Meidän avoliitto on kuin hakkaisi päätä kiveen ja vaikka se sattuu niin sitä silti jatkaa, koska
lopultahan kaikkeen turtuu.Ja tämä ei ollut mitenkään viittaus fyysiseen väkivaltaan.
Meidän aikamme on päättymässä, ja me tiedostamme sen tiedostamatta sittenkään sitä
Meillä on yhteinen lapsi, koti, velka ja elämä, mutta silti emme ole enää mitään stiä toisillemme mitä ennen olimme.Olemme lipuneet toistemme ohi ajat sitten ja nyt kun koitamme
edes jotenkin tarttua toisiimme kiinni, päädymmekin työntämään toisemme loitommalle kuin aikaisemmin.Oravanpyörä, josta ei pääse pois.
Kaikki mitä teemme on väkisin tekemistä ja sen tajuaa ihan kuka tahansa, joka seurassamme on.Lapsi viihtyy, kun kyseessä on lapsille suunnattu hetki,mutta jos hetki vietetään esim kaupassa,olemme kuin kaksi toisiinsa hieman tympäytynyttä kaveria.Kumpikin tahtoo nopeasti tilanteesta ulos ja kotiin ja sen näkee jopa kauppias.Harmi,että meillä on sama koti.
Kaikki kaunis on hävinnyt.Meillä ei sanota kauniita sanoja, ja uskokaa vaan yritetty on.Meillä ei ole yhteisiä harrastuksia, enää.Meillä ei ole edes samat mielenkiinnon kohteet.Mieheni tykkää autoista ja siitä että ne on viimeisen päälle laitettuja.Minä tykkään taas siitä, että kaikki oleellinen on hommattu, kuten lapsen toppahaalarit, wc-paperi ja niin edelleen.Mut mies ei keskity näihin asioihin vaan siihen, että töistä kotiin tultuaan netti selataan varaosa kerrallaan läpi, katsellaan ja soitellaan mitä kalliimpia moottoreita kuumeisesti etsien.Eilen se taisi hieman suuttua, koska osoitin vaatteita ja kenkiä ja totesin et huomaatko,ei yhtään talvivaatetta.Siitä se mykkäkoulu taas lähtiliikenteeseen ja se, että miestä suhde tympii kun nalkutan.
Minua niin tympii koko suhde, ja olen alkanut salaa tekemään lähtöä, kunnes mies ilmoitti, että minun työttömyysuhan takia ja hänen huonon palkkansa vuoksi hänen on hommannut töitä toiselta paikkakunnalta.Muutto häämöttää kuukauden päästä.Lähdetkö vai etkö?Ja samaan syssyyn ilmoittaa, ettei suhteemme kiinnosta häntä.Tottahan se on, ei tämä kiinnosta vaan tympii, ahdistaa ja oksettaa.Mieheni on oikeassa kerrankin, mutta kykenemätön päättämään tätä, koska hänestä meidän tulee yrittää ja joku päivä me taas ollaan oikeasti yhdessä.Ollaanko me oikeasti koskaan yhdessä, herra tietää.Tiedän, että pärjäisin lapsen kanssa kahden oikein hyvin.Tiedän sen paremmin kuin minkään muun asian.
Avoliitto,onni ja rakkaus, meillä on ne asiat, mutta emme osaa käyttää niistä mitään.Onko tämä se hetki, kun pitäisi osata päästä irti, että voisimme kokea tahoillamme vielä nämä asiat niin kuin ne pitäisikin olla.Vai usko siihen että aika korjaa kaiken ja yhdessä voimme sitten olla ehyt?Tuntuu kuin pallo olisi minulla, ja miehelleni kun annan mahdollisuuden tulla kuuluksi, hän ei puhu.Ja kun minun aika olisi sanoa, jotain en osaa.En osaa sanoa edes sitä, etten tahdo tätä.Mieheni sentää osaa sanoa, mutta myös perua.
lopultahan kaikkeen turtuu.Ja tämä ei ollut mitenkään viittaus fyysiseen väkivaltaan.
Meidän aikamme on päättymässä, ja me tiedostamme sen tiedostamatta sittenkään sitä
Meillä on yhteinen lapsi, koti, velka ja elämä, mutta silti emme ole enää mitään stiä toisillemme mitä ennen olimme.Olemme lipuneet toistemme ohi ajat sitten ja nyt kun koitamme
edes jotenkin tarttua toisiimme kiinni, päädymmekin työntämään toisemme loitommalle kuin aikaisemmin.Oravanpyörä, josta ei pääse pois.
Kaikki mitä teemme on väkisin tekemistä ja sen tajuaa ihan kuka tahansa, joka seurassamme on.Lapsi viihtyy, kun kyseessä on lapsille suunnattu hetki,mutta jos hetki vietetään esim kaupassa,olemme kuin kaksi toisiinsa hieman tympäytynyttä kaveria.Kumpikin tahtoo nopeasti tilanteesta ulos ja kotiin ja sen näkee jopa kauppias.Harmi,että meillä on sama koti.
Kaikki kaunis on hävinnyt.Meillä ei sanota kauniita sanoja, ja uskokaa vaan yritetty on.Meillä ei ole yhteisiä harrastuksia, enää.Meillä ei ole edes samat mielenkiinnon kohteet.Mieheni tykkää autoista ja siitä että ne on viimeisen päälle laitettuja.Minä tykkään taas siitä, että kaikki oleellinen on hommattu, kuten lapsen toppahaalarit, wc-paperi ja niin edelleen.Mut mies ei keskity näihin asioihin vaan siihen, että töistä kotiin tultuaan netti selataan varaosa kerrallaan läpi, katsellaan ja soitellaan mitä kalliimpia moottoreita kuumeisesti etsien.Eilen se taisi hieman suuttua, koska osoitin vaatteita ja kenkiä ja totesin et huomaatko,ei yhtään talvivaatetta.Siitä se mykkäkoulu taas lähtiliikenteeseen ja se, että miestä suhde tympii kun nalkutan.
Minua niin tympii koko suhde, ja olen alkanut salaa tekemään lähtöä, kunnes mies ilmoitti, että minun työttömyysuhan takia ja hänen huonon palkkansa vuoksi hänen on hommannut töitä toiselta paikkakunnalta.Muutto häämöttää kuukauden päästä.Lähdetkö vai etkö?Ja samaan syssyyn ilmoittaa, ettei suhteemme kiinnosta häntä.Tottahan se on, ei tämä kiinnosta vaan tympii, ahdistaa ja oksettaa.Mieheni on oikeassa kerrankin, mutta kykenemätön päättämään tätä, koska hänestä meidän tulee yrittää ja joku päivä me taas ollaan oikeasti yhdessä.Ollaanko me oikeasti koskaan yhdessä, herra tietää.Tiedän, että pärjäisin lapsen kanssa kahden oikein hyvin.Tiedän sen paremmin kuin minkään muun asian.
Avoliitto,onni ja rakkaus, meillä on ne asiat, mutta emme osaa käyttää niistä mitään.Onko tämä se hetki, kun pitäisi osata päästä irti, että voisimme kokea tahoillamme vielä nämä asiat niin kuin ne pitäisikin olla.Vai usko siihen että aika korjaa kaiken ja yhdessä voimme sitten olla ehyt?Tuntuu kuin pallo olisi minulla, ja miehelleni kun annan mahdollisuuden tulla kuuluksi, hän ei puhu.Ja kun minun aika olisi sanoa, jotain en osaa.En osaa sanoa edes sitä, etten tahdo tätä.Mieheni sentää osaa sanoa, mutta myös perua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yh-naisia on maailmassa pilvin pimein, samoin ajatuksin, onnea ja uutta miestä etsien.
Ja mitä sitten tilalle saa, uusperheen missä tilanne paljoakaan paranee. Tai kenties tulevaisuuden pyöriä meikäläisen kaltaisten saalisajien riistana aikansa kunnes aurinkopäivät ovat ohi.
Karua kerrontaa, mutta sellaista se elämä vain on.
Mieti ennekuin teet hätiköityjä päätöksiä, pyrkikää keskustelemaan ja avaamaan nuo lukkonne. Avaimet teillä on tosin piilossa.
Yksi asia vain on varmaa, minut löydät lähimmästä ravintolasta tai tanssipaikalta ja minun kanssani on aina hauskaa.
Yrittäisitte ihan oikeesti.
Miehellä tulee ollakin oma harrastus, se on sitä pakoa arjesta. Anna hänen harrastaa. Toki voit sanoa että harrastukseen tulee pistää maltillinen määrä rahaa.
Sen lisäksi teillä voisi olla yhteinen harrastus: tanssi, lenkkeily kaksistaan, jotain joukkue urheilua, hiihtoa talvella. Laittakaa lapsi siksi aikaa hoitoon. Lisäksi viettäkää joskus viikonloppua niin että lapsi hoidossa ja lähdette jonnekin ulos tai ystävien luo jne..
Lisäksi ne mukavat sanat pitää muista. Vaikka kuinka toinen välillä ottaisi päähän, silti ne minulla oli sinua ikävä, ihana nähdä kulta, olet tärkeä minulle jne..
Jos tosiaan miehelläsi on toinen toisella paikkakunnalla tms. niin anna hänen mennä. Mitä sitä turhaan mustaa mielensä.