden jälkeen on rakastunut.
Ei se noin vaan mene kuin jonkun mielikuvituksessa. Yhteiset lapset kummasti jatkaa sitä rakkautta ja lapsenlapset. Ja eiköhän se rakkaustarina ole sieltä 30 v takaa ihan aito. Pitkä yhteinen taival, jota sinä et koskaan ehdi kokea sen miehen kanssa.
Ensi rakkaus on se paras. Jos se on johtanut avioliittoon ja yhteisiin lapsiin.
Niinpä! Todella epävarma nainen kirjoittaa miehen "suulla" ja mitä yksi vuosi todistaa? Ei tänäpäivänä kukaan vietä kolmeakymmentä vuotta aviossa vastenmielisen kumppanin kanssa. On ilmeisesti naikkonen niin epävarma, että hakee tukea ja uskottavuutta omalle mielipiteelleen täältä.
Toisaalta, kannattaa olla epävarma, ei sitä tiedä vaikka miestä alkaisi vanha suola jannottamaan, sitä kun luutuu noin pitkän ajan kuluessa aika syvällisesti toiseen. Kunhan tosta on toinen vuosi mennyt, ääni voipi olla toisenlainen.
Ehkäpä nainen sisimmässään epäilee, miehen löytävän uuden kakkosen, jospa hän ei riitä miehelle kuitenkaan. Jaa jaa.. Itse en lähtisi vähättelemään miehen edellistä todella pitkää liittoa, siihen ei ole muuta syytä kuin oma alemmuudentunto ja se epäilyksen verho, mikä aina näitä salasuhteista alkaneita liittoja varjostaa.
Kyllä ihmiset valitsevat monesti väärän puolison. Tämän kanssa hankitaan lapset ja eletään yhdessä ehkä juuri ne 30 vuotta. Varmasti puolisot ovat kiintyneitä toisiinsa, mutta rakkautta heidän välillään ei välttämättä ole koskaan ollut. Vaikea ehkä uskoa, mutta niin tuntuu olevan. Olen itse tavannut suomi24-treffien kautta miehiä, joilla on pitkä avioliitto takana ja jo pitkään on myös ollut halu lähteä, mutta kun ei saa aikaiseksi ennen kuin on uusi nainen elämässä. Eräskin mies tilitti, että rakkaudesta ei ole koskaan ollut kyse hänen liitossaan, vaan ajautumisesta.
Kyllä vaan voi toisen kanssa olla vuosikymmenet yhdessä , tehdä lapset ym. ja silti koskaan rakastamatta tätä toista. Itse tein näin ja olen nainen. Miksi sitten menin miehen kanssa yhteen jota en rakastanut? En tiennyt rakkaudesta mitään, olin nuori ja kaipasin omaa perhettä ja valitsin miehekseni rehellisen , ahkeran, raittiin ns. kunnollisen miehen. Tarkoituksenani oli viettää loppuelämä tämän miehen kanssa.
Mutta niin vaan yli kahdenkymmenen vuoden päästä kohtasin miehen johon rakastuin päätä pahkaa. Ei, en alkanut pettämään. Mutta tuo tunne jonka kohtasin ensi kertaa elämässäni oli niin voimakas ja pakahduttava etten selvinyt siitä järkevään liittoon koskaan. Yritin vielä monta vuotta, tietoisuus toisenlaisesta suhteesta kylvi kuitenkin tuhoaan. En ollut enään onnellinen ja tyytyväinen. Lopulta erosimme.
Koskaan en mennyt yhteen tuon miehen kanssa joka sai minut heräämään naisena. Mutta onnekseni tapasin toisen miehen jonka kanssa nyt olen ja olen rakastunut kuin typerä tyttönen. Ensi kertaa voin sanoa rakastavani toista ja tiedän mitä sillä tarkoitan.
Minua jo epäilyttäisi Ap.nä se että mies kykeni 30 vuotiseen yhteiseloon exvaimonsa kanssa rakastamatta tätä? Ja minusta olisi perin ihmeellistä että miehelle ero ja vaihto uuteen sujuisi noin helposti vaikka olisinkin itse se johon vaihdettaisiin. Minulle henkilökohtaisesti tulisi aika hämmentynyt olotila jos nykyinen mies sanoisi minulle että hänen ja hänen ex-vaimonsa välillä ei ollut mitään vaikka heillä on kaksi yhteistä lasta ja "vain" 5 vuotta avioliittoa elettynä. En haluaisi varmaan sellaista miestä joka olisi perustanut perheen ilman tunnetta lastensa äitiin. Mieheni ero oli kipeä ja minulle se kertoo sitä että mies todellakin välitti vaimostaan sillä hän myös eli yksin eronsa jälkeen joitakin vuosia ja kävi sen kipunsa lävitse ja näki myös omat virheensä. Sain hyvän miehen.